Kirjoittaja Aihe: Twilight: Aina unissani, aina mielessäni (Bella/Edward, Bella/Mike, Romance, S. One-shot.)  (Luettu 1451 kertaa)

Lööperiikka

  • ***
  • Viestejä: 482
Ficin nimi: Aina unissani, aina mielessäni
Kirjoittaja(t): Minä, eli Lööperiikka
Oikolukija/Beta: ei ole
Tyylilaji/Genre: Draama, Romance
Ikäraja: S
Fandom: Twilight
Paritus/Päähenkilöt: Edward/Bella Bella/Mike
Yhteenveto/Tiivistelmä/Summary: Edward jättää Bellan ja lähtee Alaskaan.
Varoitukset: SPOILAA UUTAKUUTA
A/N: Tämän on ensimmäinen ficci kolme ficinhaasteesta johon osallistuin. Kappale jonka sanoja tässä on on nimeltään Joka paivä ja joka ikinen yö. Kirjoitus virheitä luultavasti on. Kommentoida saa ja pitääkin! Haukut ja kehut ovat tervetulleita ;)


EdPow.
”Ja kuitenkin lähelläsi tuskin uskallan hengittää
Vaikka vuoksesi myrkkyä joisin voisin karhuja kengittää”


Miksi sinun pitää tuoksua noin herkulliselta? Olla noin kömpelö, mutta aina niin ihanan suloinen?

Vedin ensin syvään henkeä ja sanoin:
”Bella, me lähdemme.”
Hänkin veti henkeä ja sopersi:
”Miksi jo nyt? Enää yksi vuosi-”
Keskeytin hänen lauseensa ja ryhdyin keksimään selitystä.
”Bella, nyt on korkea aika. Kuinka pitkään me voisimme enää asua Forksissa muutenkaan? Carlise näyttää tuskin kolmikymmenvuotiaalta, ja hän väittää olevansa nyt kolmekymmentäkolme. Meidän pitäisi joka tapauksessa aloittaa alusta jossain muualla.” 

Hän näytti hämmentyneen vastauksesta, hän ei selvästikään ymmärtänyt me sanaa. Ja siksi hän katsoikin minua kysyvin silmin, minä vastasin katseeseen kylmästi.
”Kun puhut ”Meistä” -” hän kuiskasi mutta jälleen keskeytin hänen lauseensa.
”Tarkoitan minua ja perhettäni.” sylkäisin suustani. Tätä kohtaa tässä kaikessa olin kammonnut eniten, sitä että joutuisin särkemään hänen sydämensä.
 Hän käänsi päänsä hämmentyneenä. Minä odotin ja odotin.

Hän yritti suostutella minua ottamaan hänet mukaani. Hän kertoi ettei Jasperin hyökkäys merkinnyt mitään. Niin eihän se merkinnytkään mitään, veljeni olisi vain voinut tappaa tyttöystäväni hetkessä! Minun silmieni edessä! En voisi sallia että se tapahtuisi toistamiseen. Tiesin että minulla oli enää yksi vaihtoehto. Minun pitäisi särkeä hänen sydämensä, pahimmalla tavalla.

”Minä en halua sinua mukaani.” Lausuin sanat hitaasti ja selvästi. Aivan kuin puhuisin hidasjärkiselle. Hän näytti napanneen syötin. Hän uskoi mitä minä sanoin! Eikö hän tuntenut minua ollenkaan?!
”Sinä… et… halua minua.” hän lausui sanat tunnustellen.
”En” vastasin kylmästi. Hän katsoi minua jälleen silmiin.
”Se muuttaa asiaa” hän sanoi asiallisesti, minun olisi tehnyt mieli nauraa. Hän puhui kuin olisin sanonut jonkin arkipäiväisen asian.
Ryhdyin selvittämään asiaa  katsellen puidenlomaan. Minua huoletti yksi asia,  ei
-minua kauhistutti yksi asia: se että hän satuttaisi itseään. Tiputin hetkeksi viileän kuoreni ja vannotin häntä tekemästä mitään typerää ja holtitonta.
”Ymmärrätkö?” kysyin huolissani. Hän nyökkäsi. Mitä muutakaan mahdollisuutta hänellä olisi olut? Sillä hän ei halunnut satuttaa minua. Enhän minäkään häntä olisi halunnut satuttaa mutta minun oli pakko: minä rakastin häntä liian paljon nähdäkseni hänen kuolevan, tämä oli parempi vaihtoehto.
”Minä lupaan sinulle yhden asian. Minä lupaan ettet näe minua enää koskaan.
Minä en enää palaa. Sinun ei tarvitse käydä tätä enää vuokseni läpi minun vuokseni. Voit jatkaa rauhassa elämääsi ilman, että minä sekaannun siihen. Aivan kuin minua ei olisi koskaan ollutkaan.” Hän tärisi, kohta hän pillahtaisi itkuun. En kestäisi sitä. Vakuuttelin että hän kyllä unohtaisi minut pian. Hän oli huolissaan minun muististani. Hän kysyi unohtaisinko hänet. Sanoin jotain kiertelevää vastukseksi. Enhän minä ikinä voisi unohtaa häntä. Hänhän oli minun elämäni!
”Hyvästi Bella.” sanoin rauhallisella äänellä.
”Odota” hän vaikeroi.
”Pidä itsestäsi huolta.” henkäisin hänen ihoaan vasten. Tämä olisi viimeinen kerta kun näkisin hänet. Halusin nostaa hänen leukaansa ja suudella häntä suulle. Mutta tyydyin vain otsaan. En saisi ihmetyttää häntä. Hänen pitäisi uskoa etten rakastaisi häntä.
Äkkiä käännyin poispäin kiihdytin vahtini juoksuksi ja jätin rakkaani taakseni. Tunsin kurkussani kuristavan tunteen ja join hänen vuokseen myrkkyä. Olin aloittanut elämäni Helvetissä.






 BelPow

”Joka päivä ja jokaikinen yö sinua ajattelen
Joka päivä ja jokaikinen yö jonka sydämeni lyö
Ja kun herään yöllä yksin nimeäsi huutaen
Tiedän mikään ei palaa ennalleen”


Ei tosissaan palaa enää ennalleen. Minä olin rakastunut vampyyriin, ja vielä sellaiseen joka oli janonnut vertani. Hän oli janonnut vertani enemmän kuin kenenkään muun ihmisen -tai eläimen -verta. Minun tuoksuni oli tehnyt hänet melkein hulluksi -niin kuin hänen tuoksunsa oli tehnyt minut.

Tuon jumalaisen vampyyrin nimi oli Edward. Edward oli omasta mielestään hirviö jolla ei ollut sielua, ja minä olin hänen pahaa aavistamaton saaliinsa. Saalis jonka hän voisi millä hetkellä hyvänsä tappaa. Hän ei ollut hirviö mutta paskiainen kylläkin oli. Hän ei ollut halunnut minua mukaansa. He  - siis hän ja hänen perheensä - olivat muuttaneet jonnekin kauas. Carlisle, eli Edwardin ”isä” oli kertonut työ paikallaan heidän muuttavansa Los Anglesiin. Mutteivät sinne olisi muuttaneet -he eivät halunneet elää kuin ”oikeat vampyyrit”, Siis he eivät halunneet piileksiä päiviä.

He olivat muuttaneet minun takiani. Koska Edward ei enää rakastanut minua. Olihan siinä ehkä toinenkin syy: hänen veljensä oli hyökännyt minun kimppuun… Mutta se ei merkinnyt mitään! Minä rakastin häntä!
 Kuuma kyynel vieri poskellani. Olin liian uupunut sipaisemaan sen pois. Hän oli paskiainen koska särki sydämeni, tuli aina uniini, hän oli aina mielessäni, aina sydämessäni.
 Kaiken hyvän -tai tässä tapauksessa pahan -lisäksi hän oli varastanut kaikki itsestään tai perheestään muistuttavat tavarat. Hän oli näköjään päättänyt että minun kuuluisi unohtaa hänet kokonaan ja aloittaa uusi elämä Mike Newtonin kanssa. Päätin alkaa suunnitella tulevaa elämääni Miken kanssa että Alice näkisi ”tulevaisuuteni” ja kertoisi tästä Edwardille. Pirullista. Ajattelin mutta itsepähän oli minusta eronnut. Hymyilin hetkeksi Emmentin antamaa analyysiä minusta ”Peto naiseksi”. Sen jälkeen keskityin vain ja ainoastaan Miken ja minun tulevaisuuteen. Jota ei koskaan tulisi olemaan mutta eihän Edwardin sitä tarvinnut tietää.

EdPom

”Mike Newton? Et ole tosissasi?” kiljaisin ärsyyntyneenä Alicen ajatuksille. Alice vain kohautti olkiaan ja ajatteli:
”Itsehän sinä käskit hänen unohtaa sinut. Ehkä Mike oli ystävällinen ja ymmärtäväinen. Joten nyt Bella suunnittelee lapsia hänen kansaan.”

”No minusta Bella vain kostaa sinulle Alicen kautta.” Emmet ajatteli sohvalta.
”Miksi sinä noin ajattelet?” tiuskaisin. Emmet vain kohotti olkiaan ja ajatteli virnistäen:
”Olen naimisissa Rosen kanssa.”

”Maailma on kaunis vaikka tiedä en
Tiedätkö sinä mitä tarvitsen
Tunnen olevani lähelläsi vaikka kaukana oisinkin
Sen sinulle kertoisin, jos oisit minun ehkä voisinkin”


KUUKAUDEN PÄÄSTÄ:

”Edward!” Rosalie kiljaisi kun tulin kotiin metsästämästä. Kuulin sillä hetkellä mitä hän ajatteli:
”Edward, Bella on kuollut. Hän hyppäsi kalliolta ja Alice läksi tukemaan Charlieta.”
”Ei!” karjaisin ja kaivoin puhelimeni taskusta näppäilin nopeasti Bellan numeron muistin sen yhä.
”Mitä?” matala ääni mumisi äkäisenä.
”Missä Charlie on?” kysyin hädissäni
”Hautajaisissa, kuka sinä olet?” matala mies ääni vastasi. Suljin puhelimen ja vastasin Rosalien ajatuksille.
”Charlie on hautajaisissa.”

”Maailmassa minne meen
Mitä siellä ilman sinua teen
Jonain päivänä kamppaillen pelkoni sokaisen
Sydän rinnassa pamppaillen tulen luoksesi tokaisen

Joka päivä ja jokaikinen yö sinua ajattelen
Joka päivä ja jokaikinen yö jonka sydämeni lyö
Ja kun herään yöllä yksin nimeäsi huutaen
Tiedän mikään ei palaa ennalleen”

 



« Viimeksi muokattu: 18.11.2012 20:28:01 kirjoittanut Tyynis »

Hayles

  • ***
  • Viestejä: 129
  • Last Of the Finnish Girls
Vs: Aina unissani, aina mielessäni
« Vastaus #1 : 02.03.2010 18:17:44 »
Mike Newton *Total reps* :D

Ehkei se ollut hauskaa, mut mä ainaskin nauroin :D Pari kirjotusvirhettä oli, mut aika bieniä olivat... en siks jaksa niitä tähän tunkea :D

Jatka ihmeessä kirjottamista! Tää oli tosi hyvä :D

Love, Hayles
20/3/2011 Kill the party with me and never go home

"En mä mun vaatteista MUTTA SE MATO"

E_Bella

  • Vieras
Vs: Aina unissani, aina mielessäni
« Vastaus #2 : 02.03.2010 18:27:07 »
oih, Mike?! :o
naureskelin tolle Bellan "kostolle", mikä lie nyt olikaan, vaikken oikeestaan tienny mitä hauskaa siinä oli.. :D
hyvin kuvailtu ja sillein. :D
ihana oli<3

mariamo

  • maggara.
  • ***
  • Viestejä: 214
Vs: Aina unissani, aina mielessäni
« Vastaus #3 : 02.03.2010 19:02:56 »
Tää oli kiva, mutta MIKE   ??? :D Nooh kai se menee ;)

Lainaus
Emment
Emmett ?

Lainaus
Bellan numeron, muistin sen yhä.


Eipä mulla muuta, mutta yhest kohtaa oli unohatnut kursivoida ne laulunsanat  :)
Hyvä, että Bella kuoli. Tykkäsin tästä, joten eipä taida olla muuta sanottava.
Jatka vain kirjoittamista.  ;)

- ♥ , maria .
mitä jos tietäisit, että tämä kaikki päättyy tänään?

Vanamo

  • tökkijämestari
  • ***
  • Viestejä: 954
  • HUDI
Vs: Aina unissani, aina mielessäni
« Vastaus #4 : 19.03.2010 20:16:08 »
Mike.. Se ihmetytti minuakin.. xDD


Muuten tää oli surullinen, tunteet kuvailit mielestäni ihan aidosti, tää oli surullista luettavaa..


Sitä vaan ihmettelin, että Bella nimitti Edwardia paskiaiseksi.. Ei Bella niin eddiestä ajattelisi, teki se mitä tahansa..
(Joo, toi vaan mun mielipide)


Mutta hmm... ei tässä muuta, jatka kirjottamista ihmeessä!

Päästä runot ja hyrinä  elämääsi.


 ♥ava by Haava, banneri raitakarkilta♥
 

Lööperiikka

  • ***
  • Viestejä: 482
Vs: Aina unissani, aina mielessäni
« Vastaus #5 : 20.03.2010 10:12:12 »
Jotkuthan ovat tätä jaksaneet lukea!  :o

Hayles kivat että oli hyvä! Kyllä ainakin olisi ideana jatkaa kirjoittamista.

E_Bella no Mike tuli ensimmäisenä nyt mieleen, se minun mielestä ärsyttäisi sekä Bellaa että Edwardia eniten.  ;) Ihana saada kehuja kuvailun osalta!! <3 <3

mariamo korjaan nuo kirjoitusvirheet, ja kursivoinin. Itseasiassa Bella ei kuollut mutta jos se tekee sinut onnelliseksi niin sitten hän kuoli...  ;) Kyllä minä luultavasti kirjoitan vielä joskus.

Twaikkari no kuka olisi parempi ärsyntämis tarkoituksessa kuin Mike??  ::) Tämä oli ensimmäinen surullinen ficci jonka olen kirjoittanut joten mukava että että se onnistui aidosti.
Bella nyt ei ehkä ole hirveän paljon Bellamainen. Mutta tarvitseeko aina ollakkaan? Niinkuin olen muillekkin sanonut jatkan kyllä kirjoittamista mutten tätä ficciä, ideaa saatan kyllä jotenkin jalostaa.

Kiitos kaikille kommentoille, piristää ihanasti päivää huomata että omaa kirjoittamaa ficciä on kommentoitu. Haukut ja kehut ovat edelleen tervetulleita!  ;)