Kirjoittaja Aihe: Ehkä vielä jonain päivänä, S (Al/Scorp -ficletti)  (Luettu 5362 kertaa)

Violetu

  • Draamaprinssi
  • ***
  • Viestejä: 5 961
Title: Ehkä vielä jonain päivänä
Author: Violet Baudelaire
Ikäraja: S
Genre: Taitaa mennä fluffyn puolelle...
Hahmot: Albus Severus, Scorpius
Disclaimer: En omista hahmoja enkä saa tästä mitään korvausta. Omistan kuitenkin toisinaan yhtä kylmät kädet kuin Scorpiuksella ^w^

Osallistuu Kaiken maailman ficlettejä-haasteeseen, aiheena Ystävyys vai enemmän.




Ehkä vielä jonain päivänä


Oli tumma ja luminen ilta, ja Scorpius ja Al olivat päättäneet ottaa riskin ja kiehnätä sillä kertaa Potterien takkahuoneen ikälopulla sohvalla. Yleensä Alin luona ollessaan he lukittautuivat visusti Alin makuuhuoneeseen, mutta tänään oli niin kylmä, että takka oli melkein pakollinen lisävaruste, vaikka he lämmittivätkin toinen toistaan.

Poikkeuksellista kyllä, Albus ja Scorpius makasivat ihan hiljaa, sen kummempia puhumatta. Tulen rätinä ja lämpö olivat unettavia, mutta Al piti silmänsä ainakin jossain määrin auki ja kampasi hajamielisesti sormillaan Scorpiuksen niskahiuksia. Heillä oli villahuopa yllään peittona, sillä varsinkin Scorpiuksen kädet tuppasivat äärimmäisen nopeasti hyytymään jääpalikka-asteelle. Toinen Scorpiuksen käsistä kuitenkin uhmasi kylmyyttä ja piirteli epämääräisiä kiemuroita Albuksen olkapäähän.

Albuksen ajatukset harhailivat, ne kävivät vaikka missä, mutta tuntuivat kuitenkin palaavan Scorpiukseen, jonka silmäripset aina välillä kutittivat hänen nenäänsä. Al tunsi ystävänsä hengityksen lämpöisenä kaulallaan ja Scorpiuksen puhtaiden hiusten tuoksun nenässään.


”Hei, Scorp?” Vaikka hiljaisuus oli kuinka mukava, niin tietyn ajan kuluttua Albuksen leuat alkoivat valittaa ja äänihuulet oikutella, hän ei vain osannut olla hiljaa. Scorpiuksella oli hiljaisuuden lahja ja Alista tuntui, ettei toinen hirveästi arvostanut sitä, miten hän rikkoi sen.

”Niin, Al?” Scorpius raotti toista silmäänsä ja hymyili huvittuneesti.
”Aloin vaan miettiä, että jos toinen kätesi on tässä”, Al hipaisi Scorpiuksen kättä poskellaan, ”niin missä toinen on?”

Melkein heti Al tajusi, miltä kysymys oli mahtanut kuulostaa ja purskahti nauruun. Scorpiuskin alkoi nauraa, mutta vastasi sitten kysymykseen pilkettä silmäkulmassa:
”Missä luulet sen olevan?”
”Kun en minä tunne sitä”, Al rypisti otsaansa. Oli selvää, että Scorpiuksen toinen käsi oli viltin alla, mutta siihen johtolangat päättyivät.

”Anna vihje?” Albus katsoi ystäväänsä silmät suurina ja työnsi alahuulensa mutrulle. Scorpius hekotti hieman, vaikka alkoikin näyttää levottomalta.  
”Missä sinun toinen kätesi on, Albus?”
Albus etsi Scorpiuksen käden omallaan viltin alla – hän yritti oikeasti olla osumatta sopimattomiin, kiusallisiin paikkoihin – ja pujotti sormet Scorpiuksen sormien lomaan.
”Se on juuri siellä, missä sen kuuluukin olla.”



***********************************************************
Ihanaa päästä taas Potterfandomin makuun. Palautetta?
« Viimeksi muokattu: 13.06.2011 23:28:47 kirjoittanut Violet Baudelaire »

I spend my days so close to you
'cause if I'm standing here,
maybe everyone will think I'm alright.
.

Winga

  • Gremlin
  • ***
  • Viestejä: 2 446
Vs: Ehkä vielä jonain päivänä S
« Vastaus #1 : 11.04.2010 11:21:30 »
Aww, ihana (:

Tykkään tästä asetelmasta, tykkään kauheasti noista kahdesta. Tykkään siitä ajatuksesta, minkä otsikko antaa. Siitä, että vielä ehkä ollaan ystäviä mutta entäpä myöhemmin.
Dialogi on oikein sujuvaa ja söpöä ja Al on ihana.

Sitten pari virhettä:
Lainaus
vaikka he lämmittivätkin toinen toisiaan.
toinen toistaan
Lainaus
”Missä sinuntoinen kätesi on, Albus?”
väli puuttuu

Mutta mä tykkäsin <3 Kirjota lisää ASSia!
"It's just like I always say; if you want to find something weird you have to go downtown."

thyone

  • ***
  • Viestejä: 191
  • Tylypahkan oikea ottelija
Vs: Ehkä vielä jonain päivänä S
« Vastaus #2 : 31.01.2011 19:20:28 »
Hei, kommenttikampanjasta päivää, thyonen korppikotka palveluksessanne valmiina raatelemaan tekstin kuin tekstin. Aloituksesta sen verran, että luin "Oli tuhma ja luminen ilta..." ja olin ihan WOOT. Nyt rakentavan (?) palautteen pariin.

Rakentava palaute alkaa sillä, että sanon nawwwwwwww. Yleensä en ole tän parituksen fani (itsehän siis en ikinä kirjoita Al/Scorpia, enhän toki), en ainakaan jos ne on fluff. Olen vakuuttunut siitä, että vähintäänkin geeniensä takia nää kaksi ei voi olla onnellisia keskenään, vaikka ne kovasti yrittäisivätkin. Tämmöset söpöt pienet tunnelmakuvat on kuitenkin kivoja, ja tää oli myös.

Tykkään kovasti että tää dialogi on tällasta täydellisen tyhjänpäiväistä väsyneiden, rakastuneiden ihmisten löpinää, missä ei oo mitään sisällöllistä arvoa, mutta mikä on sitäkin söpömpää <3 Nää säheltää muutenkin siihen malliin että en kestä. On tainnu olla pojilla pitkä päivä, häh?

Mulla on kaikkia jatkovisioita et mitä käy kun Potterin takkahuoneessa pelmutaan Malfoyn pentujen kanssa. Ne ei sovi tän fikin henkeen, mikä on söpö ja herttainen, vaan ne on lähempänä mun tyypillistä genreäni, sosiaalista (ja joskus jopa yhteiskunnallista) drama-angstia joka perustuu ihmisten virheisiin, ennakkoluuloihin, luonteen vikoihin, päihteiden käyttöön, politiikkaan ja itsekkyyteen ja siihen, ettei kukaan ole onnellinen ikinä. Voisin jopa kirjoittaa jotain menneisyyshajoilua Harryn näkökumasta tästä asetelmasta, mutta en ehkä viitsi, kun sun Al ja Scorp on päässeet niin hyvään vauhtiin onnellisuuden tiellä :)

Joo, söpö. Ei kai muuta. En harrasta pilkunnussintaa (yleensä), joten en ala etsimään virheitä. Ei mitään häiritsevää. Kiitos, ja sori kakka-huonosta kommentista.
so I tried to surround myself with real love
you know, the kind that makes the wheels go 'round
I get so low I need a little pick-me-up
I get so high I need a bring-me-down

Brunburga Blue

  • ***
  • Viestejä: 483
    • Tales
Vs: Ehkä vielä jonain päivänä S
« Vastaus #3 : 05.02.2011 23:34:37 »
Awwww.

Ihana. En oo lukenut kovinkaan paljon kolmannesta sukupolvesta (olen itse jumiutunut ensimmäiseen...) mutta niissä on kyllä jotain niin söpöä noissa Harryn ja kumppaneiden kakaroissa ( :D) että niistä saa kaikkea kivaa irti. Tässä oli ihana tunnelma ja dialogi oli sulattavaa. Minäkin pidän raukeudesta ja siitä ettei varsinaisesti tapahdu mitään. Sellaista ei voi olla tässä ylikiirellisessä nykymaailmassa likaa. ♥

Kiittäen suloisesta ficistä,
B. Blue
Hello darkness my old friend
I've come to talk with you again

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 809
Vs: Ehkä vielä jonain päivänä, S (Al/Scorp -ficletti)
« Vastaus #4 : 07.09.2021 19:53:24 »
Voi ihanan söpö teksti. Tässä oltiin mielenkiintoisessa vaiheessa ystävyyttä, sillä ystävykset ovat noinkin lähellä toisiaan tarkoittaa että he tuntevat toisensa hyvin ja pitävät jopa käytännöllisenä lämmitellä noin lähekkäin. Mutta kutkuttavaksi tämän tekee se, että aivan selvästi he ovat menossa kohti syvempää, joka ylittää ystävyydenkin.

Tämä on just sopivan fluffyinen ja sopiva tähän hieman vilpoiseen syysiltaan (joka saa toivomaan että itselläkin olisi takka). Parempi vain laittaa ne kädet lämpimään, sillä jääkalikat käsien tilalla eivät ole kovin mukavat. Kiitos tästä.  :)

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 262
Vs: Ehkä vielä jonain päivänä, S (Al/Scorp -ficletti)
« Vastaus #5 : 29.09.2021 09:12:29 »
Olipa tämä ihana ja suloinen pre-slash ficletti :)

Tunnelma ja hahmot sopivat kertakaikkaan täydellisesti yhteen. Tuollainen rento ja kiireetön makoilu on ihanaa, etenkin kun vieressä on tärkeä ihminen. Tässä oli tosi kivaa, että Al ja Scorp olivat selkeästi toisilleen läheiset, mutta eivät kuitenkan vielä ihan niin läheiset. Näen kuitenkin ison potentiaalin sillä, että ajan kanssa suhde nytkähtää eteenpäin uusille urille :)

Kiitos tästä söpöstä hetkestä, lämmittti mieltäni ja sopi hyvin tähän viileään syysaamuun :)

Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 821
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Vs: Ehkä vielä jonain päivänä, S (Al/Scorp -ficletti)
« Vastaus #6 : 23.12.2021 01:43:26 »
Aww, miten kertakaikkisen söpöä! Tässä ficletissä on havaittavissa kutkuttavia ihastuksen tunteita ja sitä, kun haluaa olla toisen lähellä ja siinä on jo luontevaa ja turvallistakin olla, mutta kuitenkin on vielä matkaa esimerkiksi intiimimpään fyysiseen kanssakäymiseen. Tästä tilanteesta välittyy nuoruutta, hapuilua ja haaveita, ja siihen kaikkeen on ihanaa uppoutua näin lukijana. Näen kaiken jotenkin tosi selvästi mielessäni, enkä voi olla toivomatta (ja vähän povailemattakin) näille kahdelle kauaskantoista, avointa ja läheistä suhdetta. :-*

Albuksen tarkoituksettoman kaksimielinen kysymys on hulvaton, mutta vielä enemmän huomasin virnuilevani tälle:
Albus etsi Scorpiuksen käden omallaan viltin alla – hän yritti oikeasti olla osumatta sopimattomiin, kiusallisiin paikkoihin – ja pujotti sormet Scorpiuksen sormien lomaan.
”Se on juuri siellä, missä sen kuuluukin olla.”
Jotenkin on niin sympaattista ja ymmärrettävää, että Al yrittää oikeasti olla osumatta kiusallisiin paikkoihin. ♥ Tuoreeseen ihastukseen kuuluvaa epävarmuutta ja varovaisuutta. Sormet Scorpiuksen sormien lomassa ovat ihastuttava lopputulema, ja Alin vastaus kruunaa kaiken. Miten ainutlaatuinen tapa kertoa toiselle, että juuri tässä ja juuri näin on hyvä!

Voi miten tämä ficlet saikin minut hymyilemään ja hykertelemään. Kiitos! :-* -Walle
« Viimeksi muokattu: 23.12.2021 01:45:00 kirjoittanut Waulish »


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Pahatar

  • ***
  • Viestejä: 787
Vs: Ehkä vielä jonain päivänä, S (Al/Scorp -ficletti)
« Vastaus #7 : 16.09.2023 19:34:24 »
Terveisiä Kommenttiarpajaisista ja onnittelut voitosta! :D Valitsin tämän listauksestasi, koska Albus/Scorpius on ihana paritus, josta kirjoitetaan aivan liian vähän.

Tämä oli minusta kirjoitettu aika ovelasti, kun tästä ei oikein saanut selvää, millainen suhde pojilla oikein oli. ;) Oikeastaan tässä jäi tulkinnanvaraiseksi lähinnä se, olivatko ne syvemmät tunteet tunnustettu vai ei, ei niinkään se tunteiden laatu, sillä ainakin minusta asia oli ihan selkeä. Kyllä Albus ja Scorpius suorastaan kuuluvat yhteen, ja tässä se tuli esiin tuollaisena rentona yhdessäolona ja vierekkäin makoilemisena. :) Ja siitä, että Albus ajatteli vähän väliä juuri Scorpiusta, vaikka miettikin välillä muita juttuja. Eikä mikään ihme, kun oltiin aivan kiinni toisissaan:

Lainaus
Albuksen ajatukset harhailivat, ne kävivät vaikka missä, mutta tuntuivat kuitenkin palaavan Scorpiukseen, jonka silmäripset aina välillä kutittivat hänen nenäänsä. Al tunsi ystävänsä hengityksen lämpöisenä kaulallaan ja Scorpiuksen puhtaiden hiusten tuoksun nenässään.

Olipa ihana tuollainen leikki, joka Albuksella ja Scorpiuksella tässä oli! :D Ensin tätä lukiessa minulle tuli sellainen tunne, että Scorpiuksen käsi oli jossain sellaisessa paikassa, minkä Albus hyvin tiesi, mutta sitten päädyin siihen, että Albus ei sittenkään tiennyt sen olinpaikkaa. Se jäi kyllä mietityttämään, että kun Albus lähti etsimään sitä, olisiko hänen tehnyt mieli antaa oman kosketuksensa vaeltaa juurikin sopimattomilla teillä? ;D Ehkä olisikin, mutta sai sitten itsensä hillittyä. Mutta olihan tämä loppu ihan mielettömän suloinen, ja vahvisti juuri sitä käsitystä siitä, mitä pojat tunsivat toisiaan kohtaan:

Lainaus
”Missä sinun toinen kätesi on, Albus?”
Albus etsi Scorpiuksen käden omallaan viltin alla – hän yritti oikeasti olla osumatta sopimattomiin, kiusallisiin paikkoihin – ja pujotti sormet Scorpiuksen sormien lomaan.
”Se on juuri siellä, missä sen kuuluukin olla.”

Suuri kiitos tästä lauantai-illan ilosta! Olisi mukavaa lukea sinulta lisääkin tällä parituksella. :)
Why is it that we feel more comfortable seeing two men holding guns than two men holding hands?

FiFi - Fiksu ja Filmatiivinen fiktiofoorumi