Junnu, no daa.
Grangerhan on Rohkelikkojen kruunattu biatch, aivan kuin eräät tietyt neidit ovat luihuisten da biatcheja.
Kiitos jälleen kommentoimisesta.
Nimi: Vierailija
Kirjoittaja: Sirina Black
Ikäraja: S
//zougati muokkasi ikärajan vastaamaan uusia ikärajojaGenret: draama, pieni angst
Paritukset: mainintoina yksipuolinen Viktor Krum/Hermione Granger, Viktor Krum/OFC, Hermione/Severus
Varoitukset: Ei kai oikeastaan mitään.
Vastuuvapautus: En omista mitään minkä voi tunnistaa Rowlingin omaisuudeksi.
Yhteenveto:
Viktor Krum aiheutti Hermionelle harmaita hiuksia. Enemmän kuin oli tarpeenkaan.A/N: Spurttiraapale II -haaste, torstain sanana Durmstrang/Beauxbatons, Vuosi raapalehtien II -haaste sekä Kerää kaikki hahmot -haasteeseen Viktor Krumilla.
Sanamäärä: 150+100+100+100+150+100+150
1.
”Hermoo-nini!”
Viktor Krumin huuto pysäytti Hermionen paikoilleen, keskelle Tylypahkan suurta eteishallia. Mies ei ollut vieläkään oppinut lausumaan Hermionen nimeä oikein ja nainen olikin antanut asiassa periksi jo vuosia sitten. Bulgarialaisen ex-huispaajan kieli ei vain taipunut niinkin vaikean nimen kuin Hermione lausumiseen.
”Viktor, sinä täällä”, Hermionen ääni oli teeskennellyn kiinnostunut.
”Mina tulin yhdessa muutaman oppilaani kanssa katsomaan minkalaista opiskelu Tylypahkassa on”, Viktor selitti hymyillen.
Vuodet eivät olleet muuttaneet entistä Durmstrangin oppilasta mihinkään. Miehellä oli edelleen huono ryhti, tummat hiukset sekä koukkunenä, mutta silti Hermione saattoi nähdä kuinka muutamat hänen oppilaansa katselivat Viktoria sillä silmällä.
”Siitä on pitkä aika”, Hermione totesi keskustelutyyliin.
”Liian pitka. Mita jos menisimme verestamaan vanhoja muistoja Tylyahoon illalla?”
”Olen pahoillani, Viktor, mutta minulla on paljon tekemistä. Koekausi alkaa pian.”
”Ei voi mitaan sitten. Minun pitaa nyt menna katsomaan mita oppilaani ovat tekemassa. Nahdaan Suuressa salissa illemmalla.”
Hermione jäi katsomaan Viktorin perään.
2.
Viktor Krumille Hermionen tapaaminen oli Tylypahkan vierailun kohokohta. Olihan hän ollut ihastunut naiseen jo vuosikausien ajan. Hermione ei vain ollut vastannut koskaan hänen tunteisiinsa vaikka mies oli yrittänyt kaikenlaisia lähestymiskeinoja. Aina ruusuista ja suklaarasioista suoranaiseen ahdisteluun.
Vaikka Viktor olikin mennyt naimisiin muutamia vuosia aikaisemmin ja oli kahden lapsen isä, hän ei ollut koskaan rakastanut vaimoaan kuten olisi kuulunut rakastaa. Enemmänkin hänen tunteensa Giselleä kohtaan olivat veljellisiä.
Giselle ei onneksi tiennyt asiasta, sillä nainen oli harvinaisen mustasukkaista laatua. Toisinaan Viktorin oli miltei mahdotonta päästä kotoaan edes pois ilman, että vaimo alkoi nalkuttaa ja syytellä häntä pettämisestä.
Naisia oli toisinaan vaikea ymmärtää.
3.
”Professori Kalkaros, miten miellyttava nahda teitakin pitkasta aikaa!” Viktorin ääni oli valheellisen ystävällinen, mutta Severus kyllä tunnisti inhon nuoremman miehen äänestä.
”Krum!” Severus murahti ja toivoi, ettei Durmstrangin uusi rehtori istuutuisi hänen viereensä.
”Onko Hermoo-nini jossain?”
”Kaipa hän jossain on.”
Severuksen inhoksi ja kauhuksi Viktor istuutui juuri hänen viereensä, mutta mies osasi peittää ärtymyksensä välinpitämättömyyden naamion alle.
Vaikka Viktor kuinka yritti saada Severusta keskustelemaan kanssaan Hermionesta, vanhempi velho piti sanaisen arkkunsa kiinni ja keskittyi seuraamaan salin tapahtumia. Lopulta Krum antoi periksi ja alkoi lappoa ruokaa suuhunsa ärtynyt ilme kasvoillaan.
Hän olisi halunnut tietää oliko Hermionella miesystävää.
4.
Mitä enemmän Viktor seurasi Hermionen tekemisiä, sitä vakuuttuneemmaksi mies kävi siitä, että nainen salasi jotain hyvin tärkeää. Ja Viktor oli päättänyt saada selville mitä. Olihan hänellä siihen oikeus, niin hän ainakin itselleen uskotteli.
Viktor ei kovinkaan usein suonut ajatuksiaan vaimolleen ja kahdelle lapselleen, sillä Hermione oli aina ollut hänen pakkomielteidensä kohde. Hän oli jopa pyytänyt vaimoaan värjäämään hiuksensa ruskeiksi ja kihartamaan hiuksensa samanlaisiksi kuin Hermionella. Se oli ollut jopa liiankin helppoa Viktorin mielestä.
”Rakas, niin paljon kuin pidänkin noista vaaleista hiuksistasi, täyteläisen ruskeat kiharat saavat minut totaalisen hulluksi.”
”Sitten minä teen niin.”Mustasukkaisuudestaan huolimatta Giselle tahtoi miellyttää miestään.
5.
Hermionesta tuntui, ettei hän saanut hetkenkään rauhaa Viktorilta. Vaikka mies selvästi kuvitteli muuta, Hermione tiesi miehen seuraavan itseään. Ja Hermionesta se tuntui pelottavalta. Koskaan ei tiennyt minkä nurkan takaa Viktor ilmestyi.
Sen takia Hermione vaihtoikin muutaman opettajatoverinsa kanssa käytävävalvojavuorojaan, saadakseen Viktorin pois kimpustaan. Valitettavasti Viktor ei ollut niin tyhmä, että olisi mennyt sekaisin asiasta.
”Sina valttelet minua.”
”En välttele, minulla on vain kiire”, Hermione valehteli ja yritti etsiä pakopaikkaa itselleen.
”Ala valehtele. Sina vaihdoit kaytavavalvojavuorosi, jotta et joutuisi kohtaamaan minua.”
”Kuule, Viktor. Minä tiedän mitä yrität ja se ei onnistu. Sitä paitsi sinä olet naimisissa.”
Viktor tuhahti halveksivasti ajatellessaan vaimoaan, jonka oli jättänyt Durmstrangiin lähtiessään oppilaidensa kanssa Tylypahkaan.
”Silla ei ole valia. Han on vain korvike.”
”Hän ei taida olla aivan samaa mieltä asiasta.”
”Hanelta ei kysyta mitaan.”
Hermionea inhotti miehen käyttäytyminen. Mitä enemmän Viktor yritti tuoda itseään tykö, sitä vähemmän Hermionea kiinnosti.
6.
”Sinun pitää auttaa minua, Severus!”
”Mitä, eikö bulgarialainen ystäväsi olekaan niin ihana kuin silloin aikanaan?”
”Haha, oli hauska vitsi, Severus. Hän ajaa minut pian hulluuteen.”
”Enpä uskoisi, että joku voisi onnistua siinä. Yleensä se on mennyt toisin päin”, Severus tuhahti pienesti.
”Teen ihan mitä tahansa, jos suostut”, Hermione aneli. ”Ole kiltti.”
”Hyvä on. Suostun jos hoidat kaikki minun käytävävalvontani seuraavan kuukauden ajan.”
Hermione oli kieltäytymässä, mutta näki Severuksen katseesta, että asia oli joko tai. Ei ollut välimuotoja ja Hermione tiesi, ettei saisi miestä muuttamaan mieltään.
”Sovittu.”
Mitä tahansa, että saan Krumin pois kimpustani.7.
Jos katse olisi voinut tappaa, Hermione olisi ollut jo kuollut. Viktor mulkoili vuoronperään käsi kädessä kulkevia Hermionea ja Severusta.
”Eiko han ole sinulle aivan liian vanha?” Viktor kysyi ivallisesti pysäytettyään parin keskellä Tylyahoa.
Vanha?Severus puristi kädessään pitelemäänsä taikasauvaa ja oli valmiina kiroamaan bulgarialaisen takaisin sinne mistä tämä oli tullutkin. Hermionen rauhoittava puristus kuitenkin kertoi, ettei nainen ajatellut samalla tavalla kuin Krum.
”Meissä
vanhemmissa miehissä on yksi hyvä puoli”, Severus totesi piikikkäästi tuijottaessaan Viktoria avoimen halveksivasti.
”Ja mikahan se mahtaa olla?”
”Meillä on sitä elämänkokemusta, jollaista Hermionen kaltaiset naiset miehistään haluavat. Ja nyt, häivy!”
Viktor mulkaisi vielä viimeisen kerran kaksikkoa ennen kuin lähti olkiaan nakellen kävelemään takaisin Tylypahkaan päin. Hermione ei voinut muuta kuin toivoa, ettei Viktor enää jatkaisi ahdisteluaan, vaan olisi ymmärtänyt kerrasta asioiden laidan.
”Mennäänkö Kolmeen luudanvarteen,
vanhus?” Hermione kysyi.
Iloisesti naurava Hermione juoksi kuin lapsi Rosmertan pubiin, Severuksen seuratessa paljon rauhallisemmin perässä.