Mä aloitin ficcailuni silloin aikoinaan (joku 12 vuotta sitten?) RPF:llä, ja pitkään se olikin se mun yksinomainen ficcausmuoto. Harry Potter oli kuitenkin ensimmäinen fiktiivinen fandom, josta ficcasin ja luin ficejä (jos ei lasketa mukaan sitä, kun joskus ala-asteella kirjoitin lempikirjoistani omia tarinoitani - silloin en edes tiennyt mistään fanifiktiosta enkä ollut missään fandomeissa mukana tms.). Uskon kuitenkin, että ilman Pottereitakin olisin päätynyt ficcailussa ensisijaisesti fiktiiviselle puolelle, kun fanitukseni ensisijaiset kohteet vaihtuivat bändeistä animeen, peleihin ja muihin fiktiivisten hahmojen sarjoihin. Sitä en tosin tiedä, miten olisi käynyt ficcieni julkaisun suhteen. Ilman finiä moni olisi hyvin todennäköisesti jäänyt julkaisematta. Sen jälkeen, kun käyttämäni bändifoorumit tavalla tai toisella loppuivat, "ficiväyläni" sen suhteen katosivat, ja ilman Pottereita ei olisi finiä, joten... Ficisaralla olisi voinut jäädä paljon tapahtumatta, koska finin monet haasteet ovat myös olleet monien ficieni alkusysäyksinä.
Potterit itse sarjana ovat sellainen tapaus, että palaan niiden parin aina, tavalla tai toisella, ja sellaiset "fanituskaudet" tekevät yllätysvierailuja.
Ihan muutama päivä sittenkin iski niin kovat feelsit Ronin takia että näin jälkikäteen ihan naurattaa
En ole lukenut kirjoja hetkeen, ja leffojen katsomisestakin on reilu vuosi (pidettiin silloin kaverin kanssa Potter-maraton, joka tehdään aina silloin tällöin), mutta äänikirjoina kuuntelen tarinoita usein. Ne ovat hyvää kuunneltavaa esim. tiskatessa

Joskus kuuntelen niitä myös taustalla, kun pelaan Star Stablea. Viime aikoina olen myös palannut tarinan pariin pelaamalla pleikalla Lego Harry Potteria

Leffojen ääniraitojakin tulee kuunneltua usein. Ja olenhan myös pelannut päivittäin Hogwarts Mysteryä sen julkaisusta asti.
Aloin tässä tätä viestiä kirjoittaessani pohtimaan, mikäköhän Pottereista tekee sarjan, jonka pariin palaan aina. Potterit eivät ole minulle se "eka fanituksen kohde" tai sarja, johon olin uponnut jo lapsena. Pääsin tarinan makuun oikeastaan vasta teini-iässä, vaikka olin joskus ekalla-tokalla yrittänyt lukea Viisasten kiven (se jäi silloin lopulta kesken

). Uskoisin kuitenkin, että tarina (ja koko maailma sen ympärillä), ovat suurin syy. En vain nuorempana vielä "löytänyt perille". Yksi toinen syy on varmasti myös Potterien monipuolisuus median kannalta: on kirjaa, leffaa, peliä... Ja yhteisö. Aina löytyy joku, jonka kanssa jakaa ajatuksia velhomaailmasta. Vaikken olekaan usein aktiivinen fandomeissa, jos fandom on hiljainen/kuollut/olematon, huomaan, että mun on vaikea pysyä mukana itse sarjan mukana. Jotenkin aina kaipaa muita jakamaan sen oman fanituksen, tavalla tai toisella.
Vaikka mulla on ollut vuosien aikana lukematon määrä fanituksen kohteita, ja osa intensiivisempiä kuin Potter oikeastaan koskaan, en usko, että mikään olisi voinut tulla Potterien tilalle. Siinä on sarjana ollut jotain niin uniikkia mulle. Paljon olisi jäänyt tapahtumatta. Osa kaverisuhteistakin olisi voinut jäädä syntymättä.