Nimi: Ystävänpäivä, jonka aiheutti Emmett
Kirjoittaja: Minä.
Fandom: Twilight.
Oikeudet: En omista yhtään mitään, edes lauluja. Ne omistaa ihanainen Stephenie Meyer sekä kappaleitten sanoittajat.
Tyylilaji: Draama ja jonkunlainen huumori sekä fluff.
Ikäraja: S varmuuden vuoksi.
Paritus: Rosalie/Emmett, mutta Bella/Edward ilmenee sivussa. Lisäksi yksi henkilö, joka onkin tässä itseasiassa pääosassa.
Varoitukset: Voipi löytyä pientä kiroilua.
Yhteenveto: Miten Rosalie suhtautuukaan ystävänpäivään?A/N: Tämä nyt on tällainen aika nopea raapustus, mitä en vatvonut päässä viikkoja. Eli laatu on sen mukaista. Lisäksi tämä osallistuu
Ystävänpäivähaasteeseen.
JA tässä on käytetty lauluja, jotka olenkin listannut tuonne ficin loppuun. Ne eivät kuitenkaan liity millään tavalla Ystävänpäivähaasteeseen, vaan laitoin ne ihan huvikseen.
//16.2. Ai niin. En ole aiemmin kirjoittanu Culleneita ihmisinä, joten se unohtui mainita. Eli tarkoitukseni oli kirjoittaa tuonne jonnekin, että tässä
kaikki ovat ihmisiä.Kiitos
minnamoi!
***
Ystävänpäivä, jonka aiheutti Emmett”Mi-mikä helvetti se tämä on?” kirkaisin järkyttyneenä. Emmett vilkaisi rauhallisesti sohvalta, katse täynnä rakkautta.
”Suklaarasia.”
Tuijotin häntä shokissa. ”Mutta…”
Emmett käveli luokseni hymyillen. ”Nyt on ystävänpäivä ja silloin kuuluu lahjoa muita.”
”Jumalauta Emmett! Olen dieetillä!” Kirkaisin ja läjäytin häntä suklaarasialla kasvoihin.
”Ahaa?” Hän naurahti huvittuneena ja hieroi poskeaan.
”Tämä on vakava asia. Tuomitsen sinut oikeuteen dieetin häirinnästä.”
”Olen huvittunut.”
Puristin käteni nyrkkiin tuijottaen häntä kulmieni alta. ”Olen tosissani.”
”Rose… Ystävänpäivä on vain kerran vuodessa”, hän suostutteli räpsytellen silmiään.
”Aivan, mutta se onkin dieetin kriisipäivä.”
”Ole kiltti, yksi suk-”
”Jos et vaikene, tuomitsen sinut kyllä oikeuteen. Ja sitten olen myös tosissani, ihan oikeasti.”, ärisin vaarallisesti heilutellen sormeani hänen silmiensä edessä.
”Minun pitää puhua tästä Jessican kanssa, vaikka hän ei olekaan ystäväni”, mutisin itsekseni.
_*_*_*_*_*
Sieppasin kännykän laukustani ja lysähdin sängylleni. ”Jessica?” henkäisin. Tiesin hänen vastanneen soittooni, mutta hän ei vain ollut toennut vielä.
”Rosalie Hale?” hän piipitti hetken päästä.
”Minä. Minulla on aivan järkyttävää asiaa.” Taas tuli hiljaista.
”Miksi sinä kerrot sen minulle?” Jessica kysäisi ihmeissään.
Huokaisin ja pyöräytin silmiäni turhautuneena.
”Koska olet aivan helvetin järkyttävä pissis, idiootti ja vähä-älyinen.”
”Täh?””Ei jumalauta”, murahdin päätäni pudistellen.
”Täh?””Ole hiljaa, jooko? Äänesi saa pääni särkemään. Ja se taas ei tee hyvää otsahuokosilleni.”
”Täh?”Vedin kännykän kauas itsestäni ja hieroin otsaani.
”Oletko vielä siellä?” Jessica huhuili kammottavalla hiiren äänellään.
Olin jo vastaamaisillani ei, mutta sanoin kuitenkin olevani paikalla.
”Niin. Emmett, poikaystäväni, antoi minulle ystävänpäivälahjaksi suklaarasian ja minä olen dieetillä.”
”Niin…?” Jessica kysyi tajuamatta sanaakaan puheestani.
”No enhän minä voi syödä sitä suklaarasiaa kun olen dieetillä. Sehän menee aivan pilalle!”
”Ahaa”, Jessica hihkaisi innostuneena ja jatkoi sitten:
”Siis sehän on niiiiin kamalaa! Miten hän voi tehdä sinulle näin? Eikö hän ajattele sinua? Eikö hän välitä? Onko hänellä edes tunteita? Siis niiQu minä olisin jo antanut pakit hänelle, sillä tuohan on järkyttävintä mitä kehittyneelle naiselle voi tehdä!” hän kimitti yhteen hengenvetoon.
Kehittyneelle… Puhuisi vain omasta puolestaan. Hänhän oli suorastaan madon tasolla eikä siitä tulisi ikinä nousemaankaan.
”Rosalie? Kuulitko mitä sanoin?”Draamakuningatar, totesin sarkastisesti mielessäni.
”Kyyyllä”, sanoin ajatuksissani.
”Tulen sinne ja haistatan paskat sille jätkälle.””Mitä? Ei-!”
Toisessa päässä tuli hiljaista. Ärähdin vihaisena ja paiskasin kännykän lattialle. Nousin sängyltäni nopeasti ja sipsuttelin alas.
”Emmett…?” huhuilin suloisesti. Ei vastausta.
Kävelin keittiön ovelle ja kurkistin sen raosta. ”Onko Emmettiä näkynyt?” kysäisin Edwardilta ja Bellalta, jotka suutelivat intohimoisesti.
Bella katsahti minuun silmät utuisina. ”Mmm. Hän on… krhm. Vessassa.” Sitten hän kiinnitti huomionsa takaisin Edwardiin.
Juoksin portaat takaisin ylös ja kiiruhdin vessan ovelle. ”Emmett?”
”Kaksi pientä elefanttia marssi näin, aurinkoista tietä eteenpäin. Koska matka oli pitkä niin, päätti hän mukaan ottaa yhden kaverin…”
Tyrskähdin hihaani vasten hiljaa ja päätin jäädä kuuntelemaan. Kaivoin puseroni taskusta kameran käynnistäen sen mahdollisimman äänettömästi.
”Putte- possun nimipäivää eilen vietettiin…”
”Tässä tulee hirmuinen Rölli, on mulla metsässä tölli ja siellä mä asustelen. Tilipitappi, tilipitappi…”
”Oon nelivuotias oppimaan innokas, sain nimen hauskimman Kaapo…”
”Postin tuo, postin tuo, postin tuo Pate jokaisen luo…”
”Kun pikkupojat suksillaan laski mäessään niin jänöjussi pensaastaan katsoi ihmeissään ja niin hän nauroi itsekseen kun joku lensi pyrstölleen, niin huoleton, tuo leikki on ja aivan verraton…”
”Kappas vaan, Minttu sekä Ville…”
Avasin oven kikattaen hervottomasti. ”Em-Emmett…” pärskähdin ja lysähdin seinää vasten täristen naurusta.
Emmett katsoi minua järkyttyneenä ja vetäisi nopeasti suihkuverhon kiinni.
”Mistä lähtien sinä o- olet hoi-hoilannut lastenlau-lauluja”, nauroin niin huvittuneena, että sanoista ei tahtonut saada selvää.
Olin aivan varma, että Emmett oli punastunut suihkuverhon takana. ”Ne vain ovat niin hyviä ja päähän tarttuvia.”
Henkäisin syvään ja sanoin sitten niin pokkana kuin pystyin. ”Noh, laulapa minulle Muumit kun kerran niin hyvin on lastenlaulut jäänyt mieleen.”
Emmett rykäisi vaivautuneena. ”Jos en kuitenkaan.” Hymyilin kierosti. ”Voin minä kyllä näyttää tämän muillekin, sillä sain talletettua tämän huippu hyvään kameraani.” Painoin Start- nappulaa hymyillen edelleen.
Emmett inahti inhosta ja järkytyksestä kun kamerasta kuului hänen iloinen laulunsa.
”Eikö sinun kameran pitänyt olla laukussasi…?” Murahdin myöntävästi. ”Kyllä, mutta siirsin sen eilen juuri tämän neulepuseron taskuun, jos tarvitsen sitä jossain.”
”En kuullut käynnistymisen ääntä, mikä siinä yleensä on”, Emmett yritti. ”Et niin, koska lauloit todella kovaa.”
”Mitä täällä tapahtuu?” Bella kysyi vierestäni ja säpsähdin. ”Kuulit kyllä.”
Bella nyökkäsi. ”Totta kai.”
”Muumilaulu!” minä kikatin ja taputin käsiäni kuin pikkulapsi.
Emmett ravisti päätään kieltävästi. ”Ei ikinä.”
”Hyvä on sitten…” mutisin nousten seisomaan.
”Ei!” Emmett huudahti järkyttyneenä. ”Minä suostun.”
Vilkaisin Bellaa hymyillen ja painoin aloitusnappulan jälleen päälle. ”Aloita, kultaseni.”
~*~*~*~
Kun Muumipeikko, Pikku Myy
ja Muumipappa esiintyy.
Silloin laulut kutsukoon,
tuijottelutuokioon.
Käy muumilaaksoon, käy muumilaaksoon
Muumitalon asukkaat.
seuraksesi kohta saat.
Pääset mukaan viidakkoon,
taikapilvi karkeloon.
Nyt muumilaaksoon. (6x)
Paa-pa-pa-paa-pa
paap-paap-pa-paa-paa.
Maa-ma-ma-maa-ma
maam-maam-ma-maa-maa.
Paa-pa-pa-paa-pa.
Maam-maam-ma-maa-maa... paa. (2x)
Jos lähdet mukaan lupaan sen.
Saat muumihetken mieluisen,
vaikka mörön märinä,
voi värisyttää välillä.
Käy muumilaaksoon. (2x)
Jo muumiperhe odottaa.
Ja huuliharpun repustaan
kaivaa Nuuskamuikkunen.
Hän soittaa tutun sävelen.
Vie muumilaaksoon. (6x)
Paa-pa-pa-paa-pa
paap-paap-pa-paa-paa.
Maa-ma-ma-maa-ma
maam-maam-ma-maa-maa.
Paa-pa-pa-paa-pa.
Maam-maam-ma-maa-maa... paa. (5x)
Paa-pa-pa-paa-pa
paap-paap-pa-paa-paa. ~*~*~*~
”Öööh… Mitä hittoa?” Jessica piipitti vierestäni. Käännähdin häneen päin silmissä edelleen se iloinen pilke. ”Ei mitään”, sanoin ja väläytin tekohymyni.
”Mitä hän tekee täällä?” Bella kuiskasi korvaani hämmästyneenä. Huokaisin ärsyyntyneenä. ”Eiköhän Jessica voi näyttää sen ihan itse.”
Hän rypisti kulmiaan sievästi. ”Sanoit puhelimessa, etten saa tehdä sitä. Ja nyt…” Hän viittoi ympärilleen silmiään räpsytellen.
Nyökkäsin. ”Aivan, mutta itse asiassa olen innokas näkemään tämän”, selitin rauhallisesti.
Jessicaan leimahti heti se sama suuttumus, mikä oli tullut ilmi jo puhelimessa. Hän rynni vessaan silmät salamoiden ja pysähtyi henkeään haukkoen alastoman Emmettin eteen.
”Hei, muru”, Emmett hihkaisi tekopirteästi ja kaappasi tytön karhunsyleilyyn. ”Hei…!” Jessica kiljahti ja vetäytyi irti yökkien inhosta.
”Tämä on sopimatonta hienolle naiselle”, Jessica valisti kun oli saanut äänensä takaisin.
Virnistin omahyväisesti Emmettille ja muodostin sanat ”Ihan oikein sinulle” äänettömästi.
Emmett manasi hetken itsekseen, mutta kokosi itsensä. ”Mitäs tehtäisiin tänään?” Hän kysäisi huolettomasti, aivan kuin olisi ollut Jessican kanssa pitempääkin kuin kymmenen minuuttia.
Jessica punastui heleästi. ”Tuota… Minulla oli vain yksi juttu…” Sitten hän henkäisi syvään ja sylkäisi suustaan: ”Jumalauta! Eikö naisille anneta edes omaa rauhaa dieetille?! Onko pakko tyrkyttää suklaarasiaa, kun nainen ei voi ottaa sitä? Sietäisit saada kaksi vuotta kuristushuonetta!” Sen sanottuaan hän potkaisi Emmettiä suoraan miehen arimpaan paikkaan.
Loksautin suuni auki hämmästyneenä. Tiesikö Jessica tosissaan missä miehen arin paikka oli?
Jessica tuhahti ja marssi nokka pystyssä ohitseni. Hetken päästä ovi läimäytettiin kiinni ja taloon tuli hiljaista.
Emmett hyppeli paikallaan kasvot tuskasta vääristyneinä. ”Sinullakin ystävät…” Hän sai ähkäistyksi.
Nyökkäsin ja painauduin häntä vasten hymyillen. ”Laulapa minulle vielä jotain kivaa.”
”Olen alasti!”
”Ei se haittaa”, kikatin ja suukotin häntä poskelle. ”Lisää lastenlauluja?”
”Ole kiltti, älä piinaa minua enää.”
”No mennään jonnekin muualle laulamaan”, ehdotin nopeasti ja kiiruhdin sitten huoneeseeni odottamatta hänen vastaustaan.
Ehkei ystävänpäivä ollutkaan niin kamala. Tai no. Oli se, kiitos Emmettin.
***
A/N: Eli siis tässä olisi ne kappaleet, mitä käytin tähän ficciin:
KaapoPostimies PateTässä tulee RölliJänöjussin mäenlaskuMinttu sekä VilleKäy MuumilaaksoonPutte-possun nimipäivät+ se Elefanttilaulu, jolle en löytänyt kappaletta.
***
