Ficin nimi: ”Maistutpas sinä tänään hyvältä”
Kirjoittaja: iittaliia
Tyylilaji: Huumoria yrittää tavoitella.
Fandom: Sherlock Holmes Yukimura lisäsi fandomin sekä alkutietoihin että otsikkoon.
Ikäraja: S
Varoitukset: Jollain tapaa sairasta huumoria.
A/N: Latasin tässä Sherlock Holmesin, ja rakastuin. Kuolasin elokuvaa Johannalle, ja se ehdotti ficciä. Joten tässä tulos.
Dialogi ja one-shot
“Watson, tulisitko tänne?”
“En.”
“Mikset? Onko sinulla muka jotakin parempaa tekemistä?”
“On.”
“Mitä muka? Mikä voisi olla parempaa, kuin viettää aikaa kanssani?”
“En vielä tiedä, mutta keksin sen kyllä kohta.”
“Älä viitsi mököttää enää.”
“En minä mökötä, minä mietin.”
“Älä mieti, ei sovi sinulle. Rasitat aivojasi liikaa.”
“Mietin keinoa, jolla pääsisit helpoiten hengestäsi.”
“Watson…”
“Ja myös sitä, mikä tauti sitä pullapuodin pitäjää vaivaa. Voin tosin tietysti jättää hänet sairastamaan, jos haluat että minä joudun hakemaan sinun aamu-, päivä- ja iltapullasi jostain muualta. Olet niin perhanan perso kaikelle makealle.”
“Ei häntä mikään vaivaa, kaikki on varmasti hyvin. Ei mitään ole mitään hätää, eikä syytä huoleen. Tule nyt tänne.”
“Ei vaivaa mikään? Kaikki on hyvin? Ei ole mitään hätää? Ei syytä huoleen? Miksi nuo sanat kuulostavat niin tutuilta? Ai niin, meinasin jo unohtaa. Käytit samoja ilmaisuja viikko sitten, kun puhuit minun koirastani jonka sinä tapoit!”
“Meidän koirastamme.”
“Anteeksi kuinka?”
“Meidän koirastamme. Puhuessani meidän koirastamme. Sinun pitäisi jo pikkuhiljaa hyväksyä meidät. Siis että olemme Me. Meillä on sama koti, sama huone, sama sänky ja omistamme saman koiran. Yhdessä. Se on meidän koiramme, koska me olemme me.”
“…”
“Menitpäs hiljaiseksi.”
“Kyllä minä hyväksyn meidät…”
“No, se on mukava kuulla.”
“Mutta en hyväksy sitä että myrkytit koirani!”
“Meidän koiramme. Enkä minä sitä myrkyttänyt.”
“Miksi sinä sitä sitten kutsuisit? Juotit koirani humalaan yskänlääkkeellä sekä pullollisella punaviiniä!”
“Kutsuisin sitä tieteelliseksi kokeeksi. Nyt ainakin tiedämme että englannin bulldogit eivät kestä punaviinin ja yskänlääkkeen yhdistelmää.”
“Aivan niin. Mutta yleensä ihmiset eivät juota koirilleen mitään sellaista! Ja sitä paitsi tiedämme nyt, että englannin bulldogit eivät kestä, mutta entäpäs vaikka terrierit? Tai noutajat?”
“Tuo on hyvä huomio… Pitäisiköhän seuraavaksi kokeilla terrierillä?”
“Holmes.”
“Okei, anteeksi. Tulisitko nyt tänne?”
“Miksi?”
“Tule nyt vain.”
---
“No, mitä nyt?”
“Katso mitä ostin sinulle!”
---
“Holmes. Sinä ostit minulle koiran?”
“Aivan, niin ostin.”
“Miksi?”
“Miksikö? Olet ehkä ainoa ihminen, joka kysyy syytä sille, että joku ostaa suloisen pienen terrierinpennun ja antaa sellaisen lahjaksi.”
“Mutta mikä on syy siihen, että ostit tämän suloisen pienen terrierinpennun?”
“Tarvitseeko olla joku erityinen syy sille, miksi ostan sinulle lahjan, Watson?”
“Tarvitsee. Joko olet taas lainannut jotain minulta ja hukannut sen, tai sitten haluat käyttää tätä pikkukaveria johonkin typerään kokeeseesi.”
“No jos kerran haluat tietää, niin ostin sen anteeksipyyntölahjaksi. Niin että anteeksi että tapoin Willien. Se oli vahinko.”
“…”
“No jos et kerran halua sitä, voinhan minä sen kai palauttaakin.”
“…”
“Ihan totta Watson, koita katsoa sitä silmiin ja sanoa ettet halua sitä.”
“…”
“Wats-”
“Hmm, maistutpas sinä tänään hyvältä.”
~~~
Kommentit ovat tervetulleita
