Kirjoittaja Aihe: FMA, Peltipurkkialkemisti K- 11 Alphonse Elric  (Luettu 1605 kertaa)

agvatica

  • ***
  • Viestejä: 168
Hiromu Arakawa omistaa Fullmetal Alchemist - mangan, johon tekstini perustuu.

Ficin nimi: Peltipurkkialkemisti
Kirjoittaja: agvatica
Beta: MissEdward
Genre: Draama, one-shot
Ikäraja: K-11
Fandom: Fullmetal Alchemist Yukimura lisäsi fandomin myös alkutietoihin.
Päähenkilö: Alphonse Elric
Paritus: Ehkä jonkinlainen Al/Winry ja toki se pakollinen Ed/Roy
Tiivistelmä: Al saa viimein kehonsa takaisin.

A/N: Koska mua ärsyttää miten aliarvostettu hahmo Al on. Ja koska siivosin vasta mun laatikoita ja löysin mun kahdeksannen luokan matikanvihon jonka takakanteen tämä on alunperin kirjoitettu, ja halusin nyt viimeinkin saattaa tämän lapsen maailmalle kaikkien näiden vuosien jälkeen.  :D


***

Nimeni on Alphonse Elric. Sukunimeni on tehnyt kuuluisaksi isoveljeni, joka kantaa kunnianimeä Teräsalkemisti. Nuorena tekemämme virheen takia sieluni kotina toimi pitkään tyhjä haarniska. Olen ikuisesti kiitollinen veljelleni siitä, että hän uhrasi oikean kätensä tuodakseen tietoisuuteni takaisin tähän maailmaan ja elämään.

Haarniskassa oli kuitenkin se huono puoli, ettei se ollut lainkaan inhimillinen. Kaikki ihmisen peruselintoiminnot olivat ulottumattomissani. En voinut syödä enkä nukkua. Minulla ei ollut keuhkoja joilla hengittää ja rinnastani puuttui se yksi verta pumppaava juttu. En palellut kylmässä, koska en tuntenut kylmää, enkä hikoillut kuumassa. Lihakseni eivät väsyneet ikinä, eihän minulla edes ollut niitä. En voinut tuntea kosketusta.

Minut oli helppo esineellistää, rinnastaa kävelevään metallikasaan. Useinkaan ihmiset eivät ymmärtäneet, että kyseessä oli minun kehoni. Olin tavarajunassa kuljetettava peltipurkki. Olin suuri ja voimakas, hyödyllinen taistelussa. Mutta muistiko kukaan, että minulla oli myös tunteet? Vaikka en voinutkaan tuntea iskuja enkä voinut vuotaa verta, sieluni repeytyi kärsivien lasten katseista samalla tavalla kuin kenen tahansa.

Noin puoli vuotta sitten saimme kuitenkin veljeni kanssa hankittua kehoni takaisin. Ensimmäinen muistikuvani omassa kehossani ei ollut onni vaan suunnaton tuska. En ollut tuntenut kipua vuosiin. Toivotin sen silloin tunteena tervetulleeksi, mutta hetken kuluttua ymmärsin, että inhimillinen kehoni oli kuolemaisillaan. Pelkäsin menettäväni sen taas. Pelkäsin, että olimme myöhässä. Tunnustelin kehoani. Se oli kuihtunut, laihtunut, rapistunut ja vanhentunut siitä, mitä se oli silloin kun menetin sen.

Makasin viikkoja sairaalassa. Opettelin uudestaan liikkumaan, kasvatin siihen tarvittavat lihakset. Toivoin, että olisin heti päässyt syömään Pinako-tädin herkkuruokia, mutta kroppani ei vastaanottanut kiinteää ruokaa vielä pitkään aikaan. Kauan kaipaamani uni ei useinkaan tuonut helpotusta vaan toi mukanaan painajaisia ja aikoja sitten unohdettuja muistoja. Joskus erityisen tuskaisina hetkinä, kun koko vartaloni läpi kulkivat kivun aallot joihin mikään lääke ei auttanut, toivoin melkein olevani taas tunnottomassa peltipurkissani.

Lopulta kuitenkin toivuin. Pystyin taas syömään, juomaan, tuntemaan läheisteni kosketuksen. Kuljin sairaalan pihalla nauttien auringon lämmöstä kasvoillani. Opettelin erottamaan desinfiointiaineen tuoksun lääkäreiden ja hoitajien ominaistuoksuista. Ja veljeni ominaistuoksun eversti Mustangin käyttämästä hajusteesta.

Veljeni Edward joutui selittämään minulle monia murrosikään, kehon muuttumiseen ja sen reaktioihin liittyviä asioita, joita en ollut kokenut koska olin ollut erossa kehostani. Kasvot kirkuvan punaisina hän kertoi eräänlaisesta kehojen ihastumisesta toisiinsa, "seksuaalisesta vetovoimasta", jota hän kuulemma tunsi eversti Mustangia kohtaan. Se on ilmeisesti eri asia kuin oikea ihastuminen. Ei kuulemma mitään sellaista mitä me tunsimme lapsena, kun olimme molemmat ihastuneita Winryyn ja riitelimme siitä, kumpi saa mennä hänen kanssaan naimisiin. Sitä paitsi Ed sanoi sen tuntuvan paremmalta kuin mikään, mutta minä en oikein usko että mikään voisi tuntua paremmalta kuin Winryn leipoman omenapiirakan syöminen.

Ehkä nyt kun Ed ei halua Winryä enää, minä voisin mennä hänen kanssaan naimisiin. Hän voisi leipoa omenapiirakkaa joka päivä, ja me voisimme asua Resemboolissa lähellä äidin hautaa. Voisin kävellä nurmella paljain varpain, tuntea aavoilta pelloilta puhaltavan tuulen ja auttaa maamiehiä alkemialla. Aurinko paistaisi ja kaikki olisi hyvin. Ja vaikka sataisikin, se ei haittaisi, sillä minun ihmisen kehoni ei ruostu. Sieluani kiinnipitävä verisinetti ei huuhtoudu pois. Pystyn todella tuntemaan sadepisarat, jotka valuvat hiuksiini ja vartalolleni ja kastelevat minut.

***
« Viimeksi muokattu: 01.05.2013 15:43:51 kirjoittanut Yukimura »
"Kun elämä on pitkä uneton yö kirjoitan maailmaa kodiksi"

CMX - siivekäs

Koiranruusu

  • Hirnyrkki hybridi
  • ***
  • Viestejä: 1 222
  • Malja Pimeyden Lordille ♥
    • Koiranruusun rönsyilevä ficcipuutarha
Vs: Peltipurkkialkemisti K- 11
« Vastaus #1 : 03.04.2010 12:58:45 »
Kaunis tarina, enkä voi ymmärtää, miksi kukaan ei ole kommentoinut tätä. Alin kuvaus ruumiittomana olemisesta oli suorastaan riipaiseva, mutta olit keventänyt sitä hauskoilla sanavalinoilla, kuten rinnastani puuttui se yksi verta pumppaava juttu.

Oli niin helppoa kuvitella Ed ja Al lapsina riitelemässä siitä, että kumpi saa Winryn vaimokseen. Kohta sai virnuilemaan posket kipeinä. Kuten myös ajatus Edistä kertomassa kukista ja mehiläisistä Alille, voi hyvät hyssykät. En taida saada tuota jälkimmäistä mielikuvaa pois päästäni kovin helposti.

Al vaikutti niin nuorelta ja viattomalta ajatuksineen maailmasta, ihastuksista ja toiveistaan, hänestä on kovaa kyytiä muodostumassa oikea pesunkestävä romantikko. Se tuntui kaiken lisäksi vielä erittäin uskottavalta, kun hän oli ollut peltipurkkialkemisti niin pitkään.

Kiitoksia tästä lukukokemuksesta<3

agvatica

  • ***
  • Viestejä: 168
Vs: Peltipurkkialkemisti K- 11
« Vastaus #2 : 12.04.2010 21:48:58 »
Kiitos kommentista koiranruusu! Olin jo niin tottunut siihen ajatukseen, että tämä tarina ei saa kommentteja, että en aluksi edes huomannut että joku oli sittenkin kommentoinut tätä! Mutta ihanaa että oli, ja vielä noin positiivisesti. ^^

(Muuten, mun mielestä tuo, että Ed ja Al riitelee siitä kumpi saa mennä naimisiin Winryn kanssa, löytyy ihan mangastakin, tai ainakin siitä ensimmäisestä animesta. Ajatus huvittaa minuakin ihan liikaa, ihania ovat <3)
"Kun elämä on pitkä uneton yö kirjoitan maailmaa kodiksi"

CMX - siivekäs

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 520
  • 707
Vs: Peltipurkkialkemisti K- 11
« Vastaus #3 : 15.06.2010 22:33:16 »
Aaw tää on aivan ihana, Al todellakin on sellainen symppispelti purkissa, surullista, että se joutui taas kärsimään saatuaan kehonsa takaisin, vaikka olihan se luonnollista... Al-parka.  :(

Ilokseni kuitenkin, kaikki päättyi hyvin. Kauniisti kuvaillut pelkät normaalit elämän asiat sait kuulostamaan tärkeille asioille, joita ilman ei osaisi elää, vaikka niitä ei normaalisti samalla tavalla huomaakkaan. Olit kuvannut nätisti paljain jaloin kävelyä nurmikolla, sadetta keholla. Sitä kaikkea, mitä ihminen saa kokea. Kaunista.

Sitten vielä tämä loppu, en voinut olla repeämättä asialle, että Ed on pitänyt Alphonselle esitelmää seksuaalisesta vetovoimasta! Haha, pelkkä Edin punaisen naaman kuvitteleminen hänen selittäessään hänen ja Royn välistä suhdetta veljelleen nauratti. Vielä, kun siihen lisätään tämä oikein loistava Alphonsen kommentti, ihana!

Lainaus
Sitä paitsi Ed sanoi sen tuntuvan paremmalta kuin mikään, mutta minä en oikein usko että mikään voisi tuntua paremmalta kuin Winryn leipoman omenapiirakan syöminen.

Al, hei se on kakkua! On ihanampiakin asioita,..vaikka tulevaisuuden suunnitelmasi kuulostavatkin oikein onnellisilta ja sinulle juuri sopivilta, toivottavasti olet kasvanut Winryä pidemmäksi!  ;D

Kiitos tästä agvatica, tämä oli todella angstinen ficci, joka päättyi oikein suloisesti!

Lainaus
Pystyn todella tuntemaan sadepisarat, jotka valuvat hiuksiini ja vartalolleni ja kastelevat minut.
<3


“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.
But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”

raneje

  • Coffeemonster
  • ***
  • Viestejä: 36
Vs: Peltipurkkialkemisti K- 11
« Vastaus #4 : 14.07.2010 06:18:11 »
aaaw ;w;

anteeks, musta ei ole rakentavan palautteen antajaksi~ mutta tykkäsin, en olekkaan törmännyt kovin moneen Alin näkökannasta kirjoitettuihin tarinoihin :3
Cowardly scum like you has no right to even exsist.

agvatica

  • ***
  • Viestejä: 168
Vs: Peltipurkkialkemisti K- 11
« Vastaus #5 : 24.02.2011 20:21:14 »
No yhyy missä välissä tähänkin on tullut kommentteja ja miksi en ole vastannut aiemmin. Nyt melkein hävettää nostaa tämä vastaamalla kommentteihin, mutta haluan kuitenkin vastata niihin ja lupasin muutenkin itselleni vastata nyt tänään kaikkiin kommentteihin joita olen saanut kaikkiin ficceihin, koska haluan että te ihanat tiedätte miten paljon oikeasti arvostan sanojanne. Joten kiitos ja anteeksi! :D


Odoshi: Joo, tän tarkoitus oli nimenomaan olla kuvaus kaikesta normaalista arjesta, jota me joilla on keho pidämme täysin itsestäänselvyytenä. Harvemmin sitä tulee ajatelleeksi kuinka piinaava todella olisi asua haarniskassa. Kiitos itsellesi ihanasta kommentista, piristi päivää todella!


raneje: Alista kirjoitetaan liian vähän, se on totta. Kiitos että jätit merkin että olet lukenut ja vielä tykännytkin!
"Kun elämä on pitkä uneton yö kirjoitan maailmaa kodiksi"

CMX - siivekäs