Ficin nimi: Sitten kyyneleitä ei enää tullut
Kirjoittaja: jew.
Tyylilaji/Genre: angst
Ikäraja: K-11
Päähenkilöt: OC, Sirius
Varoitukset: kertoo pettämisen jälkeisistä tunteista.
A/N : Juu, en tiedä mikä on, mutta olen lähiaikoina kirjoitellut angstisia tekstejä enemmänkin, tämä tosin eka ficcini. Älkää tuomitko pahasti, ekoja angsteja multa 8'D
Se aamu oli kirpeä kuin lähikaupan karkit. Taivaanrannassa sininen kietoi oranssin syleilyynsä, hengityksen luoma huurre kieppui tytön ympärillä ja hyytävä tuuli leikki hänen hiuksillaan. Auringonlaskun säteiden kultainen valo sai kuuran kimmeltämään kauniimmin kuin tuhat timanttia. Routa tunkeutui kaikkialle minne pystyi.
Kipu on kuin musiikkia. Välillä se on voimakasta. Se aaltoilee kuin meri myrskyisenä yönä, se on kuin kuu joka ilmestyy välillä kurkkimaan pilven reunan takaa. Tyttö antoi kyyneleensä valua poskeaan pitkin kunnes se jäätyi. Fyysisesti häntä ei sattunut, henkisesti senkin puolesta. Lumi oli kastellut hänet kauan sitten, pakkanen paleltanut, kyyneleet kovettuneet sileille poskille ja särkyneet yhdellä pienellä kosketuksella. Ne olivat muodostaneet oman solisevan puronsa, ne olivat virraneet kuin jää, jonka kevät oli voittanut. Ne olivat mustia kuin talviyön taivas pakkelista, jolla tyttö silmänsä maskeerasi.
Hän oli luullut, että poika sittenkin välittäisi. Hän oli luullut, ettei poika kohtelisi häntä samalla tavalla kuin muita, heittänyt pois kuin vanhaa tiskirättiä, jonka vaihtaisi parempaan. Kylmä kalvoi poskia kyynelvanojen jättämillä jäljillä. Tyttö nielaisi. Miten joku pystyi. Hän muisteli miltä pojan käsi oli tuntunut, hiukan karhealta, miltä pojan huuleet olivat tuntuneet, niin pehmeältä. Hän muisteli kuinka oli astunut sisään oleskeluhuoneeseen ja törmännyt häneen. Kuinka hänen huulensa olivat painuneet toisen naisen hymyyn kaartuville huulille. Miten ne olivat luullet kuuluvansa toisia vasten. Miten ne olivat hyväilleet niitä samalla tavalla tytön omia. Miten pojan käsi oli eksynyt aivan väärin paikkoihin.
Sirius.
Sitten kyyneleitä ei enää tullut.
