Kirjoittaja Aihe: Twilight: Something Thin 14.Luku ilmestynyt 28.5 | K-11 normiparit  (Luettu 58751 kertaa)

Arosalie

  • ***
  • Viestejä: 147
Vs: Something Thin 6.Luku ilmestynyt 23.1
« Vastaus #60 : 25.01.2010 16:23:13 »
aaannie: aa ok :D No toivottavasti siihen Rosalieen vielä palataan.

Sarkku

  • Green Day holisti
  • ***
  • Viestejä: 175
  • ava by NiNNNi
Vs: Something Thin 6.Luku ilmestynyt 23.1
« Vastaus #61 : 26.01.2010 19:37:48 »
Ihanaa nähdä Edward huolestuneena  ;) Tää on ihuna ficci..  ;D Jatkoo ootellessa...
Do you know what's worth fighting for?
When it's not worth dying for?

aaannie

  • Vieras
Vs: Something Thin 6.Luku ilmestynyt 23.1
« Vastaus #62 : 26.01.2010 21:50:02 »
E_Bella: kiitos kommentista : )
hannm: kiitos kommentista : ) öö, oon sillee aatellu ku kirjotan tätä, että Bella on yksinkertaisesti vaan kasvanut, ja sitten Bellasta itsestään tuntuu että on lihonnut järkyttäviin mittoihin kun osa entisistä vaatteista ovat pieniä jne. Eli Bella vain kuvittelee olevansa lihonnut, vaikka onkin vain normaali nainen joka alkaa saaman "muotoja" : D    osasinkohan nyt selittää.. :'D
Arosalie: kyllä siihen palataan, mutta ei ainakaan vielä ensi luvussa : )
Sarkku: kiitos kommentista : )

Yritän saada jatkoa viimeistään torstaiksi, olin kyllä aiemmin luvannut täksi päiväksi mutta on ollut hiukan kiireitä : /

aaannie

  • Vieras
Vs: Something Thin 7.Luku ilmestynyt 27.1
« Vastaus #63 : 27.01.2010 23:04:57 »
Okei, kiitos vielä kerran kaikista kommenteista : ) Sain 7.luvun valmiiksi jo täksi päiväksi.
Tää luku on taas tällainen tapahtuma köyhä, mutta ensi lukuun yritän saada jotain.. jotain. :D

7.Luku

Viimeinen päiväni sairaalassa. Jipii.
  Olen virunut täällä jo viisi päivää, ja vihdoin minut suostutaan päästämään ulos. Valitettavasti olen lihonut täällä ollessani kaksi kiloa. Niin käy kuulemma usein vuodelevossa oleville, mutta kun sairaalasta pääsyn jälkeen pääsee liikkumaan enemmän, paino laskee helpommin. Jotain hyvää sentään tästäkin reissusta.
  Edward oli uskollisesti käynyt joka päivä. Hän tuli joka aamu seitsemältä ja lähti minun nukahdettuani (hoitajat eivät olisi katsoneet hyvällä hänen yövierailujaan..). Renée oli jäänyt Forksiin kahdeksi päiväksi, mutta joutui sitten lähtemään. Hän oli yrittänyt suostutella minut muuttamaan luokseen, pois tästä ‘masentavan harmaasta’ pikkukylästä.
  Charlie tuli joka päivä töitten jälkeen käymään. Kaikki muut Culleneistakin olivat tulleet käymään, paitsi Rosalie ja Jasper. Jasper ei uskaltanut tulla sairaalaan, sillä sairaalassahan tunnetusti veri lensi. Rosalie ei muuten vain vaivautunut. Ensimmäistä kertaa käydessään Emmett oli ollut epätavallisen vakava, mutta heti kun ilmoitin meneväni vessaan ja hoitajan piti tulla mukaan, hän alkoi tekemään siitä pilkkaa.
  Nyt Edward pakkasi vähäisiä tavaroitani, mitä vierailijat olivat tuoneet. Istuin sängynlaidalla katselemassa hänen touhuaan. Olin jo vaihtanut omat vaatteeni päälle, sillä olin innokas pääsemään eroon sairaalan kauheista kaavuista. Saisin lähteä vasta sitten kun lääkäri olisi vielä kerran tarkastanut minut.
  “Mitä mietit”, Edward kysyi uteliaana. Hän istui viereeni ja otti käteni omiinsa. Edward - eikä kukaan mukaan paitsi sairaalan henkilökunta, ollut ottanut puheeksi minun pikku veitsishow’tani. Olin siitä hyvin kiitollinen.
  “Mietin, kuinka onnekas olen kun minulla on teidät kaikki”, vastasin rehellisesti. Edward hymyili tyytyväisesti. Hän esitti jatkuvasti hirveän iloista ja yritti piilottaa kärsimyksensä. Minua hän ei pystynyt huijaamaan.
  “Et varmaankaan jatka enää sitä turhanpäiväistä laihdutusta”, hän kyseli toiveikkaana. Tässä tapauksessa oli parempi valehdella, ettei hän kantelisi hoitajille.
  “En todellakaan”, valehtelin. Toivottavasti hän ei näkisi lävitseni.
  “Sitä minäkin. En todellakaan ymmärrä, miksi sinun pitäisi laihduttaa. Olet oikea tikku”, hän sanoi ja painoi kätensä vatsalleni. Näköjään hän uskoi valheeni.
  Huoneen ovi aukeni, ja hoitaja astui sisään. Hänen silmänsä pyöristyivät kun hän näki Edwardin käden vatsallani.
  En tarvinnut Edwardin apua selvittäessäni, mitä hän ajatteli.
  “Saisinko puhua hetken Isabellan kanssa kahden”, hän kysyi vakavana. Edward nyökkäsi ja käveli hoitajan ohitse käytävään. Oven suulla hän vielä vinkkasi minulle silmää.
  Hoitaja käveli lähemmäs ja siirsi tuolin minua vastapäätä. Hän katsoi minuun vakavana.
  “Isabella, onko sinulla jäänyt jotain kertomatta lääkärille?” Luoja, hän todella luuli minun olevan raskaana.
  “Ei tietääkseni”, vastasin. Hoitaja katsoi vatsaani ja sitten taas minua silmiin.
  “Toki vatsasi on hieman koholla, mutta et voi olettaa meidän arvaavan sinun olevan raskaana. Tällainen asia pitää aina kertoa ensimmäisenä. Raskaana olevien ei pitäisi laihduttaa, sikiökin kärsii”, hän torui. Oliko minun vatsani koholla? Pömpöttikö se? Lääkäri oli kyllä sanonut minun olevan normaali painoinen, mutta kai se sanotaan jokaiselle ‘syömishäiriöiselle’, jotta he lopettaisivat laihduttamisen. Olin siis oikeasti lihava.
  “En minä ole raskaana”, vaikka olinkin tällainen virtahepo. Hoitaja tutkaili minua.
  “Varmasti?”
  “Aivan varmasti.”
  “Tietääkö poikaystäväsi, ettet ole raskaana”, hän sanoi poikaystävä-sanan hieman katkerasti.
  “Tietää, sillä hän ei voi saada lapsia”, sanoin nopeasti. Tajusin vasta möläytykseni jälkeen, mitä olin sanonut. Hoitaja katsoi minua epäuskoisesti.
  “Ahaa. No, minä tulin vain ilmoittamaan lääkärin tulevan kymmenen minuutin päästä, paina nappia jos tulee jotain asiaa.” Hoitaja poistui nopeasti huoneesta, ja Edward tuli samalla oven avauksella sisään. Hän näytti huvittuneelta.
  “Anteeksi, maineesi on nyt mennyttä”, pahoittelin kun hän istui taas viereeni.
  “Totuudenhan sinä vain sanoit”, hän sanoi nyt hieman haikeana. Katselin vaivautuneena kynsiäni. En halunnut aloittaa mitään vauvakeskustelua. Edward katseli huoneen pikkuruisesta ikkunasta ulos, jotenkin mietteliäänä. Toivoin, ettei hän miettinyt sitä lapsi asiaa.
  “Mitä mietit”, kysyin vuorostani. Vaikka en halunnutkaan välttämättä tietää.
  “Kyllä sinä arvaat”, hän sanoi ja käänsi katseensa minuun.
  “Enpäs.”
  “Et tietenkään. Mutta tuntuuko sinusta koskaan siltä, että kun olet minun kanssani, jäät jostain ihmisasioista paitsi?”
  “Ei tunnu, ja jos tarkoitat sitä vauva juttua, niin voin kertoa: Minä en tarvitse vauvaa. Pudottaisin sen kuitenkin. Ja tuskin minusta olisi äidiksi.”
  “En usko kumpaakaan väitettä”, hän sanoi.
  “Ei jatketa tästä aiheesta, puhutaan sinusta. Mitä olet puuhaillut viime aikoina?”
  “Olen ollut joka päivä sairaalassa tyttöystäväni luona, jonka ehdin juuri ja juuri pelastamaan kuolemalta, sillä hän yritti riistää oman henkensä”, hän vastasi vihaisesti. Ei tainnut olla paras aiheenvaihdos.
  “Mitä söit viimeksi”, yritin uudestaan.
  “Hirveä, sillä parempaakaan ei saa tästä läheltä. En ole voinut lähteä kauaskaan, tietystä syystä.”
  “Öö, milloin leikkasit viimeksi kyntesi?”
  “Bella”, hän huokaisi turhautuneena, “Ei meidän ole pakko koko ajan puhua, jollet halua. Ja minun kynteni eivät kasva.”
  “Eivätkö?” Tämä oli minulle aivan uusi tieto. Hän hymyili.
  “Ei.”
  “Kasvavatko hiuksenne?”
  “En ole ainakaan huomannut.”
  “Kummallista”, totesin. Nyt hän jo nauroi.
  “Todella kummallista.”

  Lysähdin sängylleni ja huokaisin tyytyväisenä. Vihdoinkin kotona. Nuuskin tyynyjäni, jotka olivat hieman tunkkaisen hajuisia. Mukavaa vaihtelua sairaalan steriileihin tiloihin.
  Charlie oli vielä töissä, ja Edward oli lähtenyt heti metsästämään. Hän kuitenkin vannotti olevansa aivan lähellä, jos tarvitsin häntä. Selkokielellä: Älä vetele ranteita auki. En kyllä voinutkaan, sillä Charlie oli jostain syystä vienyt kaikki terävät leikkuuveitset piiloon. Laatikoista löytyi enää pelkkiä voiveitsiä. Saksetkin olivat kadonneet.
  Muistin oman pikku lupaukseni ensimmäiseltä sairaalapäivältä: Menisin heti lenkille. Nousin sängyltä ja menin kaivamaan vaatekaapista jotkin lenkkeilyyn sopivat vaatteet. Löysin vanhat verkkarit ja hupparin. Eikö ihmiset yleensä lenkkeilleet tällaisilla? En tiennyt, sillä tämä olisi ensimmäinen kerta kun menisin lenkille.
  Laitoin hiukset vielä poninhännälle, ja menin alakertaan. Koitin vielä venytellä hiukan ennen kuin menin ulos, mutta eihän siitä mitään tullut. Minulla ei ollut hajuakaan mistään venytysliikkeistä.
  Avasin ulko-oven, ja kylmä tuuli tuli vastaan. Ihoni meni kananlihalle.
  Päätin juosta naapurustomme kerran ympäri, ainakin aluksi. Juuri kun olin alkamassa juoksemaan, tuli pieni oikosulku. Miten lenkillä ollessa juostaan? Juostaanko niin kuin joku olisi perässäsi, vai hölkäten, vai siten kuin olisi kiire jonnekin? Kokeilin kaikkia tyylejä vuorotellen, ja päädyin hölkkäykseen.
  Tunsin juostessani itseni jotenkin sporttiseksi. Aivan kuin joka päivä tekisin iltaisin pienen lenkin ennen nukkumaanmenoa. Voisinhan minä alkaa tekemäänkin niin.
  Näin tien toisella puolella miehen ja naisen hölkkäämässä yhdessä. He pysähtyivät venyttelemään penkin kohdalla, ja mies painoi suukon naisen poskelle. Kuvittelin Edwardin ja minunkin lenkkeilemässä yhdessä joka ilta. Tosin Edward menisi niin kovaa etten pysyisi perässä.
  Olin juossut naapurustomme kaksi kertaa ympäri, ja päätin juosta vielä kolmannenkin kerran. Olin aivan rättiväsynyt, mutta se oli sen arvoista.
  Kun olin päässyt puoleenväliin matkaa, kuulin takaani kovaa ‘tömps tömps’ -ääntä. Pian viereeni ilmaantuikin Emmett, joka oli myös pukeutunut lenkkeilyasuun.
  “Oho, hei Bella! En tiennytkään sinunkin harrastavan lenkkeilyä”, hän esitti yllättynyttä. Emmett oli välillä todella huono valehtelemaan.
  “En minäkään tiennyt sinun”, vastasin puuskuttaen.
  “No, yritän vain pitää kuntoa yllä. Juoksen tästä joka ilta, sen jälkeen uin uima-altaassamme ja teen vatsalihaksia, siitä tulee vireä olo”, hän kertoi. Vampyyrin täytyi pitää kuntoa yllä - naurettavaa.
  “Miksi tulet näin kauas lenkille? Tehän asutte niin kaukana täältä. Mikset mieluummin juoksisi vaikka omassa olympiastadionissanne”, kysyin ivallisesti. Hyvin mahdollista että heillä olisi sellainenkin.
  “Nämä slummi-asutukset  ovat niin mielenkiintoisia. Miten te pystytte elämään täällä?”
  “Hah hah. Lähettikö Edward sinut tarkkailemaan minua?”
  “Ei, hän pakotti minut lähtemään sinun mukaasi lenkille tarkkailemaan ettet pyörtyisi”, hän vastasi, “pysähdytäänkö venyttelemään?”
  “Ihan sama”, vastasin muka välinpitämättömästi. Oikeasti halusin nähdä venyttelyliikkeitä, jotta ensikerralla osaisin.
  Emmett ojensi minulle vesipulloaan, joka oli varmaankin tarkoitettu alunperinkin minulle. Otin siitä muutaman kulauksen.
  “Haluatko oppia uusia venytysliikkeitä”, hän kysyi innoissaan. Nyökäytin päätäni vähintään yhtä innoissani.
  “Selvä, eli ota ensin tukeva ote aidasta”, hän sanoi ja otti molemmin käsin kiinni jonkun piha-aidasta, “ja koita saada jalkasi myös aitaan kiinni käsiesi väliin. Sitten koitat pujottaa pääsi toisen käden ja jalan välistä.” Hän ei kuitenkaan itse tehnyt sitä, vaan asetti minun käteni aittaan.
  “Ensimmäisellä kerralla tarvitsee aina apua, joten autan sinua pysymään aidassa kiinni. Minä kannattelen sinua, koita laittaa jalkasi nyt aitaan”, hän neuvoi ja piti minusta kiinni.
  “Onko tämä oikeasti jokin venyttelyliike”, kysyin epäluuloisena. En ollut ikinä kuullutkaan tällaisesta.
  “On on! Kaikki julkkiksetkin tekevät tätä! Se venyttää pakaroita ja selkää.”
  “Miksi niitä pitää venytellä lenkillä? Eikö riitä että venyttelee jalkoja?”
  “Bella, sinua on johdatettu harhaan. Jospa nyt vain tottelisit ammattilaista.”
  Emmetin pitelemänä, nostin jalkani aitaa vasten. Tärisin kauttaaltaan.
  “Älä päästä irti, muistakin se”, sanoin ääni täristen.
  “Koita nyt luottaa edes vähän”, hän sanoi, “Nyt laita pää kätesi ja jalkasi välistä!”
  “Ei se mahdu!”
  “Sinulla on sitten liian isot aivot! Ei kyllä uskoisi…”
  “Sanoitko sinä tuon vakavissasi?”
  “Laita nyt vain se pää!”
  Yritin raottaa hiukan väliä jalkani ja käteni välissä, ja työnsin päätäni niiden välistä. En onnistunut.
  “Ääh, yritän kiskoa pääsi sieltä”, Emmett sanoi turhautuneena ja päästi irti minusta. Sen seurauksena tömähdin suoraan maahan, häntäluuni tietenkin tärähti pahasti.
  “Ups”, hän sanoi ja katsoi minua pahoitellen, “Ei kerrota tästä Edwardille, okei?”
  “Emmett, tuo sattui! Sinä lupasit pitää kiinni!”
  “Anteeksi.”
  Huokaisin väsyneenä.
  “Ei se mitään”, sanoin ja nousin ylös. Häntäluuhuni sattui, ja joudin kulkemaan kumarassa.
  “Haluatko että kannan sinut”, Emmett kysyi huvittuneena.
  “Ei tästä ole pitkä matka kotiin, pärjään kyllä itsekin. Mene sinä vain uimaan uima-altaaseenne.”
  “Lupasin Edwardille saattaa sinut kotiin. Jos en saata, hän kertoo yhden salaisen jutun Rosalielle, mutta en voi kertoa sinulle mikä se juttu on, sillä sinä järkyttyisit.”
  “En taida haluta edes tietää”, vastasin totuudenmukaisesti.

Emmett saattoi minut kotiin ja lämmitti minulle pakastimesta löytyneen pizzan. Hän joutui leikkaamaan sen palasiksi voiveitsellä, kiitos Charlien. Kun minä olin asettautunut pöydän ääreen muka valmiina syömään, Emmett toivotti heipat ja lähti. Laskin hitaasti neljäänkymmeneen, ja oletin hänen olevan jo tarpeeksi kaukana. Heitin pizzan roskiin syömättömänä, ja lähdin yläkertaan mitauttamaan painoani.


Eli seuraava luku olisi sitten tulossa ensi viikolla vasta, sillä en pääse koneelle viikonloppuna : (
 

kkaro

  • Band Enthusiast
  • ***
  • Viestejä: 160
  • Aussie Rap Never Dies
Vs: Something Thin 7.Luku ilmestynyt 27.1
« Vastaus #64 : 27.01.2010 23:35:20 »
Oii, tää uus luku oli niin hyvä! Repesin niin Emmettille verryttelypuvussa x)) Voin vaan niin kuvitella sen. :'P
En (taaskaan) löytäny virheitä tai muuta outoo, tai olin ainakin niin uppoutuneena tähän, että en ainakaan huomannu. ((= Kumpa toi Bella loppujen lopuks tajuais, että se on sopiva ja sen ei tartte laihduttaa, mutta tässä vaiheessa pitää olla kunnon mäiskettä!! Bella on niin epätoivonen..
Ja Emmett on tosi ovela..jos Bellan häntäluu murtu tai jotain pientäkin tapahtu, niin eihän se voi liikkua!! Aika ovelaa.. ;'DD

Jatkahan. (((:

~kkaro
but that's none of my businness..

Hayles

  • ***
  • Viestejä: 129
Vs: Something Thin 7.Luku ilmestynyt 27.1
« Vastaus #65 : 28.01.2010 07:56:16 »
Emmett :D

Oli jälleen kerran mahtava luku, ei se haittaa, jos ei jatkuvasti ole hirveetä äksöniä. Kunhan ei sitten liikaa tule sellaisia blaablaa- lukuja. Täs ficissä niit ei tosin oo, mut kuiteskin.

Odotan innolla jatkoa<3<3

Love, Hayles
20/3/2011 Kill the party with me and never go home

E_Bella

  • Vieras
Vs: Something Thin 7.Luku ilmestynyt 27.1
« Vastaus #66 : 28.01.2010 15:02:39 »
luku oli hauska, siis Emmettin kannalta!  <3 Emmett
 veryttelypuvussa, vampyyri kohottamassa kuntoa?  *reps* :D
jatkoa toivoisin piakkopin!  :)
~E_Bella~

Arosalie

  • ***
  • Viestejä: 147
Vs: Something Thin 7.Luku ilmestynyt 27.1
« Vastaus #67 : 28.01.2010 15:17:20 »
En kyllä tajunnut yhtään miten tämä Emmettin venyttelyliike pitäisi tehdä, mutta suloista Emmett pitämässä kuntoa yllä juoksemalla. Emmett ei sitten osannut valehdella yhtään tulonsa syystä :D Oli kyllä taas niin hyvä luku.

kakku.

  • ***
  • Viestejä: 501
  • I know it hurts, it was meant to
Vs: Something Thin 7.Luku ilmestynyt 27.1
« Vastaus #68 : 28.01.2010 15:57:57 »
Jes, uus luku tullut taas! :D
Emmett on kyllä niin ihana! Niin... Emmett :D Voin vaan kuvitella sen lenkkeilemässä! Ja muutenkin oli kiva, että valkkasit Emmettin tähän, eikä silleen, että Edward olis tullut :D
Mutta toivottavasti se luku sitten saadaan pian! :D
But I am the chosen one.
Avatar by Aiju

aaannie

  • Vieras
Vs: Something Thin 7.Luku ilmestynyt 27.1
« Vastaus #69 : 28.01.2010 21:15:50 »
kkaro: Jep, Emmett on toosi ovela :'D
Hayles: Joo, näitä 'kevennys'-lukuja on kiva kirjoittaakin silloin kun on inspiksen puute :D Oon oikeastaa suunnitellu jo kaikki 'ratkaisevat'-kohdat tähän ficciin valmiiks, mutta en haluu pistää niitä kaikkia peräperään :D
BubbleLady: Nyt virnistelen ihan kummallisesti, sillä ilahduin tosta sun kommentista niin paljon :'D kiitos : )
E_Bella: Täytyyhän Emmetin muskeleitansa kasvattaa :'D
Arosalie: Joo en mäkään sitä ihan tajunnu, vaikka kirjoitinkin :D
katriqqq: Emmett on oikea hurmuri :D joo oon itekki ihan tyytyväinen etten laittanu Edwardia. : )

Eli viikonloppuna ei tule jatkoa koska joudun landelle : / Ensi viikon alussa sitten. : )

Rassermus

  • ***
  • Viestejä: 548
  • Do you like it? I like it. I lööööv it!
Vs: Something Thin 7.Luku ilmestynyt 27.1
« Vastaus #70 : 28.01.2010 23:02:54 »
Repesin tolle Emmetille :D Ihana mies<3
Joo. Tykkäsin ja tällee. Joo.....
Hyvin kirjotettu ja tällee.
JATKOA!!!!

riippuvainen

  • Vieras
Vs: Something Thin 7.Luku ilmestynyt 27.1
« Vastaus #71 : 28.01.2010 23:10:55 »
Tykkään ideasta tosi paljon. Ja ymmärrrän Bella!!! Kuka tahansa tuntis samalla tavalla tossa tilanteessa. Ei varmasti ois kauheen kivaa elää tosi hyvännäkösten ja laihojen vamppyyrien ympäröimänä.

Jatkoa nopeeta!! =)))))

Smile^

  • Vieras
Vs: Something Thin 7.Luku ilmestynyt 27.1
« Vastaus #72 : 29.01.2010 16:31:53 »
Ihana luku! :) Mukavaa et täs luvussa oli Emmettiäki mukana. Emmett on ihana<3 :D Tämä kynsi kysymys Edwardille oli aika mahti :D
VAADIN jatkoa, ihan ylihyvä fic!
Ainiin ja kiitos luvusta :P

xoxo, Smile^

Sarkku

  • Green Day holisti
  • ***
  • Viestejä: 175
  • ava by NiNNNi
Vs: Something Thin 7.Luku ilmestynyt 27.1
« Vastaus #73 : 29.01.2010 18:28:02 »
Ihana luku!
On Emmetilläkin liikkeet...  :)
Jatkoa odottelen.
Do you know what's worth fighting for?
When it's not worth dying for?

minnamoi

  • ***
  • Viestejä: 193
  • Kwop kilawtley
Vs: Something Thin 7.Luku ilmestynyt 27.1
« Vastaus #74 : 30.01.2010 15:41:40 »
täältä sait uuden lukijan! ;) on ollu tosi hyvä juoni ja oon jääny koukkuun... aluks ei ees huvittanu lukee tätä ku päättelin otsikosta just jotai laihdutus juttuja mut onneks aloin lukee... tää seiska luku oli kyl tosi hyvä! koska tykkään emmettistä paaljon! ♥ hieman jäi häiritsemään ku kirjotit aina huono-olo, sehän kirjotetaan ihan vaan huono olo, erikseen niinku :D

jatkoa odottelen! :)
"Disco is back, motherfuckers!"♥

Tattinen`

  • Mikki Hiiri
  • ***
  • Viestejä: 121
  • Muse<3
Vs: Something Thin 7.Luku ilmestynyt 27.1
« Vastaus #75 : 30.01.2010 17:53:44 »
Ilmoitus:Uusilukija<3

Ihan mahtava fic on ollu<3

hiihii arvaa repesinks tos lopus bella/emmet jutus  ;D

oikeesti ihan himona ootan jatkoa :D

paljon sitä on muuten tulos vie l :D
No one's gonna take me alive, The time has come to make things right..

mariamo

  • maggara.
  • ***
  • Viestejä: 213
Vs: Something Thin 7.Luku ilmestynyt 27.1
« Vastaus #76 : 30.01.2010 19:26:12 »
nyt olen päässyt taas kärryille :P
ihanaa, ymmärän miltä Bellasta tuntuu...
Mutta jees jatkoa odotan  :D

- loveya, maria
mitä jos tietäisit, että tämä kaikki päättyy tänään?

aaannie

  • Vieras
Vs: Something Thin 8.Luku ilmestynyt 31.1
« Vastaus #77 : 31.01.2010 16:54:43 »
minnamoi: oho, hups :D wordissa tuli kaksi vaihtoehtoa miten se kirjoitetaan, ja valitsin sitten sen missä oli viiva välissä : )
Tattinen`: ei mitään hajua, yritän ainakin saada alle 20 lukua.. :D toivottavasti saan ängettyä tämän viiteentoista lukuun.
kiitos kaikille kommenteista, olette ihania : )
sain 8.luvun jo täksi päiväksi, itse en pidä tästä luvusta mutta toivottavasti te pidätte :D


8.Luku

Pesin kasvojani oksennuksesta. Oksentaminen ei ällöttänyt minua enää, sillä se kuului melkein jokaiseen päivään. Tai siis vain silloin kun jouduin syömään. Ja minä söin harvoin.
  Viimeisien neljän päivän aikana olin pannut merkille, etten ollut yksin puolta tuntia kauempaa. Ellei Edward tai Charlie ollut täällä, niin joku muu Culleneista oli. Emmett tuli joka ilta kanssani lenkkeilemään ja yritti saada minut lopettamaan. Hän puhui jatkuvasti lenkin aikana donitseista, McDonald’sista ja pirtelöistä. Silloin vatsani alkoi aina karjumaan nälästä, ja hän pakotti minut kotiin jossa Edward odotti noutoruoan kanssa.
   Edward yritti tosissaan uskoa minun lopettaneen dieetin, mutta ei silti pitänyt minun uudesta urheiluharrastuksestani. Ehkä juuri siksi hän oli pakottanut Emmetin lenkkeilemään kanssani. Hän tiesi, että en kestäisi Emmetin kanssa viikkoa pitempään, ja hän oli oikeassa. Minulla oli jo nyt mitta täynnä. Jokaisen yhteisen lenkkimme seurauksena olin venäyttänyt tai muuten vain satuttanut jonkin ruumiinosani. Emmett ja hänen venytysliikkeensä…
  Kuivasin vielä kasvoni pyyhkeellä ja menin ala-kertaan katsomaan televisiota Charlien kanssa. Hän oli viimeisimmän sairaalareissuni jälkeen halunnut viettää yllättävän paljon isä-tytär-aikaa.
  Istuin nojatuolille, sillä Charlie makasi pitkin pituuttaan sohvalla. Hän vaihtoi välittömästi urheilukanavan johonkin typerään komedia kanavaan.
  “Isä”, avasin keskustelun, “Voisinko jo huomenna mennä kouluun, olen mielestäni jo ollut tarpeeksi ‘sairaslomalla’.”
  “Mikä kiire sinulla sinne kouluun on”, Charlie tuhahti. Hän ei kääntänyt katsettaan televisiosta.
  “En tahtoisi jäädä jälkeen opinnoissa ja muut jo varmaan ihmettelevät missä olen..” En ollut ollut koulussa sen jälkeen kun pääsin sairaalasta, eivätkä ystäväni tiedä veitsiseikkailustani. Eivätkä saakaan tietää. Heille oli vain kerrottu minun olevan sairaana, ja se selitys riitti heille.
  ”Vietätkö koulussa aikaa sen Stanleyn tytön kanssa”, Charlie kysyi paheksuvasti. En ymmärtänyt mitä hän ajoi takaa.
  “Ollaan me joillakin samoilla tunneilla ja joskus istun ruokailussa heidän kanssaan. Miksi kysyit?”
  “Istuttiko hän sinun päähäsi idean tästä älyttömästä laihduttamisesta? Olen aina ajatellut hänen olevan sellainen turhamainen tyttö, täysin erilainen kuin sinä”, Charlie ärähti edelleen katse ruudussa. Hänen kanssaan oli välillä vaikea keskustella.
  ”Ei hän minuun mitään istuttanut”, töksäytin, ”Minä keksin sen ihan itse. Sinähän aina puhut siitä kun minulla ei ole niitä teinikapinavaiheita. Minun kapinani varmaan purkautui eritavalla.”
  ”Syömishäiriöllä ja yrittämällä murhata itsensä”, Charlie mumisi hiljaa itsekseen. Huokaisin syvään.
  ”Voinko siis mennä kouluun”, kysyin toistamiseen. Charlie näytti antautuneelta.
  ”Hyvä on sitten, Alice ja Edward saavat luvan vahtia sinua.” Charlie oli alkanut luottamaan Edwardiin enemmän sen jälkeen kun sai kuulla Edwardin pelastaneen minut onnettomalta yritykseltäni lähteä tästä maailmasta. Hän oli jo kerran soittanut Edwardille pyytääkseen tämän vahtimaan minua itse ollessaan töissä. Tunsin itseni lapseksi taas.
  ”En minä vahtia tarvitse”, sanoin, ”Minä menen nyt nukkumaan.”
  ”Hyvää yötä”, Charlie huikkasi.
  Kun olin vaihtanut yövaatteet ja mennyt peiton alle, kuulin vessasta lääkekaapin avautuvan. Charlie oli ottanut joka iltaiseksi tehtäväkseen tarkistaa lääkekaapin sisällön, ettei mikään uupuisi sieltä. Hän pelkäsi minun ottavan yön aikana yliannostuksen lääkkeitä.
  Noin tunnin päästä kuulin Charlienkin jo vetävän hirsiä. Edward oli luvannut tulla täksi yöksi luokseni. Suin hiuksiani hiukan edustavampaan kuntoon.
  ”Bella?” Kuulin tutun äänen huoneen toiselta puolelta.
  ”Hei”, vastasin. Näin Edwardin kävelevän huoneen toisesta päästä sänkyni viereen ja hän istahti viereeni.
  ”Et mennytkään tänään lenkille? Emmett parka juoksi aivan yksin”, hän sanoi muka säälivänä.
  ”Oikein hänelle. Hän puijaa minua aina venytysliikkeissä”, vastasin. Emmett oli ’opettanut’ joka lenkillä uuden liikkeen, jotka kaikki paljastuivat lopulta hänen omakeksivikseen.
  “Hän oli keksinyt nytkin uuden liikkeen. Ihan hyvä vaan ettet mennyt, en halua hänen satuttavan sinua taas”, Edward sanoi totisena. Jokainen Emmetin opettama venytysliike oli jollakin tavalla kivulias. Viimeksi venäytin ranteeni, joka sattumoisin oli se viiltämäni. Emmett oli mennyt paniikkiin sillä pelkäsi haavan aukeavan, mutta eihän se sellaisesta avaudu. Edwardkin oli järkyttynyt kun kerroimme hänelle, ja sättinyt Emmettiä varovaisuuden puutteesta.
  “Lenkkeily on ihan kivaa Emmetin kanssa, jos hän jättäisi minun kiusaamiseni vähemmälle.”
  “Sattuuko ranteeseesi vielä”, Edward kysyi ja otti käteni varovasti omaan käteensä. Viillon päällä oli edelleen side, sillä Edward pakotti minua pitämään sitä siinä.
  “Ei oikeastaan, se vain naksahti vähäisen.”
  “En tarkoittanut sitä, vaan sitä toista kipua”, Edward sanoi synkkänä. Hän alkoi kieputtamaan sidettä auki hitaasti ja varovaisesti. Siteen alta paljastui epämiellyttävän näköinen viilto verisuonten yllä. Edward katsoi sitä synkkänä. Hän kuljetti kylmää sormeaan haavaumaa pitkin.
  “Sattuuko siihen usein”, hän kysyi surullisena. En viitsinyt valehdella, hän kuitenkin arvaisi sen ja tulisi surullisemmaksi.
  “Välillä, jos rannetta taivuttaessa viilto venyy”, sanoin hiljaa.
  “Entä nyt”, hän kysyi kuljettaessaan sormeaan sitä pitkin.
  “Ei.”
  Sitten olimme hiljaa. Edward katseli haavaa ja minä häntä. Pidättelin haukotusta, mutta lopulta minun oli annettava periksi.
  “Minun pitää päästää sinut nyt nukkumaan”, Edward totesi. Hän nosti kättäni hieman ylemmäs ja suukotti hellästi viiltoa. Sitten hän suuteli minua poskelle ja alkoi käärimään rannettani pakettiin.
  “Pidänkö tuota huomenna koulussakin”, kysyin ja katsoin epäileväisesti sidettä jota hän kietoi.
  “Mielestäni sinun pitäisi, jos sinua vielä sattuu siihen. Ja et varmaan halua haavan näkyvän?”
  “Ai niin”, sanoin. Edward tuhahti vieressäni. Kun hän oli kietonut siteen tarpeeksi tiukalle, hän kääri minut peiton sisään ja jäi itse ulkopuolelle. Hän tuli viereeni makaamaan ja otti minut syliinsä.
  Olimme taas hiljaa, ja mietin pitikö minun jo nukkua vai aikoiko hän vielä puhua. Odotin kohteliaasti josko hänellä olisi vielä sanottavaa.
  Kuuntelin huoneeni kellon ‘tik tak’ -ääntä, ja aloin laskea sen kanssa sekunteja. Kun olin laskenut seitsemäänkymmeneen, Edward avasi suunsa.
  “Sinä olet taas laihtunut”, hän sanoi hiljaa. Olin salaa mielessäni tyytyväinen, että olin laihtunut niin, että muutkin huomasivat eron. Mutta hänelle en voisi näyttää iloani.
  “Se on kuulemma normaalia sairaalasta pääsyn jälkeen”, totesin.
  “Niin kai.”
  Edward puristi hiukan otettaan minusta ja olimme taas hiljaa. Suljin silmäni ja yritin nukahtaa, mutta Edwardilla olikin vielä sanottavaa.
  “Miksi sanoit minun pitävän valita sinun ja Rosalien välillä?”
  Hän ei siis ollut silloin älynnyt. Punastuin rajusti. Nyt, kun olin hänen sylissään tiukasti, tuntui typerältä edes ajatella hänen rakastavan sillä tavalla Rosalieta.
  “Tuota..”
  “Bella, voit kyllä kertoa”, hän kannusti rauhoittavalla äänellä. Kuului taas kellon ikävää tikatusta, ja tunsin oloni kiusalliseksi.
  “Minä sain jostain päähäni että.. Tai siis, olisihan se kai voinut olla mahdollistakin, mutta nyt se kyllä tutuu järjettömältä mutta..” Selittelin, ja Edward huokaisi kärsimättömänä.
  “Mene vain suoraan siihen asiaan, ilman noita selityksiä kiitos.”
  “No tuota… MinäajattelinsinunjaRosalienolevanrakastuneitatoisiinne”, sanoin mahdollisimman nopeasti ja painoin nolona pääni hänen rintaansa kiinni. Pidättelin hengitystäni odottaessani hänen vastaustaan. Hänkään ei hengittänyt.
  “Siksikö sinä.. teit sen”, Edward kysyi uhkaavalla äänensävyllä. Olin hiljaa, sillä pelkäsin hänen suuttuvan taas.
  “Bella, vastaa”, hän vaati ja työnsi minua poispäin itsestään jotta näkisi kasvoni. Hänen omansa olivat tuskaiset.
  “Ei se ollut ainoa syy”, sanoin hiljaa ja pidättelin itkua. Hän katsoi minua järkyttyneenä.
  “Eli.. sinä siis teit sen sen takia, että luulit minun ja Rosalien olevan yhdessä”, hän melkein huusi, mutta näytti muistavan Charlien nukkuvan alakerrassa ja madalsi ääntään. “Bella, kuinka monta kertaa minun täytyy hokea Rosalien ja minun olevan kuin sisar ja veli?!”
  “Kyllä minä nyt uskon”, mutisin.
  “Entä se toinen syy sitten”, Edward kysyi edelleen vihaisena. Olimme huomaamattani molemmat nousseet istumaan keskelle sänkyä.
  “Ei sillä ole väliä”, sanoin ja menin kokonaan peiton alle piiloon. Lapsellista, mutta minua nolotti niin paljon.
  “Aiotko murjottaa siellä”, Edward kysyi yrittäen pitää äänensä matalana.
  “Aion.”
  “Selvä.”
  Kuului jälleen kellon tikitystä, ja hengitin raskaasti. Peiton alta alkoi loppua happi, ja raotin hiukan kasvojeni kohdalta peittomuuriani, jotta saisin happea. Edward huomasi sen.
  “Mikset voi tulla sieltä pois”, Edward huokaisi.
  “Tahdon voittaa tämän riidan”, vastasin lapsellisesti.
  “Minkä riidan? Riitelemmekö me?”
  “Kyllä kai.”
  “No, sinä voitit. Tuletko nyt pois peiton alta?”
  “En”, mutisin peiton alta. En tahtonut kertoa sitä toista syytä, sillä muuten hän arvaisi minun olevan vieläkin dieetillä.
  “Sitten minä tulen sinne”, hän sanoi ja peitto nousi. Hän tuli nopeasti viereeni peiton alle, kasvot minun kasvojani vasten. Peiton alla oli alkanut jo käydä liian kuumaksi, joten hänen kylmä hengityksensä oli vain hyvä asia.
  “Meillä on nyt kaksi vaihtoehtoa mitä tehdä”, hän aloitti, “Joko me puhumme siitä toisesta syystä, tai käymme läpi sitä Rosalie-asiaa.”
  “Valitsen vaihtoehdon numero kaksi”, sanoin nopeasti. Edward huokaisi jälleen.
  “Hyvä on. Miksi sinä luulet minun ja Rosalien olevan yhdessä? Enkö ole huomioinut sinua tarpeeksi? Olenko tehnyt tai sanonut jotain?”
  “Ei, ei”, keskeytin, “Se oli vain… Päähänpisto. Katsoin typerää ohjelmaa ja siinä komea poika muhinoi kauniin blondin kanssa ja antoi rumalle tytölle pakit, sitten ääni sanoi sinun jättävän minut ja ehdotti…“ Kun näin pimeässä peiton alla hänen ilmeensä, tajusin puhuneeni ohi suuni.
  “Ääni?” Edward toisti sanan monta kertaa hiljaa ääneen. Hän katsoi minua silmiin koko ajan.
  “Mikä ääni”, hän kysyi hitaasti, kuin puhuisi mielenvikaiselle. Niin kuin hän varmaan puhuikin.
  “Ööö, radion ääni”, valehtelin epäuskottavasti. Tiesin ettei se menisi läpi.
  “Bella”, Edward puhui vieläkin hitaasti, “Kuuletko sinä ääniä?” Hän nosti peiton pois päältämme ja nosti meidät taas istuma-asentoon. Hänen katseensa oli lukkiutunut silmiini.
  “Siksi sinä luulit Miken laittaneen jotain juomaasi. Siksi sinä teit sen”, hän puhui lähinnä itsekseen.
  Nyt kun hän sanoi nuo asiat ääneen, tajusin sen itsekin.
  Mike ei laittanut mitään juomaani. Se ääni valehteli. Minä kuvittelin nähneeni Miken laittavan jotain siihen lasiin.
  “Entä se veitsi”, kysyin häneltä järkyttyneenä.
  “Mikä veitsi”, hän kysyi taas hitaalla äänellään.
  “Mikä sinulla oli kun juoksimme. Oliko sekin vain.. mielikuvitusta?”
  “Minulla ei ollut veistä”, hän sanoi kauhuissaan, “Luulitko sinä minun aikovan puukottaa sinut?”
  “Se oli.. mielikuvitusta”, toistin. Minua alkoi yhtäkkiä heikottaa.
  Minä olin sekoamassa.
  “Kuuletko sinä vieläkin sitä ääntä”, Edward kysyi huolissaan. Pudistin päätäni.
  “Viimeksi silloin.. kun minä yritin tappaa itseni”, sanoin hiljaa ja Edward hätkähti.
  “Bella, jos enää ikinä kuulet tai näet jotain, mikä ei ole totta, lupaa että kerrot heti minulle.”
  “Ei sitä älyä sillä hetkellä, onko se totta”, vastasin.
  “Lupaa. Muuten en voi auttaa sinua.”, Edward käski käheällä äänellä.
  “Minä lupaan”, myönnyin, vaikka me molemmat tiesimme minun valehtelevan.

Ensimmäinen koulupäiväni, sitten sairaalan.
  Charlie oli halannut minua ennen kuin Edward ja minä lähdimme kouluun. Halaus Charlielta oli hyvin harvinaista, joten hänen täytyi olla todella huolissaan.
  Edward oli vannonut aikovansa viedä minut parhaalle mahdolliselle kallonkutistajalle, jos ne äänet ja ‘näyt’ vielä jatkuisivat. Toisaalta, minun täytyisi olla aivan rehellinen psykoanalyysissa, joten joutuisin kertomaan vampyyreista. Se esti vielä häntä viemästä minua terapiaan.
  Astuimme Volvosta ulos koulun pihalla, ja näin Miken kääntävän heti katseensa minuun. Hänen ilmeensä kirkastui, ja hän vilkutti minulle innoissaan. Edward tuhahti vieressäni.
  “Newton ei osaa luovuttaa”, hän mutisi.
  “Älä kiinnitä häneen huomiota”, sanoin ja otin Edwardia kädestä.
  “Hänkin huomasi sinun laihtuneen”, Edward jatkoi merkitsevään sävyyn.
  “Hänkin”, kysyin. Miten niin hänkin?
  “Kaikki huomaavat sen. He luulevat sinun sairastavan jotakin rasvankatoamis-tautia. Jessica aikoo kysyä sinulta, mistä sait sen sairauden, sillä hänkin haluaa sen.”
  “Miksi hän haluaa laihtua? Hänhän on niin laiha”, huudahdin järkyttyneenä. Edward vain pyöritti silmiään.

Koulupäivä sujui odotettua paremmin. Ensimmäinen hyvä puoli oli, että kukaan muu kuin Jessica ei kysellyt sairaudestani. Vastasin minulla olleen paha vatsaflunssa, ja pettymyksen näki hänen kasvoiltaan.
  Toinen hyvä puoli oli, etten ollut jäänyt jälkeen oikeastaan missään. Pysyin edelleen jotakuinkin kärryillä opiskeluissa.
  Ja kolmas hyvä puoli oli, että juuri ennen ruokailua palohälytin alkoi soimaan. Koulu evakuoitiin (Edwardilla oli ollut järkyttävän kova kiire saada minut ulos turvaan, mutta minun oli ollut pakko varmistaa ensin että kaikki vampyyriperheestäni olivat ulkona rakennuksesta. Tulihan ei ollut hyvästä vampyyreillekaan), ja palo löytyi poikien WC:stä. Se saatiin onneksi ajoissa sammutettua, mutta varmuuden vuoksi kaikki oppilaat päästettiin kotiin.
  “Mennäänkö teille vai meille”, Edward kysyi kun olimme hänen autossaan. Nauroin hänen kysymykselleen. Se kuulosti joltain iskuyrityksen päätökseltä, kun oltiin menossa viettämään yötä yhdessä.
  “Mennään vaikka teille”, sanoin. Olin siellä viimeksi.. No silloin, kun tämä laihdutus alkoi. Halusin oikeastaan päästä sovittamaan Alicen vaatteita, josko ne mahtuisivat jo minulle.
  “Selvä. Soitanko Esmelle ja pyydän häntä tekemään jotain ruokaa, nyt kun ruokailukin jäi välistä?”
  “Ei tarvitse, söin tukevan aamiaisen”, vastasin. En oikeastaan ollut syönyt mitään, olin kipannut aamumuroni vessanpöntöstä alas… Edward loi minuun pikaisen vilkaisun ja käänsi sitten katseensa tiehen.
  “Vai niin”, hän mutisi. Minä keskityin hänen autonsa levyvalikoimaan, samalla kun hän jupisi jotain itsekseen.

kakku.

  • ***
  • Viestejä: 501
  • I know it hurts, it was meant to
Vs: Something Thin 8.Luku ilmestynyt 31.1
« Vastaus #78 : 31.01.2010 17:03:57 »
Ohhohohoo! Jatkoa tullut! :D JES!
Charlie on ihana! Ku se yrittää niin kovasti.
Vaikka tää aihe on niiiiin epäBellamainen, niin silti sä oot saanu Bellasta silleen luontevan u know :D Haluisin tietää lisää tosta kuulen-ääniä-päässäni-ne-käskevät-minun-tappaa-itseni -jutusta! :D
Mutta, jatkoa odotellessa sitten :D
But I am the chosen one.
Avatar by Aiju

Midnight-Sun

  • Vieras
Vs: Something Thin 8.Luku ilmestynyt 31.1
« Vastaus #79 : 31.01.2010 17:05:53 »
Tralalaaaaaa<3! Ja taaaas aivan ihana uusi jakso<3! Odotan aina innolla jokos se tulisi. KIITOS, sydämeni pohjasta jälleen<3!