Kirjoittaja Aihe: Axis Powers Hetalia: Viides pyörä S | Pohjoismaat, osa 2/2 Valmis  (Luettu 3017 kertaa)

Vyra

  • Vieras
Nimi: Viides pyörä
Kirjoittaja: Vyra
Beta: Ikävä kyllä ei ole. Paikka on auki, jos jotakuta kiinnostaa.
Fandom: Axis Powers Hetalia anime/manga
Tyylilaji: Draama
Disclaimer: Hetalian maailma kuuluu Himaruya Hidekazille ja animen tekijöille. Minä vain leikin enkä saa tästä mitään rahallista/muuta hyötyä. En omista myöskään mainittuja valtioita.
Ikäraja: S
Päähenkilöt: Hetalian Pohjoismaat

A/N: Ensimmäinen ficini ikinä. Toivon, että pidätte ja että edes joku kommentoisi. Olen iloinen kaikista kommenteista, olenhan kuitenkin uusi täällä. Tästä oli tarkoitus tulla one-shot mutta pituutta tulikin enemmän kuin luulin. Joten tässä ensimmäinen osa aluksi. Laitetaan loppu sitten myöhemmin.

”Nyt riittää!”

Nuorin viidestä paikalla olevasta valtiosta nousi paikaltaan ja heitti mustan takkinsa harteilleen. Loput Pohjoismaista katsoivat ihmeissään nuorukaista, joka vasta nyt avasi suunsa ensimmäisen kerran sinä päivänä.

”Ice…”

”Minä lähden kotiin”, Islanti sanoi äkäisesti ja löi oven kiinni perässään niin että ikkunat helisivät. Huoneeseen laskeutui syvä, hämmästynyt hiljaisuus.

”Tietääkö joku, onko hänellä jotain hätänä?” Suomi kysyi huolissaan muilta. Ruotsi ja Norja kohauttelivat olkiaan ja Tanska naputteli kirveensä vartta.

”Emme kai ole unohtaneet mitään tärkeää? Tai loukanneet häntä vahingossa?” Suomi mietti ääneen. Hänen kasvoilleen nousi epätietoinen ilme hänen miettiessään mahdollisia syitä Islannin käytökseen. Hän hieroi käsiään levottomana ja puristi ne lopulta nyrkkiin pöydän päälle.

”Lopeta tuo”, Ruotsi sanoi ja laski kätensä nuoremman valtion kädelle. Suomi katsoi toista miestä ja huokaisi, ”Mutta Su-san, entä jos jotain on oikeasti vialla? Tai…”
Ruotsi pudisti päätään, ”Sinä et ole tehnyt mitään pahaa”

Norja nousi hiljaa omalta paikaltaan ja siirtyi ikkunan luo.
”Ruotsi on oikeassa. Luultavammin Tanska on tehnyt taas jotain typerää”, hän sanoi ja katsoi mainitsemaansa miestä tuimasti, kuin nähdäkseen tämän pään läpi syyn syytökselleen.

”Minä en ole tehnyt mitään. En ainakaan viikkoon!”, Tanska vastasi. Hän keikkui tuolillaan kirves pitkittäin sylissä ja jalat pöydälle nostettuina. Tanska oli aina hyvin huoleton persoona.

”Ehkä sillä on huono päivä. Se aika kuukaudesta tai jotain”, punamustaan pukeutunut mies jatkoi hilpeään sävyyn ja nauroi päälle. Norja kohotti kämmentään ja läimäisi toista miestä takaraivoon. Tuoli keikahti alas ja Tanska vältti juuri ja juuri lattialle tipahtamisen.

”Miksi sinä minua kiusaat? Jos haluat tapella, tee se kunnolla”, hän valitti ääneen, ”Läimäyttely on lapsellista”. Norja katseli ikkunasta ulos toisesta välittämättä ja mutisi jotain itsekseen. Äänestä pystyi hädin tuskin erottamaan sanat ”lapsellinen” ja ”typerys”.

”Mitä? Sano uudestaan ja kovemmalla äänellä”. Tanskakin nousi omalta paikaltaan ja katsoi siniasuista miestä kirveensä varteen nojautuen.  Suomelle tuli kiire ehtiä näiden kahden väliin ennen kuin tilanne karkaisi käsistä lopullisesti.

”Ei tapella nyt”, hän sanoi, ”Yritetään mieluummin keksiä, miten saamme Islannin paremmalle tuulelle”.

Kaikki neljä pohjoismaata, jopa Tanska, miettivät hetken hiljaa. Norja katseli ulos ikkunasta aukeavaan kesämaisemaan. Ruotsi tuijotti pöydän pintaa ilmeettömin kasvoin. Suomi käveli hänen luokseen ja nojautui seinää vasten kädet puuskassa. Tanska naputteli taas kirveensä vartta ja hieroi samalla toisella kädellä päätään siitä kohtaa, johon Norjan käsi oli osunut. Yllättäen Ruotsi katkaisi syväksi muuttuneen hiljaisuuden.

”Mitä sinä viime viikolla teit?” hän nosti katseensa pöydän pinnasta ja kohdisti sen huoneen keskellä seisovaan Tanskaan.   

”En mitään”, mies vastasi nopeasti, liian nopeasti. Norjakin irrotti katseensa ikkunan näkymästä ja siirtyi parilla nopealla askeleella pitemmän miehen eteen. Hän tarttui Tanskan solmioon ja kiskaisi hiukan alaspäin jotta heidän silmänsä olisivat samalla korkeudella. Vihaisen Norjan ilme oli pelottava, vaikkei se edes paljon poikennutkaan miehen normaalista perusilmeestä.

”Mitä sinä teit?”, Norja kysyi hiljaisella äänellä jokaista sanaa painottaen.

”Minä…”, Tanska aloitti kakistellen toisen valtion painostuksen vuoksi, ”Tuota, saatoin mainita jotain saarivaltioista, ja pienuudesta”. Tanskan tavallisesti äänekäs olemus näytti hiljentyneen ja miehen puhe tuntui vaimentuvan koko ajan.

”Mitä muuta?” Norja tivasi.

”Saatoin sanoa, että ne ovat jotenkin söpöjä. Tai siis sinne päin”, Tanska sanoi ja lisäsi loppuun vielä muutaman sanan omalla kielellään. Niin hiljaa, että vain Norja kuuli ja ymmärsi.

”Minä arvasin, että kaikki on sinun syytäsi, typerys”, Norja sanoi ja päästi otteensa irti toisesta miehestä, ”Sinusta on enemmän vaivaa kuin Kreikalla kissoja”.

”No niin. Lähdetään nyt”, Suomi sanoi ja alkoi kiskoa Ruotsia perässään ovelle. Hän kuulosti normaalilta innostuneelta itseltään nyt kun asia oli selvitetty.

”Minne?”, Ruotsi kysyi kumppaniltaan mutta seurasi kuitenkin kiltisti perässä. Hän oli varmasti jo tottunut Suomen tapaan innostua joka asiasta.

”Islannin luo tietysti. Käydään selvittämässä asiat niin hän tulee paremmalle tuulelle”, Suomi vastasi. Norja nyökkäsi ja seurasi kaksikkoa ulos.

”Jätetään sitten Tanska matkasta”, hän sanoi ja tuhahti kirvestä kantavalle miehelle.
« Viimeksi muokattu: 22.06.2015 00:19:53 kirjoittanut Beyond »

Sinu

  • ***
  • Viestejä: 119
Vs: Viides pyörä K-7
« Vastaus #1 : 08.01.2010 16:21:30 »
En voinut vastustaa kiusausta kommentoida. Hetalia ja erityisesti Pohjoismaat ovat nyt niin lähellä sydäntäni, että olisi ollut masokististsa olla sanomatta mitään tästä.
Vaikka Suomen ja Ruotsin lisäksi muita Pohjoismaita on esiintynyt hyvin niukasti, on heistä annettu selvästi tietyt kuvat. Tässä nämä kuvat tulivat oivasti esille...
Suomi on tuollainen puhelias (Pohjoismaiden kategoriassa) ja huolehtivainen mussukka, joka haluaa rauhan kaikken välille, ja joka miettii myös asioita viimeisen päälle. Ruotsi taas on tyyni ja hiljainen, pelottava mies, joka kuitenkin vahtii silmä tarkkana Suomea (ja todennäköisesti myös muiden kohdalla) ja on tuota kohtaa ylisuojeleva (ja ihana!) Norja on mysteerinen ja monotooninen, jolla on tilanne kuitenkin aina hallinnassa. Ainoa, joka saa Tanskaan tolkkua, keinolla millä hyvänsä. Tanska on hervoton vitsiniekka, joka saattaa saada sanoillaan ja teoillaan vaikka mitä aikaan, mutta hän ottaa kaiken vitsinä. Islanti on hyvin pidättyväinen, mutta hänestä selvästi huomaa kun hänellä menee ylitse.

Mutta siis itse fickiin... Pidän kovasti tyylistäsi. Se on selkeä ja leppoisa. Tätä tekstiä lukiessa ei unohda missä mennään, mutta ei myöskään tiedetä mitä tulee tapahtumaan seuraavaksi. Lähtökohta oli mielenkiintoinen. Mielenkiintoni heräsi heti!
Islanti on myös mussukka. Sellainen herkkä juuri tuollaisialle Tanska laukomille kommenteille. Mistään elämää suuremmasta ei kuitenkaan taida olla kyseessä. Sellainen leppoisuus sopii hyvin Pohjoismaille. Heille tulee riitoja, mutta ei mitään, mitä ei voisi jälkeenpäin sopia.
Pari kohtaa tässä välissä joihin ihastuin:
Hän tarttui Tanskan solmioon ja kiskaisi hiukan alaspäin jotta heidän silmänsä olisivat samalla korkeudella. Vihaisen Norjan ilme oli pelottava, vaikkei se edes paljon poikennutkaan miehen normaalista perusilmeestä.

”Mitä sinä teit?”, Norja kysyi hiljaisella äänellä jokaista sanaa painottaen.
Norja on niin... Ah! Hän on pienempi, eikä kovin uhkaavan näköinen ulkoisesti, mutta hän osaa kyllä olla pelottava! Voin kuvitella tuon tilanteen mielessäni. <3

”Sinusta on enemmän vaivaa kuin Kreikalla kissoja”.
Nerokas vertaus!

Tulen takaisin arvioimaan kokonaisuutta kun saat toisenkin osan postattua. Toivottavasti se tulee pian! Kiitos tästä!
Jag tänker banka dig gul och blå!

Vyra

  • Vieras
Vs: Viides pyörä K-7
« Vastaus #2 : 08.01.2010 20:14:02 »
Kiitos kommentista! Olen iloinen, että joku piti ficistä ja että täällä on muitakin Hetalian ja pohjoismaiden ystäviä. Tämä viisikko on tosiaan muodostunut hyvin rakkaaksi, vaikka pääsevätkin harmittavan harvoin esiintymään yhdessä.

Mukava, että onnistuin välittämään oikeat kuvat henkilöistä. Heitä oli yllättävän vaikea kirjoittaa ja pelkäsin jo epäonnistuneeni täydellisesti. Ruotsi on minustakin ihana! (ja Suomi tietenkin myös).

Toinen osa on jo valmiina odottamassa viimeistä muokkausta. Laitan sen näkyville jahka ehdin  ;). Toivottavasti pidät sitten siitäkin.

Vyra

  • Vieras
Vs: Viides pyörä K-7
« Vastaus #3 : 09.01.2010 21:53:05 »
2. osa

Kotonaan Islanti istui suuren harmaan kiven päällä ja katseli harmaansinistä merta. Aurinko oli kadonnut johonkin harmaiden pilvien taakse ja hohti vain himmeänä pallona. Oikeastaan itse sää oli hyvin kolea kesäpäiväksi mutta tämä ei nuorta valtiota haitannut. Mereltä puhaltava viileä tuuli sekoitti hänen hopeaiset hiuksensa ja tyhjensi mielen hyvin.

Hän oli ollut tänään ärtynyt, se oli totta. Mutta nopeat mielenvaihtelut kylmän viileästä vihaiseen olivat osa hänen luonnettaan, johtui kai geysireistä tai jostain. Niin oli käynyt aiemminkin tänä päivänä. Hän oli istunut muiden seurassa ja katsonut kun Tanska yritti varastaa hänen veljensä hatun ja yhtäkkiä häntä oli vain alkanut ärsyttää.

Miksi heitä piti olla viisi?

Luku viisi ei mennyt mitenkään tasan ja viidessä oli aina yksi ylimääräinen pyörä. Islanti huokaisi syvään, hän oli se pyörä. Viidestä pohjoismaasta Ruotsi ja Suomi olivat aina kahdestaan ja Tanska pyöri Norjan ympärillä kuin hai laivan aina kun vain oli mahdollisuus. Ja jäljelle jäi pieni Islanti.

Islanti huokaisi toistamiseen ja kiersi käsivartensa jalkojen ympärille. Kyllähän hän veljestään piti, ja Suomesta ei voinut olla pitämättä, Ruotsi oli ehkä hieman pelottava mutta ihan mukava hänkin omalla tavallaan ja Tanska nyt oli ihan oma lukunsa mutta ei hänkään ilkeä ollut, ärsyttävä vain.

”Pikkuveli!” Norjan ääni katkaisi Islannin mietteet. Hän vilkaisi taakseen ja huomasi veljensä todellakin lähestyvän kapeaa polkua pitkin. Kohta Norja istuutuikin hänen viereensä ja pörrytti Islannin valmiiksi sekaisia hiuksia.

”Onko sinun pakko kutsua minua pikkuveljeksi”, Islanti tuhahti, ”Tunnen itseni lapseksi”. Norja hymähti ja katsoi merelle. Hetken he olivat hiljaa ennen kuin Norja avasi suunsa.

”Sinun ei pitäisi ottaa Tanskan juttuja liian tosissaan. Hän on typerys”, hän sanoi, ”Ei saarivaltioissa ole mitään vikaa. Englanti ja Japanikin ovat saarivaltioita ja kumpikin pärjää hyvin.” Islanti katsoi ihmeissään veljeään. 

”Häh?”

”Minä, tai siis, me luulimme…”, Norja kuulosti hiukan epävarmalta, ”Vaivaako sinua jokin?”

”Ei, olen vain väsynyt”, Islanti selitti hämmentyneenä. Hän mietti hetken veljensä kysymystä mutta muisti sitten aamuisen äkillisen lähtönsä. Totta kai muut huolestuivat. Hän pystyi hyvin kuvittelemaan Suomen miettimässä päänsä puhki, oliko hän mahdollisesti loukannut Islantia.

”Ai, hyvä”, Norja sanoi hiljaa, ”Tai, ei siis sillä tavalla hyvä mutta kuitenkin”. He olivat taas hetken hiljaa. Norja tuijotti merta ja Islanti Norjaa.

”Vertasitko sinä minua juuri äsken Englantiin?” hopeahiuksinen nuorukainen kysyi. Norja vilkaisi häntä silmäkulmastaan.

”En. Tai, jos vertasin, tein sen erittäin epäsuorasti”. Islanti pyöräytti silmiään ja rapsutti pientä valkoista koiraa, joka oli jostain ilmestynyt hyppimään hänen reittään vasten. Koira kiipesi itsepintaisesti pojan syliin ja Islanti vilkaisi sitä tarkemmin.

”Mitä Hanatamago tekee täällä?”, hän kysyi ääneen tunnistaessaan pienen koiran. Islannin tietämän mukaan koirat hyvin harvoin uivat merien yli huvikseen ja Hanatamago tuskin jättäisi omistajiaan vain tullakseen Norjan mukana pikavisiitille Islantiin. Yksi plus kaksi oli kolme ja Islanti osasi kyllä laskea.

”Tulkaa esiin! Tiedän, että olette siellä!”, hän huusi. Islanti ei yllättynyt yhtään nähdessään loppujen kolmen Pohjoismaan ilmaantuvan polulle kivien takaa. Suomi ja Ruotsi kulkivat rinnakkain heitä kohti ja Tanska käveli perässä. Jos sitä nyt perässä kävelyksi voisi kutsua, Tanskan eteneminen oli yleisestikin hyvin epäjohdonmukaista. Hän kääntyili polulla vasemmalle ja oikealle sekä kääntyi välillä kokonaan ympäri toiseen suuntaan tai poikkesi polulta pois. Ja kuitenkin hän onnistui jotenkin pysymään koko ajan korkeintaan kahden metrin matkan päässä Suomesta ja Ruotsista. Moinen käytös oli aivan normaalia Tanskalle. Norjalla oli joskus tapana pitää mukanaan kävelykeppiä, jolla hän pystyi tökkimällä ohjaamaan Tanskaa oikeaan suuntaan. Toisen maan harhailu kuulemma häiritsi häntä. 

”Tyttö paljasti teidät, en minä”, Norja sanoi heidän tullessaan lähemmäs ja osoitti valkoista koiraa, joka omistajansa huomattuaan juoksi tämän luo. Suomi nosti hyppivän koiran nauraen syliinsä.

”Yllätys meni pilalle”, hän sanoi kuulostamatta kuitenkaan lainkaan harmistuneelta.

”Tulitteko te kaikki tänne asti vain yllätysvisiitille?” Islanti kysyi. Suomi kiipesi kivelle hänen toiselle puolelleen ja istuutui alas. Ruotsi jäi seisomaan Suomen viereen. Kuin kunniavartija, juolahti Islannin mieleen. Joskus hän mietti, välittikö tuo ankaran näköinen mies oikeasti kenestäkään muusta kuin Suomesta. Nytkin, kun Suomi oli itsenäinen, he näyttivät viihtyvän hyvin yhdessä.

”Kyllä”, Suomi vastasi iloisesti lainkaan epäröimättä ja hymyili Islannille.

”Yritimme jättää Tanskan matkasta, koska hänestä ei ole muuta kuin haittaa”, Norja sanoi, ”Mutta hän seurasi perässä. Katso nyt” Hän osoitti Tanskaa, joka seisoi kumarassa vedenrajassa ja näytti tökkivän jotain kirveensä varrella. Norja poimi käteensä pienen kiven ja heitti sen miestä kohti. Kivi osui Tanskaa olkapäähän ja sai miehen kiinnittämään huomionsa heittäjään.

”Norja!”, hän huusi ja virnisti samalla, ”Tuliko sinun minua ikävä”. Norja pyöräytti silmiään kun Tanska lähti lähestymään heitä kohti hyppien kiveltä toiselle.

”Ei, yritin saada sinut katoamaan”, hän vastasi pistävään sävyyn. Tanska ei huomioinut äänensävyä mitenkään vaan tarttui korkeammalla istuvaa miestä kädestä, leveästi hymyilen.

”Mikset tulisi minun talooni? Yhdistetään voimamme ja valloitetaan pohjoinen”, hän sanoi. Ruotsi tuhahti Suomen viereltä.

”Minun talossani olisi kyllä tilaa kaikille, vaikka koko Euroopalle. Laajennetaan sitten Aasiaa varten”, Tanska jatkoi välittämättä yhtään muiden kyllästyneistä katseista, ”Eikö olisikin hyvä idea?”

”Ei”, Norja sanoi jyrkästi ja nykäisi kätensä pois toisen otteesta mutta Tanska näytti olevan kokonaan omissa maailmoissaan. Hän katsoi muiden ohi kaukaisuuteen ja mutisi omalla kielellään.

”Hulluja on helppo ilahduttaa”, Norja totesi Tanskan istahtaessa alas omalle kivelleen heidän eteensä leveä hymy huulillaan. Hymy vaihtui iloiseen virnistykseen ja hän iski silmää Norjalle. Norja vastasi vain tuhahtamalla ja kääntämällä päänsä poispäin.

”Eikö olekin mukavaa”, Suomi naurahti silittäessään sylissään makaavaa Hanatamagoa. Hän nosti kasvonsa kohti harmaata taivasta ja sulki silmänsä. Ruotsi käänsi myös katseensa ylöspäin mutta Islanti ja Norja tuijottivat toiseksi nuorinta valtiota ihmetellen.

”Me olemme kaikki täällä. Maailmassa on kaikki hyvin ja kaikki on niin kaunista”, Suomi huokaisi silmät kiinni, ”Tämä on niitä hetkiä, joiden toivon kestävän aina”.

”Kaikki loppuu joskus”, Ruotsi sanoi hiljaisella äänellä. Hän laski katseensa Suomeen ja tarttui kiinni tämän kiven päällä lepäävään käteen. Suomi avasi silmänsä ja vilkaisi Ruotsia. Hän käänsi kämmentään niin että saattoi pitää kiinni toisen kädestä.

”Tiedän, Su-san”, Suomi vastasi, ”Mutta nautitaan nyt hetkestä”.  Islanti huomasi itsekin alkavansa hymyillä, aikaisempi ärtymys oli tiessään ja nyt hänestä tuntui hyvältä istua siinä kahden toisen valtion vieressä. Häntä alkoi myös nolottaa aiempi käytöksensä nyt kun muut olivat varta vasten tulleet häntä katsomaan. Islanti katsoi vieressään hymyilevää Suomea ja merta tuijottavaa veljeään. Ruotsi piti kiinni Suomen kädestä ja katsoi taivaan harmaita pilviä. Hänen kasvoiltaan ei pystynyt lukemaan erityisesti mitään tunteita mutta Islanti uskoi hänenkin olevan iloinen. Tanska oli löytänyt rannasta pyöreän valkean kiven, jota hän nyt pompotteli toisessa kädessään. Islanti toivoi, ettei hän keksisi heittää sillä ketään. Kivi oli kuitenkin kohtuullisen iso.

”Anteeksi”, Islanti sanoi hiljaa. Norja hymähti hänen vierellään. Hän nosti käsivartensa Islannin harteille ja vetäisi nuoremman kylkeensä kiinni. Islanti painoi päänsä Norjan olkapäätä vasten.

”Ei tarvitse pyytää mitään anteeksi, Ice”.

A/N:
Tässä on nyt toinen ja viimeinen osa. Toivottavasti pidätte. Loput ovat jotenkin hankalia minulle ja kaiken lisäksi Tanska yritti karata koko ajan. Kommentoikaa, kiitos!

Sinu

  • ***
  • Viestejä: 119
Vs: Viides pyörä K-7
« Vastaus #4 : 10.01.2010 16:05:41 »
Vaikka loput olisivatkin sinulle vaikeita, tässä oli juuri tähän sopiva loppu. Sitä voisi kuvata ehkäpä parhaiten "elämä jatkuu"-lopuksi. Lukijan on helppo jättää hahmot, koska jää sellainen turvallinen olo, että heille ei käy kuinkaan.

”Onko sinun pakko kutsua minua pikkuveljeksi”, Islanti tuhahti, ”Tunnen itseni lapseksi”.
Ollaan sitä nyt niin isoa miestä... Aaaw!
”Norja!”, hän huusi ja virnisti samalla, ”Tuliko sinun minua ikävä”.
Niin ihanan tyypillistä Tanskaa. Loistava kohta!

Tämä pysyi loppuun saakka tasokkaana. Minä ainakin pystyin tuntemaan lukiessani, milloin Islanti tunsi itsensä yksinäiseksi. Vastapainoksi tuo yksinäisyyden tunne kaikkosi kun muut Pohjoismaat liittyivät seuraan. Luulen, että monilla on tullut eteen tuo hetki, jolloin tuntee olevansa ylimääräinen jossakin piirissä. Siltä osin tämä on uskottava. Pidin myös ideasta, etteivät toiset arvanneet aivan nappiin mikä Islantia vaivasi.
Vaikka mainitsin aijemmin, että tämä on selkeä ja leppoisa luettava, on taustalta myös aistittavissa Pohjoismaista melankoliaa. Ruotsin kommentti "Kaikki loppuu joskus", tuo tätä parhaiten ilmi. Myös se toisen luvun tapahtumapaikka peilaa sitä. Maisema on varmasti aika harmaa, kivineen, merineen ja pilvisine taivaineen, mutta Suomi pitää sitä silti kauniina. Sellaista melankolista karua kauneutta. <3

Toimiva kokonaisuus. Hyvä ettet lähtenyt vennyttämään ja vanuttamaan tätä, se olisi saattanut tehdä tekstistä teenäistä. Toivon nyt kovasti, että innostuisit kirjoittamaan lisää Hetalia fickejä. Pidän tyylistäsi. Kielenkäyttösi on rikasta ja tilanteeseen sopivaa, tarvittaessa piristävää ja tarvittaessa vakavaa.
Piristi ihanasti päivää kun pääsi taas lukemaan tätä! Kiitos!
Jag tänker banka dig gul och blå!

Vyra

  • Vieras
Vs: Viides pyörä K-7
« Vastaus #5 : 10.01.2010 18:28:32 »
Kiitos itsellesi kommentista! On aina mukava kuulla piristäneensä muiden päivää. Omanikin oli paljon hauskempi tätä kirjoittaessa. Ja minulla on kyllä päässäni monta ideaa pyörimässä, joten enköhän jatkossakin häiriköi täällä silloin tällöin Hetalia ficeineni.

Mukavaa, että pidit.  :D. Yritinkin saada tähän aikaan juuri melankoliaa mutta myös toivekkuutta. Yllättävän vaikea muuten tasapainottaa tarinaa viiden päähenkilön kesken. Olin menettää hermoni Tanskaan ja loppuosa olikin muutoksen alla koko ajan ennen lopullista versiota.

Violetu

  • Draamaprinssi
  • ***
  • Viestejä: 5 973
Vs: Viides pyörä K-7
« Vastaus #6 : 10.01.2010 23:24:51 »
Oih. Pidin tästä kovasti. Tämä oli jotenkin... tuore?
Loppu oli jotenkin ihanan lämpöinen, vaikkakin samalla pohjoismaisen viileä :D
Todella juuri sellainen toiveikas, vaikka aavistus melankoliaa leijuikin ilmassa.
Minulle tuo lopun tapahtumapaikka loi aika suuresti tunnelmaa, kun kuvittelin maat istuskelemassa siellä, harmailla kivillä ja tuijottamassa aaltoilevaa merta, hiukset vähän tuulessa heiluen... nam.

Rakastuin Tanskaan (niin kuin aina), olet kirjoittanut hänet niin ihanan hyperaktiiviseksi, sellaiseksi suloisen rasittavaksi höseltäjäksi, jota Norja sitten yrittää pitää aisoissa heikolla menestyksellä. Tekstissä oli paljon kivoja pieniä yksityiskohtia liittyen Tanskan käytökseen ja olemukseen. (Ne ehdottelut, että kaikki muuttaisivat Tanskan taloon :'D)
Islanti oli myös suloinen, tuli ihan surku häntä tuossa kohtaa, kun hän mietti olevansa viides pyörä.

Ja Suomen ja Ruotsin suhde... *sulaa tuolilleen*
Juuri tuollaista ihanaa epäsuoraa vihjailua, lämpimät välit, mutta ei sen kummempia todisteita, että heillä oikeasti olisi suhdetta tai vastaavaa. Suomi oli juuri semmoinen suloisen innokas ja viaton ja kaikkea ja Ruotsista sai sellaisen vaikutelman, että se pitää Suomesta huolen <3
Voisin jatkaa hahmojen analysointia loputtomiin, mutta tällä oli nyt ehkä ensisijaisesti tarkoitus sanoa, että mielestäni olet onnistunut loistavasti hahmojen luonteiden ja olemusten kanssa.

Pahoitteluni, että palaute ei ole järkevintä mahdollista...

~Violet kiittää mukavasta lukukokemuksesta

I spend my days so close to you
'cause if I'm standing here,
maybe everyone will think I'm alright.
.

Vyra

  • Vieras
Vs: Viides pyörä K-7
« Vastaus #7 : 11.01.2010 14:15:45 »
Oi, kiitos kommentista! Äläkä turhaan pahoittele, jokainen kommentti piristää päivääni  :D.

Mukava huomata, että täältäkin löytyy Hetalia-faneja. Pelkäsin vähän, että riittääkö tälle fandomille edes lukijoita mutta näyttää noita ainakin muutama olevan. Ja olen iloinen, että hahmot miellyttävät. Yritin tehdä heistä mahdollisimman alkuperäiset mutta Pohjoismaista kerrotaan niin vähän, joten mukaan on ehkä tarttunut hiukan omaakin näkemystä.

MyrsyliuutE_96

  • C'est Gryffondor
  • ***
  • Viestejä: 587
  • Upsiding down.
    • Myrsis's site
Vs: Viides pyörä K-7
« Vastaus #8 : 11.01.2010 17:00:44 »
Uiiiiii...!*fanityttökiljuntaa* Aw. Miks mä tyhmä en hoksannu tätä jo aiemmin.. No.

Minä rakastan tätä.<3 Hui, hetaliaa on aivan liian vähän, ja no.. Aw.
Tää on ihana.Kaikki oli melko itsejään, parituksista en sano mitään koska menee ihan kuolaamiseksi koko roska, ja no. Tää oli oikeesti hyvä. Minä sydän tämä.

Niin. Juoni oli kiva, en ollu ajatellu tältä kannalta tätä. Islanti oli söpö<3

Rakentava otti hatkat  ja lähti pois inflaation takia

Teethän lisää tällaisia? ::)
Kiittää, kuittaa, kumartaa,
<3:llä
~Myrsis~
« Viimeksi muokattu: 11.01.2010 18:19:20 kirjoittanut MyrsyliuutE_96 »
'Cuz I'm Behind the Broken Mirror  on my own

B. A. T.1/3+2♥

Spirit M

  • Söpöilijä
  • ***
  • Viestejä: 111
  • Korpin kynsi on päästään terävä
Vs: Viides pyörä K-7
« Vastaus #9 : 12.05.2010 07:57:13 »
En saa mitään aikaan, en sano mitään, mitään, en mitään....

Ihana ja rakastettava. Islanti oli söpö ja Ruotsi&Suomi.... Aww. Tanska oli naurattava (ei siis naurettava, vaan naurattava), ihanaa. Tykkäsin, kiitos.

~Spirit M
Vuoden  päivät etsimme sadetta ja emme sitä löydä. Kun luovutamme ja toivomme auringon paistetta, niin sade alkaa. Asiat tapahtuvat aina, jos niihin oikeasti uskoo, ehkei tänään, ehkei huomenna, ehkei viikon päästä, mutta joskus.

minttuska

  • Vieras
awwz, tämäpä oli söpö. Ihanan leppoisa. Juuri tällaisia kaipaa aina välillä. Kaikessa ei tarvitse aina olla mitään suurta juonta vaan ihanan leppoisaa arjen kuvailua. Just sellasta ihanaa <3 Pienimuotoisesti havaittava SuFin oli tosi söpöä ja pisti hymyn huulille. Tanska oli jollain tapaa vähän hassu, mutta sopi hyvin asetelmaan. Myöskin tuo Islannin huomio, että jää vähän jotenkin aina muiden pohjoismaiden taakse oli tosi suloista ja hyvin totta. Islanti jää aina vähän vaisuksi eikä tälle anneta kunnolla tilaa.

Joten joo, kaiken kaikkiaan oikein kiva ficci.  :)

Kuolotar

  • Luonnonlapsi
  • ***
  • Viestejä: 595
  • Juhlatuulella
Pohjoismaat aww

Pakkolukea kun kyseessä on kerta poihjoismaat ja kerta otsikkokin on noin silmiinpistävä(hyvällä tavalla)
Toi Norjan asenne tanskaa kohtaan on vaan niin ihana<3, aina epäillään ensimmäisenä ja lopulta todetaan syyliseksi. Pohjoismaat ovat muutenkin mun yksi suosikki ryhmä sillä heille sattuu ja tapahtuu. Toit kuitenkin ficissäsi esille asian jota olen itsekkin pohtinut eli mitä Islanti ajattelee kun Suomi ja Ruotsi on yhdessä ja taas sitten Tanska toimii Norjan varjona.

”Me olemme kaikki täällä. Maailmassa on kaikki hyvin ja kaikki on niin kaunista”, Suomi huokaisi silmät kiinni, ”Tämä on niitä hetkiä, joiden toivon kestävän aina”.

”Kaikki loppuu joskus”, Ruotsi sanoi hiljaisella äänellä. Hän laski katseensa Suomeen ja tarttui kiinni tämän kiven päällä lepäävään käteen. Suomi avasi silmänsä ja vilkaisi Ruotsia. Hän käänsi kämmentään niin että saattoi pitää kiinni toisen kädestä.

”Tiedän, Su-san”, Suomi vastasi, ”Mutta nautitaan nyt hetkestä”.  Islanti huomasi itsekin alkavansa hymyillä, aikaisempi ärtymys oli tiessään ja nyt
Tää oli ihana kohta  :) ja sitten Ruotsin piti olla realisti ja tuhota tunnelma.

”Mikset tulisi minun talooni? Yhdistetään voimamme ja valloitetaan pohjoinen”, hän sanoi. Ruotsi tuhahti Suomen viereltä.

”Minun talossani olisi kyllä tilaa kaikille, vaikka koko Euroopalle. Laajennetaan sitten Aasiaa varten”, Tanska jatkoi välittämättä yhtään muiden kyllästyneistä katseista, ”Eikö olisikin hyvä idea?”
Mitäköhän tuostakin oikein tulisi! Mutta tämä pohdinta sopi vaan jotenkin niin hyvin Tanskalle!

Kuolotar
Maailma on täynnä houkuttelevia kiusauksia, kykenetkö vastustamaan niitä vai vievätkö ne sinut mukanaan!