Author: Tuhisija
Title: Voisarvia
Fandom: Sugar Sugar Rune
Pairing: Houx/Robin
Rating: S
Genre: fluff, slash, one-shot
Warnings: Vanhemman ja nuoremman henkilön välistä fluffia (pientä tosin)
Disclaimer: SSR kuuluu Moyoco Annolle.
Summary: ”Minä haluaisin maistaa niitä kuuluisia voisarviasi.”A/N: Okei, ensimmäinen slash ficci minulta, mutta kun oli täysin pakko kirjoittaa näistä kahdesta, kun satuin nyt lukemaan SSR pokkareita uudestaan läpi. Enkä tiedä, en saanut tekstistä niin hyvää kuin toivoin, voi olla siksi, että olin hieman hakusessa tämän kanssa (ja koska kirjoitin tämän nyt tässä yön aikana).
Osallistuu Fandom 10:iin.
VoisarviaKolinaa. Pienen kaapin sisältö pursui ulos ja levisi puiselle lattialle kolisten. Pienet kattilat kumahtelivat, paistinpannut kolahtelivat niitä vasten. Houxin huulilta karkasi huokaisu, tätä hän oli vähiten odottanut ja halunnut. Kuka kumma oli sotkenut kaapin, jonka hän oli siistinyt juuri viime viikolla?
Houx alkoi keräillä ruoanlaittotarvikkeita takaisin kaappiin mutisten hiljaa ärsytyksestä. Hänelle olisi kelvannut ongelmaton aamu, mutta ei, totta kai tänä aamuna kaikki meni niin kuin ei olisi pitänyt. Totta kai tänä aamuna tuli vastaan vastoinkäymisiä.
Kun Houx oli saanut laitettua tavarat siististi kaappiin, hän nousi ylös ja kohtasi uniset, mutta kiukkuiset kasvot, joita kehysti violetit hiukset. Hän tuijotti hetken aikaa Robinia, joka oli ristinyt kätensä rinnalleen ja joka hymähteli hiljaa.
”Etkö voisi pitää pienempää meteliä?” tämä kysyi kuulostaen siltä kuin olisi ollut vielä puolinukuksissa. ”Kolina kuului makuuhuoneeseen asti.”
”Anteeksi, opettaja”, Houx sanoi ja käänsi sitten selkänsä Robinille alkaen tutkia keittiön ylimmäisiä kaappeja.
”Mitä sinä teet?” hän kuuli äkkiä tämän kysyvän. ”Aiotko leipoa?” Ääni oli nyt virkeämpi, hyvin toiveikas. Houx huoahti ja pudisti päätään, ei hän aikoisi leipoa, ei nyt. ”Miksi et? Sinulla olisi varmasti aikaa, ja minä haluaisin maistaa niitä kuuluisia voisarviasi.”
Houx vilkaisi olkansa yli ja huomasi Robinin lähestyneen häntä. ”Sinä maistoit jo viime viikolla.”
”Leivo silti, minä pidin niistä”, Robin pyysi, mutta Houx pudisti uudestaan päätään. ”Leipoisit nyt.”
Houx kääntyi ympäri ja kohtasi Robinin mairittelevan katseen, joka ihmetytti häntä. Kyllähän opettaja oli viimeksikin puhunut hyvin lempeään sävyyn, melkeinpä ”uhkaillut” suudelmalla, mikä oli saanut hänet lopulta leipomaan. Mutta tuo katse, noiden lempeästi mairittelevien silmien katse porautui nyt hänen lävitseen ja sai jonkin nipistelemään vatsaa.
”Minä en leivo nyt”, Houx sanoi tarkoittaen sitä. ”Ehkä huomenna.”
”Leivo nyt, minun mielikseni.” Robin hymyili ja astui muutaman askeleen lähemmäs Houxia, joka pudisti päätään. ”Leivotko, jos lupaan unohtaa äskeisen mekastuksesi ja olla olematta vihainen siitä?”
”Et sinä edes ole vihainen siitä, ainakaan enää. Opettaja, minä leivon huomenna.”
Houx käänsi katseensa Robinista ja aikoi kävellä tämän ohitse huoneeseensa, mutta lämmin käsi tarttui hänen omaansa pysäyttäen hänet paikoilleen. Lempeä ääni pyysi häntä leipomaan, se kuiskaili hänen korvansa juuressa. Houxin vatsassa nipisteli enemmän, hänet valtasi outo tunne, ja äkkiä hän huomasi puristavansa Robinin kättä.
”Houx”, ääni kuiskasi, ”voisarvia.”
Kuin sähköiskun saaneena, Houx vetäisi kätensä irti Robinin omasta ja palasi kaapeille, joita oli tutkinut. Hän kävi töihin viivyttelemättä, etsi voisarviin tarvitsemansa ainekset ja alkoi leipoa. Robin ei kuitenkaan poistunut keittiöstä siksi aikaa, vaan katseli Houxin touhuamista, minkä poika itsekin huomasi. Robinin katse seurasi häntä tiiviisti, liiankin. Ei tämä ennen ollut seurannut hänen puuhiaan noin tarkasti.
Mutta Houx unohti Robinin hetkeksi, kun pääsi vauhtiin. Hän ei huomannut edes tämän katsetta enää, kun voisarvet alkoivat valmistua hänen tekemästään taikinasta. Houx kauli taikinaa ja jakoi sen osiin, jotka kieritti löysiksi rulliksi.
Kun Houx oli nostanut valmiit, lämpimät sarvet uunista, hän tunsi taas sen tiiviin katseen selässään. Katseen, joka nyt sai jonkin kiertämään hänen mahassaan. Oliko opettaja ollut siinä koko ajan? Katsonut, kun hän leipoi?
Houx asetti pellillisen voisarvia uunin päälle ja heitti patalaput tiskipöydälle kääntyen sitten Robiniin päin. Tämä hymyili, lähestyi muutaman askeleen verran häntä ja kumartui sitten lähemmäs hänen kasvojaan.
”Kiitos, Houx. Tiesin, että sinä leipoisit minulle.”
Käsi tarttui varovaisesti Houxin leukaan, toisen huulet painuivat hänen omiaan vasten hetkeksi. Sydän sykähti ja ampaisi juoksuun niiden kosketuksesta. Punastuminen ei ollut Houxin tapaista, mutta nyt hän tunsi kuinka veri kohosi hänen poskiinsa kuumottavana, suorastaan hehkuvana.
Robin hymyili ja nappasi pelliltä yhden voisarven, kun Houx vältteli hänen katsettaan. Tämä ei voinut ymmärtää, mitä äsken oli tapahtunut eikä oikeastaan halunnutkaan, vaikka olisikin halunnut uteliaisuuttaan kysyä, miksi opettaja oli näin tehnyt. Mutta Houx ei saanut suutaan auki eikä katsettaan nostettua. Häntä nolotti hieman, posket tuntuivat vieläkin hehkuvan.
”Leivo taas huomenna, jooko?”
Houx nosti hieman päätään ja ehti nähdä Robinin yhä hymyilevät kasvot ennen kuin tämä nappasi keittiön työtasolta tyhjän hedelmäkorin ja lappasi loput voisarvet pelliltä siihen. Tämä vilkaisi vielä Houxia ennen kuin lähti jotain laulua iloisesti hyräillen pois keittiöstä.
”Taidanpa leipoa huomenna”, Houx sanoi hiljaa itsekseen ja antoi huuliensa vääntyä pienoiseen hymyyn.
A/N: Hehee, Robin on aikamoinen... Robin on kyllä ihana
Mutta ehkä pienoinen ketku, kun tuolla tavalla saa Houxin leipomaan
(minkäs minä mielikuvitukselleni mahdan). Kommentteja, anybody?
