Kirjoittaja Aihe: Ennalta määrättyä (Padma/Luna, S, Draama, haikea romantiikka, angst )  (Luettu 6379 kertaa)

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 520
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Tervehdys Kommenttikampanjasta! :) Tämä ficci ei ole uusimmasta päästä, ja tällä on jo useita kommentteja, mutta päätin silti valita tämänkin listauksestasi, koska kaunis nimi ja mielenkiintoinen paritus vetivät minua puoleensa. Olenpa iloinen siitä, että valitsin! Tämä tarina oli nimittäin aivan ihanaa luettavaa, jotenkin niin seesteistä, kaunista ja lempeää. Huomasin eläväni mukana Padman tunteissa ja peilaavani niitä omaankin elämääni ja kokemuksiini. Padma on ihastuttavan pohtiva ja syvällinen kertoja, niin korpinkynsimäinen, ja hänen ajatuksensa ovat helposti seurattavia ja samaistuttavia. Erityisen ihastuttavaa minusta on se, että vaikka Padma on selvästi älykäs ja maanläheinen, hän kokee myös jonkinlaista vetoa ja yhteyttä mystiikkaan ja uskoo isänsä tavoin ihmisten välisiin erityisiin yhteyksiin.

Tätä tarinaa lukiessa on ihanaa päästä seuraamaan Padman matkaa sinuiksi ihastuksensa ja itsensä kanssa. Tuntuu niin aidolta ja kutkuttavalta, miten kaikki lähtee jostain syvältä alitajunnasta kumpuavasta unesta, ja miten palaset hiljalleen yhdistyvät toisiinsa. Yhtäkkiä aiemmatkin tapahtumat ja kokemukset näyttäytyvät uudessa valossa. Mikään ei tapahdu taikaiskusta, ja se tuntuu luontevalta, koska harvoin kai tosielämässäkään sellaisia ihan yhtäkkisiä salamaniskutajuamuksia on. Padmalla on tässä tapauksessa vielä erityisen paljon käsiteltävää, kun hän ihastuksensa ohella miettii suuntautumistaan ja perheenjäsentensä mahdollisia reaktioita.

Toivoin niin kovasti, että tytöt olisivat löytäneet toisensa, ja hieman silmäni kyllä kostuivat, kun selvisi, ettei niin käykään. Se ei kuitenkaan lopulta saanut minua kovinkaan surulliseksi, koska oikeastaan minusta tuntuu, että he tarinan kuluessa kyllä löytävät toisensa - eivät ehkä aivan sillä tavalla kuin Padma alun perin toivoo, mutta kuitenkin hyvin merkityksellisellä tavalla, jolla varmaan on vaikutusta kummankin elämään pidemmälläkin tähtäimellä. Padma kokee eräänlaista sielunsiskoutta Lunan kanssa, ja Luna voi olla oma itsensä Padman seurassa. Vaikkeivät tytöt koskaan varsinaisiksi sydänystäviksi tai rakastavaisiksi päädykään, heidän välillään vallitsee kuitenkin hyvin ainutlaatuinen yhteys, joka ainakin Padman osalta kantaa kauaskin. Sydäntä lämmittää, että Padma vielä vuosienkin jälkeen toivoo Lunalle kaikkea hyvää ja iloitsee tämän elämän iloista. Lopusta tulee hyvä, levollinen mieli, koska ikään kuin suoraan Lunalle osoitetuista sanoista tulee sellainen tunne, että Padma on hyväksynyt tapahtuneen ja on sinut sen kanssa ja uskaltaa vihdoin myös puhua siitä Lunallekin, vaikka sitten vain mielessään. Hyvä mieli tulee siksikin, että veikkaanpa Lunankin tahollaan muistavan Padman ja ajattelevan tästä lämpimästi. :)

Ihan niin kuin sinun ihanassa "Taikaolento se noitakin on, kun jästiin verrataan" -ficissäsi, tässäkin ficissä pidän kovasti siitä, miten Padman ja Parvatin etninen tausta tulee ilmi. Sitä ei mitenkään korosteta, vaan se on luonnollinen osa arkea ja elämää. Se on ranteissa ja nilkoissa helkkyviä koruja ja kirjavia sareja koulukaapujen alla. Se on vanhempien kertomuksia Intiasta, perintöä joka on siirtynyt mantereelta toiselle.

Aivan ihana tarina haikeudestaan huolimatta, kiitos! :-* -Walle

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 4 453
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Kiitos, että kiinnostuit lukemaan ja kommentoimaan tätäkin ficciä, ja kiitos kauniista sanoistasi, Waulish! :)
Lainaus
Se ei kuitenkaan lopulta saanut minua kovinkaan surulliseksi, koska oikeastaan minusta tuntuu, että he tarinan kuluessa kyllä löytävät toisensa - eivät ehkä aivan sillä tavalla kuin Padma alun perin toivoo, mutta kuitenkin hyvin merkityksellisellä tavalla, jolla varmaan on vaikutusta kummankin elämään pidemmälläkin tähtäimellä. Padma kokee eräänlaista sielunsiskoutta Lunan kanssa, ja Luna voi olla oma itsensä Padman seurassa. Vaikkeivät tytöt koskaan varsinaisiksi sydänystäviksi tai rakastavaisiksi päädykään, heidän välillään vallitsee kuitenkin hyvin ainutlaatuinen yhteys, joka ainakin Padman osalta kantaa kauaskin. Sydäntä lämmittää, että Padma vielä vuosienkin jälkeen toivoo Lunalle kaikkea hyvää ja iloitsee tämän elämän iloista. Lopusta tulee hyvä, levollinen mieli, koska ikään kuin suoraan Lunalle osoitetuista sanoista tulee sellainen tunne, että Padma on hyväksynyt tapahtuneen ja on sinut sen kanssa ja uskaltaa vihdoin myös puhua siitä Lunallekin, vaikka sitten vain mielessään. Hyvä mieli tulee siksikin, että veikkaanpa Lunankin tahollaan muistavan Padman ja ajattelevan tästä lämpimästi. :)
Tästä lainauksesta erityisesti tuli tosi hyvä ja ihana mieli. <3 Ymmärsit hyvin tätä ficin tarinaa ja olipa muutenkin tosi kauniisti sanottu.

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Thelina

  • Unelias luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 792
Otin tämän kommenttikampanjasta, sillä kirjoitin vastikään itsekin Padmasta, joten teki mieli kurkata, millaisen olet hänestä kirjoittanut :)

Tässä oli jotekin ihana tunnelma, vaikkakin haikea. Minä tykkään kirjoitustyylistäsi ja vaikka huomasin myös joitakin pitkiä lauseita, ne eivät oikeastaan häirinneet (tiedän, että itsellänikin on tapana välillä kirjoitella liian pitkiä ja monimutkaisia lauseita). Samoin kuin Walle, minäkin tykkäsin Padman pohdiskelevasta kerronnasta ja siitä, miten hän on selvästi erilainen persoona kuin kaksoissisarensa. On aina mielenkiintoista nähdä, millaisia taustoja tällaisille vähemmän tunnetuille sivuhenkilöille rakennetaan - siinä olit mielestäni onnistunut hyvin ja Padman perheestä sekä hänen ja Parvatin eroista ja keskinäisestä suhteesta kertominen tuntui luontevalta ja siltä, kuin se voisi olla juuri noin ihan canonin mukaan :)

Tässä tarinassa oli monia yksityiskohtia, joista pidin: Lunan ja Padman samanlaiset luudat, Lunan värittömät ripset ja makkarasukat, Padman tausta, joka näkyi esimerkiksi sarina kaavun alla ja unet, joista tarina alkaa ja joihin se myös päättyy. Kirjoitat Padman ihastumisesta ihanasti ja juuri tuo pohdiskelevuus sopii siihenkin, kun Padma huomaa kaikkia pieniä yksityiskohtia Lunasta. Lukijana sitä oikein olisi toivonut, että Padma olisi rohkaistunut juttelemaan Lunalle! Mutta toisaalta tuntuu, että Padma kasvoi näiden vuosien aikana omalla tavallaan ja voi siksi tuntea onnea Lunan puolesta, kun tämä saa ihanan perheen. Siltä osin tarina kietoutuu hienosti myös canoniin!

Kiitos tästä, kauniisti kirjoitettu ja haikeudestaan huolimatta lempeä ja ilahduttava tarina!
Kurkista matka-arkkuun

Avatar Ingridiltä ♥