No niin nyt pikkupätkä jatkoa.. betana toimi Silinteri,kiitos siis hänelle tekstin virheettömyydestä!
---
Keskiyö tikitti koko ajan lähemmäs.
Sirius odotti jännittyneenä, tulisiko Lily?
Hiljaisuus täytti palkintohuoneen.
Viisi minuuttia... Kolme minuuttia... Kaksi... Voi Lily, tule jo!
Yksi minuutti ja 30 sekuntia...
Vihdoin ovi avautui naristen ja punapiäinen Lily pilkisti esiin.
"Sirius?" Lily kuiskasi varovasti ja astui sisään pimeään palkintohuoneeseen.
"Sinä tulit." Sirius sanoi pehmeällä, onnellisella äänellä, joka rauhoitti Lilyn lujaa hakkaavaa sydäntä.
"Sinulla oli asiaa." Lily totesi.
"Niin. En saanut päivällä sanoa tätä, varsinkaan Jamesin kuullen." Sirius piti tauon ja jatkoi. "Tiedäthän, että hän on lääpällään sinuun."
Lily nyökkäsi ja mietti mitä Sirius ajoi takaa.
"Katsos viime aikoina minäkin olen alkanut pitää sinusta", hän sanoi ja kosketti varovasti Lilyn poskea, joka punoitti. "Siis oikeasti. En sillä tavalla kuin esimerkiksi Vanessasta tai Tanjasta tai kenestäkään muusta. Olen alkanut pitää sinusta oikeasti. Sillä tavalla. Rakastamaan. En tiedä tunnetko samoin, mutta ainakin uskallan toivoa niin." Sirius sanoi, katsoi Lilyn vihreisiin silmiin ja jatkoi vielä:
"En halua, että James saa tietää tästä. Jääköön tämä meidän väliseksi. Ja mitä niihin kirjeisiin tulee, en kerro kenellekään."
"Tosin tuossa ei ollut kaikki mitä olisin halunnut päivällä sanoa", hän painoi rohtuneet huulensa Lilyn pehmeille huulille ja suuteli tätä.
Lily ei tiennyt mitä sanoa.
Kun Sirius viimein irrottautui Lily sanoi ensimmäiset sanat pitkään aikaan: "Sirius, tämä ei ole oikein Jamesia kohtaan."
"Älä hänestä huoli, minähän sanoin jo ettei hän saa tietää tästä", Sirius sanoi.
"Pidämme tämän salassa, tapailemme öisin ja vilkuilemme toisiamme päivisin, eikö se olisikin romanttista?" Sirius kysyi silmät kiiltäen.
Lily ei voinut kieltää etteikö se olisi romanttista, mutta...
"Tiedän Lily, että olet huolissasi myös Alicesta. Tiedän, että hänkin pitää minusta. Kukapa ei pitäisi? No voin lähteä hänen kanssaan Tylyahoon ja viedä hänet kävellylle rantaan muutaman kerran, mutta kerron hänelle sitten ettei se vain toimi." Sirius selitti. Vaikutti siltä kuin hän olisi suunnitellut koko heidän yhteisen elämänsä valmiiksi.
''Mutta Sirius, hän on ystäväni! Etkä sinäkään voi tehdä tätä Jamesille!" Lily sanoi.
"No James lopettaa aikanaan sinun jahtaamisesi ja Alice tietää etten ole mitään sitoutuvaa tyyppiä. Paitsi tietenkin nyt kun olen löytänyt sinut." Sirius lisäsi kiireesti.
Lily heilautti hiuksiaan ja oli aika imarreltu.
"Hyvä on. Se saattaisi toimia."
"Hienoa." Sirius sanoi lyhyesti.
Seurasi vaivaantunut hiljaisuus, mutta pian Sirius tarttui Lilyä kädestä ja veti hänet lähelleen. Hän painoi huulensa Lilyn huulille ja niin he suutelivat.
*
Seuraavana aamuna Lily heräsi, eikä muistanut miten oli päässyt omaan sänkyynsä yöllä.
"Missä sinä olit viime yönä? Odotin sinua ainakin yhteen asti!" Alice uteli, kun he olivat lähteneet yhtämatkaa aamiaiselle.
"Öööh... Taisin syödä päivällisellä vähän liikaa, tuli huono olo ja kävin sairaalasiivessä Matami Pomfreyn luona." Lily vastasi vältellen Alicen katsetta.
"Vai niin." Alice kohotti kulmiaan. "No tulit kuitenkin yöksi omaan sänkyyn."
"Niin. Tosin Matami olisi halunnut pitää minut siellä yhden yön, mutta tahdoin kuitenkin omaan sänkyyni ja ajattelin, että huolestuisit."
Alice nieli selityksen eikä kysellyt enempää. Toisaalla myös Sirius sai selitellä menemisiään.
*
"No Sirius, missäs olit viime yönä?" James virnuili.
"Sinulta jäi jänittävä shakkiottelu näkemättä. Kuutamo pesi Sarvihaaran kirkkaasti eilen illalla." Peter sanoi ilkikurisesti.
"Noh noh Peter, eipä omassa pelissäsikään ole paljoa kehumista." Sirius heitti takaisin ja Peter punastui.
"No mutta Sirius paljastahan nyt kenen kanssa olit eilen!" Remus vaati.
"Niin ei sinua ainakaan oleskeluhuoneessa näkynyt. Älä vain sano, että se oli se puuskupuhin Matilda? Hän on kamala." James sanoi.
"Ei, ei ollut. Tämä yksilö onkin oikea muotovalio." Sirius virnisteli salamyhkäisesti.
"Kuka se sitten oli? Kyllä sinä meille voit kertoa!" James paloi halusta tietää.
"Eipäs hätäillä kaverit, juttu on vasta ihan alussa." Sirius sanoi.
*
Liemitunnilla Sirius ei saanut silmiään irti Lilystä, mutta tiesi ettei se ollut terveellistä.
Liemitunnin jälkeen hän sujautti lapun Lilylle:
Sama aika, sama paikka? Tänään?
Lilyn mielestä oli riskipeliä nähdä samassa paikassa samaan aikaan.
Niinpä hän kirjoitti Siriukselle:
Ei ainakaan sama paikka, eikä aika.
Miten olisi Tähtitornissa yhdeltätoista?
Sirius nyökkäsi Lilylle, kun he näkivät tunnin jälkeen oleskeluhuoneessa.
*
Nyt oli Lilyn vuoro odottaa Siriusta.
Kellon viisarit siirtyivät hitaasti eteenpäin.
Tähdet tuikkivat ja puolikuu valaisi Tylypahkan pihan, tilukset ja järven, jonka pinta oli peilityyni.
Lilyllä oli kylmä, sillä hänellä oli vain aamutakki yllään, sen alla tosin oli silkkinen pyjama, jonka hän oli saanut viime jouluna Alicelta.
Kello oli jo viisitoista yli.
Tuulenvire sai Lilyn punaiset hiukset lepattamaan kuin liekit.
Kaksikymmentä yli. Sirius on pahasti myöhässä.
Lily pelkäsi ettei Sirius koskaan tulisikaan.
Pian hänen yläpuoleltaan kuului ääntä.
"Psstt... Lily, täällä ylhäällä!" Sirius kuiskasi ja Lily katsoi ylös.
Hän näki Siriuksen luudan selässä, aamutakki päällään hänkin.
"Olet myöhässä." Lily tuhahti.
"Sori, kesti päästä luutakomeroon ja etsiä paras luuta." Sirius virnisteli ja laskeutui. "Hyppää kyytiin."
Lily kapusi Siriuksen taakse ja tarttui tätä vyötäisiltä.
Sirius oli taitava lentämään, vaikkei pelannutkaan joukkueessa. Tai no olihan hän varalla, jos jompikumpi lyöjistä sattui loukkantumaan tai jotain.
"No oletko pahoillasi, että myöhästyin?" Sirius kysyi kun he kaartelivat peilityynen järven yllä.
"Enpä kai. Tämä on oikeastaan hauskaa."
"Niinkö? En ole edes vielä päässyt kunnolla vauhtiin", Sirius huudahti ja syöksyi alas, käänsi luudan taas suoraksi juuri ennen järveen syöksymistä.
Lily nauroi ja huusi:" Sirius! Uudestaan!"
Lily ei yleensä ollut niin huimapäinen, mutta hän luotti Siriukseen ja oli ihanaa tuntea viima kasvoilla.
Lopulta heidän oli laskeuduttava, sillä kuunsirppi oli mennyt pilveen ja alkoi satamaan.
Sirius jätti Lilyn tähtitorniin ja vei luudan vajaan.
Lily odotti sateessa, että Sirius pääsisi takaisin tornin huipulle, sillä hän oli luvannut tulla takaisin linnan läpi.
Viisi minuuttia... Kymmenen minuuttia.... Vartti... Puoli tuntia...
Lily oli kylmissään ja läpimärkä.
Hän päätti lähteä takaisin oleskeluhuoneeseen.
Huone oli tyhjä, takkatuli oli juuri hiipumaisillaan, vain muutama kekäle hehkui vielä punaisena.
Lily istui masentuneena ja vettä valuvana yhteen nojatuoliin ja katsoi kuinka viimeisetkin kekäleet lakkasivat hehkumasta.
Hän odotti ja odotti. Lopulta kello oli kaksi ja hänen oli pakko lähteä nukkumaan.
Aamulla Lily kuuli kuinka kelmit puhuivat pöydässä, Siriusta ei näkynyt.
"Hänet lähetetään ehkä kotiin." Peter sanoi masentuneen näköisenä.
"Ei se voi olla mahdollista. Olemme rikkoneet suurin piirtein koulun jokaista sääntöä, mutta ei meitä ole sen takia ole erotettu." James sanoi hätääntynyt katse silmissään.
Lily tunsi omantunnonpistoksen sydämessään. Hänen takiaan Sirius oli nyt luultavasti pakkaamassa laukkujaan.
Miten tässä vielä kävisi?
Koko päivänä ei Lily saanut Siriusta mielestään.
Päivällisellä kääntyivät useimpien rohkelikkojen katseet ovelle kun Sirius marssi saliin silmät loistaen onnellisina.
"Missä helkutissa sinä olet ollut?" James tivasi, kun Sirius pääsi istumaan.
"Lentelin vähän liian myöhään luudalla ja minut pantiin tekemään loppuyö ja tämä päivä töitä Voron kanssa, en ole saanut nukkua enkä syödä. Kauhea nälkä." Sirius selitti, tarttui haarukkaan ja tökkäsi sen suureen perunaan ja haukkasi.
Lily katsoi järkyttyneenä Siriusta joka söi viidettä perunaansa.
Sirius huomasi Lilyn ilmeen ja väläytti tälle hurmaavan hymyn.
Hänen olonsa helppottui, kun hän tiesi, että Sirius oli turvassa, mutta tuo hymy teki hänen päivästään entistä paremman.
---
A/N: Kommentteja ? jatkoo vaiko ei? jne... Rakentavaa,kiitos....
^kylläpäs tuli seliteltyy...
