Yksin vietetty joulu, S

[Upsila]

Title: Yksin vietetty joulu
Author: Upsila
Rating S, en ole varma tähän suhteen, joten jos ei sovi niin korjaan.
Genre: Angst
Disclaimer: Kaikki ovat minun, muahaha.
Summary: Minä olin kauhukakara, suvun musta lammas ja muiden hyljeksimä.
A/N: Uskomatonta kyllä, minulla oli niin tylsää, että kulutin aikaani kirjoittamiseen. Kirjoitukseni on muutenkin niin epäkaunista, että ehkä tässä pitkistyy jo lukiessa ensimmäisen lauseen, hah. :'D Hm, iloista joulua kaikille, tässä on pieni pala toisen ihmisen jouluelämyksestä.

         
         Yksin vietetty joulu

Posliinimuki tuntuu kylmältä ja ihmisen turmelemalta kaupan ylähyllystä. Tummanpunaisen siveltimen vedot näyttivät raskailta ja turhilta, mutta minä pidän siitä mukista. Se näytti minulle hyvät ja huonot ajat, jotka saattoivat jättää miettimään neljän seinän sisälle, mitä päätöksiä täytyy tehdä elämässään. Mitä poluja pitää valita ollakseen tyytyväisenen edes pikkuisen hetken.

Ei, ei, ei. Ei niitä polkuja ole olemassakaan, sanoi äitini yleensä tiukasti langan toisesta päästä. Minä vain kuuntelen hiljaa ja yritän koota palasiksi hajotettua sieluani yhteen. Minua ei kutsuttu taaskaan äidin ja isän järjestämiin joulujuhliin. Yksin vietetty joulu, yksin vietetty elämä, yksin vietetty kuolema sisältä. Minä kuihdun joulusta jouluun, mutta minä en valita. Minulla ei ole kuusta, ei jouluruokaa eikä yhtikästä mitään sisällä talossani kuin yksinkertainen muki, puhelin, kahvipaketti ja sänky. Mutta minä en valita.

Pienenä minut pakotettiin olemaan joululapsi. Äiti ja isä odottivat minun olevan joulukalenterista innostuva lapsi, joka miellyttää äitiä tekemällä joulutorttuja ja olemalla kiltti isälle. Minä olin pikemminkin kaikkea tuon päinvastaista. En ollut kiltti lapsi, sotkin ja revin äidin koristeet riekaleiksi, heitin jokaisen joulukalenterin suklaat roskikseen ja tahrasin vieraita luumuhillolla, kun he olivat talossamme. Minä olin kauhukakara, suvun musta lammas ja muiden hyljeksimä. Isä ja äiti luovuttivat lopulta ja heittivät minut ulos kylmyyteen.

"Pirr", "Pirr", sanoi puhelimeni toistaen samaa laiskaa säveltä. Havahduin mietteistäni, kohotin kulmiani hämmästyneenä ja kuuntelin hiljaa vanhan puhelimen säveltä. Hymyilin vaisusti, kohotin posliinimukin huulilleni. Lämmin neste valui lämpimänä kuivaan kurkkuun ja läikkyy myös vahingossa lattialle. Yksin vietetty joulu, mutta nyt posliinimukin kanssa.

"Hyvää joulua", mumisin välittämättä toisen talon emännä jouluisasta koristuksesta huuruisen ikkunan takana.

[mapwe]

aww. tää oli oikein sulonen pikku raapale.

virheitä tosin, poluja: polkuja ? ja kokoa: koota ?

mä tykkäsin kyllä. oikein paljon.

[Upsila]

mapwe, suuret kiitokset kommentistasi! Ilahdutti minua oikein suuresti, olethan ensimmäinen kommentoija! Ihanaa, kun tykkäsit, minä kun epäröin alussa että pitäisikö tämän sittenkään edes lähettää, mutta tulipahan nyt lähetetyksi. Suuret kiitokset vielä! :--- )

[mai.]

Tää oli sulonen, nyt kun luin toisen kerran ajatuksen kanssa.

Mä voin kuvitella sennosen pienen kopperon jossa istuu semonen sotkunen tyttö (?) pieni posliinimuki kädessä. Tosi  söpöää~

Tykkään,
-mai.

[Kaarne]

Sinä oletkin kommentoinut minun tekstejäni niin ahkerasti, että ilahduin suunnattomasti kun huomasin sinun viimeinkin julkaisseen jonkun oman tekstinkin. Katsotaanpa siis, osaisinko sanoa siitä jotain.

Minusta tämä oli ensinnäkin tunnelmaltaan hyvin onnistunut. Toisaalta kovin alakuloinen ja hauras, toisaalta kuitenkin itsevarma ja lämmin. Päähenkilössäsi on monia puolia. Hän on ehkä vähän katkera ja surullinen kohtalostaan, mutta toisaalta hän osaa suhtautua siihen ja ottaa sen kannettavakseen. Pohdinnat mukista, puhelin ja takauma lapsuuteen toivat hahmoon hienosti syvyyttä, minusta hänestä sai ihan hyvin otteen vaikka kyseessä varsin lyhyt teksti olikin.

Ylipäätään pidin tästä kovasti. Olisit ehkä voinut kuvailla vanhempia vähän enemmän, nyt he jäivät vähän etäisiksi kun näkökulma keskittyi päähenkilöön. Minäkin, kuten mai. ennen minua, kuvittelin hänet tytöksi, mutta sitähän ei tässä suoraan sanota. Vanhemmat vaikuttivat sellaisilta perusvanhemmilta, jotka pettyivät kun lapsi ei ollutkaan niin helppo, mutta tuo ulos heittäminen vähän hämmensi. Jos he kerran olivat valmiita hankkimaan lapselleen suklaakalenterin ja toivoivat lasta kovasti, noin radikaali päätös tuntuu vähän hämmentävältä. Sitä olisi mielestäni voinut pohjustaa ainakin hiukan enemmän.

Kokonaisuutena pidin tästä kyllä. Tarina ei ole niitä perinteisimpiä joulusatuja, siitä plussaa - yleensä joulutarinat jäävät pelkistetysti joko pelkäksi fluffiksi tai sitten jonkinlaiseksi ylitulvivaksi angstiksi, mutta tässä taiteiltiin hienosti monen genren rajalla. Ei tämä ainakaan minusta pelkkää angstiakaan ollut.

Kiitoksia.

[Upsila]

mai., kiitos kommentistasi! Hän on tosiaan tyttö, en oikein ikinä ole kunnolla oppinut kirjoittamaan poikien näkökulmasta, haha.

Nevilla, minä kiitän sinuakin ihanasta kommentista. (: Ja niinkuin mainitsin mai.;llekkin, tyttöhän tuo päähenkilö tais olla. Mutta oikeastaan kaikki saavat kuvitella mitä tahtoivat, taisin jättää sen pois, koska mielikuvitukset voivat itse päättää onko päähenkilö kenties tyttö vai poika tai mörkö sängyn alta.  Vanhemmat jäivät etäisiksi, olen samaa mieltä. En tainut keskittyä heihin kovinkaan hyvin. Heittäminen ulos talosta kertoi päähenkilön kohtalosta, vanhemmat olivat niin syvästi pettyneitä, eivätkä kestäneet enään perheen musta lammasta ja muiden halveksuneita katseita. Pitääkin seuraava kerralla pohjustaa enemmän. Kiitoksia rakentavasta ja lämpimästä kommentista, piristi kovasti!<3

Kiitoksia vielä kaikille kommenteistaan, ilahduin niin paljon, että luultavasti uutiset vielä ilmoittavat minun hyppinet kerrostalon katon läpi kuin raketti. Kiitoksia, kiitoksia, kiitoksia!<3

[Pai^]

Pienenä minut pakotettiin olemaan joululapsi. Äiti ja isä odottivat minun olevan joulukalenterista innostuva lapsi, joka miellyttää äitiä tekemällä joulutorttuja ja olemalla kiltti isälle. Minä olin pikemminkin kaikkea tuon päinvastaista. En ollut kiltti lapsi, sotkin ja revin äidin koristeet riekaleiksi, heitin jokaisen joulukalenterin suklaat roskikseen ja tahrasin vieraita luumuhillolla, kun he olivat talossamme. Minä olin kauhukakara, suvun musta lammas ja muiden hyljeksimä. Isä ja äiti luovuttivat lopulta ja heittivät minut ulos kylmyyteen.

Muhahaha. Löysin tämän ihananihanan raapaleen. Vaikka nyt on kesä, silti lueskelen jouluficciä.. No mutta asiaan. Tää oli jtenki tosi surullinen mutta kaunis, pidin tästä tosi paljon. Toi oli kaikkein paras kohta, osaat tosi hyvin kuvailla kaikkea maan ja taivaan välillä (vaikka lampaan kuonon väriä) (:  Ihanaihana, en muuta osaa sanoa. Oot kyl hyvä kirjottamaan! <3 Sorry lyhyestä kommentista, on kiire biitsille Kiitos!