Kirjoittaja Aihe: Twilight: Kynttilöiden tuoksua, pipareiden makua ja jouluisia muistoja, S  (Luettu 4484 kertaa)

Comah

  • Vieras
Kynttilöiden tuoksua, pipareiden makua ja jouluisia muistoja

Author: Comah
Fandom: Twilight
Genre: draama, humor 4/4
Rating: sallittu
Disclaimer: Hahmot kuuluvat Stephenie Meyerille, tarina on minun.

Summary: Hei, muistatko sen joulun, jolloin Emmett ahmi liikaa joulutorttuja ja Jasper ja Edward kaatoivat joulukuusen? Entä sen joulun, kun Carlisle jo hieman liikaa terästettyä glögiä?

A/N: Osallistuu joulutunnelmaa – haasteeseen. Cullenit ovat tässä kaikki ihmisiä ja muistelevat vuosien varrella vietettyjä yhteisiä jouluja Forksissa nyt, kun he kaikki asuvat erillään ja Carlislea ja Esmeä ei enää ole. Niin ja kaikki ovat tässä ainoastaan sisaruksia, eivät siis ole sillälailla yhdessä.

1 Luku

Alice pov

Katoin pienelle olohuoneen pöydällemme kuusi jouluista tonttumukia, joista olimme juoneet glögimme joka ikinen joulu ja kuusi pientä, punaista lautasta. Asettelin lautasliinat niiden viereen, vaikka tiesin, että kukaan ei kuitenkaan käyttäisi niitä, Emmett varsinkaan ja lisäsin vielä piparit, suklaakarkit ja juustotarjottimen keskelle pöytää. Sytytin kaiken sekaan vielä kuusi pientä kynttilää, yhden meille jokaiselle. Huone tuoksui joululta. Kynttilät levittivät ympärilleen kanelin tuoksua. Sisimpääni hiipi lämmin tunne ja suuni levisi hymyyn. Odotin innoissani, että saisin sisarukseni jälleen kokoon. Viimeisestä yhteisestä joulustamme oli kulunut liian pitkä aika.
Varmistin vielä, että glögit olivat valmiina lämmitystä varten ja pujahdin kylpyhuoneeseen valmistautumaan iltaan. Vihdoinkin minulla olisi käyttöä myös ihanalle, uudelle, mustalle leningilleni. Paloin jo halusta päästä käyttämään sitä. Rosalie olisi siitä aivan varmasti kateellinen!

Kello läheni viittä, kun viimein olin kauneimmillani ja kaikki oli prikulleen valmista iltaa varten. Lämmitin itselleni odotellessani jo kupillisen lempiglögiäni, Valion vaaleaa ja katselin ikkunasta, kuinka suuret, valkeat lumihiutaleet leijailivat hiljalleen maahan. Huomaamattani kyynel vierähti poskelleni, kun muistelin yhteisiä joulujamme ja ajatus Esmestä ja Carlislesta, jotka olimme laskeneet haudanlepoon pari vuotta sitten, sai surun hiipimään sisälleni. Voi kuinka minä kaipasinkaan heitä!

Samalla hetkellä ovikello soi. Pyyhin nopeasti silmiäni, onneksi ripsivärini oli vedenkestävää, ja kiiruhdin hymyillen avaamaan oven. Jasper, ihana veljeni, johon olin pitänyt eniten yhteyttä kotoani lähdettyä, seisoi ovellani hymyillen. Hän kaappasi minut karhumaiseen halaukseen ja painoi suukon hiuksilleni.
”Terve, sisko, mukava nähdä sinua!” Jasper huudahti.
Päästäessään minut irti syleilystään, hän huomasi kuitenkin, että olin itkenyt. Se ei johtunut siitä, että meikkini olisi levinnyt, tai, että olisin näyttänyt surulliselta. Jasper oli aina osannut lukea minua rivien välistä. Hän tiesi aina, miltä minusta oikeasti tuntui.
”Mikä hätänä?” Hän kysyi vakavana ja sulki oven perässään.
Purskahdin vaistomaisesti kunnolla itkuun ja Jasper sulki minut uudelleen syleilyynsä.
”Minulla on niin mieletön ikävä äitiä ja isää!” Nyyhkäisin ja pyyhin kyyneleeni Jasperin paidan hihaan.
Hän oli ehdottomasti veljistäni minulle tärkein.
”Rauhoituhan nyt.” Jasper kuiskasi korvaani. ”On minullakin heitä ikävä, mutta emme valitettavasti saa heitä enää takaisin. Ovat he silti ikuisesti sydämissämme.”
”Tiedän…” Nyyhkäisin vielä äänekkäästi, kuivasin silmäni ja irrottauduin Jasperin syleilystä. ”Haluatko jo lasillisen glögiä?”
Jasper nyökkäsi hymyillen ja tuli perässäni olohuoneeseen.

Ovikello soi uudelleen, kun olin kaatanut Jasperin mukin täyteen höyryävää glögiä. Laskin kattilan takaisin liedelle ja kiiruhdin avaamaan oven. Emmett ja Rosalie seisoivat ovella. Emmettin suu oli tavallisesti virneessä ja Rosalie oli laittautunut niin uskomattoman kauniiksi, että jopa minä kadehdin häntä. Rosalien käsissä kökötti punainen joulukukka ja Emmettillä oli kädessään pieni, soma paketti.
”Hellou, sisko-rakas!” Emmett naurahti ja sulki minut suureen syliinsä.
Hän ojensi paketin minulle.
”Ei sinun olisi tarvinnut.” Sanoin liikuttuneena ja yritin estää kyyneleitäni valumasta taas.
”Ei olisikaan, mutta ole hyvä nyt vain.” Emmett virnisti.
Rosaliekin halasi minua ja ojensi joulukukan käsiini.
”Tulkaa peremmälle, Jasper on jo täällä. Odotamme enää Bellaa ja Edwardia.” Sopersin sulkiessani ovea heidän jäljessään.
”Voi Alice, asuntosi on aivan ihana!” Rosalie huudahti ehtiessään jo olohuoneeseen.
Hän katseli aidosti ihastuneena ympärilleen.
”Ei minun asuntoni näytä ollenkaan hyvältä tähän verrattuna!” Hän jatkoi kurkistaessaan kylpyhuoneeseeni.
Punastuin kehuista hieman. Olin harvoin saanut vanhemmalta sisareltani kehuja.
”Noh, tiedäthän sinä, että rakastan sisustamista.” Vastasin vaatimattomasti.
Emmett oli ehtinyt Jasperin luokse keittiöön ja lämmitti jo omatoimisesti glögiä.
”Rosalie, tulehan juomaan tätä ennen kuin jäähtyy!” Hän huusi keittiöstä nauraen.
Emmett oli meistä aina se, joka sai muut nauramaan ja hyvälle tuulelle. Nauroimme jo hyvillä melin hänen vitseilleen, kun ovikello soi jälleen.

Edward seisoi oven takana hämmästyttävän komeana iso paketti kädessään ja suu virneessä.
”Emmett taitaa olla jo täällä.” Hän virnisti iskien minulle silmää.
”Taisit kuulla sen käytävälle saakka.” Hymyilin ja halasin häntä rutistaen.
Edwardilla oli aina ollut outo kyky; hän osasi jostain ihmeen syystä lukea meidän kaikkien ajatuksia. Jopa muidenkin ihmisten. Kukaan meistä ei tiennyt, mistä se johtui.
”Naapurisi taitaa pitää minua hieman hulluna, kun naureskelin itsekseni Emmettin vitseille.” Hän nauroi ja sulki oven perässään. ”Olenko viimeinen?”
”Et, Bella vielä puuttuu.” Sanoin ja ohjasin hänet keittiöön.
Asettelin kaikki saamani lahjat keittiön tasolle. Avaisin ne myöhemmin, sitten, kun kaikki olisivat saapuneet.

Viimein saimme Bellankin joukkoomme. Hän seisoi ovellani naama punaisena ja hiki otsalla valuen.
”Anteeksi kamalasti, Alice – rakas!” Hän sopersi halatessaan minua. ”Eksyin matkallani tänne ja lopulta minun oli pakko ottaa taksi, että löytäisin joskus perillekin.”
Nauroin ja sain viimein Bellankin naurahtamaan. Hän osasi sitten aina olla niin kömpelö ja melankolinen.
”Ja muuten, paketti, jonka minun piti tuoda sinulle, jäi kotiin.” Hän myönsi nolona, mutta jo paremmalla mielellä riisuessaan takkiaan.
”Älä huoli, Bella-kulta, pääasia, että sain sinut tänne ehjin nahoin!” Nauroin. ”Tule, jotta et jää ilman glögilasillista!”
”Bella!” Edward huudahti ja asteli jo muiden läpi tuomaan Bellalle oman glögilasin. ”Löysit kuitenkin tänne saakka.”
Edward iski hänelle silmää ja minä katselin heitä hämmästyneenä.
”Edward näki kyllä, että olin eksyksissä, mutta ei viitsinyt ollenkaan auttaa noustessaan omaan taksiinsa.” Bella murahti ja mulkaisi häijysti Edwardia.
Minä pudistin päätäni huokaisten ja loin myös hyvin murhaavan katseen veljeeni.
”Älkää viitsikö, se nyt vain oli pientä pilaa!” Edward naurahti ja  pörrötti hiuksiamme vapaalla kädellään.
Lopulta meidän oli pakko hymyillä.

Olin viimein saanut rakkaat sisareni kerääntymään olohuoneeseen ja kaikki tarttuivat innokkaasti käsiksi pöydän antimiin. Emmett silmäili pöytää aluksi hieman epäluuloisena. Katsoin häneen kysyvästi.
”Minä tuota vain, mietin, että eihän sinulla vain ole joulutorttuja tarjolla?” Hän kysyi virnistäen.
Me kaikki purskahdimme nauruun.
”Hei, muistatteko te sen joulun, kun Emmett söi liikaa joulutorttuja?” Bella hykersi naurunsa keskeltä ja me muut ulvoimme kahta kauheammin.
Naapurit säikähtivät nauruamme aivan varmasti.
”Emmett, kerro siitä!” Rosalie riemuitsi.
”Jos lakkaatte nauramasta!” Emmett virnisti siemaistessaan glögiään.
Me muut vakavoiduimme, istuimme alas säkkituoleille ja jäimme odottamaan Emmettin tarinaa.
« Viimeksi muokattu: 18.11.2012 20:24:24 kirjoittanut Illusia »

Comah

  • Vieras
2 Luku

Emmett pov

Olin aina inhonnut joulutorttuja siitä saakka, kun ahmin niitä hieman liikaa ja oksensin lopulta Esmen hienolle keittiön matolle. Ja se matto oli muuten juuri ostettu! Se oli ollut Carlislen etukäteislahja Esmelle ja minä menin melkein pilaamaan sen. Ainakin sen pesemiseen meni minulta kokonainen päivä. En ikinä unohda sitä joulua.
”Ahmit silloin melkein kaikki joulutortut heti, kun Esmen silmä vältti!” Jasper huomautti ja muut nauroivat.
”Ne olivat sinä jouluna niin taivaallisen hyviä!” Sanoin nauraen muiden mukana. ”Esme oli varmasti lisännyt niihin jonkun salaisen ainesosan, koska eivät ne koskaan aikaisemmin olleet maistuneet niin hyviltä.”
”Ja minä sain niitä vain yhden!” Bella murahti, mutta nauroi muiden mukana.
”Ole iloinen, sinun ei sentään tarvinnut oksentaa niistä!”  Huomautin ja iskin hänelle silmää.
Sieppasin samalla suuresta piparikulhosta Alicen leipomia pipareita. Ne maistuivat taivaallisilta. Nyt minun pitäisi kuitenkin olla varovainen, etten ahmisi näitäkin liikaa. Huomasin pudottavani piparinmurusia harmaalle neulepaidalleni ja noukin niitä virnistellen siitä pois.
”Emmett! Et kyllä rohmua niitä pipareita ja oksenna minun matolleni!” Alice kiljui säikähtäneenä.
Hän syöksähti äkkiä sieppaamaan piparit minulta ja onnistui siinä hötäkässä itse sotkemaan mattonsa. Hän nimittäin kaatoi glögilasini, minähän en sitä olisi kaatanut, mikäli Alice itse ei olisi syöksynyt kimppuuni. Vaaleaa glögiä valui mukista suoraan maton reunalle ja valkoiseen mattoon jäi hieman sen omaa väriä tummempi läikkä.
”Emmett!!” Alice kiljui kauhuissaan.
Rosaliekin oli pompannut ylös säkkituolistaan ja riensi nostamaan maahan pudonneen glögilasini pöydälle.
”Ei se minun vikani ollut!” Minä murahdin. ”Itse syöksyit kimppuuni!”
Rosalie alkoi kääriä mattoa rullalle ja hätisti minua ja Alicea pois tieltä. Hän sieppasi maton mukanaan ja hävisi kylpyhuoneeseen. Kuulimme pian hänen valuttavan vettä hanasta, ilmeisesti matolle.
”Se oli ostettu Ikeasta, kun kävin Suomessa!” Alice murahti ja katsoi minuun murhaavasti.
”Älä minua syytä!” Aloin olla raivoissani. ”Sinä tässä olet syyllinen, jos joku on!”
Alice risti kätensä ja marssi kiukkuisena kylpyhuoneeseen. Huokaisin, kun Bellakin riensi heidän luokseen. Edward ja Jasper näyttivät pidättelevän nauruaan. Mulkaisin heihin päin.
”Idiootit!” Sähisin.
Marssin keittiöön täyttämään glögilasini uudelleen. Nyt ei ainakaan olisi mattoa lattialla! Kaivoin myös pienen viinapulloni eteisestä, takkini taskusta ja lorautin sitä tilkallisen glögiini. Ehkä ilta tästä vielä paremmaksi muuttuisi. Ainakin, jos päättäisin olla syömättä mitään, että kenenkään ei tarvitsisi pelätä minun ahmivan liikaa. Palasin huokaisten olohuoneeseen. Ihme, että Alicen pieni joulukuusi oli yhä pystyssä, vaikka Edward ja Jasper oli jätetty huoneeseen kahdestaan!
”Hei, en minä ole ainut joka pilaa joulut!” Huusin niin, että kaikki kuulivat ja Edward ja Jasperkin lopettivat nauramisen, kun loin heihin merkitsevän katseen.
”Muistatte kai sen joulun, kun Edward ja Jasper kaatoivat joulukuusemme?” Nauroin äänekkäästi Jasperin ja Edwardin murhaaville katseille.

Rosalie pov

Emmett osasi toisinaan olla oikea idiootti. Yritimme epätoivoisesti tyttöjen kanssa saada Alicen upeaa, valkoista mattoa puhtaaksi. Glögi tuntui kuin juuttuneen siihen ikuisiksi ajoiksi ja Alice itki.
”Se oli niin kalliskin!” Hän nyyhkytti Bellan olkaa vasten ja Bella yritti rauhoitella häntä.
”Alice, ei sinun tarvitse kuin viedä se pesulaan!” Huomautin, vaikka tiesin, ettei se mitään halpaa puuhaa ollut.
Ja Alicen tuntien, tiesin, että hän ostaisi ennemmin uuden maton kuin veisi vanhan pesulaan. Rahaahan meillä oli. Osittain vähän liikaakin. Luovutin viimein veden valuttamisen ja nostin maton kuivumaan saunan lauteille.
”Alice, ryhdistäydy nyt!” Bella yritti lohduttaa Alicea. ”Se oli vain matto!”
Auts, hieman väärä sanan valinta. Alice pillahti pahempaan itkuun.
”Vain matto?!” Hän niiskutti ja Bella näytti järkyttyneeltä.
Hän katsoi minuun apua pyytäen. Huokaisin ja astuin heidän vierelleen.
”Alice, Bella on täysin oikeassa.” Sanoin, vaikka Alice loikin minuun murhaavan katseen. ”Lopeta nyt ja mennään takaisin olohuoneeseen! Ei anneta yhden maton pilata tätä iltaa!”
Alice murjotti hetken, kunnes pyyhki viimein kyyneleensä ja väänsi suupieliään hienoiseen hymyyn.
”Totta.” Hän myönsi. ”Onneksi kukaan ei ole sentään vielä kaatanut joulukuustani!”

A/N: Tämäpä valmistuu nyt vauhdilla, mutta inspiraatio iski, joten tässä teille tänään vielä toinen osa!  :)





 
 

 



NiNNNi

  • Weasley
  • ***
  • Viestejä: 593
    • LJ
Aaa.. Tää on ihana.. :D
Ja kohta kuullaan kun joulukuusi kaatuu. ;D
Odottelen jatkoa innolla. ;)
Kiitos tästä
Other cities always make me mad
Other places always make me sad
No other city ever made me glad
New York, New York

Rassermus

  • ***
  • Viestejä: 548
  • Do you like it? I like it. I lööööv it!
Ja kaikki menee pieleen :DD
Joo. Tykkäsin^^ Ihana<3
JOo. JATKOA!!<3

Comah

  • Vieras
Kiitos NiNNNi ja Rassermus!

Jatkoa seuraa varmastikin ennen joulua vielä!  :)

Comah

  • Vieras
3 Luku

Edward pov

Lakkasimme Jasperin kanssa hiukan noloina nauramasta. Että Emmettin pitikin muistaa niin vanha asia! Mehän olimme olleet silloin 10 – vuotiaita rasavillejä! Ei se ollut meidän vikamme, että kuusi oli meidän leikkiemme tiellä. Carlislen olisi pitänyt ymmärtää parkkeerata se johonkin toiseen paikkaan.
”Mitä te silloin leikittekään?” Bella kysyi naurahtaen ja iski meille silmää.
Oikeastaan muisto siitä joulusta alkoi pikkuhiljaa ennemminkin huvittaa kuin nolottaa.
”Meillähän oli silloin menossa hurjat sotaleikit ja se kuusi sattui vain pikkaisen olemaan tiellä.” Sanoin ja sain muut naurahtamaan.
Jopa Alice oli paremmalla tuulella siemaistessaan höyryävän kuumaa glögiä lasistaan. Jasperkin näytti nyt ylpeältä eikä enää niin nololta.
”Jasperinhan piti silloin päästä ampumaan minua, kun olin tunkeutunut hänen alueelleen.” Jatkoin hyväntuulisena ja muistot tulvahtivat mieleeni selvemmin. ”Se kuusi sattui sitten olemaan tiellä, kun Jasper yritti jahdata minua, vai mitä Jasper?”
”Totta!” Jasper nauroi. ”Yritin epätoivoisesti saada Edwardin kiinni, enkä todellakaan katsonut, minne juoksin. Se kuusi ilmestyi vähänkuin tyhjästä. En edes tiennyt, että Carlisle oli jo tuonut sen sisälle!”
Kaikki purskahtivat vieläkin äänekkäämpään nauruun. Emmett ulvoi ja pyyhki silmiään.
”Esme ennätti huomata vähän liian myöhään, mitä tapahtui! Jasper oli jo syöksynyt päin kuusta, joka kaatui romahtaen ikkunanlasista pihalle, kun Esme kiiruhti estämään. Carlisle sai melkoisen raivokohtauksen!”
Kaikki pyyhkivät silmäkulmiaan naurun nostattamista kyynelistä. Vaikka sinä jouluna ei kyllä kukaan ollut nauranut. Paitsi sitten jälkeenpäin, kun ikkuna oli korjattu, havuneulaset noukittu Jasperista ja kuusi oli taas pystyssä. Jopa Carlislekin lopulta leppyi, mutta ehkä sekin oli osittain terästetyn glögin ansiota. Carlislellahan oli aina hiukan tapana terästää glögiään Esmen huomaamatta. Vaikka loppujenlopuksi me kaikki huomasimme sen.

Jasper pov

Emmett näytti ihan humalaiselta nauraessaan siinä muiden kanssa vedet silmissä. Vitsit! Paljonkohan hän oli jo ehtinyt illan aikana terästää glögiään muiden huomaamatta? Rosalie onnistui läikyttämään glögiä hieman punaisen, valkoisilla pallokuvioilla koristellun pikkumekkonsa rinnuksille, mutta tällä kertaa hän vain nauroi kömmähdykselle ja antoi glögitarhan olla. Oliko Emmett terästänyt Rosalienkin glögijuomaa hieman? Bella oli aina ollut kömpelö ilman alkoholiakin ja Alice oli lopettanut juomisen kokonaan sen jälkeen, kun Carlisle oli juonut jouluna aivan liikaa. Arvostin Alicea siinä asiassa. Hän uskalsi olla oma itsensä. Ja hän oli melko kaunis mustassa, pitkässä leningissään, jonka helma liehui, kun hän tanssahteli huoneen poikki hakemaan meille lisää glögiä. Olin oikeastaan aina pitänyt Alicea kauniina… Voi luoja, mikä minua vaivasi! Hänhän oli siskoni! Yäk! En ikinä voisi ajatella hänestä sillälailla! Vilkaisin närkästyneenä glögilasiani ja sitten Emmettiä. Hemmetti! Miten en ollut yhtään huomannut?
”Hitto, tämä joulu alkaa muistuttaa jo sitä joulua, kun Carlisle joi liikaa samanlaista litkua kuin me nyt!” Huokaisin ja pyöritin silmiäni.
Alice katsoi minuun aavistuksen loukkaantuneena.
”Se ei ole mitään litkua!” Hän murahti taas melkein kyyneleet silmissään.
Mikä häntä tänään oikein vaivasi? Eikö joulun kuuluisi olla iloista aikaa? Päätin keventää tunnelmaa ja käänsin Alicen cd-soittimen päälle. Sieltä alkoi soida hei, tonttu-ukot hyppikää ja yllättäen se sai porukan nauramaan.
”Hei, muistatteko sen joulun, kun Carlisle lauloi tuhannen tuiskeessa tätä kappaletta ja tanssitti Esmeä ympäri olohuonetta?” Rosalie hihkaisi ja muut yhtyivät jälleen nauruun.
”Esme - parka, hän ei kyllä ikinä enää antanut Carlislen koskea glögikattilaan!” Edward ulvoi naurusta vieressäni.
”Mutta paras osuus tuli, kun Carlisle alkoi laulaa Sydämeeni joulun teen kappaletta!” Bella hihitti. ”Luoja, sitä esiintymistä!”
”Carlisle sopisi täydellisesti oopperalaulajaksi! Miksi ihmeessä hän ei lähtenyt sille uralle?” Emmett pohti luoden katseensa haaveilevasti kattoon.
Jopa Alice hihitti. Pian hän kuitenkin vakavoitui.
”Se oli myös viimeisiä jouluja, jotka hän eli.” Hän sanoi vakavissaan. ”Heidän viimeisiä joulujaan.”

Siihenpä se luomani hyvä tunnelma sitten kuoli.

E_Bella

  • Vieras
eka,eka...oi<3 tää on ihana! haluan ehdottomasti lisää... odotan seuraavia kömmähdyksiä?  kai niitä tulee!? :o
toka luku oli ehdottomasti paras!  ^^ virheitä en löytänyt mistyään luvusta, niitä en kyllä koskaan edes etsi... =D

Kotitonttu

  • ***
  • Viestejä: 478
oijoi, ompa ihana ficci, lisää!
hauskoja juttuja noille tapahtunu!
Jatkoa!
Hyvää joulua : )
olkapäällä kyyhkynen vaikket sitä nää

Comah

  • Vieras
Kiitos kiitos!
Aion varmaan tänään kirjoittaa tuon viimeisen osan valmiiksi eli enää tähän tulee valitettavasti
vain yksi osa. Saan sitten tämän alta pois näin joulun alla ja voin olla stressaamatta tämän kanssa!  :D

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE!!

Liinalotta

  • ***
  • Viestejä: 289
Hmmh. Luin ekan osan pari päivää sitten, mutten kerennyt kommentoida - mutta nyt kerkeän.
Mä pidän tästä. Siis eihän aina tarvitse olla mitään paritusta Culleneiden välillä.. Mutta jotenkin tuo Jasperin 'haksahdus' Aliceen melkein pilasi koko jutun. Mutta pidän. PIDÄN.. :-D

Ihana ficci, harmi että jää neljään lukuun. Kuulisin ihan mielelläni lisääkin..
Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen
on puhdas niinkuin hanki helmikuisten aamujen

Comah

  • Vieras
Kiitos jälleen! *halauksia* Tässä viimeistelen juuri viimeistä osaa, malttakaa vielä odottaa iltaan!
Ja muistakaa olla kilttejä!

Comah

  • Vieras
4 luku

Bella pov

Tunsin kyyneleiden valuvan poskilleni, kun näin Alicen purskahtavan itkuun. Cd-soittimesta kajahti juuri soimaan Happy new year ja me vollotimme hyvin äänekkäästi, kyyneleet poskille valuen. Kaikki katsoivat meitä, pojat aluksi hivenen järkyttyneinä, Rosalie liittyi pian itkevien joukkoomme.
”Minulla on heitä niin ikävä!” Sopersin ääni täristen itkuni lomasta ja Alice ja Rosalie nyökyttivät kiivaasti päätään.
”Luulin jo aluksi, etten koskaan selviäisi tästä elämästä ilman heitä!” Rosalie nyyhkytti.
Emmett näytti polvistuvan Rosalien viereen ja laskevan kätensä tämän olkapäälle. Olin sata prosenttisen varma, että näin kyyneleen jopa Emmettin silmäkulmassa. Sen näkeminen sai minut itkemään kahta kauheammin.
”Hyvinhän sinä olet pärjännyt.” Kuulin itkuni lomasta Emmettin sanovan Rosalielle. ”Oletko sinä kertonut heille, että olet kihloissa?”
Kysymys sai meidät muut mykistymään. Pain huoneeseen laskeutui hiljaisuus ja me kaikki tuijotimme Rosalieta, joka oli hetkeksi lakannut nyyhkyttämästä ja tuijotti meitä lähes yhtä järkyttyneinä. Emmett vain hymyili vieressä. Äkkiä Rosalie pillahti uudelleen itkuun.
”Ei siinä ole mitään kerrottavaa!” Hän nyyhki. ”Meille tuli ero juuri eilen!”
Emmettin ilme oli näkemisen arvoinen. Hän katsoi ilmeisesti parhaakseen poistua huoneesta. Kuulimme pian keittiöstä, miten hän kaatoi lisää glögiä mukiinsa.
”Voi Rose!” Alice huudahti ja syöksyi halaamaan siskoaan.
Minäkin kiedoin käsivarteni molempien sisarieni ympärille. Edward ja Jasper seisoivat yhä tumput suorina cd-soittimen vieressä, olohuoneen ikkunalla ja tuijottivat meitä hieman hermostuneina. Kumpikaan ei kai keksinyt, mitä tehdä. Pian Edward marssi Emmettin perään keittiöön ja Jasper seurasi heti kannoilla.
”Idiootit!” Tuhahdin halatessani sisariani.
Pian kuitenkin kuulimme keittiöstä samanlaista vollotusta, vain aavistuksen kovaäänisempää, kuin mitä meidän suustamme kuului olohuoneessa. Ehkä veljillämmekin oli sittenkin sydän.

Alice pov

Ilta päättyi siihen, että vollotimme kaikki kuusi sisarusta keskenämme keittiössä, yhdessä sykkyrässä toisiamme halaten. Jopa vedenkestävät meikkimme olivat päässet leviämään. Oli jotenkin hassua aluksi, kun pojatkin itkivät kanssamme, eiväthän he olleet itkeneet edes Carlislen ja Esmen hautajaisissa, toisin kuin me tytöt. Ehkä tämä ilta nyt sitten laukaisi kaikille tunteet pintaan. Jopa Emmett ei jaksanut enää vitsailla. Mutta myönnettäköön, että itkeminen teki oikein hyvää. Meille kaikille. Vaikka jouluna kuuluisikin iloita, niin tämä kävi meille oikein hyvin näin.
”Kiitos, Alice – rakas, tästä joulusta!” Emmett sanoi ääni yhä täristen halatessaan minua ovella. ”Sinun glögisi on ehdottomasti parasta!”
Nauroin halatessani häntä. ”Niin, kun sitä vähän terästää, niin se maistuu paremmalta!”
Emmett naurahti myös. ”En ymmärrä, miksi glögiä edes myydään alkoholittomana, vaikka tietenkin sellainen glögi on sinulle parasta.”
Rosalie tuuppi pian väliimme, pienessä hiprakassa ja kietoi käsivartensa tiukasti ympärilleni.
”Tiedäthän sinä, että minä rakashtan sinua!” Hän sössötti korvaani ja Emmett nauroi.
”Tiedän, tiedän, minäkin rakastan sinua!” Sanoin hymyillen ja rutistin häntä. ”Ja muista, Rose, jos menet kihloihin uudelleen niin kerro siitä minullekin ennen kuin eroat taas!”
Virnistin hänelle ja hän nauroi pyyhkien silmiään.
”Totta kai, rakas Alice, kiitos ja hyvää joulua!”
”Hyvää joulua!”
Katselin vielä hetken, kun Emmett ja Rosalie poistuivat yhtä matkaa kerrostaloasunnostani ja yrittivät olla kompuroimatta rappusissa mahdollisimman vähän. Nauroimme Edwardin, Bellan ja Jasperin kanssa heidän mennessään.
Bella halasi nyt vuorostaan minua.
”Älä nyt sitten eksy, sisko-kulta!” Varoitin häntä ja painoin vielä suukon hänen otsalleen.
Bella hymyili. ”Yritän olla eksymättä.”
”Älä huoli, minä autan häntä tällä kertaa!” Edward ilmoitti, tuupaten Bellan sivuun ja halaten minua tiukasti.
Emme voineet olla Bellan kanssa hymyilemättä, vaikka Edward osasi olla toisinaan ärsyttävä.
”Katsokin, ettet jätä häntä paleltumaan pakkaseen!” Huomautin, mutta virnistin hänelle samalla.
”Bella on täysin turvassa minun käsissäni, vai mitä sisko?” Edward sanoi ja kietoi käsivartensa Bellan ympärille.
”Hyvä on, hyvä on!” Nauroin. ”Menkäähän nyt, että ehditte viimeisen junaan!”
Bellan kasvoille levisi järkytys. ”Voi luoja, meillä on kaksikymmentä minuuttia aikaa ehtiä siihen junaan!” Hän parahti.
Edward vain nauroi. ”Rauhoitu, tilasin taksin, ehdimme sinne hetkessä!”
Bella hymyili hieman, mutta ei näyttänyt rentoutuvan. He toivottivat vielä hyvät joulut ja lähtivät Emmettin ja Rosalien jäljessä portaita alas. Pysyen paremmin pystyssä kuin edellä menneet.
Jasper halasi minua viimeisenä.
”Pidäthän huolta itsestäsi ja lupaathan tulla käymään?” Kysyin, kun Jasper irrotti käsivartensa ympäriltäni.
”Tietenkin ja sinunkin pitää tulla joskus käymään!” Hän hymyili ja painoi suukon poskelleni.
”Totta kai tulen!”
”Hyvää joulua, sisko – rakas!”
”Hyvää joulua!”
Suljin oven huokaisten ja hymyilin. Ilta oli kerta kaikkiaan onnistunut. Tämän illan avulla jaksaisin taas vuoden eteenpäin.

THE END

HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTAVUOTTA KAIKILLE LUKIJOILLE!!  
 


 

 





 
 

 


« Viimeksi muokattu: 23.12.2009 17:54:30 kirjoittanut Comah »

NiNNNi

  • Weasley
  • ***
  • Viestejä: 593
    • LJ
Tää oli ihana :) Tuli joulumielelle. ;)

Ja hyvää joulua!!
Other cities always make me mad
Other places always make me sad
No other city ever made me glad
New York, New York

Kotitonttu

  • ***
  • Viestejä: 478
oii, olipa toi viimenen osa ihana<3
tossa vikassa alko vaa tuntuu sille et olis ehkä parempi jos rosalie ja emmett olis ollu pari eikä sisaruksia mut hyvin tää tällenkin meni!
hyvää joulua (hieman myöhäista kyl nyt sanoo :'D)  ja onnea uudelle vuodelle!
olkapäällä kyyhkynen vaikket sitä nää

Comah

  • Vieras
Voi kiitos kovasti te kaikki ihanat kommentoijat!  :-*

- Edward -

  • Vieras
Ihana tarina <3<3 Emmett <3

Hayles

  • ***
  • Viestejä: 129
Tää loppu  :'(

Sori, et vasta nyt kommaan, mutta en ole yksinkertaisesti jaksanut. Ja mitä sitä kirjoittamaan, kun rakentavakin on heitetty roskikseen?

Mut tää oli ihana!! Ja Emmett  :D
Pahoittelut surkeasta kommentista

Love, Hayles
20/3/2011 Kill the party with me and never go home