Kirjoittaja Aihe: Don´t jump! K11  (Luettu 1726 kertaa)

Ziri

  • Bändäri
  • ***
  • Viestejä: 131
  • 7.3.2010... <3
Don´t jump! K11
« : 19.12.2009 22:16:40 »
// Alaotsikko: k-11 angst, sonfic ehkä romance

Kirjoittaja: Ziri
Ikäraja: ehkä k-13 kertokaa jos väärä
Paritus: Selviää lukemalla..
Genre: angst, sonfic, lopussa vähän romance
Yhteenveto: Mutta hänet pakotettiin tähän. Sydän särkyi niin helposti, mutta sitä ei voinut korjata koskaan täysin. Mutta entä sitten, kun se murskattiin kerta kerran jälkeen..?
Varoitukset: viitataan itsemurhaan
A/N: Eka sonfic.. Kertokaa jos väärässä paikassa. Pistin tän tänne, kun juoni+henkilöt omasta päästä. Inspiksen sain kun katoin TH:n musiikkivideota Don´t jump. Ei kuvaa välttämättä oikein laulun sanoja.. Jätin lopun pois, sieltä jäi vika säkeistö ja jtn muuta kun ne ei luontevasti mahtunut.. Mutta yrittäkkää nauttia. Ja kommentoida

Don´t jump!


On top of the roof
The air is so cold and so calm
I say your name in silence
You don't wanna hear it right now


Se oli niin korkealla. Värivalot muistuttivat jostain, joulusta. Katolla oli hiljaista, betoni oli jäisen kylmää sukkien läpi. Kukaan alhaalla ei ollut huomannut, kun tyttö oli noussut portaat katolle. Eivät huomaisikaan, ennen kuin talon edestä kuuluisi mätkähdys, elottoman ruumin kohdatessa maan. Käsivarret olivat kananlihalla, t-paita ei juuri lämmittänyt. Talvisesta yöstä huolimatta kerrostalon katolta näki sen, että ihmiset olivat liikkeellä. Värivalot viitoittivat ihmisiä viimehetken ostoksille. Kädet tuntuivat nihkeiltä, ja olo tyhjältä. Vielä muutama askel.. Vielä viimeiset liikkeet ja kaikki olisi ohi. Nina astui katon reunalle niin, että tarvitsisi vain liikahtaa. Tytön hengitys muuttui nopeaksi, sydän hakkasi nopeammin. Ehkä se tiesi hetken, lopun, tulleen. Ninan selkäpiitä pitkin värisi, pian sekin olisi ohi. Ei enää pitkään katsovia luokkalaisia. Ei enää huutoa. Ei enää kylmiä huomautteluja siitä, mikä on väärin. Ninaa melkein hymyilytti, mutta kasvot pysyivät ilmeettöminä. Silmät sulkeutuivat taas. Hän ei olisi halunnut tätä. Nina halusi elää, kasvaa, opiskella, saada lapsia ja mennä naimisiin… Mutta hänet pakotettiin tähän. Sydän särkyi niin helposti, mutta sitä ei voinut korjata koskaan täysin. Mutta entä sitten, kun se murskattiin kerta kerran jälkeen..? Aina kun uskoi pystyvänsä hengittämään, sydän tuhottiin uudestaan. Ehkä he eivät olleet tarkoittaneet sitä, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Oli se sitten tahatonta tai ei. Nina avasi silmänsä, ja tuijotti alas. Kaupungin seesteisyys tuntui pelottavalta. Ihan kuin kaikki olisivat tienneet, mitä Nina aikoi.

The eyes of the city
Are counting the tears falling down
Each one a promise
Of everything you never found


 Hän antoi katseensa kiertää, ja vilkaisi taakseen. Harmaa tasainen betoni toi mieleen kaikki toiset ihmiset. He olivat harmaita. Hän erottui joukosta. Monet muutkin erottuivat, mutta silloin he olivat kirkkaita. Oransseja.. punaisia. Mutta Nina oli musta, liian erilainen. Ei kai ihmisiä siitä voinut syyttää, että he ymmärtämättään satuttivat häntä. Nina laski katseensa sukkiinsa. Nekin olivat mustat, joku oli sanonut Ninalle, että hänen sydämensä oli musta. Ehkä se olikin. Karrelle palanut, surullinen, musta sydän jota kukaan ei ymmärtänyt, ei edes halunnut ymmärtää. Niko olisi voinut ymmärtää, mutta poika oli lähtenyt. Italiassa Niko unohtaisi synkeän tytön jolla oli ruskeamustat rastat ja surulliset ruskeat silmät. Italiassa Niko tapaisi taatusti jonkun kiehtovan, elämäniloa pursuavan tytön. Nina puristi kätensä niin tiukasti nyrkkiin kuin vain voi. Nina tuijotti kaupunkia silmät lasittuneina, kun Ovi katon toisella puolen avautui. Nina ei kääntynyt, hän ei jaksanut välittää. Joku juoksi tyttöä kohti. Ehkä tuo joku työntäisi hänet alas. Samassa Ninan sydän tuntui pysähtyvän, kun hän kuuli vastatulleen äänen.
 ”Nina, älä hyppää!” Niko kuulosti hengästyneeltä, hän oli ilmeisesti juossut portaat ylös. Nina kääntyi katsomaan poikaa silmät laajenneina. Mitä ihmettä Niko teki täällä?!
 ”Nina, pliis, älä..”, Niko sanoi hiljempaa, ja asteli pari erottavaa metriä, jääden kuitenkin vähän matkan päähän.

I scream into the night for you
Don't make it true
Don't jump


 Ninan silmiin kihosivat kyyneleet.
 ”Mut on pakko”, tyttö kuiskasi ääni väristen. Nyt sen askeleen ottaminen vasta vaikeaa olisikin, kun Niko tuijotti häntä tummanharmailla silmillään. Poika näytti väsyneeltä, surulliselta, vähän samalta kuin Ninakin.
 ”Ei ole.. Älä hyppää! Älä jätä mua yksin”, Niko kähähti onnettomana.

The lights will not guide you through
They're deceiving you
Don't jump
Don't let memories go
Of me and you
The world is down there out of view
Please don't jump


 Nina puri huultaan, yrittäen pitää itsensä kasassa. Hänen hartiansa tärisivät, mutta hän yritti pysyä tyynenä. Hän katsoi taas sukkiaan niin, ettei Niko nähnyt tytön epäröivää katsetta.
 ”Mä en voi jatkaa”, tyttö mumisi melkein äänettömästi. Niko tunsi silmiään kirvelevän, ja taisteli itseään vastaan, ettei kietonut käsiään Ninan ympärille.
 ”Don´t jump”, Niko kuiskasi kappaleen nimen, jota he olivat monesti kuunnelleet. Nina yritti edelleen pitää itsensä kasassa, ja nosti katseensa Nikoon.

You open your eyes
But you can't remember what for
The snow falls quietly
You just can't feel it no more


 ”Mä en voi muutakaan”, Tytön ääni olisi vieraan korviin kuulostanut kylmältä, mutta Niko tiesi, että Nina pystyi olemaan hyppäämättä, jos hän osaisi puhua oikein.
 ”Voit”, oli ainoa sana, jonka Niko sai pakotettua huuliltaan. Nina pudisteli kiivaasti päätään, yrittäen karkottaa toivonhippusen sydämestään. Nikon piti olla Italiassa. Ehkä poika oikeasti olikin. Ehkä tämä oli vain kuvitelmaa.

Somewhere out there
You lost yourself in your pain
You dream of the end
To start all over again


 ”Tuu takaisin. Mä lupaan etten mä jätä sua!” Niko lupasi hiljaa. Nina pysyi paikoillaan, mutta painoi päänsä kämmeniinsä. Niko astui nopeasti tytön luo, ja veti tämän katon reunalta tiukkaan halaukseen. Nina itki pojan olkaa vasten, itki pahaa oloa pois. Ei se kaikki lähtisi, ei ainakaan näin helposti, mutta osittain ehkä. Niko lähti taluttamaan tyttöä portaita pitkin takaisin maankamaralle. Pois katolta.

I scream into the night for you
Don't make it true
Don't jump
The lights will not guide you through
They're deceiving you
Don't jump
Don't let memories go
Of me and you
The world is down there out of view
Please don't jump
Don't jump
« Viimeksi muokattu: 06.12.2014 13:13:52 kirjoittanut Pyry »
..Ja pienimmän muurahaisen äiti huusi:
 "Hyvä Jalmari! Tapa se!"