Kirjoittaja Aihe: Yksin huudat sun yöt Lily/Severus, S  (Luettu 3463 kertaa)

Marlene McKinnon

  • ***
  • Viestejä: 84
Yksin huudat sun yöt Lily/Severus, S
« : 12.03.2008 20:44:51 »
Title: Yksin huudat sun yöt (Pidä kädestä)
Author: Marina
Rating: S
Genre: One-shot, angsti, het.
Paritus: Lily/Severus
Summary: Mutta mihin Severus sittenkään muka tarvitsisi muita?
Disclaimer: Huolestun, jos ette tiedä.
A/N: Severuksen ajatuksia ja yksi hetki. Ajatukset ovat sekaisin, pyörivät, toistavat (nimiä!), mutta niinhän meillä kaikilla. Ainakin minulla ja varsinkin kirjoitushetkellä. Siksi en halunnutkaan tehdä tekstistä kauhean järkevää ja kunnollista, vaan kirjoittaa ajatukset ajatuksina. Kirjoitettu joskus syksyllä yöllä.


Ystäviä, niitä Severus olisi tarvinnut. Olisi kaivannut, halunnut, tahtonut. Hän kyllä väitti itselleen ja Lilylle kivenkovaa, että Lilyn ystävyys riitti hänelle. Ja niinhän se oikeastaan riittikin, Lily oli Severukselle kaikki kaikessa, niin uskomattoman, äärettömän ihmeellisen tärkeä. Hän ei voinut kuvitellakaan elämää ilman Lilyä. Tämä ihan oikeasti oli syy, jonka vuoksi elää. Tyttö kuitenkin yritti selittää  ystävälleen, että Severuksella pitäisi olla muitakin ystäviä, ei tämä voisi takertua aina vain ja pelkästään häneen. Kyllähän Severuksella kavereita oli muutama, ihmisiä, joiden kanssa viettää aikaa. Mutta Lilyn mielestä nämä kaverit eivät olleet Severuksen arvoisia, eivät tarpeeksi hyviä, eivät ystäviä. Lilyn mielestä hän olisi tarvinnut oikeita ystäviä, ihmisiä joiden kanssa voisi nauraa ja itkeä aivan vapaasti. Sellaisia kuin Lilyllä itsellään oli lukuisia määriä. Lily oli niin herttainen. Mutta mihin Severus sittenkään muka tarvitsisi muita, hänellähän oli Lily. Millään muulla ei ollut väliä.

Oli kyllä kurjaa, kun Tylypahkassa Severus joutui jakamaan Lilyn tämän kaikkien ystävien kanssa. eri tuvissa olo rajoitti heidän muutenkin vähäistä yhteistä aikaa varsin suuresti. Joskus Severus melkein toivoi, että olisi Rohkelikossa. Ihan vain siksi että saisi viettää enemmän aikaa Lilyn kanssa. Että näkisi tyttöä useammin. Yleensä hän kuitenkin toivoi sitä, että tyttö olisi Luihuisessa. Hän olisi niin sopinut tähän tupaan! Professori Kuhnusarvio, Luihuisten tuvanjohtaja, oli myös tätä mieltä. Hän jaksoi aina kehua Lilyn taitoja taikajuomissa, kerta kerran jälkeen. Severuksen taitoja hän harvoin kehui, vaikka hän olikin vähintään yhtä taitava liemien valmistuksessa kuin Lily oli. Mutta eipä Severus ollutkaan reipas, sanavalmis ja viehättävä punapää. Kyllä Lily kehut ansaitsi, ei Severus niitä tarvinnut. Mitäpä ne auttaisivatkaan? Vaikka olisi hän silti voinut saada osansa.

Severus havahtui mietteistään, kun huomasi Lilyn saapuvan. Oli ihanaa vain hengittää tytön tuoksua ja nauttia tämän läsnäolosta, kaikessa rauhassa. Nämä ihanat hetket olivat nykyään niin harvassa. Lilystä oli tullut välttelevä Severusta kohtaan, he tapasivat nykyään enää salassa, he eivät olleet julkisesti enää ystäviä. Se sai Severuksen tuntemaan itsensä entistä epävarmemmaksi. Nyt kun hän ei enää saanut kulkea päivänvalossa Lilyn rinnalla, muilla ei ollut enää mitään syytä tuntea kateutta häntä kohtaan, ei mitään.

Oli jo hyvin myöhäinen ilta. Ulkona oli pimeää ja terävän kylmää, mutta ei se mitään haitannut. Severus tunsi vastustamatonta halua ottaa Lily syliinsä ja vain pitää tästä kiinni, suojella pimeydeltä ja lämmittää. Vaikka Lily se tässä halusi suojella Severusta pimeydeltä, pimeyden voimilta. Severus kuitenkin hillitsi halunsa, hänellä ei ollut tapana näyttää tunteitaan. Vaikka niin kovasti hän olisi kaivannut läheisyyttä, toisen ihmisen kosketusta.

“Severus”, Lily kuiskasi.
“Ei täällä ole muita kuin me, voit puhua normaalilla äänellä. Maineesi ei ole vaarassa”, Severus totesi kylmästi ja katui heti sanojaan. Hänellä ei ollut voimaa pyytää anteeksi. Vaikka mitäpä anteeksipyydettävää hänellä oli, Lilyhän se tässä oli se, joka toimi väärin. Mutta mihin olisikaan Lily tarvinnut Severusta? Lilyllähän oli runsaasti muitakin ihmisiä, hän keräsi ympärilleen väkeä kuin hunaja karhuja. Ihmisiä jotka olivat hänelle paljon parempia. Ei Lily Severusta kaipaisi.

“Severus”, Lily sanoi uudestaan. Hänen äänensä kuulosti samealta.
“Minä luulen, että meidän ei kannata… että meidän olisi parempi… kun sinä… koska minä… “ Lily yritti ja laittoi kätensä Severuksen käden päälle. Severuksen rintaa viilsi, mutta hän vetäisi kuitenkin kätensä heti pois.

“Severus”, Lily sanoi taas.
“Sano vaan Ruikuli, sehän minä sinulle olen.”
“Ei, en minä. Mutta kun me…” Lilyn oli selvästi vaikea puhua. Ja hän itki. Hän tarttui Severusta käsivarresta kiinni ja pitikin tiukasti kiinni. Severuksella ei ollut voimaa vetää kättänsä irti tällä kertaa. Ei vielä. Ei ihan vielä. Tämän pienen hetken hän sai kuvitella, että Lily todella välitti hänestä, voisi jopa rakastaa häntä.

“Severus, minä olen yrittänyt puhua sinulle. Olen yrittänyt saada sinua kääntymään, lopettamaan puuhailun pimeyden voimien parissa. Mutta kun siitä ei tule mitään, me emme vaan voi enää…”
“Jos sinä oikeasti välittäisit minusta, millään ei olisi väliä!”
“Sen takiahan minä juuri yritänkin, kun välitän!”
“Etpähän, sinä vain haluat kaikkien ajattelevan asioista täsmälleen samalla tavalla kuin itse ajattelet. Olet mielestäsi ainoa, joka voi olla oikeassa. Muiden mielipiteitä et hyväksy, et näe niissä mitään hyvää, kun ne eivät ole omiasi”, Severus laukoi. Pienen ohikiitävän hetken hän tiesi, että Lily oli ainakin tällä kertaa oikeassa. Hän silti riuhtaisi kovakouraisesti kätensä irti ja lähti harppomaan eteenpäin. Katosi pimeyteen.

“Severus! Älä! Minä välitän sinusta, minä ihan totta välitän! Minä…”
Mutta  Severus ei enää kuullut, eikä halunnutkaan kuulla. Hänen olisi opittava elämään ilman Lily Evansia, koska Lily Evans ei halunnut elää hänen kanssaan. Severus ei tarvitsisi ketään, hän selviäisi kyllä.
« Viimeksi muokattu: 15.06.2011 19:04:34 kirjoittanut zilah »

koivunkäpy

  • ***
  • Viestejä: 21
    • http://
Vs: Yksin huudat sun yöt
« Vastaus #1 : 13.03.2008 20:40:23 »
Loistava one-shot! Pidin todella paljon, puhuttelevaa ja tunteikasta tekstiä. Sait tapahtumat ja henkilöt elämään ihan oikeasti.  :)
Koivunkäpy

Marlene McKinnon

  • ***
  • Viestejä: 84
Vs: Yksin huudat sun yöt
« Vastaus #2 : 24.03.2008 21:56:37 »
koivunkäpy, kiitos palautteesta, se ilahdutti minua kovasti. Kiva, että olet tuota mieltä ^^.

Adele

  • ***
  • Viestejä: 11
Vs: Yksin huudat sun yöt
« Vastaus #3 : 25.03.2008 18:05:11 »
Tykkäsin kovasti. :)
Severus ja Lily olivat kumpikin minun mielestäni aidontuntuisia. Varsinkin Severuksen ajatukset olit saanut jotenkin kauhean severusmaisiksi. Pystyn hyvin kuvittelemaan hänen ajatelleen, ettei tarvitse ketään. Että pärjää yksinkin. Ficissä oli muuten muutamia kauhean nättejä lauseita.
Tykkäsin siitä, kun ficci oli Severuksen näkökulmasta kerrottu. Ja varsinkin, kun siinä oli Severuksen ajatuksia siitä, millainen Lily on.
Hmm, olen huono antamaan palautetta :D Mutta joo, jokatapauksessa tykkäsin kovasti! Lisää tällaisia.
I wanna run but only far enough to make you miss me.

Hazandra

  • ***
  • Viestejä: 395
Vs: Yksin huudat sun yöt
« Vastaus #4 : 30.03.2008 01:58:12 »
Hyvin osasit kuvata sekä Lilyn että Severuksen mielessä sukkuloivat pelot: Severus pelkäsi kamalasti, että Lily hylkäisi hänet ystäviensä ja maineensa vuoksi ja että joutuisi jatkuvasti kilpailemaan Lilyn suosiosta. Lily tuntui aidosti olevan Severuksen ainut henkireikä. Ja vastaavasti Lily pelkäsi menettävänsä Severuksen pimeyden voimille.

Pidin tuosta näkemyksestäsi. Jotenkin mielenkiintoista ajatella, että molemmat heistä pelkäsivät menettävänsä toisensa...

Teksti oli muutenkin mukavan sujuvaa. Tunnelma välittyi ja mukana oli muutama kuvailun helmikin. Kiitoksia. :)
Olit kuin et edes olisi tästä harmaasta maailmasta.
Enkelit hakivat sinut takaisin kotiin liian pian.
Ja niin enkeli palasi omiensa luo...

L (1988-2007)

Hazandran tarinat

Marlene McKinnon

  • ***
  • Viestejä: 84
Vs: Yksin huudat sun yöt
« Vastaus #5 : 05.04.2008 15:11:29 »
Adele, ihanaa, että tykkäsit! Hyvä, että Severus ja Lily tuntuvat sinusta aidoilta, sillä Severus ainakin on melko vaikea hahmo kirjoittaa. Helpoiten se tuntuu käyvän, kun ei turhia pohdi, kirjoittaa vain. Että tosi kiva, kun olit tuota mieltä. Hyvä palautehan tuo oli :D.

Hazandra, mukavaa kun luit ja kirjoitit palautetta! Kiva, kun pidit. Hyvä että tunnelma tuli sinullekin asti, se on minusta aika tärkeää, ajatellen ficin onnistumista. Kiitos kiitoksista.


Kiitos molemmille, on aina kivaa, kun joku kirjoittaa palautetta <3.


Rowena

  • ***
  • Viestejä: 1 017
Vs: Yksin huudat sun yöt
« Vastaus #6 : 30.09.2009 20:44:07 »
"Kiitos molemmille, on aina kivaa, kun joku kirjoittaa palautetta <3."

En tiedä, oletko enää tuota mieltä, mutta kommentoin tätä silti! Toivottavasti ilahdut, kun huomaat, että tämä on nostettu x).

Pidän tästä ihan tuhottomasti. Tämä on uskollinen kirjoille, mikä on minusta aina erittäin positiivinen juttu. Minun pienessä päässäni ficcailun suurin viehätys liittyy juuri siihen, että revitellään kirjojen maailmaa kuitenkaan rajoja rikkomatta, täytetään niitä aukkoja, joita kirjailija on jättänyt. Tämä ficci vastaa mielestäni hyvin siihen tyhjiöön, jonka Rowling jätti Lilyn ja Severuksen välirikon kuvaamisessa - kuraveriseksi nimittäminenhän on vain pieni pisara suuressa valtameressä. (Oi, puhun niin fiksusti...)

Tässä ficissä on ihania sanakikkailuja, joiden rakentelemisessa olet aina ollut taitava. Poimin pari esimerkkiä tästä ficistä:

- toisto on alussa hyvä tehokeino, alleviivaa hyvin Severuksen ahdinkoa ("Ystäviä, niitä Severus olisi tarvinnut. Olisi kaivannut, halunnut, tahtonut.")

- terävän kylmää, upea ja tilanteeseen sopiva kuvailu

- ihana sanaleikki tuossa, kun kuvailet, että Severus haluaisi ottaa Lilyn syliin ja suojella pimeydeltä, mutta Lilykin haluaa suojella Severusta pimeydeltä, pimeyden voimilta

- kylmät väreet hiipivät pitkin selkääni tuossa melko lopussa, kun Severus lähtee pimeyteen ihan konkreettisesti. Vau.


Pidän myös siitä, että olet alleviivannut Severuksen Lilyyn kohdistamaa riippuvuussuhdetta. Kyse ei ole ystävyydestä tai yksiselitteisesti edes rakkaudesta, vaan jostakin sameammasta. Hurjaa, että Severus alentuu jopa toivomaan, että olisi Rohkelikossa Lilyn takia! Hyvä ratkaisu, kertoo Severus-paran epätoivosta.

Lily käyttäytyy loukkaavasti pakottaessaan Severuksen päivänvalottomuuteen. Hienoa, että Lily lopulta myöntää, ettei tilanne voi jatkua niin. Surullista toki, mutta päivänvalottomuuskin on surullista.

Pidän siitä, että Severus yrittää pitkittää lähestyvää eronhetkeä ("Ei vielä. Ei ihan vielä."), mutta ei kuitenkaan rupea itkemään ja ruikuttamaan, vaan luonteelleen uskollisena päätyy piikittelemään rakastamaansa naista, ettei vain vahingossakaan näyttäisi tälle tunteenhippustakaan.

Ainoa asia, jolle en niinkään lämpene, on ficin nimi. Tuo "Pidä kädestä", joka on suluissa otsikossa varsinaisen nimen perässä, olisi paljon omaperäisempi ja toimivampi.

Kiitos tästä ihanasta ficistä! Severus on tässä paljon enemmän Severus kuin minun tulkinnoissani, pidän siitä kylmyydestä, jolla olet hänet piirtänyt. Onko kiellettyä toivoa lisää Lily/Severusta sinulta?

Marlene McKinnon

  • ***
  • Viestejä: 84
Vs: Yksin huudat sun yöt
« Vastaus #7 : 20.12.2009 16:10:31 »
Rowena, joo, ja nyt kun itse vastaan kommenttiisi näin myöhään, saan itse nostettua tätä!! No, ei se kyllä ole nyt tarkoitukseni, tuntuu vaan ystävälliseltä vastata kommenttiin.  Joskus keltaisen Finin aikana se nostaminen olisi kyllä ehdottamista ollut tarkoitukseni. Ficcejäänhän sai ylöspäin muokkaamalla jotain kohtaa tekstistään, tosi helposti.

Hei, kyllä mä vieläkin olen sitä mieltä, että on kivaa kun joku kirjoittaa palautetta. Sinäkin, oikeasti! Kiva juttu, että pidät. Vähemmän kivaa kun olisi,  jos joku kertoisi, että inhoaa tuhottomasti. Tai no, se saattaisi olla aika jännittävää. Joo, minustakin on kivaa käyttää kirjassa olleita juttuja, vetää ne pidemmälle sortumatta ylitulkintoihin. Siis sama juttu kuin sanoit, täytyi vain toistaa tässä sanomasi eri sanoin.

Sanaleikit ovat kivoja. Mä en voi mitään niille, ne vai tulevat. Olenko koskaan kertonut, miten kirjoitan, kun kirjoitan? Kirjoitin. Miten vaan. No, mulla on joku idea, ja tuntuu siltä,  että ihan pakkohan se paperille on kirjoittaa. Mulla menee päässä elokuvamuodossa nämä jutut, henkilöt puhuvat, mutta kuvailua ei tapahdu. Paperia ja kynä sekä minä. Kirjoitan vaan kaiken kerralla, en ajattele mitään. Kirjoitan vain. Alusta loppuun, kerralla. Muuten alkaa ärsyttää. Enkä muokkaa sitten ollenkaan.  Niin tämäkin on kirjoitettu, niin monet muutkin.

Musta tuo Rohkelikkoon kuulumiseen toivominen tuntuu nyt vähän tylsältä ratkaisulta. Tai siis ei, kaikki keksimäni jutut ovat tietty mahtavia, mitä muutakaan. Nimestä en mäkään oikein tykkää, kun olen kirjoittanut jotain, mun täytyy saada nimikin heti, ärsyttää muuten taas. Tämä kärsivällisyyteni kirjoittamisen suhteen ei ole kyllä kasvanut yhteen vuodesta 1998, "jos saisit vähän kärsivällisyyttä, taitaisi kylä saada oman kirjailijan." Olin tosi tykästynyt tuohon opettajan kommenttiin aineestani. Paha juttu, että musta oli silloin ihan hienoa olla kärsimätön. Aina.  Kirjoitin tosi pitkät alut, jotain hienoa sotatarinaakin ala-asteella kirjoittelin, mutta sitten alkoi heti kyllästyttää. En ihan tiedä, miten nämä jutut liittyvät tähän, mutta voihan tämä olla meidän oma julkinen keskustelumme.

Ole hyvä! On, niin kiellettyä. Aika surullista, että tämä on toiseksi viimeinen ficcini ikinä. Viimeinenkin L/S:ää, mutta olkoon, minä en toteutua toiveita.