Author: bartynne hoi <3
Rating: S
Fandom: Poliisikoira Rex
Genre: Angst, romance
Pairing: Alex/"Stefan", Alextian.
Disclaimer: Poliisikoira Rex ei kuulu minulle, eivätkä tässä ficissä esiintyvät hahmotkaan (unfortunately).
Summary: Alex ei rakastanut koskaan kuin yhtä miestä. Ikävä kyllä tämä mies on aivan samannäköinen kuin Richard Moser, murharyhmän edellinen johtaja.
A/N: Idea on vähän erilainen kuin mitä oon kirjottanu ennen. Tämä nyt tuli väännettyä taas vaihteeksi keskellä yötä. Teksti on vissiin aika tönkköä ja kirjoitusvirheitä melko varmasti löytyy jonkun verran. Nimittäin kirjoittaja meinaa tyyliin nukahtaa tähän tuolille just nyt. Mutta joo, kommentti thx. Ainiin ja osallistuu Fandom10 -haasteeseen.
Kaksi kuukautta oli kulunut siitä, kun tulin murharyhmään uudeksi johtajaksi. Eräänä syksyisenä aamuna Christian näytti minulle kuvan Richardista, heidän edellisestä kollegastaan, joka tapettiin virantoimituksesta. Haukoin henkeäni, miten paljon hän näyttikään Stefanilta. Huonoksi onnekseni Christian myös huomasi tämän, sillä hän kysyi minulta:
”Tunnetko... tunnetko hänet jostain?” minä en hetkeen vastannut, tuijotin vain Richardin kuvaa jäätyneenä, kunnes vaivoin sain avattua suuni.
”Hän... hän vain näyttää eräältä joskus kauan sitten tuntemaltani mieheltä. Stefanilta. Hän... hän oli.. miesystäväni”, sanoin tuskin kuuluvasti. Christianin silmät laajenivat.
”Oletko sinä...?” katsahdin häneen ja pudistin päätäni.
”Ei, hän on ainoa mies jota olen koskaan rakastanut. Ei se tee minusta heti homoa. Kaikki muut seurustelukumppanini ovat kyllä olleet naisia”, vastasin hänelle. Christian nyökkäsi. Huokaisin. Ehkä olisi parasta kertoa Christianille kaikki. Mietin hetken, kunnes aloitin tarinani hiljalleen.
”Tämä kaikki juontaa juurensa vuoteen 1993, jolloin olin vasta 24-vuotias, valmiina tarttumaan elämän haasteisiin, innokkaana katsoen eteenpäin. Silloin tapasin Stefanin. Hän oli minua kymmenisen vuotta vanhempi, 34-vuotias, elämää jo enemmän nähnyt. Hän työskenteli rekkakuskina, kun taas minä olin juuri valmistunut poliisikoulusta. Ensimmäinen työpaikkani oli omaisuusrikoksissa, tämä oli ennen kuin sain koirani Arkon. Tapasimme ensimmäisen kerran jutussa, jossa rekkoja ryövättiin keskellä päivää, eikä johtolankoja meinannut löytyä. Stefan auttoi meitä silloin tutkimuksissa.”
Stefan iski minuun heti silmänsä, kuin nälkäinen haukka. Seuraavana iltana, kun rikos oli selvitetty, ja syylliset pantu telkien taa, Stefan soitti minulle ja kysyi, lähtisinkö hänen kanssaan kaljalle. Minulla ei ollut muutakaan tekemistä silloin, joten suostuin. Muistan vain että seuraavana aamuna heräsin Stefanin vierestä. Tietenkin raivostuin hänelle, kun tajusin mitä oli tapahtunut. Pidin itseäni niin tosimiehenä, mutta kuitenkin kerta toisensa jälkeen huomasin herääväni hänen vierestään.
Seurustelimme puoli vuotta, kunnes poliisista saatiin selville minun seurustelevan toisen miehen kanssa. Tietenkään siellä ei tykätty siitä ja minut siirrettiin erikoisjoukkoihin toiseen kaupunkiin. Tämän jälkeen en enää Stefania nähnyt. Joskus mietin öisin, mitä hän tekee nyt, missä hän on... Christian, kaikesta huolimatta, kaipaan häntä vieläkin. Ja jollen paremmin tietäisi, vannoisin, että tuossa kuvassa on Stefan, ei Richard.”
Christian katseli minua ilmekään värähtämättä. Hänen kätensä hapuili laatikosta erästä lappusta ja antoi sen minulle.
”Rivi 26”, hän kuiskasi.
Nielaisin kuuluvasti kun luin ääneen:
”...rikoskomisario Richard Moser murharyhmästä auttoi tässä tapauksessa esiintymällä salanimellä 'Stefan Krüger'...”
Se mies... se olikin koko ajan ollut Richard. Hän oli valehdellut minulle nimestään, hän oli valehdellut minulle kaikesta. Miten voin enää luottaa keneenkään? Nousin tuolistani mitään sanomatta ja kävelin lavuaarin luo ja pesin naamani.
”Christian, minä--”
”Ymmärrän, tämä oli sinulle järkytys. Mene vain kotiin, minä ja Höllerer pärjäämme kahdestaan”, hän sanoi rauhoittavalla äänellään. Nyökkäsin ja kutsuin Rexin mukaani. Ehkä minä vedän vain pääni täyteen tänään. En halua ajatella Stefania, Richardia, tai ketään muutakaan.
Tein kotona itselleni ja Rexille muutaman makkarasämpylän, vatsani ei kestäisi mitään muuta enää. Rex katseli minua surumielisenä, hän kai aisti olotilani. Kuulin puhelimeni soivan. En vaivautunut edes hakemaan puhelinta, joten Rex kiikutti sen minulle ja haukahti vaimeasti, kuin lohduttaen. Hymyilin koiralle ja vastasin puhelimeen.
”Brandtner?”
”Christian täällä”, kuulin äänen puhelimen toisesta päästä. Tunsin lämpimän tunteen sisälläni, kun kuulin Christianin äänen.
”Minä vain sitä, että jos tarvitset jotakuta, jolle puhua, niin voisin tulla käymään luonasi”, hän jatkoi hieman varovaisesti.
”Kauniisti ajateltu, Christian. Tule ihmeessä”, vastasin hänelle.
Istuin olohuoneen sohvalla, katsoen mitälie tylsää sarjaa RTL-kanavalta, kun kuulin ovikelloa soitettiin. Rex riensi avaamaan oven ja kohta olohuoneen ovensuuhun ilmestyi pienikokoinen, sinipaitainen mies. Christian. Hän kumartui silittämään Rexiä ja katsoi minua vaaleansinisillä silmillään.
”Miten voit?” hän kysyi. Minä katsoin alaspäin.
”Ihan... ihan hyvin, kai. Miten itse voisit tässä tilanteessa?” heitin vastakysymyksen hänelle. Hän tuijotti minua yhä vakavana.
”Varmasti aivan samalla lailla.”
Hän istuutui viereeni sohvalle ja painoi kätensä hartialleni. Värähdin hänen kosketuksestaan, en ollut tuntenut miehen kättä olkapäälläni moneen vuoteen. Ainakaan tuolla tavalla. Silmäni kostuivat kyynelistä minun ajatellessa taas Stefania... tai Richardia. En tiedä enää kuka hän oli, en tiedä enää kuka olen itsekään. Aloin hiljalleen nyyhkyttää, minun oli paha olla. Christian kietoi kätensä ympärilleni ja halasi minua. Se tuntui niin hyvältä että lähestulkoon aloin ulvoa.
Lopulta itkuni loppui. Yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Christian otti kasvoni käsiensä väliin ja kuiskasi:
”Alex, minä autan sinua pääsemään tästä yli, lupaan sen. Olet minulle tärkeä. Richard oli nähtävästi meille molemmille tärkeä.” sen sanottuaan hän suuteli minua hellästi suulle. Se tuntui yhtä ihanalta kuin Stefanin kanssa aikoinaan. Voisinkohan rakastua Christianiin samalla tavalla kuin Stefaniin?
”En tiennyt että sinäkin olet seurustellut miehen kanssa, Christian.”
”Noh, meitä on moneksi.”
