Kirjoittaja Aihe: Poliisikoira Rex, Kaksoiselämää (S) Alex/"Stefan" + Alextian (Alex/Christian)  (Luettu 4053 kertaa)

Verbal Jint

  • ultimate hecc
  • ***
  • Viestejä: 359
  • hecc this
Author: bartynne hoi <3
Rating: S
Fandom: Poliisikoira Rex
Genre: Angst, romance
Pairing: Alex/"Stefan", Alextian.
Disclaimer: Poliisikoira Rex ei kuulu minulle, eivätkä tässä ficissä esiintyvät hahmotkaan (unfortunately).
Summary: Alex ei rakastanut koskaan kuin yhtä miestä. Ikävä kyllä tämä mies on aivan samannäköinen kuin Richard Moser, murharyhmän edellinen johtaja.
A/N: Idea on vähän erilainen kuin mitä oon kirjottanu ennen. Tämä nyt tuli väännettyä taas vaihteeksi keskellä yötä. Teksti on vissiin aika tönkköä ja kirjoitusvirheitä melko varmasti löytyy jonkun verran. Nimittäin kirjoittaja meinaa tyyliin nukahtaa tähän tuolille just nyt. Mutta joo, kommentti thx. Ainiin ja osallistuu Fandom10 -haasteeseen.


Kaksi kuukautta oli kulunut siitä, kun tulin murharyhmään uudeksi johtajaksi. Eräänä syksyisenä aamuna Christian näytti minulle kuvan Richardista, heidän edellisestä kollegastaan, joka tapettiin virantoimituksesta. Haukoin henkeäni, miten paljon hän näyttikään Stefanilta. Huonoksi onnekseni Christian myös huomasi tämän, sillä hän kysyi minulta:
”Tunnetko... tunnetko hänet jostain?” minä en hetkeen vastannut, tuijotin vain Richardin kuvaa jäätyneenä, kunnes vaivoin sain avattua suuni.
”Hän... hän vain näyttää eräältä joskus kauan sitten tuntemaltani mieheltä. Stefanilta. Hän... hän oli.. miesystäväni”, sanoin tuskin kuuluvasti. Christianin silmät laajenivat.
”Oletko sinä...?” katsahdin häneen ja pudistin päätäni.
”Ei, hän on ainoa mies jota olen koskaan rakastanut. Ei se tee minusta heti homoa. Kaikki muut seurustelukumppanini ovat kyllä olleet naisia”, vastasin hänelle. Christian nyökkäsi. Huokaisin. Ehkä olisi parasta kertoa Christianille kaikki. Mietin hetken, kunnes aloitin tarinani hiljalleen.

”Tämä kaikki juontaa juurensa vuoteen 1993, jolloin olin vasta 24-vuotias, valmiina tarttumaan elämän haasteisiin, innokkaana katsoen eteenpäin. Silloin tapasin Stefanin. Hän oli minua kymmenisen vuotta vanhempi, 34-vuotias, elämää jo enemmän nähnyt. Hän työskenteli rekkakuskina, kun taas minä olin juuri valmistunut poliisikoulusta. Ensimmäinen työpaikkani oli omaisuusrikoksissa, tämä oli ennen kuin sain koirani Arkon. Tapasimme ensimmäisen kerran jutussa, jossa rekkoja ryövättiin keskellä päivää, eikä johtolankoja meinannut löytyä. Stefan auttoi meitä silloin tutkimuksissa.”

Stefan iski minuun heti silmänsä, kuin nälkäinen haukka. Seuraavana iltana, kun rikos oli selvitetty, ja syylliset pantu telkien taa, Stefan soitti minulle ja kysyi, lähtisinkö hänen kanssaan kaljalle. Minulla ei ollut muutakaan tekemistä silloin, joten suostuin. Muistan vain että seuraavana aamuna heräsin Stefanin vierestä. Tietenkin raivostuin hänelle, kun tajusin mitä oli tapahtunut. Pidin itseäni niin tosimiehenä, mutta kuitenkin kerta toisensa jälkeen huomasin herääväni hänen vierestään.

Seurustelimme puoli vuotta, kunnes poliisista saatiin selville minun seurustelevan toisen miehen kanssa. Tietenkään siellä ei tykätty siitä ja minut siirrettiin erikoisjoukkoihin toiseen kaupunkiin. Tämän jälkeen en enää Stefania nähnyt. Joskus mietin öisin, mitä hän tekee nyt, missä hän on... Christian, kaikesta huolimatta, kaipaan häntä vieläkin. Ja jollen paremmin tietäisi, vannoisin, että tuossa kuvassa on Stefan, ei Richard.”

Christian katseli minua ilmekään värähtämättä. Hänen kätensä hapuili laatikosta erästä lappusta ja antoi sen minulle.
”Rivi 26”, hän kuiskasi.
Nielaisin kuuluvasti kun luin ääneen:
”...rikoskomisario Richard Moser murharyhmästä auttoi tässä tapauksessa esiintymällä salanimellä 'Stefan Krüger'...”
Se mies... se olikin koko ajan ollut Richard. Hän oli valehdellut minulle nimestään, hän oli valehdellut minulle kaikesta. Miten voin enää luottaa keneenkään? Nousin tuolistani mitään sanomatta ja kävelin lavuaarin luo ja pesin naamani.

”Christian, minä--”
”Ymmärrän, tämä oli sinulle järkytys. Mene vain kotiin, minä ja Höllerer pärjäämme kahdestaan”, hän sanoi rauhoittavalla äänellään. Nyökkäsin ja kutsuin Rexin mukaani. Ehkä minä vedän vain pääni täyteen tänään. En halua ajatella Stefania, Richardia, tai ketään muutakaan.

Tein kotona itselleni ja Rexille muutaman makkarasämpylän, vatsani ei kestäisi mitään muuta enää. Rex katseli minua surumielisenä, hän kai aisti olotilani. Kuulin puhelimeni soivan. En vaivautunut edes hakemaan puhelinta, joten Rex kiikutti sen minulle ja haukahti vaimeasti, kuin lohduttaen. Hymyilin koiralle ja vastasin puhelimeen.
”Brandtner?”
”Christian täällä”, kuulin äänen puhelimen toisesta päästä. Tunsin lämpimän tunteen sisälläni, kun kuulin Christianin äänen.
”Minä vain sitä, että jos tarvitset jotakuta, jolle puhua, niin voisin tulla käymään luonasi”, hän jatkoi hieman varovaisesti.
”Kauniisti ajateltu, Christian. Tule ihmeessä”, vastasin hänelle.

Istuin olohuoneen sohvalla, katsoen mitälie tylsää sarjaa RTL-kanavalta, kun kuulin ovikelloa soitettiin. Rex riensi avaamaan oven ja kohta olohuoneen ovensuuhun ilmestyi pienikokoinen, sinipaitainen mies. Christian. Hän kumartui silittämään Rexiä ja katsoi minua vaaleansinisillä silmillään.
”Miten voit?” hän kysyi. Minä katsoin alaspäin.
”Ihan... ihan hyvin, kai. Miten itse voisit tässä tilanteessa?” heitin vastakysymyksen hänelle. Hän tuijotti minua yhä vakavana.
”Varmasti aivan samalla lailla.”

Hän istuutui viereeni sohvalle ja painoi kätensä hartialleni. Värähdin hänen kosketuksestaan, en ollut tuntenut miehen kättä olkapäälläni moneen vuoteen. Ainakaan tuolla tavalla. Silmäni kostuivat kyynelistä minun ajatellessa taas Stefania... tai Richardia. En tiedä enää kuka hän oli, en tiedä enää kuka olen itsekään. Aloin hiljalleen nyyhkyttää, minun oli paha olla. Christian kietoi kätensä ympärilleni ja halasi minua. Se tuntui niin hyvältä että lähestulkoon aloin ulvoa.

Lopulta itkuni loppui. Yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Christian otti kasvoni käsiensä väliin ja kuiskasi:
”Alex, minä autan sinua pääsemään tästä yli, lupaan sen. Olet minulle tärkeä. Richard oli nähtävästi meille molemmille tärkeä.” sen sanottuaan hän suuteli minua hellästi suulle. Se tuntui yhtä ihanalta kuin Stefanin kanssa aikoinaan. Voisinkohan rakastua Christianiin samalla tavalla kuin Stefaniin?

”En tiennyt että sinäkin olet seurustellut miehen kanssa, Christian.”
”Noh, meitä on moneksi.”
« Viimeksi muokattu: 11.11.2014 14:37:43 kirjoittanut Beyond »
오빠는 네가 너무 밉다
오빠는 네 말 듣기 싫다

jossujb

  • Q
  • ***
  • Viestejä: 4 082
  • Peace & Love
Vs: Kaksoiselämää (K-7)
« Vastaus #1 : 14.12.2009 03:28:53 »
Fandom10 on kyllä selkeästi paras haaste kaikista^^Vaikka tietysti en oikein mihinkään ole onnistunut kunnolla kenellekään kommentoimaan, kun juuri koskaan en tunne fandomia josta kirjoitetaan, mutta lukenut olen melkein kaikkien tuotoksia syvällä mielenkiinnolla.

Niin, ja olen minä sinulta aikaisemminkin näitä Poliisikoira Rex-ficcejä lukenut, varsinkin kun fandom on minulle sillä tavalla semituttu, kommentointi on vain lievästi vaikeaa kun en sen koiran lisäksi meinaa muistaa ketä muita siinä sarjassa oli. Mutta ei hätiä mitiä, google auttoi asiassa:)

Niin niin, koska siis tämän luin niin päätin että ehkä minun pitäisi jotain sinulle kirjoittaakin. Huomaa toki, että koska tietämykseni fandomista on kovin rajallinen en voi tietää miten kauniita nyansseja sine olit kirjoitellut, näin ihan raakasti  kommentoin tässä. Eli siis, aika erikoinen ficci täytyy myöntään. Joku tuossa kirjoitustyylissä ja aiheen valinnassa oli tietyllä tapaa persoonallista, että tätä oikein ilokseen luki.

Hiukan kyllä mietin tuota miten Alex alkoi noin helposti kertoa tuota elämäntarinaansa, jotenkin kuvittelin että tuollaiseen purkautumiseen olisi vaadittu enemmän pyörittelyä ja venkoilua. Mutta aiheena tuo, että on rakastanut miest joka ei ole kertonut itsestään mitään todellistä oli mainia, sopivalla tavalla jotenkin eeppiselläkin tasolla angstinen. Mainio.

Niin, en osaa sen parempia sanoa kuin että jatka ihmeessä ja kirjoita uusia ficcejä. Tukitaan fini fandom10 tuotoksiin^^Ihan ilolla tässä jo ajattelee että ainakin 8 vielä lisää tulossa^^Itse kun olen oman kymppini kanssa jo yli puolenvälin:)

Kiitoksin: jjb
« Viimeksi muokattu: 14.12.2009 17:48:40 kirjoittanut jossujb »
Here comes the sun and I say
It's all right

Verbal Jint

  • ultimate hecc
  • ***
  • Viestejä: 359
  • hecc this
Vs: Kaksoiselämää (K-7)
« Vastaus #2 : 14.12.2009 17:20:01 »
Hihhei, arvelinkin että kommentoit (:

Onneksi google on keksitty : D Kuitenkin tässä on paritettu kahta hahmoa, jotka eivät ole sarjassa olleet ainoassakaan jaksossa samaanaikaan (vaikkakin näyttelijät olivat eräässä ekan tuotantokauden jaksossa, mutta ei siitä sen enempää 8D)

No, Alexin hahmoa on tosi vaikea kirjoittaa. : D Mutta nyt hän päätti ehkä vihdoin avautua jollekin menneisyydestään ja kohteena sattui olemaan Christian.

Jee, 8 ficciä jäljellä, mahtaakohan riittää inspiraatio : D

Anyhow, kiitos palautteesta :-----) On aina kiva kun kommentoit.
오빠는 네가 너무 밉다
오빠는 네 말 듣기 싫다

Verbal Jint

  • ultimate hecc
  • ***
  • Viestejä: 359
  • hecc this
Vs: Kaksoiselämää (K-7)
« Vastaus #3 : 06.04.2010 01:27:20 »
Mustalupiini: kyllä tää vähän tais tökkiä mut kirjotin tätä aamuyöstä joten :: DD mut kiitos tosi paljon kommentista♥
오빠는 네가 너무 밉다
오빠는 네 말 듣기 싫다

AfterLife

  • Almost Easy
  • ***
  • Viestejä: 128
  • How Do i live, without ones i love?
Vs: Kaksoiselämää (K-7)
« Vastaus #4 : 29.05.2010 00:09:16 »
Oiii tykkäsiiin :)))  <3
(sorry en osaa mitään järkevää kommentoida)
“Gerard and I, we’re not gay, but we like to play around. What’s gay about blow jobs anyway?”  - Frank Iero

“I play guitar and fuck little girls.. And drink.”  - Zacky Vengeance

Verbal Jint

  • ultimate hecc
  • ***
  • Viestejä: 359
  • hecc this
Vs: Kaksoiselämää (K-7)
« Vastaus #5 : 29.05.2010 07:11:35 »
aMUSEed: aw thanks kommentista :)
오빠는 네가 너무 밉다
오빠는 네 말 듣기 싫다