Title: Veljeni, jota minulla ei enään ole.
Author:amorgirl
Rating: S
Fandom: Houkutus
Genre: hienoinen angsti varmaan
Beta: Kotitonttu
Disclaimer: En saa tästä mitään rahallista korvausta, kaikki kuuluu ihanalle S. Meyerille.
Warnings: eipä kai mitään
Summary: Miä pystyn estämään hänen aikeet.
Veljeni, jota minulla ei enään ole.
Apov
Katselin lumisadetta, minun olisi kovasti tehnyt mieli mennä sinne. Mutten voinut, en voinut antaa
Jasperin ja Edwardin pilata Bellan elämää. Eihän hän varmaa ikinä olisi saanut tietää siitä, mutta en
myöskään halunnut pilata omaa avioliittoani.
''Mikset mene ulos, kun kuitenkin haluat?'', Jasper kysyi.
''En anna sinun tehdä sitä.'', vastasin.
''Mitä? Voit sinä ulos mennä ilman minuakin.'', hän vastasi.
''Hän ei ole vielä ehdottanut sitä sinulle. Mutta tuonne en mene ellet tule mukaani.'', vastasin.
''Mikset?'', hän kysyi ihmeissään.
''En anna teidän pilata meidän tai Edwardin ja Bellan avioliittoa.'', vastasin ja katsahdin miestäni.
''Mitä tarkoitat, kerro minulle.'', hän pyysi ja istahti viereeni.
''En, minä aion vain estää sen.'', vastasin.''Missä Edward on?'', jatkoin.
''Ylhäällä, huoneessaan.'', hän sanoi. Juoksin nopeasti sinne. Pystyn muuttamaan hänen mielensä.
Vakuutin itselleni, että pystyisin.
''Edward?'', kysyin hänen oveltaan.
''Kerro?'', hän pyysi.
''Lähde kanssani ulos.'', sanoin ja yritin peittää ajatukseni.
''Miksi?'', hän kysyi.'' Jotakin tärkeätäkin?'', hän jatkoi.
''On, tämä on tärkeätä. Tule nyt vain.'', käskin ja käännyin.
''Selvä, mutta mikset voi sanoa sitä täällä?'', hän kysyi.
''Koska, en halua että muut kuulevat.'', vastasin ja pinkaisin juoksuun. Hän sai minut nopeasti kiinni,
olihan hän perheemme nopein juoksia.
''No?'', hän kysyi päästyämme aukiolle, jolla pelasimme pesäpalloa.
''Et saa! Et saa pilata tulevaa avioliittoasi, et saa pilata minun ja Jasperin avioliittoa!'', huusin
hänelle.
''Mitä tarkoitat?'', hän kysyi ihmeissään.
''Tiedät hyvin mitä tarkoitan.'', vastasin.
''En anna sinulle edes mahdollisuutta puhua Jasperin kanssa. Me lähdemme, me lähdemme tänään.
Pyydän, pysy täällä niin kauan, että olemme poissa.'',sanoin ja käännyin lähteäkseni.
''Mitä? Senkö takia, että meinasin kertoa hänelle tunteeni jotka hän toden näköisesti aistii?'', hän
kysyi, tai oikeastaan raivosi. Puhui vihaisesti muttei huutanut.
''Niin.'', sanoin ja katsahdin vielä veljeeni, veljeeni joka yritti pilata avioliittoni. Veljeeni joka halusi
varastaa rakkauteni. Veljeeni jota inhosin.
''Ja pysykkin poissa meidän elämästämme!'', huusin ennen kuin juoksin pois.
Juoksin nopeasti kotiin, ryntäsin sisälle. Pakkasin laukkuuni rahat ja kännykän, meikit ja passit.
''Alice? Onko kaikki hyvin?'', Jasper kysyi huolissaan.
''On, meidän täytyy lähteä, nyt.'', sanoin.Hän katsoi minua ihmeissään.
''Miksi?'', hän kysyi.
''Kerron matkalla. Menetkö käynnistämään auton?'', pyysin. Hän kipaisi autotalliin ja käynnisti
kirkkaan keltaisen porchen. Porchen jonka sain veljeltäni jota vihaan.
''Jasper, ota joku muu auto!'', huusin alakertaan. Hän kyllä kuulisi, hän kunnioittaisi pyyntöäni ja
vaihtaisi omaan autoonsa, tai Carlislen. Juoksin vielä alakertaan, kirjoitin nopeasti lapun, jossa
kerroin, että meidän pitää lähteä. Kyllä he ymmärtäisivät ja Edward voisi selittää miksi.
Jasper odotti valmiina etuoven edessä. Pujahdin nopeasti autoon, hän kurvasi pois pihastamme,
pois kodistamme. Kauas pois veljestäni, jota minulla ei enään ollut
