Author: Myrsyli_uutE96
Beta: Pari kivaa ihmistä:)
Fandom: Twilight
Genre: Taitaapi mennä fluffyn puolelle:
Ikäraja: Sallittu, minun mielestäni.
Vastuuvapaus: Jep, hahmot kuuluu S. Mayerille, mutta minä vähän lainasin niitä.
A.N/ OKei. Tässä sitten on. Osallistuu jouluhaasteeseen. Ai niin, hyvää joulua kaikille, erityisesti -AliceCullen-ille
Tässä on sulle yks tosi monesta.
Lumen pienet kellot.
Oli jouluaatto. Cullenien talossa oli valmisteltu joulua jo pidemmän aikaa. Kuusi oli haettu jo sisälle, Emmett oli pystyttänyt sen saliin jo edellisenä iltana. Oli aikainen aamu, hiljaisuus täytti suurinta osaa huoneista. Alice oli innoissaan, hän pyörähteli punaisessa juhlamekossaan kuin siro ballerina. Mekko oli pitkä, siinä ei ollut hihoja mutta pitkät hansikkaat ja kauluksessa ja hansikkaiden suussa oli vaaleaa turkiksen tapaista. Hame-osan päällä oli hieman silkkiä, ja Alice näytti tavallista menninkäismäisemmältä.
Hän asteli saliin, siellä oli melkein kaikki täydellistä. Alice otti vapauden sytyttää takan. Hän jäi tarkastelemaan oliko jotain vialla. Ainoastaan kuusta ei ollut koristeltu. Alice vilkaisi ympärilleen, ja vilisti sitten ullakolle hakemaan koristelaatikoita. Sieltä hän haki kaksi lootaa, tai paremminkin arkkua. Hän oli todella iloinen, kuin pikkutyttö ensilumen aikaan. Häntä harmitti, koska lunta ei ollut satanut juuri lainkaan.
Hän otti laatikosta koristeita. Oli punainen, vihreä, kultainen pallo. Vaalea simpukan näköinen ja kultaista ja hopeista nauhaa. Hän kiinnitti niitä kuuseen. Punavalkoinen karamellitanko ja kolme lasienkeliä ja muutama oikea kynttilä, nekin löysivät paikkansa kuusen oksilta.
Alice vilkaisi ikkunasta ulos, koska oli täysin varma että oli kuullut pienten kulkusten ääniä. Hän meni pihalle, ja katseli ympärilleen. Sitten, ihan varkain, hänelle tuli pakonomainen tarve ryhtyä tanssimaan. Yksi lumihiutale tipahti hänen nenälleen, ja hän aloitti.
Hitaasti sivuaskelia,
pyörähdys,
muutama askel,
piruetti,
vaaka
ja niin edespäin.
Aina vain nopeammin.
Luntakin leijui alas, lumen kellot soivat hiljaa.
Tuuli muodosti pyörteitä, nostaen hiutaleita pyörteille. Alice näytti suunnattoman kauniilta siinä tanssiessaan, ja hän oli täysin varma että metsästä kuului hiljaista musiikkia.
Hetken kuluttua hän lopetti, ja lunta satoi tasaisesti, lumi kertyi katolle, maahan, puihin, ja Alice seurasi sitä onnellisena.
Pian ovi kolahti, ja Jasper saapui hiljaa katsomaan Alicea. Hänen henkensä olisi salpautunut näyn kauneudesta, jos hän hengittäisi. Alice seisoi tuulessa mekko päällään, hiuksissa lumihiutaleita, hänen rakastamansa vampyyri koko kauneudessaan, niin viattomana ja haavoittamattomana. Ja tyttö oli vain ja ainoastaan hänen, mistä hän oli todella iloinen. Jasper meni tytön luo, otti tätä kädestä ja pyysi tulemaan sisälle.
Alice seurasi auliisti.
Sisällä Jasper vei hänet saliin ja kysyi, halusiko tämä laittaa tähden kuuseen. Totta kai tyttö halusi, mutta ei yltänyt. Jasper nosti tytön varoen kuin kristallipatsaan istumaan olalleen ja Alice kurottui laittamaan tähden. Jasper laski tytön varovasti maahan. Sitten he sytyttivät kynttilät, ja ihailivat näkyä hetken. He istuutuivat nojatuoliin takan ääreen. Alice laski päänsä Jasperin rinnalle, ja olisi nukahtanut siihen, jos vain olisi pystynyt nukkumaan. Pian Jasper antoi Alicelle pienen kaulaketjun aamun hiljaisuudessa, kuiskaten:
”Hyvää joulua, rakastan sinua ikuisesti”, ja sitten he suutelivat, ja hiljaisuudessa soivat vain lumen pienet kellot.
