Ficin nimi: Yllätyksiä
Kirjoittaja(t): nnee
Ikäraja: K-11
Fandom: Twilight/Houkutus
A/N: Joo, eli tällästä aloin kirjottelemaan. En omista hahmoja ja sitä rataa
On vähän lyhyt alku, mut toivottavastu joku tykkää
1. Ei Bella mennytkään syntymäpäivilleJacobMuistan ne päivät kuin eilisen. Bella oli 5-vuotias ja minä taas 3-vuotias. Siihen aikaan Bella oli mielestäni todella cool. Totta kai, olinhan minäkin cool, kun sain hengata kaksi vuotta vanhemman tytön kanssa. Ja Bellakin tykkäsi olla minun kanssa. Hän tykkäsi siitä kun hänellä oli valtaa ja oli joku jota pitää vaikka pikkuveljenään, kun ei hänellä ikinä sellaista itsellään ollut.
Bella, Renée ja Charlie olivat juuri saapuneet meidän pihaamme. Bella tuli testaamaan isäni minulle rakentamaa uutta hiekkalaatikkoa. Bella juoksi heti hiekkalaatikolle ja minä tietty pää kolmantena jalkana juosten perässä. ”Jake istuu”, Bella komensi. Minä tottelin kiltisti ja istahdin hiekkalaatikon reunalle. Bella alkoi leikkiä minun uusilla hiekkaleluillani. Minä mutristin huuliani mietteliäänä. ”Saako Jake leikkiä?” Olin kysynyt Bellalta. ”Ei. Leikitään, että minä olen äiti ja sinä isi. Isit eivät ikinä tee mitään”, Bella vastasi. Nojasin tylsistyneenä kämmeneeni ja katselin, kun Bella teki mutakakkuja. ”Jake syö!” Bella sanoi ojentaen mutaista lapiota suuhuni. Pudistin päätäni. ”Katso, minä sanoin, ettei isit tee mitään – paitsi menee naimisiin saadakseen äitin tekemää ruokaa, kuulin kun äiti puhui”, Bella nauroi. ”Jake menee naimisiin Bellan kanssa”, olin sanonut ja sittenkin maistanut Bellan tekemää mutavelliä.
Naurahdin hiljaisesti muistoilleni ja siirsin hiussortuvan Bellan kasvojen edestä. Bella huokaisi unissaan. Bella hivutti kätensä vatsalleni ja suuteli minua. ”Huomenta”, Bella sanoi unisena. ”Huomenta itsellesi”, sanoin laittaessani kättäni Bellan käden päälle, kietoen sormeni hänen sormiinsa. Suljin silmäni ja naurahdin. ”Mille sinä naurat?” Bella kysyi nostaen kysyvästi kulmiaan. Huokaisin, avasin suuni sanoakseni jotain, mutta pudistinkin vain päätäni. Bella nyökkäsi ja painoi päänsä rintaani vasten. Bella alkoi piirtää sormellaan epämääräistä kuviota vatsaani. Bella alkoi suudella rintaani ja siirtyi kaulan alueelle. Hänen kätensä hyväilivät vartaloani. Huokaisin ja otin Bellan kasvot kämmeniini ja suutelin häntä. Hitaasti ja kiusoittelevasti Bella repi ainoaa vaatekappalettani pois, jota olin yöllä päälläni pitänyt. Hän heitti sen lattialle ja siirtyi hyväilemään keskivartaloani ja sieltä aina alemmas… Alavatsan kohdalla hän pysähtyi ja virnisti ilkeästi. ”Anteeksi, minun pitää valmistautua Jessican synttäreille”, Bella sanoi edelleen se sama ilkikurinen virne naamallaan. Naurahdin tuohtuneesti ja kohautin olkapäitäni.
Bella oli mennyt suihkuun ja minä puin samalla päälleni. Menin samaiseen kylpyhuoneeseen pesemään hampaitani. ”Kiusallasiko sinä tänne tulit?” Bella kysyi laittaessaan pyyhettään päällensä. ”Kuka se täällä kiusaa? En minä sitä paitsi kiusaa, olisi pitänyt tulla pesemään hampaita hieman aikaisemmin”, sanoin suu täynnä vaahtoutunutta hammastahnaa ja vinkkasin silmääni Bellalle. Bella tökkäsi olkapäätäni leikkisästi kulkiessaan ohitseni. ”Missä ne Jessican juhlat on? Voisin heittää sinut sinne. Ei minulla muutakaan tekemistä ole”, kysäisin. ”Cullenien luona. Tulisit sinäkin, siitä tulisi varmasti hauskaa”, Bella ehdotti. Purin huultani ja silitin päätäni hermostuneesti. ”En oikein tiedä. En voi, he ovat vam – siis minulla on sittenkin muuta menoa tänään”, valehtelin. Oikeasti olisin tahtonut mennä sinne ja repiä heiltä silmät päästä ja heittää roviolle, mutta Bellan vuoksi sitä en tehnyt. Jessicakin seurustelee Edwardin kanssa, Bella tulisi surulliseksi Jessican puolesta.
BellaOnneksi Jacob ei tarjoutunut tulemaan mukaan, muuten olisin saanut keitettyä todella pahan sopan. Juoksin äkkiä läheiseen tienmutkaan, jossa Emmett jo odottikin minua. ”Hei, rakas”, tervehdin Emmettiä. Emmett virnisti hymyillen. ”Hei vaan itsellesi”, Emmett vastasi. ”Jacob luulee vieläkin, etten tiedä teistä, hän meinasi äsken paljastaa sen.” Emmett vain naurahti. Hivelin sormiani ja pureskelin huuliani hermostuneesti. ”Tiedätkö, meidän pitäisi ehkä kertoa Jacobille. Minulla on niin syyllinen olo”, tunnustin peläten Emmettin reaktiota, se kun saattoi olla hyvinkin arvaamaton tai sitten hän pistää koko homman läskiksi. Emmett aloitti sen ihanaisen röhönaurunsa. Arvasin, ei hän ikinä osaa olla vakava. ”Tuo oli vitsi, eikö vain? Ja miksi sen ihmissusirääpäleen tarvitsisi edes tietää? Arvaa kuinka monen kauniin susitytsylin kanssa hän käy metsässä vähän…” Huokaisin turhautuneesti ja kohautin olkapäitäni. ”Emmett, tuo on ällöttävä ajatus. Voisit ehkä joskus ottaa asiat hieman vakavammin”, sanoin kiukkuisesti. Tunsin, kuinka raivo vain kasvoi sisälläni. ”
Voisit ehkä joskus ottaa asiat hieman vakavammin”, Emmett sanoi matkien minua ja yritti käyttää vielä samanlaista äänensävyä.
Olimme perillä Cullenien talolla. Kukaan Culleneista ei ollut kotona. Paitsi Emmett, kun hän astuisi sisään taloon. Jätimme takkimme eteiseen. Emmett kietaisi kätensä niskani yli ja ohjasi minut olohuoneeseen. Sydämeni oli pysähtyä. Voi, kuinka kaunista. Pari hengenvetoa jäi väliin. Olin aivan yllättynyt. ”Emmett, tämä on… Vau, siis. Hienoa.” Enempää, enkä parempia sanoja saanut suustani ulos. Emmett oli täyttänyt melkein koko huoneen valkoisilla, punaisilla ja vaaleanpunaisilla kynttilöillä. Hän oli laittanut takan päälle ja peittänyt huoneen tummanpunaisilla ruusunlehdillä. Hän kietoi vahvat kätensä ympärilleni ja katsoi silmiini. ”Vieläkö tästä pitää kertoa Jacobille?” Pudistin päätäni. En sillä, että vastaus olisi ei, vaan sillä, etten tosiaan enää tiennyt. Emmett hymähti tyytyväisenä.
//Lisäsin fandomin alkutietoihin, kun se sieltä puuttui vaikka se sinne kuuluisi ;] -Snapu
