Kirjoittaja Aihe: Twilight: Yllätyksiä, K-11 | 2. luku ilmestynyt :)  (Luettu 4963 kertaa)

nnee

  • ***
  • Viestejä: 6
Ficin nimi: Yllätyksiä
Kirjoittaja(t): nnee
Ikäraja: K-11
Fandom: Twilight/Houkutus
A/N: Joo, eli tällästä aloin kirjottelemaan. En omista hahmoja ja sitä rataa  ;D On vähän lyhyt alku, mut toivottavastu joku tykkää :D

1. Ei Bella mennytkään syntymäpäiville

Jacob

Muistan ne päivät kuin eilisen. Bella oli 5-vuotias ja minä taas 3-vuotias. Siihen aikaan Bella oli mielestäni todella cool. Totta kai, olinhan minäkin cool, kun sain hengata kaksi vuotta vanhemman tytön kanssa. Ja Bellakin tykkäsi olla minun kanssa. Hän tykkäsi siitä kun hänellä oli valtaa ja oli joku jota pitää vaikka pikkuveljenään, kun ei hänellä ikinä sellaista itsellään ollut.

Bella, Renée ja Charlie olivat juuri saapuneet meidän pihaamme. Bella tuli testaamaan isäni minulle rakentamaa uutta hiekkalaatikkoa. Bella juoksi heti hiekkalaatikolle ja minä tietty pää kolmantena jalkana juosten perässä. ”Jake istuu”, Bella komensi. Minä tottelin kiltisti ja istahdin hiekkalaatikon reunalle. Bella alkoi leikkiä minun uusilla hiekkaleluillani. Minä mutristin huuliani mietteliäänä. ”Saako Jake leikkiä?” Olin kysynyt Bellalta. ”Ei. Leikitään, että minä olen äiti ja sinä isi. Isit eivät ikinä tee mitään”, Bella vastasi. Nojasin tylsistyneenä kämmeneeni ja katselin, kun Bella teki mutakakkuja. ”Jake syö!” Bella sanoi ojentaen mutaista lapiota suuhuni. Pudistin päätäni. ”Katso, minä sanoin, ettei isit tee mitään – paitsi menee naimisiin saadakseen äitin tekemää ruokaa, kuulin kun äiti puhui”, Bella nauroi. ”Jake menee naimisiin Bellan kanssa”, olin sanonut ja sittenkin maistanut Bellan tekemää mutavelliä.

Naurahdin hiljaisesti muistoilleni ja siirsin hiussortuvan Bellan kasvojen edestä. Bella huokaisi unissaan. Bella hivutti kätensä vatsalleni ja suuteli minua. ”Huomenta”, Bella sanoi unisena. ”Huomenta itsellesi”, sanoin laittaessani kättäni Bellan käden päälle, kietoen sormeni hänen sormiinsa. Suljin silmäni ja naurahdin. ”Mille sinä naurat?” Bella kysyi nostaen kysyvästi kulmiaan. Huokaisin, avasin suuni sanoakseni jotain, mutta pudistinkin vain päätäni. Bella nyökkäsi ja painoi päänsä rintaani vasten. Bella alkoi piirtää sormellaan epämääräistä kuviota vatsaani. Bella alkoi suudella rintaani ja siirtyi kaulan alueelle. Hänen kätensä hyväilivät vartaloani. Huokaisin ja otin Bellan kasvot kämmeniini ja suutelin häntä. Hitaasti ja kiusoittelevasti Bella repi ainoaa vaatekappalettani pois, jota olin yöllä päälläni pitänyt. Hän heitti sen lattialle ja siirtyi hyväilemään keskivartaloani ja sieltä aina alemmas… Alavatsan kohdalla hän pysähtyi ja virnisti ilkeästi. ”Anteeksi, minun pitää valmistautua Jessican synttäreille”, Bella sanoi edelleen se sama ilkikurinen virne naamallaan. Naurahdin tuohtuneesti ja kohautin olkapäitäni.

Bella oli mennyt suihkuun ja minä puin samalla päälleni. Menin samaiseen kylpyhuoneeseen pesemään hampaitani. ”Kiusallasiko sinä tänne tulit?” Bella kysyi laittaessaan pyyhettään päällensä. ”Kuka se täällä kiusaa? En minä sitä paitsi kiusaa, olisi pitänyt tulla pesemään hampaita hieman aikaisemmin”, sanoin suu täynnä vaahtoutunutta hammastahnaa ja vinkkasin silmääni Bellalle. Bella tökkäsi olkapäätäni leikkisästi kulkiessaan ohitseni.  ”Missä ne Jessican juhlat on? Voisin heittää sinut sinne. Ei minulla muutakaan tekemistä ole”, kysäisin. ”Cullenien luona. Tulisit sinäkin, siitä tulisi varmasti hauskaa”, Bella ehdotti. Purin huultani ja silitin päätäni hermostuneesti. ”En oikein tiedä. En voi, he ovat vam – siis minulla on sittenkin muuta menoa tänään”, valehtelin. Oikeasti olisin tahtonut mennä sinne ja repiä heiltä silmät päästä ja heittää roviolle, mutta Bellan vuoksi sitä en tehnyt. Jessicakin seurustelee Edwardin kanssa, Bella tulisi surulliseksi Jessican puolesta.

Bella

Onneksi Jacob ei tarjoutunut tulemaan mukaan, muuten olisin saanut keitettyä todella pahan sopan. Juoksin äkkiä läheiseen tienmutkaan, jossa Emmett jo odottikin minua. ”Hei, rakas”, tervehdin Emmettiä. Emmett virnisti hymyillen. ”Hei vaan itsellesi”, Emmett vastasi. ”Jacob luulee vieläkin, etten tiedä teistä, hän meinasi äsken paljastaa sen.” Emmett vain naurahti. Hivelin sormiani ja pureskelin huuliani hermostuneesti. ”Tiedätkö, meidän pitäisi ehkä kertoa Jacobille. Minulla on niin syyllinen olo”, tunnustin peläten Emmettin reaktiota, se kun saattoi olla hyvinkin arvaamaton tai sitten hän pistää koko homman läskiksi. Emmett aloitti sen ihanaisen röhönaurunsa. Arvasin, ei hän ikinä osaa olla vakava. ”Tuo oli vitsi, eikö vain? Ja miksi sen ihmissusirääpäleen tarvitsisi edes tietää? Arvaa kuinka monen kauniin susitytsylin kanssa hän käy metsässä vähän…” Huokaisin turhautuneesti ja kohautin olkapäitäni. ”Emmett, tuo on ällöttävä ajatus. Voisit ehkä joskus ottaa asiat hieman vakavammin”, sanoin kiukkuisesti. Tunsin, kuinka raivo vain kasvoi sisälläni.   ” Voisit  ehkä joskus ottaa asiat hieman vakavammin”, Emmett sanoi matkien minua ja yritti käyttää vielä samanlaista äänensävyä.
   
Olimme perillä Cullenien talolla. Kukaan Culleneista ei ollut kotona. Paitsi Emmett, kun hän astuisi sisään taloon. Jätimme takkimme eteiseen. Emmett kietaisi kätensä niskani yli ja ohjasi minut olohuoneeseen. Sydämeni oli pysähtyä. Voi, kuinka kaunista. Pari hengenvetoa jäi väliin. Olin aivan yllättynyt. ”Emmett, tämä on… Vau, siis. Hienoa.” Enempää, enkä parempia sanoja saanut suustani ulos. Emmett oli täyttänyt melkein koko huoneen valkoisilla, punaisilla ja vaaleanpunaisilla kynttilöillä. Hän oli laittanut takan päälle ja peittänyt huoneen tummanpunaisilla ruusunlehdillä. Hän kietoi vahvat kätensä ympärilleni ja katsoi silmiini. ”Vieläkö tästä pitää kertoa Jacobille?” Pudistin päätäni. En sillä, että vastaus olisi ei, vaan sillä, etten tosiaan enää tiennyt. Emmett hymähti tyytyväisenä.


//Lisäsin fandomin alkutietoihin, kun se sieltä puuttui vaikka se sinne kuuluisi ;] -Snapu
« Viimeksi muokattu: 14.11.2014 20:00:18 kirjoittanut Beyond »

Rassermus

  • ***
  • Viestejä: 548
  • Do you like it? I like it. I lööööv it!
Vs: Yllätyksiä
« Vastaus #1 : 24.11.2009 12:08:43 »
Jotenkin sileee oooooiiii. Ihanaa ku joku on kirjottanu vaihteeks tälläsiiki parituksii^^
Tyksin, mut Bella. Yhyyy. tyytyis vaa jompaankumpaan. Mut siis tartkoitin että tykkään^^ Paljon^^
Tuleeks jatkoo?

nnee

  • ***
  • Viestejä: 6
Vs: Yllätyksiä
« Vastaus #2 : 24.11.2009 13:58:24 »
Jotenkin sileee oooooiiii. Ihanaa ku joku on kirjottanu vaihteeks tälläsiiki parituksii^^
Tyksin, mut Bella. Yhyyy. tyytyis vaa jompaankumpaan. Mut siis tartkoitin että tykkään^^ Paljon^^
Tuleeks jatkoo?

Kiitos paljon :) Tää on mun eka ficci, joten kiva, että tykkäät. Ja jatkoa on luvassa! :D

nnee

  • ***
  • Viestejä: 6
Vs: Yllätyksiä
« Vastaus #3 : 24.11.2009 20:24:10 »
2. Omantunnon tuskia

Bella

Minulla oli ihana ilta Emmettin kanssa. Emmett toi minut kotiin vasta noin viideltä aamulla. Jacob ei onneksi ihmetellyt. Oikeastaan hän oli jo nukkumassa kun tulin kotiin. En mennyt nukkumaan ollenkaan. Miten olisin pystynyt? Minua hävetti aivan liikaa, vaikka tosin Jacob ei tiennytkään koko jutusta mitään. Keitin itselleni kahvia pysyäkseni hereillä. Otin kahvikupposen käteeni ja menin kuistille juomaan sitä.
   
Huokaisin syvään ja silmäni alkoivat kyynelehtiä. Kuivasin niitä villaneuleeni hihoihin. Painoin pääni polviini ja puristin silmiäni kovasti yhteen saadakseni kyynelehdinnän loppumaan. Äkkiä kuulin kuin hiekka olisi rapissut edessäni. Nostin katseeni, pyyhin silmäni vielä kerran nähdäkseni, kuka edessäni oli. Se oli Leah Clearwater. Hänellä oli varmaan jotain asiaa Jacobille. ”Ai, hei Leah.”  Hän tuijotti kysyvästi itkuisia kasvojani kauniilla suden silmillään. ”Ei, kyllä tässä kaikki on ihan hyvin”, vakuutin. Leah huokaisi kuin ei olisi uskonut. Leah tuli luokseni ja laittoi päänsä syliini. Hän katsoi silmiini anoen minun kertovan kaiken. Huokaisin ja painoin pääni Leahin turkkiin. ”En tiedä, mitä sanoisin. Sanotaanko vaikka, että en ole todellakaan ollut rehellinen Jacobille.” Leah pysyi aivan hiljaa. Paloin niin halusta kertoa kaiken, vuodattaa huoliani. ”Minä… minä olen ollut Emmettin kanssa”, sanoin. En halunnut sanoa pettäväni Jacobia Emmettin kanssa. Oli helpompaa sanoa se noin. Leah uljahti epätyytyväisenä. Hän oli pettynyt minuun. Minäkin olin pettynyt itseeni. Leah ei oikein enää tiennyt, miten päin olla, joten hän lähti juoksemaan takaisin kohti metsää. Hän varmaan tulee tapaamaan Jacobia huomenna, jos sen takia hän edes tuli tänne tänään.
   
Kello oli jo yhdeksän aamulla. Olo oli kauhea, koska en ollut nukkunut yöllä ollenkaan. Istuin sohvalla kuin patsas, tuijottaen ikkunasta ulos. Tunsin lämpimät kädet harteillani. ”Huomenta”, Jacob sanoi uniseen sävyyn. En kyennyt vastaamaan, pelkäsin, että paljastaisin kaiken. Pelkäsin, että saisin kerrottua Jacobille, kuinka kauhea ihminen olenkaan. ”Leah kävi täällä”, sanoin alakuloisesti. ”Ai, hitto! Unohdin kokonaan, että meidän piti mennä vartioimaan”, hän sanoi pettyneenä itseensä. ”Mitä te ylipäätänsä vartioitte?” Kysyin ihmeissäni. ”Osaatko pitää salaisuuden? En oikeasti saisi kertoa tästä.” Nyökkäsin. ”Ne Cullenit, joiden kanssa hengailette. He ovat tavallaan niin kuin… Äh, miten sen selittäisi? He ovat vampyyreja”, Jacob selitti katsoen minuun, pidänkö häntä ihan hölmönä. ”Ja heitäkö te vartioitte?” Jacob kohautti olkapäitään. ”No, heitäkin."

Jacob

Bella otti tuon vampyyrijutun aika hyvin. Ei kai se enää mikään yllätys ole, jos kerta seurustelee ihmissuden kanssa.
   
”Näytät kipeältä. Keitänkö sinulle teetä?” Bella ei vastannut. Hänen lasittunut katseensa oli porautunut ikkunaan. Istuuduin rakkaani viereen ja vedin häntä lähemmäs itseäni. Hän käpertyi kainalooni ja sulki silmänsä. ”Bella-rakas, ihan totta. Mikä on?” Nyt aloin oikeasti huolestumaan. ”Olen ihan kauhea ihminen”, Bella töksäytti. ”Ei, ethän ole! Olet maailman ihanin! Ei tuollaisia saa puhua.” Huokaisin turhautuneesti ja otin Bellasta tiukemman otteen. ”Tietäisitpä vain, Jacob. Minä todella toivon niin”, Bella sanoi elottomasti. ”Olen pahoillani, etten voi lohduttaa sinua, mutta minun täytyy nyt mennä.” Sain vastaukseksi vain pienen nyökkäyksen.
   
Muututtuani sudeksi, lähdin harppomaan kohti paikkaa, jossa olimme Leahin kanssa sopineet tapaavamme. Leah oli jo siellä. Olet myöhässä. Meidän piti jo tavata varhain aamulla, hän ajatteli. Anteeksi, Bella on hieman allapäin, enkä keksi syytä. Leah painoi päänsä kohti maata ja samalla kuulin hänen ajatuksensa Emmettistä ja Bellasta. Ei tuo ole totta! Mistä sinä tuollaista muka keksit?! Huusin ajatuksistani Leahille. Pelkäänpä, että se on totta. Olen pahoillani, ettet saanut kuulla sitä Bellalta ensin. Mene kotiin selvittelemään asioita. Jään Sethin kanssa vartioon. Samoin tein juoksin pois paikalta. Olin piilottanut aikaisemmin pari vaatekappaletta metsään ja kävin hakemassa ne. Muutuin ihmiseksi, en halunnut muiden kuulevan ajatuksiani. Nyt minua ei todellakaan huvittanut mennä kotiin. Pitäisi mennä repimään Emmettiltä pää irti!

(T/N: anteeks, et noi ajatuskohdat on nii epäselvii, mut  vastausboksi ei tykkää musta. mut ehkä te ette siihen kuole :D)
   
Kiukuissani juoksin kohti Cullenien taloa. En ehkä ihan vielä viitsisi satuttaa Emmettiä. Ja jos ihan totta puhutaan, en edes pystyisi siihen yksin. ”Emmett!” Huusin, vaikka se ei ole niin hyväkuuloisille tarpeellista. Äkkiä Emmett seisoikin kymmenen metrin päässä minusta. ”Mitäs pikku chihuahua siinä räksyttää?” Emmett sanoi ja hörähti nauruun. ”Minä tiedän. Minä tiedän Bellan ja sinun touhuistasi!”  Karjuin niin, että melkein ääni lähti. Nyt Emmett otti no-entäs-sitten?- ilmeensä. ”Jonain päivänä saan niin hyvän syyn kiskoa pääsi irti, ettei minun tarvitse tehdä sitä yksin. Jopa Bella kääntää selkänsä sinua vastaan!” Emmett käänsi selkänsä mennäkseen sisään. ”Vai niin”, hän mumisi ja naurahti astuessaan portaita kohti ovea. Minäkin poistuin paikalta. Päätin vastahakoisesti lähteä kotiin.
   
Seisoin kotioven edessä. Avasin oven miettien, pitäisikö sittenkin lähteä menemään. Kuitenkin astuin sisään ja vedin narisevan oven kiinni perässäni. Bella kuuli tuloni. ”Jake!” Hän huudahti ja riensi halaamaan minua. Pyristelin irti. Ehkä liiankin väkivaltaisesti; Bella kaatui. ”Miten voit olla tuollainen?!” Karjaisin ja juoksin yläkertaan.

mouu

  • ***
  • Viestejä: 117
Vs: Yllätyksiä | 2. luku ilmestynyt :)
« Vastaus #4 : 25.11.2009 18:00:21 »
Jaaatkoaaa tulluuuutt ! :D
Em on IHAN oma itsensä !  ;D tykkään.
Hyrr, jopa Emmett on järkevämpää seuraa kuin koirat, hyvä Bells ;)
Onkohan taas mahdollisesti käynyt niin että rakentava jäi taas jonnekki, hohho.. No sen voin sanoa että T Y K K Ä Ä N  !

Jaatkoaa vaaaan piiiiaan !
-mouu
team Edward♥
Dramione♥

nnee

  • ***
  • Viestejä: 6
Vs: Yllätyksiä | 2. luku ilmestynyt :)
« Vastaus #5 : 25.11.2009 20:08:10 »
Jaaatkoaaa tulluuuutt ! :D
Em on IHAN oma itsensä !  ;D tykkään.
Hyrr, jopa Emmett on järkevämpää seuraa kuin koirat, hyvä Bells ;)
Onkohan taas mahdollisesti käynyt niin että rakentava jäi taas jonnekki, hohho.. No sen voin sanoa että T Y K K Ä Ä N  !

Jaatkoaa vaaaan piiiiaan !
-mouu

Kiva, että säkin tykkäät. Kiva kirjoittaa, kun saa kehuja :D

E_Bella

  • Vieras
Vs: Yllätyksiä | 2. luku ilmestynyt :)
« Vastaus #6 : 25.11.2009 20:19:36 »
”Mitäs pikku chihuahua siinä räksyttää?” Emmett sanoi ja hörähti nauruun.
             repesin tälle kohdalle xD    :D      NIIN Emmett   ;D
hyvin kirjotat ja jatkoo!   

nnee

  • ***
  • Viestejä: 6
Vs: Yllätyksiä | 2. luku ilmestynyt :)
« Vastaus #7 : 26.11.2009 13:36:15 »
”Mitäs pikku chihuahua siinä räksyttää?” Emmett sanoi ja hörähti nauruun.
             repesin tälle kohdalle xD    :D      NIIN Emmett   ;D
hyvin kirjotat ja jatkoo!   

Kiitos sullekin :) Jatkoo on tulossa. Nyt on vaa inspiraatio jossain niin hukassa, mutta heti kun sitä löytyy, kirjottelen lisää. Ei viitsi väkisin ruveta kirjottelemaan :D

Rassermus

  • ***
  • Viestejä: 548
  • Do you like it? I like it. I lööööv it!
Vs: Yllätyksiä | 2. luku ilmestynyt :)
« Vastaus #8 : 26.11.2009 18:41:17 »
Hmmm. En oikeen osaa sanoo täst mitään. Jotenkin toi töksähti ja aika pahasti.
Silleen.... Mut aika hyvä kyl, mut jotenkin toi kirjotuksen toteutus häirittee... Mut joo. Tykkäsin silti kai^^
Jatkoa vaan^^

nnee

  • ***
  • Viestejä: 6
Vs: Yllätyksiä | 2. luku ilmestynyt :)
« Vastaus #9 : 26.11.2009 19:18:21 »
Hmmm. En oikeen osaa sanoo täst mitään. Jotenkin toi töksähti ja aika pahasti.
Silleen.... Mut aika hyvä kyl, mut jotenkin toi kirjotuksen toteutus häirittee... Mut joo. Tykkäsin silti kai^^
Jatkoa vaan^^

Joo, kiitos palautteesta :D Yritän tehä ens luvusta hieman paremman. Tartten vaan nyt sitä inspiraatioo jostain... Ja saa tietty ehdotella, mitä toivois tähän ficciin :)

Kotitonttu

  • ***
  • Viestejä: 478
Vs: Yllätyksiä | 2. luku ilmestynyt :)
« Vastaus #10 : 28.11.2009 00:02:03 »
vaikuttaa tosi mukavalle, ihana tuo Jacobin lapsuusmuisto ♥
Tyhmä bella ;'<

Jatkoa! =)
olkapäällä kyyhkynen vaikket sitä nää