Tekijä: Minäpä minä.
Beta:Eipä ole.
Paritus: Jotain epämääräistä. Ei varsinaista.
Summary:Jere tykkää Noorasta, mutta välittääkö Noora pojasta yhtään??
Ikäraja: Jotain Sallitun paikkeilla se on.
Omistuskirjoitus: Juulia ja Ella. Olette hahmoissa Nooran parhaimmat kaverit. Omistan teille<3 Ihanaa kun ootte olemassa! Noora olen tavallaan minä itse
Kertoja taas poikaystäväni.
A/N: Keksin tämän idean yhdellä matematiikan tunnilla. Joo ja kuten omistuskirjoituksesta näette (ääh siis luette) ole itse Noora ja Juulia ja Ella ovat parhaimmat kaverini ja tämän kertoja (Jere) on poikaystäväni ja tämä siis kertoo siitä, miten päädyimme yhteen. Älkää huoliko olen saanut luvan käyttää heidän nimiään tässä
En teekkään jatkotarinaa, koska olen hidas kirjoittamaan. Pelkkä one-shot, niin kuin alussakin.
VAROITUS: Kiroilua
Minä etsin ja kaipaan sinua katseellani.Ajattelen sinua. Mahdatko edes tietää, että vilkuilen sinua silloin tällöin? Haluan tietää. Haluan sinut. Haluan rakastaa sinua. Haluan olla sinun. Naurat kavereidesi kanssa. Saat heidät nauramaan yhdellä ainoalla sanalla. Toivoisin olevani yksi heistä. Toivoisin, että katsot minuun sanot sanasen ja minä nauran. Mutta sinä vilkuilet vain velipoikaa. En edes tajua, mitä näet hänessä. Mitä hän on minuun verrattuna? Ei mitään. Hän ei voisi koskaan pitää sinusta samalla tavalla huolta kuin minä. Silti sinä etsit häntä katseellasi. No jaa onhan teillä paljon yhteistä. Kenties sen takia haluaisit seurustella hänen kanssa? Te luette yhtä paljon. Teillä on samanlaiset luonteet. Hänkään ei jättäisi omaisiaan pulaan. Tai ystäviään. Näen silmistäsi ja katseestasi, että sinua on satutettu. Eikä pelkkä anteeksi anto auta. Haluaisin pidellä ja lohduttaa sinua.
"Kyllä se susta pitää. Ihan varmasti. Miksi se ei muuten olisi pyytänyt sua tanssimaan?" Sanoit Ellalle, joka oli yksi parhaista kavereistasi.
"No niinpä", Juulia, toinen kavereistasi sanoi. Mietin hetken. Minusta te puhuitte. Tiesin sen. Ella tykkäsi minusta, mutta minä tykkäsin sinusta. Se oli meidän ongelma.
"Hei!" Huudahdan. Käännytte kaikki kolme ympäri säikähtäneen näköisinä. Minua nauratti nähdä yleensä niin rento Noora nolona.
"Mitä meillä on seuraavaksi?" Kysyin muka välinpitämättömästi. Ilmeesi rentoitui hetkeksi ja näytit siltä, kuin voisit taas purskahtaa nauruun.
"Ruokailu," Vastasit ja väläytit hymyn perään.
"Sen jälkeen?" Utelin.
"Kysy Jesseltä," Sanoit ja irvistit perään. "Tulkaa, tytöt!" Jatkoit. Käännyitte taas ympäri ja jatkoitte matkaa Ruokalaan.
Kävelin perässänne ja voin hiukan pahoin. Miksi olit äyskinyt minulle sillä tavoin?
****
"Mikä sua vaivaa?" Jesse, veljeni kysyy ruokalassa.
"Ei mikään", Vastasin nopeasti.
"Mä melkein uskoin ton. Kerro nyt!" Jesse äyskähti. "Johtuuko se Noorasta?"
Nyökkäsin. Tietysti veljeni näki minusta läpi.
"En tajua mitä sä näet siinä. Tai siis... onhan sen luonne kiva ja tällei, mut se vois tehä jotain tolle harakanpesälleen!" Jesse jatkoi.
Vilkaisin taas suuntaasi. Olihan se totta, mietin. Sinulla tosiaan oli melkoinen harakanpesä. Punaiset olkapäille asti ulottuvat hiukset, jotka kihartuivat latvasta. Ruskeat silmät ja ihanat huulet. Meikkasit, jonkun verran. Et kuitenkaan liikaa etkä liian vähän. Joskus saan sinut omakseni.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Tässä, kommenteja!
