Kirjoittaja Aihe: Twilight: Käännös: Forever Young K-11 (17/56 luku saapunut 31.5.12)  (Luettu 68519 kertaa)

Vaivaiskoivu

  • ***
  • Viestejä: 173
  • Just open up your eyes
Vs: Käännös: Forever Young
« Vastaus #20 : 13.11.2009 16:33:32 »
Hihi, olipas vaan söpö alku. Ilmoittaudun lukijaksi. Että jatkoa vaan : )

~Vaivaiskoivu

Korsetti

  • ***
  • Viestejä: 106
  • lwl ♥
Vs: Käännös: Forever Young
« Vastaus #21 : 13.11.2009 19:28:18 »
awww..

tää oli tavattoman sulonen♥

vai että on oikee moni osainen, ihanaa !

no sitteppä sitä jatkoa toivotaan ;)
Yeah, I bet you will. You rap about it, yeah, word, keep it real!

Embuu

  • vammanaama
  • ***
  • Viestejä: 76
  • because you are the only exception ♥
Vs: Käännös: Forever Young
« Vastaus #22 : 13.11.2009 19:32:05 »
Yummy!!  :)
Tää on tosi söpö!! Tällä kertaa ei rakentavaa löydy..  :-X
Mutta!! odotan innolla jatkoa! ;)

~Emb
daadaaadaaadaaadaa

A-nuu

  • Guilty
  • ***
  • Viestejä: 256
  • Whatever it is, I didn't do it.
Vs: Käännös: Forever Young (2/56 luku saapunut 17.11.09)
« Vastaus #23 : 17.11.2009 18:21:40 »
T/N: Kiitos kamalasti kommenteista! Niitä oli tullut tosi paljon ja mukava kun te tykkäätte tästä. :D :D

2. luku

Aamuaurinko paistoi kirkkaasti olohuoneen ikkunoiden läpi, kun se heijastui lumesta. Katsoin kimaltelevaa ihoani hymyillen itsekseni, kun laitoin käsivarteni Edwardin käden viereen. ”Me sovimme yhteen”, nauroin katsoen hänen kauniisiin kasvoihinsa. Hän nyökkäsi hymyillen ja otti kädestäni kiinni suudellen polun sormenpäistäni ylös huulilleni. Painoin vartaloni häntä vasten kietoen käteni hänen kaulaansa. Hän otti minua vyötäröltä kiinni työntäen minua poispäin. Minä murahdin, mutta luovutin. Tiesin, että Renesmee heräisi pian, joten nousin ylös ja lähdin keittiöön. Edward seurasi takanani kävellen jääkaapille. Hän otti sieltä kolme munaa ja laittoi ne tiskipöydälle.

Vaikka Renesmee oli puoliksi ihminen, hän piti enemmän verestä kuin oikeasta ruoasta. Ainoa ruoka, mitä me saimme hänet ikinä syömään, olivat kananmunat. Kun hän oli pienempi ja me yritimme saada hänet syömään ihmisten ruokaa mieluummin kuin luovutettua verta, muistin raskausaikani, jolloin munat olivat ainoa asia, minkä pystyin pitämään sisälläni. Istuuduin katsomaan, kun Edward paistoi munia pannulla.

”Hei, pikkuinen”, hymyilin pienelle tytölle, joka seisoi oviaukossa. Hän haukotteli ja käveli luokseni laahaten jalkojaan. Vedin hänet syliini ja hän nojasi selkänsä rintakehääni. Hän kohotti nenänsä ilmaan ja nuuhkaisi.

”Nami, munia!” hän hurrasi liukuen pois sylistäni ja kumartuen Edwardin käden alta katsomaan kokkausta. Edward työnsi hänet pois hellan läheltä siirtäessään munat lautaselle.

”Mene tuoliisi.” Edward nyökkäsi päällään vieressäni olevaa tuolia, millä oli koroke. Renesmee onnistui kiipeämään sille helposti. Edward laittoi lautasen hänen eteensä ja Renesmee hengitti munien tuoksua ennen kuin läimäytti kätensä lautaselle. Edward selvitti kurkkuaan ojentaen pientä haarukkaa. Renesmee pyöräytti silmiään ja otti haarukan iskien sen ruokaansa.

Nojauduin taaksepäin tuolissani ja yritin pidätellä naurua. Vaikka Renesmee ei ollut täyttänyt vielä vuottakaan, hän näytti 4-vuotiaalta. Hän oli jollain tavoin fiksumpi kuin useimmat 4-vuotiaat, mutta useimmiten hän tykkäsi käyttäytyä kuin ikäisensä (tai sen ikäiseltä, miltä hän näyttää). ”Nessie, olisitko kiltti ja pitäisit ruoan suussasi.” Edwardin ääni vetäisi minut ajatuksistani. Katsoin Renesmeetä, joka virnisti leveästi isälleen suu täynnä ruokaa. Edward oli polvillaan lattialla siivoten Renesmeen tuolinalustaa. ”Entä sitten, sinulla on 4-vuotiaan vartalo, mutta et ole vielä edes 1-vuotias. Jäämmekö me nyt sitten jumiin uhmaikään?” Edward kysyi kohottaen katseensa häneen. Hän kohautti olkiaan ja katsoi minua.

”Valmis!” hän ilmoitti työntäen lautasensa minulle.

”Sinähän otit vain kaksi haarukallista.” Osoitin hänen vielä täyttä lautastaan. ”Jos sinä et syö, minä soitan Jacobille ja kiellän häntä viemästä sinua metsästämään myöhemmin”, sanoin ja kävelin kohti puhelinta iskien silmää Edwardille. Hän väläytti minulle hymyn ja vaihtoi ilmeensä nopeasti vakavaksi, kun hän siirsi katseensa Renesmeehen. 

”Se on totta. Minä luin hänen ajatuksensa”, hän valehteli työntäen lautasen takaisin hänen eteensä. Tuhahtaen Renesmee otti haarukan ja jatkoi syöntiään hiljaisuudessa. Laitoin puhelimen alas ja menin vaihtamaan vaatteet. Seisoin avuttomana valtavassa vaatehuoneessa, jonka rakas kälyni oli tehnyt minulle. Edward oli opettanut minulle eri kankaiden tuoksut, joten löysin farkut helposti. Sujautin ne päälleni samalla kun pohdin puseroa. Nappasin sinisen henkarilta ja vedin sen pääni yli. Vilkaisten kokovartalopeiliin, minä nyökkäsin kerran ja menin kylpyhuoneeseen harjaamaan lättääntyneet hiukseni. ”Ei väliä, mitä sinä teet, näytät aina upealta”, Edward sanoi tullen taakseni. Pyöräytin silmiäni ja tyrkkäsin leikkisästi hänen kylkeään kyynärpäälläni. Hän kumartui haukkoen henkeään.

”Voi anteeksi!” Hyppäsin ylös katsoakseni hänen kasvoihinsa. ”Minä unohdan vieläkin.” Vieläkin vastasyntyneenä minä unohdin voimani aina joskus. Hän vain nauroi ja suoristi itsensä.

”Ei se mitään”, hän sanoi suudellen minua. ”Minä pidän siitä”, hän virnisti iskien silmää. Minä nauroin läpsäyttäen häntä leikkisästi.

”Hei, verenimijät!” Jacob huudahti kävellen ovesta sisään. Miksi hänen täytyy kutsua meitä noin? Renesmee tykkäsi poimia sanoja, joita hänen ei pitäisi.

”Jakey!” Renesmee huusi keittiöstä. Pystyin kuulemaan hänen maitokuppinsa kaatuvan, kun hän loikkasi tuolilta. Näin Edwardin pudistavan päätään ja tiesin hänenkin kuulleen kupin kaatumisen.

”Hei, pikkuinen!” Jacob sanoi, kun minä ja Edward kävelimme olohuoneeseen. Renesmee hyppäsi hänen syliinsä ja hän sai tämän kiinni helposti. Kohottaen Renesmeen ilmaan, Jacob heitti hänet ylös kevyesti. Renesmee kiljui innoissaan, kun hänen hiuksensa levisivät hänen kasvoilleen, hänen laskeutuessaan taas Jacobin syliin.

”Hei, Jake”, sanoin nousten varpailleni ja antaen hänelle suukon poskelle. ”Kuinka yösi meni?” kysyin seuraten häntä sohvalle.

”En ole ikinä nukkunut niin hyvin”, hän huokaisi nojaten päätään sohvaan taputtaen samalla käsiään Renesmeen kanssa.

”Minä en!” Renesmee sanoi pudottaen Jacobin kädet. ”Minä näin pahaa unta, mutta äiti sai kaiken paremmaksi.” Hän hymyili minulle enkä minä voinut kuin hymyillä takaisin.

”Hei, Jacob.” Edward tuli keittiöstä kuivaten käsiään maidosta.

”Vere…”

”Jake! Älä tiedät kyllä kenen edessä”, pyysin silmäillen tytärtäni hänen sylissään. Renesmee kuunteli jokaista sanaa, minkä hän sanoi.

”Edward”, Jacob puuskahti.

”Kiitos”, minä hymyilin. Minä rakastin Jacobia, mutta joskus hän vain sai minut hulluuden partaalle. Hän oli niin suloinen ennen kuin hänestä tuli ihmissusi. Minä ikävöin entistä Jacobia, mutta nyt asiat ovat muuttuneet. Huomaan kyllä, että hänkin ikävöi entistä Bellaa, mutta minäkin olen muuttunut. Sitä paitsi, hän ei ole minulle mitään velkaa paitsi kunnioitusta ja kuuliaisuutta, kun meni leimautumaan minun tyttäreeni. Värähdin ajatukselle, mutta tukahdutin sen. En syyttänyt häntä enää, vaikka en tule koskaan tottumaan siihen. Jacobilla ja minulla oli aina ollut vahva yhteys, kun olin ihminen. Osa minusta tiesi, että olin hullaantunut häneen, kun toinen osa oli hullaantunut Edwardiin. Olin kiitollinen, että kaikki himo minun ja Jaken välillä oli nyt vain puhdasta ystävyyttä, pystyin ymmärtämään, että Renesmee oli ainoa, joka vetää meitä yhteen. Minä huokaisin pudistaen ajatukset päästäni. ”Eli mitä tänään on suunnitelmissa?” kysyin ristien jalkani. Ihmisen esittäminen oli nyt helpompaa. Pystyin nyt tekemään tavallisia ihmisliikkeitä ajattelematta sitä. Katsoin Edwardia, kun kukaan ei vastannut.

”En tiedä”, hän kohautti olkiaan istuen viereeni. ”En suunnitellut eläväni eilisen jälkeen”, hän sanoi liian hiljaa, jottei Renesmee olisi kuullut. Vilkaisin Renesmeetä nopeasti katsoakseni, oliko hän kuitenkin kuullut, mutta rentouduin, kun hän oli liian kiireinen näyttäessään Jacobille, jotain mielestään. Sen täytyi olla jotain hyvää, koska Jacobilla oli leveä virne huulillaan. Siirsin huomioni takaisin aviomieheeni… alan jo tottua siihen sanaan, aviomieheen. Se alkaa jo kuulostaa hyvältä.

”Ainakin Jake vie Renesmeen tänään metsästämään”, aloitin ottaen hänen kätensä omiini. Hän kietoi sormemme yhteen puristaen käsiäni.

”Mitä sinä oikein vihjailet, rouva Cullen?” Minua puistatti, kun en ollut vielä tottunut uuteen nimeeni.

”Vihjailen, että menisimme omalle metsästysretkellemme”, minä nauroin, kun lepattava toivo katosi hänen silmistään. ”Olet janoinen”, lisäsin päästäen hänen oikeasta kädestään seuratakseni hänen tummia silmänalusiaan.

”Niin sinäkin”, hän totesi nojautuen painamaan suukon silmäni alle.

”Ulos!” Renesmee huudahti liukuen pois Jacobin sylistä. Hänen korkea äänensä vapautti minut Edwardin onyksin väristen silmien syvyyksistä.

”Kylpyyn”, totesin yksinkertaisesti napaten hänet kesken harppauksen.

”Voi, älä viitsi!” hän valitti taistellen tiukkaa otettani vastaan. Hän antoi nopeasti periksi tietäen, ettei hän voisi voittaa.

”Mitä haluat laittaa päälle?” kysyin seisoen hänen huoneensa valtavassa vaatehuoneessa, minkä Alice oli tehnyt hänelle.

”Nätin mekon”, hän hymyili osoittaen pinkkiä ja sinistä kesämekkoa.

”Liian kylmä”, nauroin pudistaen päätäni.

”Tuon!” hän huudahti kävellen syvemmälle kaappiinsa. Seurasin hänen kannoillaan. Hän ojensi kätensä, kun otin hänen pinkit housunsa ja niihin sopivan paidan, jossa oli pinkkejä ja purppuran värisiä kukkia. Autoin häntä pukeutumaan, vaikka hän vaatikin tehdä suurimman osan itse. Sidoin hänen kengännauhansa ja harjasin hänen kiharansa.

”Valmiina?” Jacob kysyi koputtaen Renesmeen avoimeen oveen.

”Valmista”, sanoin työntäen Renesmeen pois sylistäni. ”Kaunista”, sanoin, kun hän pyörähti ympäri edessäni. Annoin hänelle harjan ja hän juoksi kylpyhuoneeseen viemään sen pois. Hän tuli takaisin tasan kahdessa sekunnissa pitäen Jacobin kädestä kiinni.

”Tule, Jakey!” hän marisi vetäen Jacobin käsiä kaikilla voimillaan. Vaikka hän olikin vahva, hän ei saanut Jacobia hievahtamaankaan.

”Niin, Jakey”, kiusasin ja kävelin heidän ohitseen ovesta. Hän vain pyöräytti silmiään ilkkuville sanoilleni.

Metsästysretkemme ei ollutkaan niin jännittävä kuin luulin sen olevan. Tiesin, että Edward tunsi samoin. Me olimme molemmat huolissamme, kun tyttäremme ei ollut valvovan silmämme alla. ”Hän on turvassa Jacobin kanssa”, vakuutin Edwardille, ja samalla itsellenikin. Hän puristi kättäni tiukasti kävellessämme ihmisten vauhtia Kalliovuorten reunaa.

”Tiedän, mutta minusta nyt on vielä liian aikaista päästää häntä silmistämme”, hän huokaisi katsellen kenkiään.

”Oletko valmis?” kysyin päästäen irti hänen kädestään. Hän katsoi minua hämmentyneenä. ”Mennään etsimään tyttäremme”, sanoin kävellen hänen edelleen. Hän seurasi aivan kannoillani.

”Luit ajatukseni”, hän vitsaili ottaen minua vyötäisiltä kiinni. Kiihdytin vauhtiani kuullen hänen tekevän sanoin.

”Juostaan kilpaa!” huusin olkani yli.
Welcome to the dark side... are you surprised that we lied about the cookies.

Curiosity killed the cat, but for a while I was the suspect.

NiNNNi

  • Weasley
  • ***
  • Viestejä: 593
    • LJ
Vs: Käännös: Forever Young (2/56 luku saapunut 17.11.09)
« Vastaus #24 : 17.11.2009 21:18:57 »
Aaww.. Ihana. :) Suomennat niin hyvin ja tarkkaan. :)
Ei pomppinu mitään virheitä silmiin ja se oli kuin suoraa Stephenien omasta kirjasta :)
Seuraava luku vain tuleen :) Nessie on vaan niin söpö ;)
Kiitos tästä. ♥
Other cities always make me mad
Other places always make me sad
No other city ever made me glad
New York, New York

kakku.

  • ***
  • Viestejä: 501
  • I know it hurts, it was meant to
Vs: Käännös: Forever Young (2/56 luku saapunut 17.11.09)
« Vastaus #25 : 17.11.2009 21:27:49 »
Aws, ihana luku! Kaikki hahmot ovat niin IC! Kaikka Jaken lätkäytykset ja ja :D Nessie on ihana<3
Ja rakentavaa en osaa kirjoittaa.
Kiitos.
But I am the chosen one.
Avatar by Aiju

E_Bella

  • Vieras
Vs: Käännös: Forever Young (2/56 luku saapunut 17.11.09)
« Vastaus #26 : 18.11.2009 13:54:47 »
oih...!
ihana luku : D          <3
JaTkOa!
  ei rakentavaa, sorry... xD

anskuu

  • ***
  • Viestejä: 132
  • in you i trust
Vs: Käännös: Forever Young (2/56 luku saapunut 17.11.09)
« Vastaus #27 : 18.11.2009 14:37:30 »
Awww, ihana luku taas!
Nessie on söpö  :D
Jatkoa

Rakentava jäi jonnekin, anteeksi ^^"
I'm ready to crawl on my knees to know it all

Naxone

  • Kaipauksen haamu
  • ***
  • Viestejä: 184
  • Say what you want
Vs: Käännös: Forever Young (2/56 luku saapunut 17.11.09)
« Vastaus #28 : 18.11.2009 18:34:41 »
Jakey on ihana lempinimi!
Tykkään!
Suomennat erinomaisen hyvin ja virheitä en löydä sitten millään!  >:(
(eikun, ihan hyvä asia sen on  ;D)
Jatkoopi!

-Nax
Mr. Boombastic
What you want is some boombastic romantic
Mr. Lover lover, Mr. Lover lover, girl, Mr. Lover lover

Korsetti

  • ***
  • Viestejä: 106
  • lwl ♥
Vs: Käännös: Forever Young (2/56 luku saapunut 17.11.09)
« Vastaus #29 : 18.11.2009 18:49:14 »
Hienoa, tähän tullu jatkoa! :)

Ihana luku taas, en voi muuta sanoa, koska rakentava on kadoksissa o.O

Mutta, jatkoa odotellaan  ;)
Yeah, I bet you will. You rap about it, yeah, word, keep it real!

mouu

  • ***
  • Viestejä: 117
Vs: Käännös: Forever Young (2/56 luku saapunut 17.11.09)
« Vastaus #30 : 18.11.2009 19:48:11 »
Ääww, suloista :') oi etttä, oon ihan hulluna tähän!
Suomennat erittäin hyvin.  :)

Jatkoa piaaaan !!!

-mouu
team Edward♥
Dramione♥

José

  • ***
  • Viestejä: 132
Vs: Käännös: Forever Young (2/56 luku saapunut 17.11.09)
« Vastaus #31 : 18.11.2009 22:34:12 »
OI!! IHANAA!!! Aamunkoi on luettu ja kirjasarjasta alkaa olla pahoja vieroitusoireita. Onneksi löysin tämän ja onneksi tämä on vielä niin pitkä, että ei varmasti ehdi saamaan vieroitusoireita.  ;D

Iso kiitos sinulle, että käännät jotain näin ihanaa tarinaa. :) Käännöksen teksti on sujuvaa ja helppolukuista, niin se lisää lukunautintoa. :)
"Usein Dracon päässä ei liiku muuta kuin silmät."

Rainy

  • ***
  • Viestejä: 63
  • Pikku Vampyyriprinsessa
Vs: Käännös: Forever Young (2/56 luku saapunut 17.11.09)
« Vastaus #32 : 19.11.2009 15:48:13 »
OI!! IHANAA!!! Aamunkoi on luettu ja kirjasarjasta alkaa olla pahoja vieroitusoireita. Onneksi löysin tämän ja onneksi tämä on vielä niin pitkä, että ei varmasti ehdi saamaan vieroitusoireita.  ;D

Iso kiitos sinulle, että käännät jotain näin ihanaa tarinaa. :) Käännöksen teksti on sujuvaa ja helppolukuista, niin se lisää lukunautintoa. :)

Olen TÄYSIN samoilla linjoilla kanssasi  :)

Scaramouche

  • ***
  • Viestejä: 1 169
  • maleficent
Vs: Käännös: Forever Young (2/56 luku saapunut 17.11.09)
« Vastaus #33 : 19.11.2009 19:06:11 »
Hei, kerrankin mä löysin jotain todella ihanaa niin aikaisin että pääsen hoputtamaan jatkon tekemisessä!!

Huippua! Mä oon miettinyt pääni puhki mitä ihmettä Aamunkoin jälkeen oikein tapahtuu, mutta tässähän on mulle valmis vastaus! Vaikka mitään ei oikeastaan ole vielä tapahtunut, tarina on kietonut mut pikkusormensa (jos sillä sellanen on, tuskin on mutta kuvitellaan ainakin että on, jookos kookos?) ympärille ja mä tekisin mitä tahansa jos se auttaisi suomennoksen kanssa. Tai siis melkein mitä tahansa. Vaikenemaan mä en ikinä todellakaan suostu. Se on henkilökohtainen periaatekysymys.

Mutta siis. Toi oli jotenkin tosi inhimillistä, että Nessie näki painajaista. Kun se on kaikin puolin sellainen ihmeellinen olento, puolivampyyri ja kaikkea, niin jotenkin tuntuu hyvältä kun silläkin on se ihmisosa olemassa ja se näkyy jollain tavalla. En oikein tiedä, saiko tosta sönkötyksestä mitään selvää, mutta yritin ainakin.  :)

Enkä mä voi ikinä lakata ihailemasta tapaa, jolla sä osaat kuvailla Edwardia niin totaalisen samankaltaisesti kuin Stephenie Meyer, että kuka tahansa kriitikko huomaisi ne tuhannet yhtäläisyydet eikä niitä kahta eroavaisuutta, jotka löytää kun vertaa sua kuuluisaan kirjailijaan. Tää on toki vain mun oma mielipiteeni, ja joku toinen voi olla hyvinkin eri mieltä, mutta silti. Vau. Sä oot toden totta ihmeellinen. Oon fani. Paremmin en osaa tätä kuvailla. Paitsi no, ehkä leimautuminen tähän tarinaan, mutta se taitaa jo mennä vähän yli?  ???

Huh, tulipa pitkä kommentti, kai sä jotain tästäkin saat irti? Jatkoa pyydän hartaasti. Rukoilen täällä lattialla polvet ruvilla. Kuolen tarinanjanoon.
i'm ready to know what the people know
ask them my questions and get some answers
what's the fire and why does it - what's the word - burn?


{samba}

  • Someone Broken
  • ***
  • Viestejä: 217
Vs: Käännös: Forever Young (2/56 luku saapunut 17.11.09)
« Vastaus #34 : 19.11.2009 20:46:23 »
Vou, sä oot alottanu uutta tuotantoa.
Eikä taso oo laskenu. Melkeenpä parantunu. Eli sulla on edelleen Finin parhaan suomentajan titteli.
Mä tykkään tästä. Tää vaan toimii.
Mä olisin kovin ilonen, jos sä jaksaisit laittaa tähän jatkoa.
Kiitos.
If I say you're the one would you believe me?

Belle

  • Vieras
Vs: Käännös: Forever Young (2/56 luku saapunut 17.11.09)
« Vastaus #35 : 19.11.2009 21:03:50 »
Mmm, ihana :D Suomennat niiiiin todella hyvin, oon lukenu aijemminki sun suomennoksii. Ja sit viel valitset tosi hyviä tekstejä!!
Kiitos että suomennat tätä :D
Jatkahan :D

A-nuu

  • Guilty
  • ***
  • Viestejä: 256
  • Whatever it is, I didn't do it.
Vs: Käännös: Forever Young (3/56 luku saapunut 20.11.09)
« Vastaus #36 : 20.11.2009 15:47:29 »
T/N: Nääääääääin suuri kiitos kaikille kommentoijille. ;D ;D Salla: Kuten varmaan huomasitkin, minä vain käännän tätä ja kaikki kuvailu ja sen semmoinen on ihan alkuperäisen kirjoittajan ansiota. Itse yritän saada ne vain suomentumaan niin hyvin kuin vain osaan. :D

3. luku

Kevät aurinko tuntui lämpimältä ihollani. Keinuessani pihakeinussa minä hymyilin Renesmeen jahdatessa perhosta pitkin etupihaa. Katsoessaan ympäristöäni, tavallinen katsoja olisi voinut ajatella meidän olevan tyypillinen perhe. Joskin minä kyllä näytin hiukan liian nuorelta ollakseni 4-vuotiaan tytön äiti. Ajatellessani Renesmeen ikää, en voinut olla huomaamatta, kuinka hitaaksi hänen kasvunsa oli tullut. Oli kulunut neljä kuukautta siitä, kun Volturit olivat tulleet tuhoamaan olemassaoloni ytimen. En usko, että hän oli kasvanut siitä enemmän kuin pari tuumaa. Carlisle oli ollut kiireinen tiedon etsinnässään, koska Renesmee oli lakannut kasvamasta nopeaa vauhtiaan. Me tiesimme, että hänen kasvunsa oli hidastunut, koska Carlisle oli vaatinut päästä mittaamaan hänet joka päivä siitä asti, kun hän oli syntynyt.
   
Pohdin Nahuelin sanoja, hän oli hyväntahtoinen puolivampyyri ja puoli-ihminen, joka auttoi pelastamaan tyttäreni hengen. Hän oli kertonut Arolle, että hän oli täysikasvuinen jo seitsemän vuoden kuluttua syntymästään. Siirsin katseeni taas Renesmeehen ja aloin nauraa itsekseni, kun hän oli vaihtanut jahdattavansa maaoravaan, jonka hän oli nähnyt puussa. Hän nauroi kirkkaasti juostessaan puuta ympäri.

”Missä Claire on?” Renesmee kysyi hypätessään istumaan pihakeinuun kanssani. Parina viime kuukautena Jacob oli vienyt Renesmeen kanssaan La Pushiin pitämään Clairen kiireisenä Quilin puolesta. Claire oli nyt 4-vuotias, joten molemmat tytöt olivat tulleet parhaiksi ystäviksi. Vaikka heidän kielioppinsa olikin aikalailla erilainen. Kun he olivat yhdessä, kumpikaan ei koskaan huomannut eroa. Tiesin, että he olisivat elämänmittaisia ystäviä, kun otti huomioon, keiden kanssa he menisivät naimisiin, kun he kasvavat.

”Jacob ja Quil ovat täällä noin tunnin kuluttua”, vastasin hengittäen samalla kevään suloista tuoksua. Tuoksut ympärilläni olivat uusia. Olin tullut vampyyriksi syksyllä. Metsän tuoksu oli aivan erilainen keväällä. Koko metsä tuoksui valtavalta kukkakaupalta, lisättynä vielä tuoreen männyn tuoksulla. Kuulin monia vastasyntyneiden eläinten pienenpieniä sydämenlyöntejä pienen mökkimme ympärillä.

”Siihen on liian pitkä aika”, Renesmeen murina vetäisi minut ajatuksistani.

”Hei, leidit”, Edward sanoi kävellen metsäaukion läpi.

”Kuinka Carlisle voi?” kysyin, kun hän nosti Renesmeen pois keinusta, jotta hän voisi itse istua siihen. Hän otti Renesmeen syliinsä ja alkoi keinuttaa meitä hitaasti, ja minä painoin pääni hänen olkaansa vasten.

”Hämmentyneesti. Hän haluaa tehdä enemmän kokeita.”

”Miksi? Mikä on hätänä?” Ääneni kuulosti huolestuneelta, mutta minulla ei ollut voimaa yrittää peitellä sitä. Renesmeen kasvoilla oli samanlainen ilme kuin minulla, kun me odotimme Edwardin vastausta.

”Hän uskoo, että Renesmee on lakannut kasvamasta. Hän ei ole kasvanut sitten…” hän antoi äänensä hiljentyä haluamatta sanoa lausetta loppuun.

”Ai lopullisesti?” kysyin ymmärtämättä. ”Mutta Nahuel saavutti…”

Edward keskeytti minut. ”Niin, mutta Renesmee on hidastunut ihmisten kasvuvauhtiin”, hän sanoi viimeiset kolme sanaa hitaasti.

”Joten… hän kasvaa tästä lähin tavallista vauhtia?” kysyin yrittäen ymmärtää, mitä olin juuri kuullut.

”Niin Carlisle ainakin ajattelee.”

”Mutta kuinka?” aloitin, mutten oikeastaan tiennyt, mitä halusin kysyä.

”Hän on erityinen.” Edward vain kohautti olkiaan painaen suukon Renesmeen päälaelle.

Minä mietin tätä uutta tietoa niin kauan, että se tuntui jo ikuisuudelta. Näkisinkö minä tosiaan tyttäreni kasvavan normaalia vauhtia? Minä pidin ajatuksesta, että hän pysyisi pienenä vähän kauemmin, mutta samalla se kuitenkin huoletti minua. Nahuel sanoi, että hänen siskonsa kasvoivat samaa vauhtia kuin hänkin. En nähnyt Renesmeessä mitään eroa. Heillä molemmilla oli vampyyri-isä, ja siihen aikaan, ihmisäiti. Pistin mielessäni muistutuksen, että minun pitäisi puhua itse Carlislen kanssa. Huomaten, että olin nyt yksin keinussa, katselin ympärilleni, minne kaikki olivat menneet. Kuulin Edwardin olevan sisällä, kun hän puhui jonkun kanssa puhelimessa. Quil ja Jacob sukeltelivat puiden lomassa leikkien piilosta Clairen ja Renesmeen kanssa. Katsoin aurinkoa, joka alkoi jo painua mailleen vuorten taakse ja nousin ylös. ”Onko teillä nälkä?” huusin heille neljälle.

”Näännyksissä!” Quil ja Jacob huusivat yhtä aikaa.

Pyöräytin heille silmiäni. ”Huomaan.”

”Hei, Bella?” Käännyin taloa kohti seuraten Edwardin ääntä. Hän antoi puhelimen minulle hymyillen. Kohotin hänelle kulmiani epäröiden. ”Isäsi.” Minä rentouduin ottaen puhelimen hänen kädestään.

”Hei, isä.” Minun ei tarvinnut enää huolehtia ääneni salaamisesta hänen ympärillään. Hän oli ottanut hyvin muutokseni hänen ’tarvitsee tietää’ asenteellaan.

”Hei, Bells, öh… onko sinulla hetki aikaa?” hän kysyi epäröiden.

”Tottakai. Olen juuri aloittelemassa päivällistä.” Jätin pois sen osan, missä päivällinen oli tarkoitettu vain muutamille harvoille.

”Minun… öh… täytyy puhua sinulle… kasvotusten. En tekisi sitä mielelläni puhelimessa.” Hänen äänensävynsä oli samanlainen kuin silloin, kun hän yritti puhua minulle seksistä noin vuosi sitten. Nauroin mielessäni ajatellen, että sellaiset puheet tulisivat nyt vähän myöhässä.

”No, miksi et tulisi tänne. Aion juuri tehdä hampurilaisia ja hot dogeja. Teen pari lisää. Tuo Sue”, ehdotin.

”Kuulostaa hyvältä! Me tulemme ihan pian. Ai niin, meillä on sitten Seth ja Leah mukana.” Hän epäröi Leahin nimen kohdalla tietäen, että me emme tulleet toimeen keskenämme.

”Kyllä se käy, isä”, vakuutin ottaen toisen paketin lihaa pakastimesta. ”Nähdään pian”, sanoin ennen kuin lopetin puhelun. ”Mitä uutisia?” kysyin kääntyen Edwardiin päin. Hän vain kohautti olkiaan, esittäen lukitsevansa suunsa ja heittävänsä avaimen pois. Pyöräytin silmiäni. ”Tosi lapsellista, Edward.” Hän nauroi äänekkäästi ennen kuin lähti keittiöstä. ”Etkö sinä todella aio kertoa minulle?” valitin hänen peräänsä. Hän jatkoi kävelemistä kohti etuovea, missä hän kääntyi ympäri ja iski silmää. ”Äh!” Käänsin selkäni hänelle ja tömistelin kohti hellaa yrittäen tehdä mahdollisimman paljon ääntä kuin pystyin. Kuulin oven sulkeutuvan ja Edwardin askeleet hänen kävellessään soratietä poispäin. ”Pelkuri”, sanoin olkani yli niin hiljaa, että vain hän kuuli. Kuulin naurua ulkopuolelta ja tiesin sen tulevan häneltä.

Samalla kun minä muovailin hampurilaisten lihaa pihveiksi, mietin, mitä isä haluaisi kertoa minulle. Kertoiko Sue hänelle perheeni salaisuuden? Tietääkö hän, että Seth ja Leah ovat ihmissusia, kuten Jacob? Yritin ravistaa pois miljoonat ajatukset, jotka kieppuivat päässäni, mutten onnistunut. Yritin hyräillä kehtolauluani, jonka Edward oli säveltänyt minulle kymmeniä vuosia sitten, tai siltä se ainakin tuntui.

”Jokin tuoksuu kamalan hyvältä.” Kuulin Sethin äänen lähestyvän. Käännyin poispäin hellasta juuri, kun etuovi sulkeutui hänen takanaan.

”Hei, Seth”, sanoin, kun hän antoi suukon poskelleni. Seth oli aina ollut suosikkini heidän susiryhmästään. Tiesin, että niin Edwardinkin. Seth oli ollut yksi ensimmäisistä susista, jotka kunnioittivat meitä vampyyreinä. Olin hänelle elämäni velkaa, kun hän pelasti minut vastasyntyneiden vampyyrien hyökkäykseltä viime talvena. Olin iloinen, kun hänen äitinsä alkoi seurustella isäni kanssa. Toisin kuin hänen isosiskonsa Leah, joka ei ollut ikinä pitänyt kenestäkään meistä. Hän ei pitänyt siitä, että hänen äitinsä seurusteli vampyyrin isän kanssa.

”Tarvitsetko apua?” Seth kysyi kumartuen hellan ylle haistaakseen ruokaa lähempää.

”En, olen melkein valmis. Voitko kertoa toisille?” kysyin ottaen paperilautasia ja laittaen ne pinoon pöydälle.

”Toki!” Hän oli jo matkalla ulos. ”Ruokaa!” Kuulin hänen huutavan ovelta.

”Vihdoin!” Tiesin, että sen täytyi tulla Jacobilta.

”Sinä voisit kyllä aivan hyvin metsästää oman ruokasi”, sanoin sarkastisesti, kun hän käveli etuovesta Renesmee roikkuen hänen selästään. Hän murisi minulle ennen kuin väläytti Jacob-hymyn, jota olin aina rakastanut.

Seisoin ovella katsoen, kun paraati ihmisiä käveli taloon. ”Hei, isä.” Minä hymyilin, kun isä käveli ovesta sisään. Halasin häntä kevyesti ja annoin suukon hänen poskelleen.

”Kuinka voit, tyttö?” hän kysyi laittaen kätensä molemmille olkapäilleni pitäen minua kädenmitan päässä. Hän katsoi minua nopeasti hämmennys välähtäen hänen silmissään. ”Et ole muuttunut yhtään.”

Nauroin hiukan hermostuneesti. ”Mukava nähdä sinuakin, isä.” Katsoin hänen taakseen hymyillen Suelle.

”Hei, Bella.” Hän hymyili kohteliaasti puristaen kättäni ennen kuin hän käveli ohitseni muiden luo. Katsastin huoneen ja huomasin, ettet Leah ollut siellä. Kurkistin ulos ja siellähän hän oli, istuen pihakeinussa ja tuijottaen vihaisesti puita.

”Tuletko sisään?” kysyin tylysti, mutta yritin kuulostaa kohteliaalta. Olin kiitollinen Leahille, koska hän oli seisonut rivissä puolustamassa tytärtäni, mutta tiesin, että hän teki sen vain alfan käskystä. Mutta en koskaan anna hänelle anteeksi sitä, miten hän satutti minua, kun olin raskaana.

”Mieluummin en.” Hän ei edes yrittänyt peitellä vihaa äänestään.

”Miten vain”, huokaisin sulkien oven, vain hiukan liian lujaa. Seinät heiluivat ja kaikki kääntyivät katsomaan minua. Edwardilla oli samanlainen pullistuneet silmät-ilme, kuten isällänikin. ”Anteeksi”, mutisin kävellessäni istumaan Edwardin viereen. En voinut edes lysähtää sohvalle. Uusi sulavaliikkeinen kehoni ei sallinut sitä. Joten työnsin vain alahuuleni törrölleen ja laitoin käteni puuskaan.

”Mikä on vinossa?” Edward kuiskasi tarpeeksi hiljaa, että vain minä pystyin kuulemaan. Haluamatta puhua ääneen, minä vain laitoin käteni hänen hartioilleen ja painoin pääni hänen poskeaan vasten. Vedin kilpeni pois helposti. Minun ei ollut vaikea hallita kilpeäni, kun olin vihainen. Se rakki tuolla ulkopuolella alkaa käydä hermoilleni. Tunsin Edwardin jännittyvän, kun hän aisti vihan ajatuksistani. Hän laittoi kätensä rauhoittavasti polvelleni. Hän nojautui taaksepäin sohvalla pitäen minut paikallani kädellään, ja hänen kyynärpäänsä painuen kylkiluitani vasten. Mikä olisi luultavasti murtanut ne, jos olisin vielä ihminen. Hän katsoi minua silmäkulmastaan ja tiesin, että hän odotti minun ponnahtavan ylös. Vaikka olisin halunnutkin, vilkaisin ympärilleni huoneessa ja tajusin, että olin alakynnessä susien takia ja sitten siellä oli vielä isäni. Olen kunnossa. Ajattelin huokaisten ja annoin Edwardin pitää minut siinä, missä olin. Kaikille muille se näytti siltä kuin hän olisi vain lepuuttanut kättään jalallani, joten hän tiesi, ettemme me kiinnittäisi kenenkään huomiota.

Charlie rykäisi nousten seisomaan ja laittaen lautasen tuolilleen, josta hän oli juuri noussut.
« Viimeksi muokattu: 21.11.2009 17:24:58 kirjoittanut A-nuu »
Welcome to the dark side... are you surprised that we lied about the cookies.

Curiosity killed the cat, but for a while I was the suspect.

E_Bella

  • Vieras
Vs: Käännös: Forever Young (3/56 luku saapunut 20.11.09)
« Vastaus #37 : 20.11.2009 17:10:36 »
voi vitsit..
ihana taas kerran.. xD
Kasvaakohan Renesmee nyt tästälähin normaalisti? se ois siistii...
mikäköhän se Charlien asia oli? se jäi vaivaamaan..  :-\

kakku.

  • ***
  • Viestejä: 501
  • I know it hurts, it was meant to
Vs: Käännös: Forever Young (3/56 luku saapunut 20.11.09)
« Vastaus #38 : 21.11.2009 00:11:47 »
Vitsit mä tykkään tästä ficistä! Vaikka on tullut vasta kolme lukua, niin olen jo totaalisen koukussa! :D
Toivottavasti Nessiellä on kaikki kunnossa, kun kasvu on hidastunut. Ja mikähän tuo Charlien asia on? :o
Se on pakko sanoa, että pidän kovasti siitä, että luvut eivät ole mitään maratoni-luokkaa, eikä mitään parin kappalejaon pituisia, vaan juuri sopivia. Pidän siitä kovasti! :)
Jatkoa!
But I am the chosen one.
Avatar by Aiju

Korsetti

  • ***
  • Viestejä: 106
  • lwl ♥
Vs: Käännös: Forever Young (3/56 luku saapunut 20.11.09)
« Vastaus #39 : 21.11.2009 11:40:21 »
oi nam :)
lisää jatkoo, ihanaa!
Enkä huomannu virheitä, sujuvaa tekstiä kuten aina ;D
Mikä se Charlien asia oikein on? :o
Jatkoa odotellaan :)
Yeah, I bet you will. You rap about it, yeah, word, keep it real!