T/N: Kiitos jälleen kommenteistanne.
Tässä on seuraava luku ja tämä on hiukan lyhyempi.
4. lukuTässä sitä mennään… Ajattelin itsekseni. Edward taputti polveani ja minä tajusin, etten ollut laittanut kilpeäni takaisin. En tiedä miksi, mutta se ärsytti minua, joten minä näpäytin kilven paikoilleen. Kuulin Edwardin murahtavan. Hän tiesi, että olin laittanut kilven takaisin, jottei hän voisi kuulla ajatuksiani. Jätin hänet huomiotta ja siirsin katseeni isääni. ”No…” sanoin kärsimättömästi.
”Minulla on teille lapsille hyviä uutisia.” Charlien silmät vaelsivat minun ja Sethin silmien välillä. Seurasin hänen katsettaan Sethiin, joka näytti yhtä hämmentyneeltä kuin minä. Jos sydämeni olisi lyönyt, ei olisi ollut epäilystäkään, että se olisi lyönyt samalla tavalla kuin Renesmeen. Annoin silmieni siirtyä sinne, missä hän istui Jacobin jaloissa lattialla Clairen vieressä. Ajatukseni oli niin kiinnittyneenä siihen, mitä Charlien kanssa oli meneillään, etten edes tajunnut, että Renesmee söi. Tietenkin hän syö silloin, kun Jacob syö ihmisten ruokaa.
”Tuota Sue ja minä… me olemme kihloissa”, Charlie sanoi kasvot hohtaen innostuksesta.
”Olette mitä?!” Set ja minä huudahdimme yhtä aikaa. Charlie hypähti taaksepäin reaktiostamme.
”Tuota, niin…” hän sanoi vilkaisten Sueen. Tajusin, että Suen silmät tuijottivat minua räpäyttämättä. ”Minä rakastan Sueta ja me haluaisimme teidän lasten olevan osana häissä…”
”CHARLIE!!” huusin työntäen Edwardin käden pois jalaltani. Koko huone näytti nyt punaiselta silmissäni. Säikähtäneenä äkkinäisestä liikahduksestani, Edward nousi seisomaan kuin kiinteä kallio minun ja isäni väliin. ”Ymmärrätkö, mitä olet tekemässä?” sanoin purren hampaitani yhteen. Ajatukseni siirtyivät suteen, joka istui terassillani. Vampyyri, jolla on susia sisaruspuolina? En nähnyt siinä mitään järkeä. Vilkaisin nopeasti Sethiä, joka katsoi minua loukkaantunut ilme kasvoillaan. Mahtavaa, nyt minä loukkasin hänen tunteitaan. Vedin syvään henkeä rauhoittuakseni. Katsoin ympärilleni aavemaisen hiljaisessa huoneessa ja huomasin, että kaikki silmät olivat kohdistuneet minuun. Jacob ja Quil olivat myös jaloillaan suojelevassa asennossa Clairen ja Renesmeen edessä.
”Bella, kiltti, rauhoitu”, Edward anoi kääntäen päänsä katsoakseen minua.
”Bells, en ymmärrä… minä luulin, että sinä pidät Suesta ja hänen lapsistaan”, Charlie kuiskasi ilmiselvästi loukkaantuneena.
”Minä pidän Suesta ja Sethistä, mutta isä…” jätin lauseen kesken yrittäen selittää hänelle kertomatta, mikä minä olen. ”Muistatko sen tarvitsee tietää jutun?” kysyin laittaen käteni puuskaan. Hän nyökkäsi liian loukkaantuneena puhumaan. ”No se on niin kuin se.” Kohautin olkiani ennen kuin vilkaisin Sueta, joka oli ainut, joka oli jäänyt istumaan.
”Sinä”, aloitin osoittaen häntä. ”Sinä tiedät ja annat tämän tapahtua?” Hän nousi ylös astuen Charlien eteen. Edward asetti itsensä vielä enemmän eteeni niin, etten edes nähnyt häntä.
”Minä tiedän, mitä teen”, hän aloitti huokaisten. ”Minä rakastan isääsi, Bella. Teidän kolmen täytyy selvittää asianne.” Hän katsoi ulos ikkunasta. Käännyin katsomaan taakseni, huomaten Leahin kurkkivan sisään. hänen silmänsä olivat lukittuina minuun. Edward luki varmaan hänen ajatuksensa, koska kuulin hänen kehonsa pyörähtävän ympäri takanani, ottaen tiukasti käsivarsistani kiinni.
Leah työntyi pois ikkunalta kääntäen selkänsä minuun päin. Nyt riitti, olin saanut tarpeekseni hänen asenteestaan. Levitin käteni, nykäisten ne pois Edwardin otteesta. Tiesin, että olin vielä vahvempi kuin hän. ”Bella…” Jacob varoitti astuen eteeni ovea kohti kulkevalle reitilleni.
”Pois tieltä, Jake”, murisin paljastaen ylähampaani. Astuin lähemmäs, kun hän ei liikahtanutkaan. Hänen kätensä tärisivät, mutten välittänyt hänestä. Liikuin nopeasti hänen ohitseen ennen kuin hän edes tajusi, että olin poissa. Kuulin Charlien haukkovan henkeään takanani. Voi paska! Pitäisi selittää se myöhemmin.
”Leah!” huusin hypäten ovesta ulos, laskeutuen 10 jalan päähän lähtöpaikastani. Pyöräytin silmiäni kuullessani Charlien vetävän uudelleen henkeä sisällä.
”Mitä haluat?” hän kysyi kädet täristen.
”Haluan tietää, mikä sinun ongelmasi on! Sinä et pidä minusta, sen kyllä ymmärrän, mutta vanhempamme haluavat näköjään yhdistää maailmamme.” Leah varmisti, että me olimme kahden jaardin päässä toisistamme.
”Minä pidän isästäsi! Ei ole hänen syytään, kehen hän rakastuu. Olenko oikeassa?” hän kysyi sarkastisesti, kohottaen kulmaansa. ”Se olet sinä, josta minä en pidä.” Hänen silmänsä siirtyivät minusta Edwardiin, ja takaisin minuun. ”Te molemmat ällötätte minua ja minä en suostu olemaan osa… teidän perhettänne.”
Otin pari askelta häntä kohti kädet nyrkissä. Murina alkoi muodostua rinnassani. ”Etkö voi vain kasvaa aikuiseksi, Leah?”
”En pidä tästä niin kauan, kun sinä olet loinen!” Leahin koko keho tärisi tässä vaiheessa. ”Miksi et voi vain jättää sitä rauhaan, Leah? Mitä me olemme muka tehneet sinulle?! Olen pahoillani, jos elämäsi on surkeaa, mutta se ei ole meidän syymme… koiranpentu!” Poksautin huuliani p:n kohdalla. ”Tytöt… mistä te oikein puhutte?” kuulin isäni äänen takaani. Tajusin ensimmäistä kertaa, että minä johdatin Leahia metsään. ”Pysy takana, Charlie!” Edward varoitti häntä. ”Bella!” Pystyin tuntemaan jonkun takanani. Sitten Edwardin käsi oli olallani. ”Hillitse vaimoasi, verenimijä!” Leah huusi hänelle. ”En suostu olemaan osa sairasta perhettäsi!” Leah sylkäisi. Seurasin hänen vihaista katsettaan järkyttyneisiin kasvoihin, jotka oli painettu vasten ikkunaa. Jacob piti kättään tiukasti Renesmeen ympärillä, kun Renesmee katsoi minua. ”Mitä oikein vihjailet?” Tiesin hänen vastauksensa jo valmiiksi. Mutta kysyin joka tapauksessa kääntyen jälleen häntä kohti. ”Sinun pientä hirv…” Hän ei saanut lausettaan loppuun, sillä syvä murina purkautui rinnastani ja minä hyppäsin hänen päälleen niin korviasärkevästi kirkaisten, mitä en ollut ikinä ennen kuullut.
