Kirjoittaja Aihe: Saaressa tyttö, poika ja kukka. K11  (Luettu 1877 kertaa)

mai.

  • bakteerivaltias
  • ***
  • Viestejä: 90
  • 呼吸 空ろな体
Saaressa tyttö, poika ja kukka. K11
« : 17.11.2009 19:35:24 »
// Alaotsikko: K-11, Draama, Het, One-shot, Fluff, mini-angst

Title: Saaressa tyttö, poika ja kukka.
Author: mai.
Beta: Vaivaiskoivu
Genre: Draama, one-shot, het, fluff?, mini-angst
Ikäraja: K-11, näköjään.
A/N: Kuuntelimpas taas Maija Vilkkumaata, ja Saaressa syöpy mun päähän. Only way to get off this shit, sori.

Kommentit toivottuja.


Saaressa tyttö
poika ja kukka
se kukka on niittyleinikki
ja se tyttö on kotona viilee ja arka
mut nyt sillon hurja meininki
joo se nauraa vaan
voi miten se nauraakaan


Hontelon pojan kasvot varjostavat omiani. Pojan nimi on Riku, ja se on nyt kahdeksannella luokalla. Mä olen vasta seiskalla, mutta se ei estä meitä. Aurinko polttaa meidän ihoamme, sekalaiset rantakasvit kohoavat kasvojeni vieressä ja kutittavat niskaa.  Rannassa ei ole ketään. Se ranta on kivinen, ja soitin soittaa raskasta musiikkia. Musiikki saa minut hymyilemään, mutta Rikun kapeat kasvot saavat minut nauramaan, suoraan sanottuna.

Ja se poika on vahva
kaunis ja hellä
ja muutenkin hurmaavan oloinen
jaksaisit vielä
mun sydänparka
paljon kärsinyt poloinen
joo se nauraa vaan
voi miten se nauraakaan
joo se nauraa vaan
voi miten se nauraakaan


Rikun kehoa koristaa keskeneräiset lihakset, käsissä on voimaa yhtä paljon kuin jaloissa. Kuitenkin poika silittää kasvojani höyhenenkevyesti, kun makaan hänen allaan alastomana. Minun sydämeni lyö kiivaammin kuin pitkään aikaan, se on oppinut taas rakastamaan. Minun kurkustani purkautuu kimeää hihitystä, jota tasapainottaa pojan matala nauru.

Jäi sammaleesta tatuointi selkään
siinä me onnelliset lapset puhuttiin
et mentäis naimisiin
ja mentäin Pariisiin
oi jos vois
se niin ihanaa ois


Me olemme olleet tässä asennossa kauan. Meidän ruumiimme ei tunne enää nälkää tai väsymystä. Minä tunnen vain sammaleen selkäni alla, ja hänen keveän kosketuksensa kaulallani.
   Me olemme puhuneet, monta tuntia. Me menemme naimisiin. Sitten Pariisiin. Lapsia. Me nauramme ajatukselle. Sisimmässäni pelkään.

Yöttömät yöt
ne hellii ja kantaa
mut pimeessä leinikki lakastuu
hullu on se joka helteellä tanssii
ja se joka kesällä rakastuu


Pelkään, on kesä, tanssimme rannalla, ja minä olen umpirakastunut. Olemme olleet saaressa kauan. Pelkään, tiedän että hän lähtee. Öistä tulee kylmiä, öisin me makaamme päällekkäin ja värisemme kylmästä yhdessä. Mutta minä tiedän, sinä lähdet vielä Pariisiin ilman minua.
« Viimeksi muokattu: 06.12.2014 12:59:24 kirjoittanut Pyry »