Kirjoittaja Aihe: Kurpitsajuhla on Grindelwaldista || Sallittu, Severus/Lily, draamailua  (Luettu 3233 kertaa)

Rowena

  • ***
  • Viestejä: 897
Nimi: Kurpitsajuhla on Grindelwaldista
Kirjoittaja: Rowena
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Lily/Severus
Tyylilaji: Draama
Vastuuvapautus: Maailma ja hahmot kuuluvat Rowlingille.
Tiivistelmä: Lilyn kuolema. Tänään siitä tuli kuluneeksi tasan kymmenen vuotta. Kymmenen pitkäälyhyttä vuotta. Kymmenen ikävää vuotta käytettyinä ikävään. Jokainen kymmenestä kurpitsajuhlasta oli tuntunut Severuksesta erittäin tuskalliselta. Ensimmäinen oli tuskallisin. Tämä kymmenes toiseksi tuskallisin.
Kirjoittajan sana: Sulkakynä haastoi kirjoittamaan Severuksesta, joka näkee Iseeviot-peilissä Lilyn. Tämä menee Sataseen sanalla 093. Halloween.





Kurpitsajuhla on Grindelwaldista 

Severus Kalkaros inhosi vuodessa monia päiviä - joulua, pääsiäistä ja omaa syntymäpäiväänsä varsinkin. Nuorena velhona hän oli kuitenkin pitänyt kurpitsajuhlasta, eikä vähiten Tylypahkan hienojen pitojen takia (kurpitsa oli Severuksen lempiherkku).

Vuonna 1981 Severus vietti viimeisen hauskan kurpitsajuhlan. Hän oli tavannut Lilyä salaisesti hetken verran, ihan liian hetken verran, paljon oli jäänyt sanomatta. Alkuillasta Lily oli lähtenyt kotiinsa ja Severus omaansa. Hän oli linnoittautunut kynttilän, kirjan ja kotitonttuviinilasillisen kanssa olohuoneeseensa. Hän oli lukenut Bathilda Bagshotin elämäkertaa sillä välin, kun se tapahtui.

Lilyn kuolema. Tänään siitä tuli kuluneeksi tasan kymmenen vuotta. Kymmenen pitkäälyhyttä vuotta. Kymmenen ikävää vuotta käytettyinä ikävään. Jokainen kymmenestä kurpitsajuhlasta oli tuntunut Severuksesta erittäin tuskalliselta. Ensimmäinen oli tuskallisin. Tämä kymmenes toiseksi tuskallisin. Severus ei tiennyt, mitä tehdä. Kaikista mieluiten hän olisi mennyt käymään Lilyn haudalla, mutta toisaalta se olisi saattanut hänet jälleen tunnekuohun valtaan.

Niinpä Severus päätti olla niin kuin häntä ei vaivaisi mikään. Hän piti päivällä tunnit, iltapäivän tarkisti esseitä ja illalla osallistui kurpitsajuhlaan. Tai siis. Tämä oli Severuksen suunnitelma, mutta se ei aivan täydelleen onnistunut.

Totta kyllä, hän piti päivällä tunnit tavalliseen tapaansa. Räyhäsi vähän, ylenkatsoi, antoi mielettömän määrän läksyjä. Iltapäivällä hän ryhtyi suunnitelmansa mukaisesti tarkistamaan toisluokkalaisten esseitä (aiheena uniliemi), mutta se tuntui erittäin vastenmieliseltä. Toisluokkalaisista ei yksikään ollut tippaakaan lahjakas taikajuomien suhteen, ja jos Severus jotakin inhosi, niin lahjattomia ihmisiä. Ärtyneenä hän lopetti esseiden lukemisen lyhyeen ja jätti nuhjaantuneet pergamentit (toisluokkalaiset eivät myöskään osanneet kirjoittaa siististi sulkakynillä) pöydälleen lojumaan.

Severus ei tavallisesti harhaillut pitkin käytäviä. Ei, hän inhosi harhailua, samoin oppilaita, jotka tekivät niin. Severuksesta harhailu oli epäilyttävää. Aina piti olla päämäärä. Nytkin Severuksella oli varsin selvä päämäärä askeleilleen, hän ei vain halunnut myöntää sitä itselleen. Lahjattomien ihmisten, sotkuisen käsialan ja harhailun lisäksi Severus inhosi myös heikkoja ihmisiä. Hän itse oli mitä suurimmissa määrin heikko ihminen.

Käytävällä tuoksui jo kurpitsa. Vesi ei herahtanut Severuksen kielelle. Ajatus juhlista pikemminkin sai hänet voimaan pahoin. Severus päätti, että ensimmäistä kertaa jättäisi Tylypahkan kurpitsajuhlallisuudet väliin. Tuskin kukaan edes kiinnittäisi huomiota hänen poissaoloonsa. No, Albus toki, mutta hän ymmärtäisi sanoitta.

Severus tihensi askeleitaan tehtyään päätöksen yksinäisestä illasta. Tai ei, ei hän olisi yksinäinen, ei siinä luokkahuoneessa, jonka ovenkahvalle juuri laski kätensä. Ovi ei narahtanut, yksikään Tylypahkan ovista ei narahdellut, kotitontut rasvasivat saranoita kiitettävän usein. Vaikka Severus ei päästänyt ääntäkään livahtaessaan käyttämättömään luokkahuoneeseen, ennen oven sulkemista hän kuitenkin varmisti, ettei kukaan nähnyt häntä. Vaikka harvoinpa kirjastokäytävällä ketään oli tähän aikaan, ei nytkään.

Vaistomaisesti, vaikkakin tahtomattaan, Severus pidätti hengitystään kääntyessään ympäri. Siellä se oli yhä, kirkkaana pimeän luokkahuoneen perällä. Peili. Iseeviot-peili. Severus astui sen eteen, pitäen katseensa sen jaloissa. Ehkä peilin luo tuleminen ei sittenkään ollut ollut hyvä idea. Alkusyksystä Severuksella oli ollut paha pakkomielle Iseeviot-peiliin. Hänen täytyi päästä katsomaan sitä joka päivä, monta kertaa. Lahjattomien ihmisten, sotkuisen käsialan, harhailun ja heikkojen ihmisten lisäksi Severus inhosi myös pakkomielteitä. Sen vuoksi hän lopetti lokakuun ensimmäisenä päivänä Iseeviot-peilin luona käymisen kerralla ja päätti, ettei voisi elää sen suomassa auvoisessa valheessa.

Mutta täällä Severus jälleen oli, polvillaan peilin edessä. Varovasti hän nosti katseensa peiliin. Nuo nilkat... nuo sirot nilkat, jotka Severus melkein pystyi tuntemaan sormiensa alla. Valkoinen mekko, valkoinen totta kai, se puki Lilyn ruskettunutta ihoa parhaiten. Ja sitten uuma, täydellisen kapea uuma, jonka ympärille Severus oli saanut kiertää käsivartensa aivan liian harvoin. Rinnat, kaula, suu... kaikki oli täydellistä ja vieläkin niin tuttua. Mutta silmät. Noita vihreitä ja kirkkaita silmiä Severus rakasti eniten. Ne kimaltelivat kyyneleistä, vaikka huulilla leikki hymy.

Mutta ei Severus Lilyä tämän kauneuden takia rakastanut, ei toki. Lilyn luonne oli hienoin, mihin Severuksella oli ikinä ollut kunnia tutustua. Lily ei ollut lainkaan lahjaton, ei päättämätön, ei heikko. Lily oli kuin Severusta varten luotu, hänen puuttuva palansa, vastamyrkkynsä.

Vaan nyt Severukselta oli unohtunut jotakin tärkeää. Imperfekti. Ei hän voinut puhua Lilystä preesensissä, vaikka Iseeviot houkuttelikin häntä tekemään niin. Lilyn kuva peilissä oli niin tarkka, että jos Severus olisi kykenevä huijaamaan itseään, hän olisi hyvin voinut uskoa Lilyn olevan yhä elossa. Naisen paksut hiukset välkehtivät, katse oli eloisa, hän oli niin lähellä... Severus pystyi melkein muistamaan hänen naurunsa. Mutta vain melkein.

Yläkerrasta kuului omituista, voimakasta ja laiskanpuoleista tömistelyä, kuin peikon askellusta, mutta Severus ei välittänyt. Hän näki vain Lilyn, tunsi nenässään hänen tuoksunsa. Lilyn tuoksu oli Severuksen rakkain muisto naisen kirjeiden ohella. Severus oli itse keittänyt Lilylle muskottihajuveden, antanut sen hänelle joululahjaksi. Sen jälkeen Lily ei ollut käyttänyt mitään muuta tuoksua, ei edes naituaan Potterin.

Lily laski kätensä alas, kuin hyväilläkseen Severuksen hiuksia. Kyyneleet valuivat nyt hänen silmistään valtoiminaan. Severuksesta Lilyn ahdinko ei ollut mukavaa katseltavaa, hänen olisi tehnyt itsekin mieli itkeä, mutta kyyneleitä ei tullut. Kymmenen vuotta. Olivatko kyyneleet kuivuneet kymmenessä vuodessa?

Lily lähetti Severukselle lentosuukon. Severus tunsi kehonsa tärisevän. Luokka oli kylmä, Severuksen elämä oli kylmä, nainen peilissä oli kylmä, vaikka Severus olikin tuntevinaan hänen lämpönsä.

TÖMPS, TÖMPS.

Severus nosti katseensa kattoon. Mikä meteli tuo oli olevinaan? Vastentahtoisesti Severus nousi seisomaan. Hänen polvensa olivat puutuneet, jalat eivät olleet kestää hänen painoaan. Hän nojautui peilinkarmiin, oli nyt aivan lähellä Lilyn kasvoja. Lilyn huulille syttyi kiusoitteleva hymy, silmät eivät enää vuotaneet kyyneleitä, vaan ne tuikkivat sillä viekoittelevalla tavalla, jota Severus eniten rakasti. Severus nojautui aivan kiinni peiliin, piti karmeista kiinni, tunsi tärisevänsä yhä pahemmin...

ÖÖÖÖÖRRR.

Severus hypähti irti peilistä ja loi taas katseen kohti kattoa. Mitä ihmettä? Yläkerrasta kantautunut örinä kuulosti ihan peikon ääntelyltä. Mutta miten se oli mahdollista? Severus kuulosteli. Hiljaisuus. Hän käänsi katseensa takaisin Lilyyn, joka hänkin näytti kysyvältä. Sitten yläkerrasta kuului taas meteliä, tällä kertaa selvästi tavallisia askeleita. Monia askeleita. Oliko suuri sali evakuoitu?

Lily katsoi Severusta pitkään, kiinteästi. Sitten hän nyökkäsi. Severus nyökkäsi takaisin, velvollisuudet oli hoidettava. Kunnollisena opettajana Severus kiirehti ovelle, mutta kääntyi vielä katsomaan Lilyä.

"Rakastan sinua", Severus muotoili huulillaan äänettömästi. Severus ei ollut niitä velhoja, jotka pystyisivät sanomaan sen ääneen.

Lily nyökkäsi, lähetti taas lentosuukon. Sitten Severus kiskaisi oven auki ja enää taakseen katsomatta syöksähti käytävälle. Oven painuessa kiinni Severuksen ilme kovettui. Rakastavasta Severuksesta kuoriutui opettaja-Severus.

Kolmanteen kerrokseen vievissä portaissa Severus kohtasi kalpean Oraven, yhden turhimmista tuntemistaan velhoista.

"Pe-pe-peikko! Ty-ty-tyrmissä!"

"Tyrmissä? Minä kuulin ääniä kolmannesta kerroksesta."

"Mu-mu..."

"Mene sinä tyrmiin, jos haluat, mutta älä kajoa huoneeseeni", Severus kivahti ja lähti harppomaan ylös portaita. Pian hän kuuli Oraven seuraavan, miesparka ei uskaltanut tehdä mitään yksin.

Kolmannessa kerroksessa leijui mädäntyneen haju, joka vain vahvisti Severuksen epäilyksiä siitä, että peikko majailisi luokkahuoneessa, joka oli Iseeviot-peilin yläpuolella. Mutta ei, numerologialuokasta ei löytynyt mitään, ei myöskään muista kolmannen kerroksen luokista.

"Mitä minä sanoin", Orave mutisi eikä änkyttänyt tällä kertaa ollenkaan. Severus loi häneen kuitenkin niin ilkeän katseen, että mies kalpeni entisestään. Sitten he kuulivat sen. Karjuntaa ja pauketta alapuoleltaan.

"Nytkö se on toisessa kerroksessa", Severus älähti ja lähti juoksemaan alas samoja portaita, jotka oli vasta hetki sitten kavunnut ylös. Orave seurasi häntä jälleen, mutta ei pysynyt hänen perässään. Severusta kiritti pelko siitä, että peikko saattaisi nuijia Iseeviot-peilin hajalle.

Meteli voimistui, kun Severus saapui toiseen kerrokseen. Hylätyn luokkahuoneen ovi oli kiinni ja Severus tunsi valtavaa huojennusta. Peili oli turvassa.

"Ty-ty-tyttöjen vessa", huohottava Orave parkaisi ja osoitti käytävän päähän. Severus pinkaisi jälleen juoksuun, meteli tosiaankin kuului vessasta. Sieltä kuului peikon ärinää, rikkoutuvan puun kuminaa ja lopulta sellainen jysäys, että Severus oli kaatua. Käytävän päässä Severuksen seuraan liittyi ilmeisesti suoraan tyrmistä Minerva, joka silmät kauhusta laajenneina vetäisi vessan oven auki.

Opettajakolmikon silmien eteen avautuva näky oli mykistävä. Suuri, kahden miehen kokoinen peikko makasi tajuttomana maassa ja sen ympärille olivat kerääntyneet... Granger, Weasley ja Potter. Severus kumartui peikon puoleen peittääkseen kummastuksensa. Jo ennestäänkin ylpeän Potterin ei tarvinnut saada rohkaisua Severukselta, joka totta puhuen oli varsin sanaton siitä, että kolme ensiluokkalaista oli päihittänyt vuorenpeikon. Potter oli totisesti tullut äitiinsä.

Minerva ryhtyi saarnaamaan kolmikon ajattelemattomuudesta, Orave istui pytyllä sydänalaansa pidellen. Severus ei voinut vastustaa kiusausta vilkaista Potteria. Joko nyt pojan silmissä näkyi se sama inhottava uho, mikä oli paistanut aina läpi Jamesin katseesta. Mutta ei. Severus kohtasi vihreät, pelokkaat ja eksyneet silmät. Ei jälkeäkään ylpeydestä. Kohdatessaan Severuksen silmät Potter laski katseensa alas. Severus oli siitä tyytyväinen. Nuo silmät... Severukseen sattui nähdä ne pojalla, joka näytti viimeistä piirtoa myöten Jamesilta. Jamesilta, joka oli tehnyt Severuksen elämästä helvetin niin monella tapaa.

"Voitte mennä", Minerva murahti ja Severus tajusi, ettei ollut kuullut sanaakaan hänen saarnastaan tai lasten puolustuspuheista. Mutta väliäkö sillä.

"Mi-mi-minun on mentävä ve-ve-vessaan. Ja ke-ke-kerron muille, että lö-löysimme pe-pe-pe-peikon", Orave sopersi ja seurasi oppilaita varmasti nopeammin kuin hän oli vessaan hetki sitten juossut. Niin, vessaan tosiaan. Aivan kuin Orave ei olisi voinut käydä tarpeillaan tyttöjen vessassa. Severuksen suupieltä nyki.

"Mikä maailmassa sinua voi huvittaa tällaisessa tilanteessa?" Minervan terävä ääni keskeytti Severuksen ajatukset. Severus kääntyi katsomaan noitaa, joka katsoi takaisin ja korjasi samalla peikoin tekemiä vahinkoja taikasauva viuhuen.

"Olihan tämä nyt viihteellisempää kuin tavanomaiset kurpitsajuhlat."

"Severus! Oppilaat olisivat voineet kuolla!"

"Vaan eivät kuolleet. Onko sinulla aavistustakaan, miten peikko pääsi sisään linnaan?"

"Ei pienintäkään. Jonkun on täytynyt päästää se sisään."

"Tiedän", Severus murahti. Hän ei sietänyt edes Minervalta älynsä aliarviointia. Totta kai Severus tiesi, että vuorenpeikko oli yhtä tyhmä kuin Longbottomin poika, eikä takuulla pääsisi Tylypahkaan omin neuvoin.

"Tiedän, että tiedät. Sidon peikon. Mennään sitten neuvottelemaan muiden kanssa, mitä sille pitäisi tehdä", Minerva sanoi, korjasi taikasauvan heilautuksella vielä viimeisen ovenkahvan paikoilleen ja loitsi paksut narut peikon ympärille. Sitten Minerva ja Severus lähtivät pois peikolta löyhkäävästä vessasta ja olivat erittäin onnellisia raittiista ilmasta, joka löi heitä vasten käytävällä.

Severuksen katse hipaisi sitä ovea, jonka takana Iseeviot-peili oli. Hän oli luokasta lähtiessään ajatellut vielä palata tänään katsomaan Lilyä. Nyt se tuntui kuitenkin huonolta ajatukselta. Potterin silmiin verrattuina peili-Lilyn silmät olivat elottomat. Tai eivät elottomat, mutta... tavoittamattomat. Eikä Lily varmasti haluaisi, että Severus tuhlaisi elämäänsä tuijottamalla peiliin. Lily oli kuollut ja Severuksen oli hyväksyttävä se. Taas. Vihdoin. Miten vain.

"Minerva, olisi sääli juhlia kurpitsajuhlaa tarkistamalla huonoja esseitä, joten haluaisitko tulla tämän sotkun selvittämisen jälkeen juomaan lasillisen kotitonttuviiniä kanssani?"

Minerva ei varsinaisesti näyttänyt hämmästyneeltä, hän ei juuri ikinä ilmaissut tunteitaan, ja juuri siitä Severus hänessä piti.

"Tuota, kiitos, tulen mielelläni. En tosin juo kotitonttuviiniä."

"Ota oma viskipullosi sitten mukaan."

"Minä, tuota, hyvä on."

Severus hymähti avatessaan Minervalle opettajien huoneen oven. Kurpitsajuhla totisesti oli Grindelwaldista (syvältä ja poikittain), mutta ehkä muutaman lasillisen nauttiminen tekisi siitä edes hiukan siedettävämmän.
« Viimeksi muokattu: 07.09.2017 01:28:40 kirjoittanut Rowena »

sprig

  • Sprii G
  • ***
  • Viestejä: 435
Vs: Kurpitsajuhla on Grindewaldista
« Vastaus #1 : 23.10.2009 20:29:55 »
Ooo, aivan ihanaa!  :D

Lainaus
(kurpitsa oli Severuksen lempiherkku)
Tällaisen lisähuomautuksen jälkeen en olisi pystynyt jättämään ficciä lukematta.  ;D

Idea Iseeviot-peilistä on tosi hyvä (kunnia haasteen keksijälle!) ja toteutuksesi on erittäin onnistunut. Severus oli tässä ficissä niin ihana, että jäin ihan sanattomaksi. Koko ficci on hyvin kirjoitettu. Tykkäsin siitä, miten alun apea tunnelma vaihtui peikkosählingin jälkeen hilpeämmäksi ja minusta oli tosi suloista, että Severus pyysi Minervaa lasilliselle.  :D

Ficci nivoutuu näppärästi yhteen ykköskirjan tapahtumien kanssa. Pidän myös kaikista pikku yksityiskohdista, kuten esimerkiksi Severuksen mieltymyksestä kurpitsaruokiin, Harry-pohdinnasta ja siitä, että on niin ilmiselvää, mikä on Minervan lempialkoholijuoma.  :D

Lainaus
"Rakastan sinua", Severus muotoili huulillaan äänettömästi. Severus ei ollut niitä velhoja, jotka pystyisivät sanomaan sen ääneen.


Lainaus
Kurpitsajuhla totisesti oli Grindewaldista (syvältä ja poikittain), mutta ehkä muutaman lasillisen nauttiminen tekisi siitä edes hiukan siedettävämmän.
Nämä kohdat olivat erityisen hyviä. Severus on oma ihastuttava itsensä ja olet onnistunut saamaan esille sen pehmeämpää puolta ilman, että Severuksesta olisi tullut (mun makuuni) yhtään OoC. Myös peili-Lilyn kuvailu ja koko kohtauksen tunnelma olivat upeita.

Kiitos tästä ihanasta ficistä (ja anteeksi, että olen väsynyt ja sekava).
The happiest man is he who learns from nature the lesson of worship.

Cassiopeia

  • Vieras
Vs: Kurpitsajuhla on Grindewaldista
« Vastaus #2 : 24.10.2009 02:02:46 »
Aah, ihan ensimmäisenä täytyy kiittää tästä ficistä. Olen ihan heikkona Severus/Lily paritukseen ja on aina ihanaa lukea kaunis ficci, joka on vielä hyvin kirjoitettu. Tässä taas pidin sinun omalaatuisesta kirjoitustyylistäsi. Joskus katson aluksi hieman kieroon useita sulkeita ja ÖRRRRRRejä, mutta sitten lopulta tajuan miten ne sopivat siihen. ^^ Kokonaisuudessaan tämä oli oikein ihana ficci ja idea oli ihan loistava. Minusta tuntuu, että juuri noin olisi voinutkin tapahtua. On ihanaa kuvitella Severusta tuijottelemassa peilistä omaa rakastaan.

Kaikista hahmoista sai tästä hyvin todentuntuisen vaikutelman. Orave oli oma säälittävä itsensä, Minerva aika vaikeaselkoinen ja Severus juuri sellainen kuin pitääkin. Juoni oli myös mahtava ja teksti oli sujuvaa ja helppoa lukea. Kuvailut olivat kauniita eikä tässä ficissä ollut yhtään mitään, mistä sanoa jotain rakennettavaa. Muutamasta ihanasta kohdasta haluaisin vielä vähän jaaritella lisää..

Lainaus
(kurpitsa oli Severuksen lempiherkku)
Joo, tämän jälkeen minä olin ainakin ihan myyty.  ;D

Lainaus
Lilyn tuoksu oli Severuksen rakkain muisto naisen kirjeiden ohella. Severus oli itse keittänyt Lilylle muskottihajuveden, antanut sen hänelle syntymäpäivälahjaksi. Sen jälkeen Lily ei ollut käyttänyt mitään muuta tuoksua, ei edes naituaan Potterin.
Ensinnäkin tuon koko peili-kohtauksen ja Lilyn sinä olit kuvaillut niin kauniisti. Koskettavan parituksen ja tarinan takia alkoi itseäkin väkisin itkettämään. Pidin paljon pienistä yksityiskohdista joita sinun teksteissäsi on aina mukana. Kuten tuo hajuvesi, Severuksen lempiherkku jne. Huomaa, että olet ajatellut asioita tarkemmin, etkä ole vain hutaissut ficciä nopeasti valmiiksi.

Lainaus
Lily lähetti Severukselle lentosuukon. Severus tunsi kehonsa tärisevän. Luokka oli kylmä, Severuksen elämä oli kylmä, nainen peilissä oli kylmä, vaikka Severus olikin tuntevinaan hänen lämpönsä.
Minun täytyy todellakin alkaa lukea kaikki Severus/Lily ficcisi läpi. Minua on useasti ärsyttänyt se, etten ole löytänyt hyviä ficcejä tällä parituksella. Sinä ainakin osaat kuvailla heitä juuri ihanasti.

Lainaus
"Rakastan sinua", Severus muotoili huulillaan äänettömästi. Severus ei ollut niitä velhoja, jotka pystyisivät sanomaan sen ääneen.
Olen ollut aina sitä mieltä, että Severuksessa on syvyyttä ja tunteellisuutta pinnan alla, mutta en myöskään pidä Severuksesta, josta on tehty liian siirappinen hahmo. Sinä pidit miehen juuri oikeanlaisena.

Lainaus
Severus ei voinut vastustaa kiusausta vilkaista Potteria. Joko nyt pojan silmissä näkyi se sama inhottava uho, mikä oli paistanut aina läpi Jamesin katseesta. Mutta ei. Severus kohtasi vihreät, pelokkaat ja eksyneet silmät.
DH:ssakin minun lempikohtani oli, kun Severus sanoi kuolemaisillaan Harrylle "katso minua." Erityisesti tuo Lilyn silmät- juttu koskettaa minua todella paljon. En näköjään saa siitä ikinä tarpeekseni, koska se oli tässäkin mun lempikohta.

Tätä voisi ylistää vielä lisää, mutta ei tästä saa varmaan selvää nytkään. Halusin kuitenkin kertoa, kuinka paljon pidin tästä. Toivottavasti kirjoittelet pian lisää tällä parituksella! Minä aion lukea ihan varmasti.
« Viimeksi muokattu: 24.10.2009 11:27:37 kirjoittanut Cassiopeia »

Rowena

  • ***
  • Viestejä: 897
Vs: Kurpitsajuhla on Grindewaldista
« Vastaus #3 : 08.01.2010 16:49:33 »
Sprig, kiitos kommentistasi! "Kurpitsa on Severuksen lempiherkku" -lause on ystäväni Marlene McKinnonin keksintö - kysyin häneltä sanaa, joka sopisi viittaamaan kurpitsaan, "ruoka" kun olisi ollut vähän hassu sana tähän yhteyteen. Onneksi Marlene keksi herkun!

Haha, juu, Minervan lempialkoholijuoma on selviö!

Ihanaa, että pidät Severusta iiceenä, tappelen nimittäin aina sen kanssa, että en tee hänestä liian herkkää.

Cassiopeia, kiitos kommentistasi! Hehee, ÖRRRRRit ovat vähän riskiratkaisuja, kirjoittamisen opettajani vetää minua henkisellä nyrkillä naamaan aina, kun päädyn kapslokkaamaan jonkin sanan, joka ei edes ole varsinainen sana. Mutta olen mieltynyt niihin, ne katkaisevat tekstin mukavasti. Hauskaa, että sinäkin lopulta tulit siihen tulokseen, että ÖRRRR sopii tähän tekstiin, vaikka ei aluksi siltä näytäkään.

DH:ssa minunkin lempikohtani on juuri tuo "Katso minua". Se saa kylmät kädet kulkemaan selässäni.

Ihanaa, että päätit lukea kaikki L/S-ficcini läpi. Edessäsi on kivinen tie...




Kiitoksia teille molemmille panostetuista kommenteista <3!

Marlene McKinnon

  • ***
  • Viestejä: 84
Oho, enkö ole tätä(kään) kommentoinut? Tuo mun lempiherkku-sana on selkeästi tärkeintä tässä ficissä, molemmat kommentoijat maininneet. Mieti nyt, jos en olisi keksinyt sitä sanaa, olisit kuitenkin päätynyt johonkin huonoon ja kaikki olisivat jo siinä kohtaa jättäneet lukemisen kesken, ihan varmasti. Haluaisin tietää, miksi Severus varsinkin omaa syntymäpäiväänsä inhoaa. Ihanaa kuitenkin, että on kurpitsajuhlasta tykännyt, ja vieläpä koulun juhlien takia! Mäkin tahdon kotitonttuviinin. Kiva, että Severusta kiinnostaa Batildan elämä. 

Toisaalta tykkään pitkäälyhyttä-sanasta, toisaalta se ärsyttää mua. Olisi kummaa, jos Severus olisi käyttäytynyt niin kuin jokin vaivaisi! Tai siis edes suunnitellut muuta. Mukavaa tuo, että toisluokkalaisista kukaan ei ole lahjakas, varmasti ärsyttääkin tyhmille opettaa. Mä tykkäisin harhailla käytävillä, olisi hyvää viihdettä. Paitsi kyllä päämääräkin on hyvä olla, täällä en voi lenkkeillä ilman päämäärää. Turussa voin, kun siellä on paljon enemmän harhailtavaa maastoa.

Kivaa, että on tuollainen kirjan juttu, joka tässä vaan eri näkökulmasta! Kiva tuo, kun Severuksesta Harryn silmissä ei ole mitään jamesmaista. Joo. Onnellinen (ainakin tavallaan) loppu on mukava. Kiva!

Linne

  • ***
  • Viestejä: 487
  • Hämmentynyt pesukarhu
Onnea kommenttiarpajaisten voitosta!

Valitsin tämän tekstin otsikon perusteella (joka on sivumennen sanoen nerokas :D) Ja hieno ficci tämä olikin! Tykkään ficeistä jossa Kalkaroksesta on tehty inhillisempi unohtamatta kuitenkaan hahmon tekemiä virheitä. Tässä oli onnistuttu todella hienosti ja Kalkaros tuntui samaistuttavalta hahmolta, aina ärsyyntymisestä pakahduttavaan suruun asti. En olekaan aikaisemmin miettinyt, mitä Kalkaros näkisi peilissä, mutta Lilyhän se varmasti olisi. Tekstistä tulee myös kuva, että Lilyn näkeminen Iseeviot-peilissä on yksi Kalkaroksen harvoista iloista ellei jopa ainoa, ja sydän särkyy ajatuksesta että pian sekin ilo viedään pois : (
Ehkä eniten pidin tässä ficissä kuitenkin lohdullisesta lopusta. Se että Kalkaros pyysi Minervaa lasilliselle ja Minerva suostui, oli ihanan lämmin lopetus ja on kiva ajatella että Kalkaroksella on edes opettajien kanssa hyvät välit ja ehkä jopa ystävyyssuhteita. Angsti on aina silloin tällöin paikoillaan, mutta vain jos niissä on onnellinen loppu, ainakin mun mielestä : D)
Kiitos tästä tarinasta, sitä oli ihana lukea!
Kaikki perinteet ovat typeriä. Siksi ne ovat perinteitä

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 425
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Onnittelut kommenttiarpajaisista!

Tämä olikin jäänyt ennen lukematta ja onneksi tuli tässä korjattua. Tykkäsin, miten teksti nivoutuu kirjaan ja samalla paljastaa lukijalle paljon enemmän Severuksen hahmosta, ajatuksesta ja tunnelmista jäykän opettajanroolin takana.

On koskettavaa, miten haikeasti Severus yhä muistaa Lilyä, ja miten Harryn näkeminen häntä satuttaa. Onneksi lopetus kuitenkin oli lempeän lohdullinen. Mies itsekin ymmärtää, ettei voi jumiutua peilin kuvaan, vaan pyrkii aktiivisesti kohti elpymistä, vaikka sydän onkin särkynyt.

Tämä oli kaunis teksti ja pidin siitä paljon kaikessa kaihoisuudessaankin. :)

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Rowena

  • ***
  • Viestejä: 897
Kiitos kommenteista <3! Ihanaa, kun näin vanha teksti löytää yhä lukijoita :). Kurpitsajuhla on mulle vieläkin yhtä suuri inspiraationlähde kuin vuonna 2009 :D. Ja yhä musta on kiva kirjoittaa paitsi Severuksesta ja Lilystä, myös Minervan ja Severuksen ystävyydestä.

Ihanaa syksyä kaikille! *Aseta kaiverrettu kurpitsa tähän.*

carrowfan

  • vitsi syntyessään
  • ***
  • Viestejä: 1 360
  • On olemassa kinkkuja ja on olemassa lisää kinkkuja
*asettaa kaiverretun kurpitsan paikalleen*

Ihanaa, että törmäsin tähän Halloweenin korvilla, joka teki tästäkin tekstistä vielä paremman. Tykkäsin siitä ettei tässä heti mainittu että teksti sijoittuu Viisasten Kiven aikoihin vaan lukija sai itse päätellä rivien välistä ajankohdan sekä tapahtumien kulun. Kiitos, tämä teksti oli hauska, huvittava ja mukava.
"Papereissa 23, henkisesti 17"
"Ehkä mie aikuistun ku täytän 30...siis 40"
"En mie kaipaa olkapäätä, kuha nostat mut eka ylös täältä"

Rowena

  • ***
  • Viestejä: 897
Carrowfan, kiitos kommentista 🎃! Kiva kuulla, että pidit tästä! Vietä hauska halloween ❤️!

marieophelia

  • Pajunkissa
  • ***
  • Viestejä: 805
  • 🇺🇦
Vietin taas eilen mukavia hetkiä sivulla 394 ja luin useamman lempificcini uudestaan.<3 Koska tämä on nyt ajankohtainen, jätän pienen kommentin. :) Mun kurpitsajuhla ei ole onneksi ollut Grindelwaldista, toivottavasti ei sunkaan!

Lainaus
Totta kyllä, hän piti päivällä tunnit tavalliseen tapaansa. Räyhäsi vähän, ylenkatsoi, antoi mielettömän määrän läksyjä.

Ah, ihana Severus! Voin kuvitella, miten Severuksen tuntisuunnitelmassa lukee "räyhää vähän". :D Pidän siitä, että vaikka tässä ficissä nähdään Severuksesta hyvin herkkä puoli, hän pystyy silti ivallisesti sivaltamaan ketä tahansa, jos siltä tuntuu. Silti tämä ficci tekee mut niin surulliseksi, kun mietin, miten hulluksi ikävästä Iseeviot-peilin on täytynyt Severus saada. :'(

Lainaus
Lily oli kuin Severusta varten luotu, hänen puuttuva palansa, vastamyrkkynsä.

Ihanasti sanottu! Mun pitää muista tämä ajatus, sillä se sopisi Omaehtoisten onnettomuuksien osastoon!

Mutta sinä osaat vetää lukijan pois surun alhosta! Peikon ÖÖÖRRR -ääntely naurattaa mua ihan liikaa. ;D Samoin toi, että Oraven pitää mennä vessaan. ;D Ääh, huumorintajuni aste on ihan nollassa tänään. ;D

Onneksi Severus tajusi päästä muistoistaan irti, eikä peikon edes tarvinnut mäjäyttää peiliä palasiksi. Minervan ja Severuksen pitäisi ehdottomasti bondailla enemmänkin! Oon myös erityisen iloinen siitä, miten hyvin tämä solahtaa canoniin ja selittää Severuksen poissaolon kurpitsajuhlasta. Saat aina ficceihisi niin paljon eri tunteita, että en voi kuin ihailla.<3

Rowena

  • ***
  • Viestejä: 897
Marieophelia,

Lainaus
Vietin taas eilen mukavia hetkiä sivulla 394 ja luin useamman lempificcini uudestaan.<3
Tää tekee mut tosi iloiseksi <3! Samoin kuin sun kommentit :).

Lainaus
Mun kurpitsajuhla ei ole onneksi ollut Grindelwaldista, toivottavasti ei sunkaan!
Kiitos kysymästä, munkaan kurpitsajuhla ei ollut Grindelwaldista! Juhlin silloin synttäreitäni oikein leppoisasti.

Lainaus
Ah, ihana Severus! Voin kuvitella, miten Severuksen tuntisuunnitelmassa lukee "räyhää vähän". :D
:D Välillä musta tuntuu, että munkin työkalenterissa lukee joidenkin päivien kohdalla näin :D.

Lainaus
Mun pitää muista tämä ajatus, sillä se sopisi Omaehtoisten onnettomuuksien osastoon!
Ootan innolla jatkoa Omaehtoisille :)!

Lainaus
Ääh, huumorintajuni aste on ihan nollassa tänään. ;D
Mulla on sama vaiva päivästä toiseen!

Lainaus
Minervan ja Severuksen pitäisi ehdottomasti bondailla enemmänkin!
Oon tästä ihan samaa mieltä! Niiden ystävyys on musta ihan parasta!


Kiitos ihanasta kommentista <3!

Larjus

  • ISSNA
  • ***
  • Viestejä: 5 229
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
    • twitter
Olipas kiva tämmöinen katsaus Kalkaroksen sielunelämään, joka sitten yhdistyi kirjojen tapahtumiin varsin jouhevasti. Sympatiaakin tämä herätti, koska vaikka Kalkaros osaakin olla aika kelju tyyppi, ei ole hänelläkään ollut helppo elämä :< Ei mikään yllätys, että Iseeviot-peili vetää häntä puoleensa, Dumbledorenkin mukaan se tekee niin monille (varmaan melkein kelle tahansa). Mutta ei onneksi peili mene velvollisuuksien edelle. Kalkaros on kyllä tunnollinen velho.

Lainaus
Orave istui pytyllä sydänalaansa pidellen.
Tietty mun ekoissa mielikuvissa Orave istui pöntöllä kuin olisi tarpeillaan ollut ja mua alkoi naurattaa... 🙈😂 Sitten tuon jälkeen nauratti, kun Orave änkytti menevänsä vessaan, ja Kalkaroksen ajatukset siitä. Ja jotenki symppistä kun jopa Kalkaroksenkin suupielet vähän nyki. Nauraa nyt ei tietenkään voinut, ei hän :D

Lainaus
Eikä Lily varmasti haluaisi, että Severus tuhlaisi elämäänsä tuijottamalla peiliin. Lily oli kuollut ja Severuksen oli hyväksyttävä se.
Hienoa kyllä sekin, että Kalkaros voi ajatella näin. Osoittaa sen, ettei hän (ehkä) ole yksi niistä monista, jotka Dumbledoren mukaa ovat käytännössä riutuneet peilin edessä.

Ihana myös tämän loppu, kun Kalkaros jopa ehdottaa viinilasillisten juomista Garmiwalle! Oot tuonut tähänkin ficiin niin hienosti esiin hänen inhimillistä puoltaan, unohtamatta kuitenkaan sitä "ilkeetä maikkaa" ;D Monitahoisuutta ja erinomainen tasapaino eri puolien välillä, ja sehän Kalkaroksesta tekeekin niin kiehtovan hahmon.
"Kylpyhuoneessa on sus, ses ja sas. Ja kylpyhuone."