Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!

[shanaynay]

Voi kuulkaa, itkin.
Pakko myöntää, että jostain kumman syystä pyyhin silmiä jo ensimmäisen luvun lopussa.
Dracon ja Dudleyn hyvästit jotenki tuntu niin hassuilta. Hävettää että tuommosen takia oon menny pillittämään.
Kalkaroksen ja Lilyn tarina oli koskettava ja musta oli niin väärin, että Kalkaros kuoli vihattuna, vaikka olikin yksi urheimmista.
Onneks Harry sitten putsasi vähän sen mainetta ja joo, itkin kun kyseinen juomamestari meni kuolemaan. So sad.
Remusin ja Tonksin yllättävä poismeno kanssa järkytti. : << Ne oli just saanut lapsenkin!
Oikeastaan suurin syy miksi tämän kirjan takia piti niin kovasti tuhlata kyyneleitä, oli se, että se otti ja päättyi.

[psycanard]

Viimeisen luvun (tai epilogin jälkeen itkin). Itkin onnesta, koska olin juuri lukenut loppuun erittäin pljon rakastamani kirjasarjan ja itkin myös surusta sillä se oli viimeinen osa. Enempää ei tulisi. Nestehukka varmaan iski päälle, sillä muistan nikotelleeni koko loppu päivän.

[Alicia]

Itkin sen jälkeen kun olin lukenut kirjan loppuun, en tiedä miksi.
Ehkä siksi että olin saanut koko kirjasarjan loppuun,
ja että loppu oli koskettava ja surin Tonksin, Lupinin, Fredin, Dobbyn ja Hedwigin kuolemaa.
Itkin myös kun luin ensimmäistä kertaa Siriuksen ja Dumbledoren kuoleman

[pahvimursu]

Voi itkin paljon siinä kohtaa kun Fred kuoli...); en MITENKÄÄN voi uskoa että niin tapahtui! en voi kuvitella Georgea ilman Frediä...):  ensin Georgelta lähti korva ja sitte Fred... Yhyyyyy....!!!); ); ); ); ); Sniiiiif...); ); ); );

[Lily02]

Itkin surullisissa kohdissa... ja siinä kun Bellatrix kuoli (ilosta siis)!!!!!

Kohdat, joissa itkin:

Seitsemän Potteria, s.65

Kaatunut soturi, s.89

Bathildan salaisuus, s.364-365

Bathildan salaisuus, s.375-378

Malfoyn kartano, s.505-510

Malfoyn kartano, s.519-520

Sauvaseppä, s.521

Sauvaseppä, s.524-525

Tylypahkan taistelu, s.695-696

Seljasauva, s.715-717

Prinssin tarina, s.720-721

Prinssin tarina, s.722-752

Taas metsä, s.761-763

Suunnitelman heikko lenkki, s.802-803


Lily02

[Vesiolento]

Ei en itkenyt. Leffaa katsoessani putosi Severuksen kuoleman kohdalla pari kyyneltä, mutta kirjaa lukiessani en itkenyt. Luin koko kirjan yhdessä hetkessä, mutta kyyneltäkään ei tippunut - yhtäkään.
Mikä mussa on vikana?

[Larjus]

^ En minäkään itkenyt kirjaa lukiessa. Leffassa itkin pikkuisen juurinkin kun Severus kuoli :DD Eli näköjään meissä on samaa vikaa tai (todennäköisemmin) ei vikaa lainkaan.

En muista muutenkaan koskaan itkeneeni kirjan takia. Ja leffoistakin vain Kalkaroksen kohtalon takia.

[Larppastus]

Itkin surusta ja ilosta

Luin sitä kirjaa... Itkin lopussa surusta. Severuksen kuolema oli... Hätkähdyttävä. En ollut aavistanut sitä. Siinä itkin surusta. Vähän, enemmän olin järkyttynyt. Itkin ilosta kun kaikki oli ohi.

[Ansa]

Näin vuosien jälkeen voisin tähänkin kommentoida. Kyllä, itkin ja itken edelleen lukiessani tai katsoessani kuoleman varjeluksia. Severuksen muistoille ja surulliselle elämälle lähinnä, en itse kuolemalle. Ja leffassa tulee aina itku ja kylmät väreet siinä kohtaa kun Minerva tekee suojaloitsuja ja kun kaikki nostaa sauvansa ylös vahvistaakseen suojauksia. Tai kun Neville näyttää rohkeutensa juuri silloin kun kaikilla muilla näyttää toivo olevan mennyttä. Remuksen ja Tonksin kuolema suretti myös, koska Teddy. Ja tietty Fred.