Title: Veljeni, avaa sanainen arkkusi
Author: Violet Baudelaire
Rating: S
Genre: Dialogia vaan
Pairing: Fred/George
Warning: Tätä kirjoittaessani minulle iski äkillinen halu kokeilla vanhoillista tyyliä, joten jälki on sen mukaista.
Disclaimer: Rowling omistaa, minä vain lainaan.
Warnings: Insesti
Special: Kirjoitettu Dialogihaasteeseen
Summary: Kaksoset huomaavat yhtä sun toista.
A/N: Tämä oli jo vanhassa finissä, mutta ajattelin sen tännekin laittaa. Kommentteja otetaan vastaan.
// Scarlett lisäsi insestivaroituksen
”Fred?”
”Mmmh?”
”Oletko huomannut, että sänkyni on kapeampi kuin sinun.”
”Eikä ole, unikuvia olet katsellut, George.”
”Ei Fred, tiedän kyllä mitä unia näen.”
”No valaise sitten minuakin niiden saloista, emmehän pimitä mitään toisiltamme.”
”Jos välttämättä haluat Fred. Vaikka luulen, että mieluummin et niistä kuulisi halaistua sanaa.”
”Ja miksi en George? Älä pidä minua pimennossa vaan avaa sydämesi, kerro.”
”Sitä juuri olen tekemässä, joten anna siis minun puhua veli hyvä. Enempää kuin veli et minulle koskaan voi olla.”
”Pilkkaatko minua veljeni? Sinä, jossa virtaa sama veri kuin minussa?”
”En pilkkaa, en. Lausun vain karuja sydämeni sanoja.”
”Karuja? Et siis rakasta minua, et halua minun olevan veljesi ja silti silmäsi hohtavat kosteina rakkaudesta. George, nyt en ymmärrä.”
”En! En koskaan sanonut etten sinua rakasta, veljeni. Suurin siunaus maan päällä on jakaa sama veri kanssasi.”
”Mikä siis on vialla? Jos minua rakastat, niin miksi minua noin loukkaat?”
”Rakastan sinua enemmän kuin itse elämää, enemmän kuin veli toista saisi rakastaa.”
”Enemmän kuin veli toista? Nyt en ymmärrä, George. Ei siinä mitään väärää ole, jos veli toistaan rakastaa ja silti näen kuinka sydämesi vuotaa verta. Silmiesi kautta karvaat kyyneleet putoavat lakanoilleni.”
”Lakanoillesi, joille en saisi jalallani astua. En halua rakkauteni tahrivan sinuakin, veljeni.”
”Tahrivan? Pois tuollaiset puheet, George.”
”Älä Fred, älä. Kuulen sydämesi jyskeen ja sen nopeus saa omanikin hakkaamaan. Pyydän, älä tuo huuliasi noin lähelle omiani, kiusaus käy liian suureksi.”
”Jotkut kiusaukset ovat hyvästä George, ilman niitä ei eläminen ole minkään arvoista.”
”Yritätkö minulle kertoa, että joillekin kiusauksille kuuluu antautua vastaan hangoittelematta?”
”Veli, jälleen olet onnistunut lukemaan ajatukseni. Lukilitikseksi sitä kai kutsutaan.”
”Ja sitä, minkä aion sinulle seuraavaksi antaa, kutsutaan joksikin aivan muuksi.”