Kirjoittaja Aihe: keväästä; koska välimuodot ovat jännittäviä, S  (Luettu 1204 kertaa)

kisoq

  • Irstauden ilosanoma
  • ***
  • Viestejä: 26
// Alaotsikko: S, pientä kiroilua sisältävä päiväkirjamerkinnänomainen pohdinta keväästä.

Kirjoittaja: kissssoqq
Ikäraja: S
Yhteenveto: Päiväkirjanomainen pohdiskelupätkä keväästä, jota niin suuresti inhoan (:
Varoitukset: No tuskinpa kukaan pikkukiroilusta säikkyy, mutta mainittakoon.
A/N: Muotoilin tekstin tarkoituksella niin, etten käyttänyt isoja kirjaimia. Niistä ei siis mielellään valiteta, muuten palaute on tervetullutta kyllä! :)

n'joy.
----

keväästä; koska välimuodot ovat jännittäviä

huhtikuun kaipuu. vihollisen ikävä räntäsateessa katsellessa kun loska tarttuu tennareihin ja pikkukaupungin nenät vuotavat samaa sontaa mitä maassa, melkein. rinnastettavissa. kuolleet lehdet ja koiranpaska tulee esiin lumen alta, tupakantumpit pistävät kerrostalon pihalla likaisenkeltaista ruohoa vasten ja kaduttaa. kaduttaa ettei voi jäädä syksyyn jumiin. katsella kuolevia lehtiä ja vesisadetta ikkunassa ja auringonpaisteen haamuja ja raikasta ilmaa ja keikkua vain siinä talvea edeltävässä tilassa. keikkua ja keikkua. keikkua kunnes oksentaa ja ottaa sitten suuhun raikasta ilmaa.
kuinka kaunista vihata kevättä niin pinnallisista syistä. masentua kun vesipisara putoaa räystäältä nenänpäähän heijastaen tulevaa kesää, liian kuumaa, menneitä keväitä, lapsuuden parasta aikaa, nuoruuden surkeinta, eläkeiän piristävintä, jos sitä ikää ikään tulee. epäilen. ruoho yrittää olla vihreää tullessaan esiin ja ilahduttaa ilmassa panevia kärpäsiä. ai niin, eivät ne näe. yrittää sitten ilahduttaa stressistä väsyvää vihaajaansa. ja kyllä ne kärpäsetkin näkevät, mutta kukas sitä nyt lisääntymisen iloissa jostain ruohosta välittäisi, en minä ainakaan kun voi välittää epävihreästä ja pehmeästä, keväällä on muutakin märkää kuin ruoho ja loska ja räystäs ja parveke.
kesä tulee stressi tulee koulu loppuu loma alkaa työ loppuu väsyttää. lukujärjestys työvuoro koeviikko päättäjäiset todistukset työtodistus.
vähemmästäkin kaipaa omaa todellisuutta ja jotain tilaa saada olla ihmisolio muussa oliomassassa. rakastan vihollista ja vihollisen inspiraatiota, välimuodot kiehtovat aina ja ruokkivat luovuutta, radikaalius turruttaa, pelkkä kylmä ja kuuma tukkivat aistit eikä vesipisaroita enää putoile räystäiltä tai lehtiä puista eivätkä kärpäset kuole kylmään tai horrosta työpaikan kuistilla kevätiltana tai lisäänny ilmassa, milloin ne on naurettavan helppo läsäyttää kuoliaaksi. kiima tappaa. vaara ja adrenaliinihan ihmisen kiinnostusta pitävät yllä ja viehättävät niin kuin suloisuus myttynä huoneen nurkassa, toisaalta.
toisaalta ilman kevättä ei olisi kesää eikä ilman kesää syksyä, ilman tuota rakastettua ei olisi talvea eikä ilman talvea kevättä. edellytykset lienevät tosin itsenäisiäkin, aina kesä ja aina talvi mutta missä on aina syksy tai aina kevät? välimuotoa ei voi olla jollei ole kahta radikaalia, silloin ne eivät olisi välimuotoja vaan radikaaleja nekin eikä radikaali ole jännittävää, radikaali ei pidä kiinnostusta yllä, se on radikaali, absoluuttinen, lopullinen.
keväällä voi seisoa paljastuneella asfaltilla ja tihrustaa tulevia sadepilviä toivoen ukkospilviä kunhan lumi sulaa pois ja loskakin antaa periksi auringolle ja aurinko kuuntelee ajatuksia kun alkaa miettiä maailman ja ihmisen suhdetta ja mittasuhdetta.
minä tässä olen, olevainen
ei kai enää voi sanoa muuta, aurinko.
« Viimeksi muokattu: 11.11.2014 22:35:36 kirjoittanut Snoop. »
"And you are out of my ideal world, Angel."