Kirjoittaja Aihe: Twilight: Lunta hiuksissa (2.osa 8.9), K-11  (Luettu 3031 kertaa)

momentumi

  • Vieras
Twilight: Lunta hiuksissa (2.osa 8.9), K-11
« : 05.09.2009 20:10:46 »
Title: Lunta hiuksissa
Author: Momentumi
Genre: draama, slash
Fandom: Twilight
Pairing: Edward/Jasper (Alice/Jasper)
Status: 2/4
Disclaimes: En omista hahmoja, en saa tästä rahaa, kunhan vain leikin. Hahmot ovat Meyerin, tarina minun.
A/N: Sijoittuu aikaan ennen Bellan tuloa, Cullenit ovat vasta vähän aikaa asuneet Forksissa ja Edwardilla ja Jasperilla on tunteita toisiaan kohtaan. Luvut ovat lyhyitä, kun olen kirjoittanut tätä käsin alunperin, koneella ehkä olisi tullut pidempää, mutta toivottavasti tykkäätte ja kommentoitte.  Betaa ei nyt ollut.

1.Luku

"Jasper, varo!" Alice kiljaisi, mutta liian myöhään.
Edwardin heittämä lumipallo sinkoutui juuri kohti Jasperia ja osui tätä käsivarteen. Alice juoksi kikattaen sisälle, kun Jasper valmistui kostamaan Edwardille.
"Ota kiinni, jos saat!" Edward huusi nauraen ja lähti juoksemaan metsään.
Jasperia ei tarvinnut kahdesti käskeä, kun hän jo kouraisi maasta lunta käsiinsä pinkaistessaan Edwardin perään. Hän tiesi Edwardin järjestäneen heille kahden keskistä aikaa lumisodan aloittaneena.
"Odotahan vain!" Jasper huusi juostessaan.
Edward ja Jasper katosivat tiheään, lumiseen metsään.

Lumi narskui Edwardin jalkojen alla, kun hän juoksi pakoon Jasperia. Tai oli juoksevinaan tätä pakoon. Todellisuudessa hän juoksi tavallista hitaammin ja Jasper olisi jo halutessaan saanut hänet kiinni.
Edward ojensikin hetken mielijohteesta kätensä Jasperille ja tämä tarttui siihen empimättä. He juoksivat vielä syvemmälle, kunnes pääsivät pienelle aukealle, joka kesäisin kukoisti kirjavana kukista, mutta oli nyt paksun lumikerroksen peittämä. Edward astui aukealle katse taivaisiin luotuna ja Jasper astui hänen vierelleen, katse Edwardissa. Hän puristi tiukemmin, mutta hellästi Edwardin kättä saadakseen tämän huomion itseensä. Edward käänsikin katseensa Jasperin ruskeisiin silmiin.
He katselivat hetken toisiaan. Jasper säpsähti hieman Edwardin sipaistessa kämmenellään tämän poskea.
"Ei kai sinua pelota?" Edward kysyi sametinpehmeällä äänellään ja hymyillen suloista hymyään.
"Tiedät, että ei." Jasper henkäisi.
Edwardin käsi pysyi yhä hänen poskellaan.
"Olen vain odottanut tätä hetkeä."
Jasper sai äkkiä heidät molemmat naurahtamaan ja rentoutumaan. Edward veti Jasperin lähemmäs itseään. Jasper kietoi käsivartensa hänen ympärilleen.
"Niin minäkin." Edward kuiskasi.
Edwardin huulet lähestyivät Jasperin huulia ja kun ne kohtasivat toisensa, suudelma oli intohimoinen.

Suudelman voimasta he kaatuivat pehmeään, kylmään lumihankeen. Jasper ei tuntunut Edwardista ollenkaan painavalta, muta tämä kierähti itse hänen vierelleen. He suutelivat vielä pitkään.
"Anna minun edes vähän hengähtää!" Jasper huohotti ja työnsi Edwardin hellästi vähän kauemmas itsestään.
Edward nauroi ja kietoi käsivartensa Jasperin ympärille. Jasper teki itselleen tilaa Edwardin kainaloon ja painoi päänsä tämän rinnalle. He katselivat hetken taivaisiin, hiljaisina, vain Edward hyräili kaunista sävelmää. Jasper mietti vähän aikaa ennenkuin uskalski kysyä:
"Onkohan Alice nähnyt meidät?"
Edward oli kauan vaiti. Hän käänsi katseensa Jasperiin ja katsoi pitkään syvälle tämän silmiin.
"Ei hän näe meitä."
« Viimeksi muokattu: 18.11.2012 20:20:09 kirjoittanut Vanilje »

Harriet

  • tuulimylly
  • ***
  • Viestejä: 443
Vs: Lunta hiuksissa
« Vastaus #1 : 06.09.2009 12:25:57 »
Awww, Edward/Jasperia <3 Tämä oli oikein somaa tekstiä, kuvailua voisi ehkä olla enemmän. Ja pidempiä lukuja ;D. Pidin tästä kuitenkin paljon ja odotan mielenkiinnolla jatkoa!

Lainaus
"Onkohan Alice nähnyt meidät?"
Edward oli kauan vaiti. Hän käänsi katseensa Jasperiin ja katsoi pitkään syvälle tämän silmiin.
"Ei hän näe meitä."
Ihana lopetus luvulle.

Kiitos.
In a land of myth, and a time of magic.

Ava @ LJ by querita

momentumi

  • Vieras
Vs: Lunta hiuksissa
« Vastaus #2 : 06.09.2009 12:56:40 »
Kiitos Jamie!
Tämä on tosiaan ensimmäisiä ficcejä, mitä koskaan olen kirjoittanut.
Käsin olen tosiaan kirjoitellut tämän joskus aikoja sitten, mutta voisi nyt koneella
vähän muokkailla seuraavia lukuja ja yrittää saada kuvailua enemmän kehiin.  :)

Liinalotta

  • ***
  • Viestejä: 289
Vs: Lunta hiuksissa
« Vastaus #3 : 07.09.2009 14:06:25 »
oi, söpö.. (--::
Tosin ehkä repla "Anna minun hengähtää" on vähän turha, koska vampyyrithan pystyvät olemaan hengittämättä, mutta ymmärrän kyllä mitä ajat takaa.. (--::
SÖPÖ!! Toivottavasti pistät lisää lukuja, kiitoksia.
Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen
on puhdas niinkuin hanki helmikuisten aamujen

momentumi

  • Vieras
Vs: Lunta hiuksissa
« Vastaus #4 : 08.09.2009 16:20:21 »
Kiitoksia kommenteista!
Koneellani ei nyt toimi Microsoft office vähään aikaan niin pistän tähän nyt tämän
vanhemman version tästä kakkosluvusta, joka ikävä kyllä jää myöskin melko lyhyeksi,
koska se on käsin kirjoitettu. Mutta tässä olkaa hyvät:

2 Luku

Minä en näe heitä!” Alice marisi keittiössä Rosalielle ja asteli edestakaisin ärtyneenä.
Hän ei ollut nähnyt vilahduksiakaan Edwardista ja Jasperista sen jälkeen, kun nämä olivat kadonneet metsään.
”Äh, Alice, antaisit jo olla!” Rosalie puuskahti kyllästyneenä. ”En ymmärrä, miksi sinä tahdot niin kiihkeästi nähdä heidät?”
Alice pysähtyi. Hän ei voisi kertoa Rosalielle aavistuksistaan, tämä nauraisi kuitenkin eikä uskoisi sanaakaan.
”Kunhan vain haluan.” Hän tokaisi tylymmin kuin oli tarkoittanut ja alkoi taas astella edestakaisin keittiön lattialla.
”Sinä käyt hermoilleni!” Rosalie karjaisi ja asteli keittiöstä olohuoneeseen katsomaan televisiota, josta ei kyllä tullut mitään katsottavaa.
Parempi sekin kuin keittiössä edestakaisin ramppaava Alice.

Alice jäi yksin keittiöön. Hän lopetti edestakaisin ramppaamisen ja käveli keittiön ikkunalle. Hän jäi katselemaan ulos, jossa oli alkanut sataa hiljalleen suuria, pumpulimaisia lumihiutaleita. Hän tunsi olonsa ahdistuneeksi eikä voinut olla ajattelematta Edwardia ja Jasperia.
Mitä ne kaksi oikein puuhasivat? Voisiko Jasper tosiaan…? Ei, hyvä jumala, ei Jasper voisi ikinä! Edwardin kanssa? Jasper ei ollut koskaan maininnut sellaisista tunteista… niin, no, miksi olisikaan? Ei kai Jasper sellaisista tunteista hänelle puhuisi!

Alice huokaisi, nosti kyynärpäät tasolle ja hautasi kasvot käsiinsä. Häntä ahdisti niin, että itketti. Kun vain näkisi pienenkin vilauksen, niin, että tietäisi. Ja toisaalta pelkäsi liikaa eikä halunnut nähdä mitään. Ehkä vika olikin juuri siinä! Hän ei nähnyt heitä, koska pelkäsi totuutta. Alice hengitti syvään, yritti tasata äkisti kiihtyneen hengityksensä. Hän keskittyi ajattelemaan metsää, Edwardia ja Jasperia sulkien kaiken muun mielestään.
Kului sekunteja, minuutteja. Mitään ei tapahtunut. Alice alkoi jo luovuttaa, poistua keittiöstä, kunnes äkkiä hän voihkaisi tuskasta ja kumartui käsi vatsaa pidellen. Metsän lumiset puut vilahtivat hänen mielessään, veivät hänet aukiolle, näyttivät Jasperin, Edwardin ja pitkän intohimoisen suudelman.
”Eih!” Alice voihkaisi, sulki silmänsä ja tarrasi kädellään pöydän reunasta, ettei olisi valahtanut lattialle.

”Alice, antaisit nyt jo…” Rosalie aloitti palatessaan keittiöön, mutta hänen lauseensa keskeytyi, kun hän näki keittiön lattialla polvillaan olevan Alicen, joka näytti siltä kuin olisi tullut sairaaksi.
”Alice, mitä on tapahtunut?” Hän huudahti ja juoksi auttamaan tärisevän Alicen ylös.
”Alice, kuuletko sinä?!” Rosalie yritti saada Alicen puhumaan. ”Emmet”
”Älä… älä sotke häntä tähän…” Alice voihkaisi viimein.
Rosalie katsoi häntä kummastuneena.
”Mitä sinulle on tapahtunut?”
Kun Emmet, joka oli jo ehtinyt kuulla Rosalien huudon, saapui keittiöön, Alice henkäisi:
”Minä näin heidät.”