Kirjoittaja Aihe: Yleinen kirjakeskustelu jo kirjan lukeneille (Kuoleman Varjelukset)  (Luettu 70930 kertaa)

Zsanya

  • ***
  • Viestejä: 28
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #40 : 22.07.2007 15:13:06 »
Mut oikeesti, siis voiko kaukaa haetumpaa olla. Tuo sauvan voimiensiirtymissysteemi siis. Huhhei.

(No voi. Ne Siriuksen kuoleman perustelut nimittäin.)

off. en ookkaan vielä monta kertaa revenny sun avalle Bbutt...
« Viimeksi muokattu: 22.07.2007 15:13:57 kirjoittanut Zsanya »
Olen jäänyt eläkkeelle. Eläkepäivien puuhistani samoin kuin jostakin PALJON jännittävämmästä voi lukea (englanniksi) osoitteesta http://khironsfriends.blogspot.com/

Marygold

  • Vieras
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #41 : 22.07.2007 15:13:52 »
Olin niin väsynyt viimeisillä kahdellasadalla sivulla, että tää mahtisauva-homma meni multa ihan kokonaan yli ymmärryksen :´D Enkä vielä ollut edes jaksanut vaivata päätäni sillä, miten pirussa Harry selvisi siitä avadasta. Hienoa että joku on lukenut kirjan vähän paremmin x_x

Mutta jotenkin sitten Remuksen ja Tonksin kuolema ei ollut minun kohdallani yhtään niin nopeasti ohi sutaistu juttu kuin se monille tuntuu olleen... Ehkä se sitten johtui siitä että minulla on taipumus lukea kaikki tuollaiset kuolemakohdat useampaan kertaan, ja siitä että Remus oli minulle koko saagan tärkein hahmo. Päähäni tärähti kuin tiiliskivi se ajatus, että juuri kun mä olin saanut olla onnellinen siitä että Remus nyt viimein oli onnellinen, sen piti kuolla ja vielä tapahtui Potterit ja niiltä jäi se pieni lapsi, ja sitten kummisetäkin oli kovaa kyytiä menossa tapattamaan itseään -- Mielikuva siitä kohdasta kun Harry näki Remuksen ja Tonksin siellä kuolleiden joukossa vaan syöpyi mun verkkokalvoille ja tiukasti. Sillä sivulla ja aina sen jälkeen kun Remuksen kuolema mainittiin, mun oli pakko vaan laskea koko kirja kädestä ja itkeä vähän lisää.  

Pakko myöntää, etten vieläkään ihan ymmärrä sitä kirjan loppua, niitä Deathly Hallowseja ja muuta, Dumbledoren suunnitelma oli kerrassaan liian mammuttimainen mun aamuyöaivoilleni. Ehkä jonain päivänä :P
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Marygold »

Romber

  • ***
  • Viestejä: 59
    • http://
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #42 : 22.07.2007 15:41:14 »
Mitä muistoja Severuksesta kerrottiin ? On pakko saada nyt tietää, en kestä lukee tota kirjaa ku miks kaikki KUOLEE SIIS MIKS SNAPENKIN PITI KUOLLA JOS SE OLI HYVIS ja ja !!! IYYYYÄÄÄÄH.

Jotenkin joskus ajattelin että Kalkaros voisi olla tämän tarinan päähahmo!
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Romber »
Spiderpig, Spiderpig,
Does what ever a spiderpig does.

Moriko

  • ***
  • Viestejä: 83
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #43 : 22.07.2007 15:58:26 »
No niin, nyt minäkin olen lukenut... ^^

Täytyy sanoa että olen nyt erittäin sekaisella mielellä nyt 8'D Loppu oli ihan kuin jostan fanfictionista X__X Olin ihan varma että Harry kuolisi. (Albus Severus oli suloinen<3 XD).  

Dudley osasi järkyttää heti alussa 8'D
Lainaus
'Blimey, Dudley,' said Harry, over Aunt Petunia's renewed sobs, 'did the Dementors blow a different personality into you?'
*reps*

Tuosta Dumbledoren lapsuudesta oli hauska lukea... En kyllä vielä toissapäivänä uskonut että isä joutui Azkabaniin ja että hänellä oli sisko. (Tai että oli hyvää pataa Grindelwaldin kanssa)

Mutta joo, pidin kirjasta paljon, vaikka välillä olikin ymmärtämisvaikeuksia (varsinkin tuossa taikasauva-jutussa)

(no joo, tuun sitte takasi selittää ku oon selvittäny päätäni XD)

[size=67]Vauhkomieli, Severus, Lupin, Tonks, Fred, Dobby, Bellatrix, Voldu: R.I.P<3 [/size]
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Moriko »
... Really?

Gregra

  • ***
  • Viestejä: 22
    • http://
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #44 : 22.07.2007 16:08:18 »
Lainaus
Pakko myöntää, etten vieläkään ihan ymmärrä sitä kirjan loppua, niitä Deathly Hallowseja ja muuta, Dumbledoren suunnitelma oli kerrassaan liian mammuttimainen mun aamuyöaivoilleni. Ehkä jonain päivänä :P


En mäkään sitä Deathly Hallows juttua täysin ymmärtänyt. Voi olla, että se aukeaa mulle vasta sitten kun luen sen uudestaan, koska on varmasti paljon asioita, jotka on multa menny ohi, kun olen sitä yöllä väsyneenä lukenut.
Mutta nyt on pakko ihmetellä sitä, että miten Rowling on keksinyt tän kaiken. Sillä on ollut tämä koko juttu päässään aivan ensimmäisestä kirjasta alkaen. Rowling on keksinyt kaikki ne seikkailut, hirnyrkit, Salaisuuksien kammion, kolmivelho turnajaiset, ankeuttajat ym. Täytyy myöntää, että Rowling on nero!
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Gregra »
I'm Hufflepuff. And You are?

destine

  • ***
  • Viestejä: 213
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #45 : 22.07.2007 16:08:22 »
Vaikka onkin Deathly Hallows osasto, niin silti sanon, että tämä teksti sisältää tarkkaa kuvailua ja arvostelua ja pohdintaa koko kirjasta. Joten varokaa. Microsoft Worksin mukaan noin 4 sivua tuli tekstiä x)

En tiedä tosiaankaan miten suhtautua kirjaan. Minulla oli jo ennen kirjan ilmestymistä ristiriitaiset tunteet ja nyt ne vain jatkuvat. Tuntuu todella oudolta, että nyt se on todella ohi. Enää ei tule Pottereita ja kaikki salaisuudet ovat julki. Finito.

Aloittaessani lukemaan Deathly Hallowsia - kello oli ensinnäkin noin puoli viisi - kävi mielessäni heti ajatus, että kirja on täysin erilainen kuin muut. Koska Harry ei tosiaankaan aio palata takaisin Tylypahkaan, tulee kirja olemaan juoneltaan erilainen kuin muut ja myös ihmissuhteiltaan. Kirja aloitti täydellä latingilla ja sillä se jatkoi aivan loppuun asti; jatkuvasti uusia juonenkäänteitä, loistavan kuvauksellia taisteluita ja tunteita herättävää kerrontaa.

Taianomaista.

Hahmot olivat mielestäni muuttuneet todella paljon viimeisessä kirjassa. Jossain välissä kävi mielessä, että "Ei, ei Harry ole tuollainen" tai "Ei noiden kahden ihmissuhde voi noin mennä". Mutta, totta kai, kirjat muokkaavat hahmoja, juoni ja tarinan kulku muokkaavat hahmoja ja pakostakin hahmoille kehittyy uusia luonteenpiirteitä, joita ei aiemmin huomannut tai oli ollut jossain piilossa. Näistä yhdet olivat Dudley, Oljo ja Remus.

Oikeasti, Dudley välittää loppujen lopuksi Harrysta? Myönnetään, mikäli joku pelastaa hengen, kyllä siinä muuttuu käsitys melkoisesti. Varsinkin jos on saanut ainakin puolitoista vuotta miettiä asiaa. Mutta jotenkin Dudleyn ja Harryn välisen suhteen muuttuminen tuntui niin oudolta, periaatteessa myös koko Dursleyn perheen ja Harryn välisen suhteen muuttuminen. Hehän olivat väleissä! Mutta taas jälleen kerran, myönnettäköön, he olivat eroamassa toisissaan luultavasti molempien tahojen puolesta melkein ikuisesti ja Harry sai vakuutettua Dursleyn perheen olevan vaarassa, joten... eiköhän se jotain muuta.

Oljo. Itse asiassa, kyllä minä vähän toivoinkin, että Harry ja Oljo tulisivat väleihin. Jotenkin, koska Oljo oli kuitenkin vastuussa Siriuksen kuolemasta ja Harry suorastaan halveksui ja vihasi Oljoa, heidän väleissä oleminen saattaisi olla yhtä tuskaa Harrylle, mitä olisi hauska seurata. Ja muutenkin, heidän välillään selvästi tapahtui jotain pientä muutosta jo kuudennessa kirjassa, ainakin Harryn osalta. Mutta selkeästi Oljo oli kaiken kaikkiaan Reguluksen kotitonttu, se piti Reguluksesta ja piti tätä suuressa arvossa, joten Harry osoitti tälle suurta kunnioitusta, mikä taas merkitsi paljon Oljolle.

Ja sitten viimeisenä ihmissuhdeihmettelyssä; miten Harry saattoi puhua Remukselle niin ilkeästi? Totta kai, Harry on vihainen siitä, että hän on yksin, eikä hän halua samaa kohtaloa kenellekään; hänen vanhempansa eivät voineet kuolemaansa valita, mutta että Remus ehdoin tahdoin haluaa tehdä lapsestaan orvon? Sitä Harry ei suostu hyväksymään. Vaikka hän sanoikin, että se oli ehkä ainut keino saada Remus palaamaan Tonkin luo.... niin silti, ei Harry puhu noin Remukselle. Ei minun mielestäni. Olin vain ällistynyt koko jutusta.

Ja myöhemmin, kun Remus tuli käymään ja pyysi Harrya kummisedäksi - aivan ihana kohta, varsinkin kun Harry vertasi itseään Siriukseen - ei kaksikko edes selvittänyt välejään. Siis, mitä? Mielestäni koko informointi vauvasta meni muutenkin turhan hätäisesti. Onhan tietenkin isällä aina kiire vastasyntyneensä luo, mutta kuitenkin.

Omasta mielestäni Deathly Hallows oli hyvin dramaattinen ja surullinen kirja. Se lähti kuolemilla heti aikaisessa vaiheessa liikkeelle ja vaikka kyseiset kuolemat eivät olleetkaan sinäänsä maata järisyttäviä, vaan pieniä tekijöitä, juuri ne pienet tekijät olivat kamalimpia. Tasaisesti kirjan edetessä joku menetti henkensä, eikä ehtinyt vetää henkeä missään välissä. Siinä oli suoranaisessa paniikissa.

Rakastin yli kaiken hirnyrkkien metsästystä, Harryn eristämistä ja Harry & co. yhteistoimintaa. Aivan mahtavaa. Jotenkin myös pidin siitä, miten Hermione pysyi koko ajan Harryn tukena ja auttoi tätä jatkuvasti, piti tämän hengissä. Odotin kyllä koko ajan Ronin paluuta, sillä Harry Potter ei ole Harry Potter ilman Ron Weasleyta.

Dumbledore oli koko kirjassa ehkä suurin yllättäjä. Joka käänteessä miehestä sai kuulla uutta, enkä osannut päättää olinko vihainen, surullinen vai mitä tunsi häntä kohtaan. Siinä vaiheessa, kun Harry sai tietää Dumbledoren menneisyydestä, olin hieman järkyttynyt. Toki, kaikilla on oma synkkä nuoruutensa, mutta kuitenkin. Jotenkin vain Dumbledoren nuoruus tuntui sotivan kaikkea sitä vastaan mitä Dumbledore - toisaalta, teot tekevät meistä mitä me olemme ja määrittelevät meitä. Selvästi Dumbledoren piti kokea se kaikki nuoruudessaan, että hänestä tuli tuntemamme velho.

Siinä vaiheessa, kun Harry sai tietää ajatuseulan kautta hirnyrkeistä, olin... sanomaton. Dumbledore oli kasvattanut Harrysta koko ajan jotain sotilasta, joka uhraa koko elämänsä, metsästää hirnyrkit ja tuhoaa ne, sekä lopulta uhraa myös itsensä? Niin, ja suuremman hyvän takia, tietenkin. Ihan niin kuin hän ei olisi uhrannut tarpeeksi. Tai ihan niin kuin hän ei olisi ansainnut tietää totuutta! Mutta, totta kai, tietenkin, näin myöhemmin ajatellen, mikäli Harry olisi tiennyt totuuden... kuka oikeasti olisi edes osannut tai pystynyt suhtautumaan koko asiaan?

Olin täydessä paniikissa, kun Harry katsoi ajatuseulaan ja sai tietää koko suuren suunnitelman. Koko syyn siihen, miksi Dumbledore luotti Kalkarokseen, miten kaikki johti yhteen tulokseen. Ja lopulta miksi Harryn piti luulla, että hänen täytyy kuolla, miten hän valmistautui siihen. Keskustelu vanhempiensa, Siriuksen ja Remuksen kanssa, siinä vaiheessa itkin hermottomasti. "Does it hurt?" "You'll stay with me?" "Stay close to me." *itkee*Luultavasti paras kohtaus koko kirjassa. Can't take it.

Myös Kalkaros osasi yllättää loppujen lopuksi. Vaikka olin jo aiemmin kuullut teorian, jossa Kalkaros olisi rakastanut Lilyä, en jotenkaan osannut uskoa siihen. Mutta niinhän siinä lopulta kävi, Kalkaroksen ja Lilyn välillä oli ystävyyttä, joka eteni Kalkaroksen osalta rakkaudeksi ja hän halusi säästää Lilyn. Tämän takia myös Harry on elossa, ei Dumbledore ja Potterit muuten olisi saanut tietää Voldemortin tietävän ennustuksesta. Ja luultavasti siksi hän myös oli niin ankara Harrylle, koska ei kestänyt Harryn syntyneen Lilyn rakkaudesta toiseen mieheen.

Jotenkin Kalkaros Tylypahkan rehtorina oli minulle outo ajatus ja muutenkin, koko kirjan ajan Kalkaros vain vakuutti muita pahuudestaan ja petturuudestaan. Hän toimi aidon kuolonsyöjän tavoin, kaikella tavalla. Vasta myöhemmin kävi selville, että hän lähetti sen suojeliuksen silloin talvisessa metsässä.

Erityisesti pidin Godricin notkon kohtauksesta. Oli todella koskettavaa lukea Harryn käyvän siellä ja hänen ajatuksiaan vanhemmistaan. Myös kohtaus naginin kanssa oli aivan loistava. Kamalaa oli kyllä, että Harryn taikasauva meni poikki - velho ei voi elää ilman taikasauvaansa ja Harry tunsi suurta tuskaa menettäessään periaatteessa velhon elämänsä alun.

Oli muuten hauska lukea, miten Voldemortin nimen lausumista oikeasti kannatti tässä kirjassa pelätä. Ennen nimeä pelättiin sen nimen kantajan takia, nyt sitä pelättiin siksi, että sen sanomisen jälkeen sai kuolonsyöjät peräänsä. Harry & co. joutuessa vangiksi Malfoyn kartanoon, oli myös yksi hienoimmista kohtauksista. Hermionen kiduttaminen, kuolonsyöjien valtataistelu, Dobbyn pelastajan rooli ja siniset silmät Harryn peilissä. Loistavaa. Oli kyllä kamalaa, kun Dobby kuoli.

Ollivanderin ja Gregorovitsin, sekä Lujahakan (eikö se ollut Lujahaka?) tuominen mukaan oli mielenkiintoista luettavaa. Sauvantekijät ja maahinen olivat todella mielenkiintoiset hahmot hirnyrkkien löytämisessä. Irvetasta oli myös hieno taas lukea.

Deathly Hallowsit itsessään olivat melkoinen yllätys minulle. Jotenkin odotin jotain muuta, ottaen huomioon että sen olisi voinut suomentaa "kuoleman pyhimykset" (tosin Kapari-Jattahan on sanonut, ettei kirjan suomennos tule olemaan tuo), niin se vain mielestäni antoi aivan eri kuvan.

Nuo kolme kappaletta, jotka yhdessä tekivät Deathly Hallowsit, oli kyllä mielestäni todella hyvin keksitty. Oli myös hienoa, miten Harryn viitta ja periaatteessa myös Dumbledoren sauva oli sisälletty koko juttuun mukaan. Olin myös hyvin ylpeä siitä, miten vaikeaksi Rowling oli kuitenkin laittanut koko jutun tajuamisen - ettei sitä vain tullut esille *POKS* ja siinä se.

Deathly Hallowseista hienosti hirnyrkkeihin, loistavasti keksittyä ja kuvailtua. Oli hienoa huomata, miten yhtäkin hirnyrkkiä saatettiin metsästää tai tuhota monen kappaleen ajan, eikä se tapahtunut niin helposti, vaan pitkien teiden kautta. Yksi asia oli sekä hieno että hauska huomata, kuinka hyvin Potter-fanien spekuloinnit pitivät paikkaansa hirnyrkkien kanssa. Puuskupuhin kuppi, Korpinkynnen tiara yms. ja lopulta että Harry on itse hirnyrkki.

Voldemort oli todella mahtava tässä kirjassa, hän oli sanan jokaisessa merkityksessä todella ilkeä ja mahtava. Muistan kuinka historian opettajani joskus sanoi, että sotaan lähtiessä ensimmäiseksi pitää ottaa haltuunsa media ja saada vastapuoli tuntemaan olonsa vallattomaksi. Ja näin Voldemort juuri toimi; Päivän Profeetta haltuun, Taikaministeriö kaatui ja Harrya syytettiin Dumbledoren kuolemasta, sekä jästisyntyisiä kerättiin rekisteriin. Voiko huonommin vielä mennä? Pahuus otti todella vallan.

Lopputaistelu oli muutenkin aivan mahtava. Pelkäsin koko ajan, että mitenköhän Rowling aikoo sen kirjoittaa ja tehdä. Mutta pitää aina vain luottaa hänen taitoihinsa, niin sillä pärjää. Oli loistavaa, että lopullinen taisto käytiin Tylypahkan alueilla ja muutenkin käytiin osaltaan sekä kuolonsyöjien että kiltalaisten, mutta myös tylypahkalaisten välillä.

Kaiken kaikkiaan Dumbledoren ultimate suunnitelma oli... loistava, hienosti rakennettu. Itse ainakin ehdin muuttaa käsitystäni hänestä niin monta kertaa, että olin todella otettu Dumbledoren suunnitelmasta. Ymmärsin lopulta, että Harryn oli pakko uskoa, että hänen täytyy kuolla, jotta Voldemort kuolee - hänen täytyy uhrata itsensä, jotta voi saada kostonsa ja oli valmis siihen; valmis kohtaamaan kuoleman. Master of Death.

Rakastin Dumbledoren ja Harryn King's Cross Station kohtausta. Siinä kiteytyi taas Dumbledoren ja Harryn suhde, jota kaipasin koko kirjan ajan. Siinä oli se, minkä takia Harry oli lukenut juttuja Dumbledoresta suurella surulla ja kaiholla, vihalla ja pettyneenä.

En pitänyt lainkaan viimeisestä kappaleesta, sillä se oli juuri kuin jostain ficistä. Harrylla ja Ginnylla on kolme lasta, Ron ja Hermione ovat yhdessä ja he lähettävät lapsiaan Tylypahkaan - sukupolvet jatkavat legendaa. Jotenkin niin kliseinen loppu. Mutta ihan sopiva loppu, mikäli kirjaa itsessään ajattelee.

Hahmojen kuolemista vielä sen verran, että niiden lukeminen tuotti joka kerralla aina enemmän tuskaa. Hedwigin kuolemasta olin vielä niin shokissa, että Vauhkomielen kuolemaa tajusin surra vasta myöhemmin. Georgen korvan menetys oli kamalaa, mutta Fredin kuolema vielä kamalempaa. Minä ajattelin jo ennen kirjan ilmestymistä, että toinen kaksosista kuolee ja niin siinä sitten kävi. Totta kai hahmoja piti kuolla, koska kyseessä on taistelu, mutta silti.

En enää keksi, mitä sanoa kirjasta. Olen päivän verran kirjoitellut arvostelua ja kommenttia kirjasta, luettuani sen kymmenessä tunnissa. Tässä on lopulta tulos. Jonottamassa olin Kirkkonumella, jossa oli aivan loistava tunnelma ja minulla oli elämäni parasta aikaa siellä - sain paljon uusia ystäviä siellä.

Hieman eksyttiin sekä matkalla Kirkkonummelle että takaisin Turkuun, mutta oli kiva ajomatka. Takaisin ajettiin siis kahdesta neljään yöllä ja siitä asti valvoin kirjan kanssa. Tuli sitä loppujen lopuksi valvottua 37 tuntia, eikä loppu puolella enää tuntunut valvominen missään.

Aivan loistava jonotus, aivan mahtava kirja. Uskomatonta, että se on nyt loppu. En saata uskoa. Jotenkin odotan koko ajan, että vielä sieltä ilmestyy lisää - vaikken kuitenkaan halua, että enää ilmestyy Pottereita, sillä seitsemän kirjaa suunniteltiin ja seitsemän kirjaa on tullut.

Rowling on jumalatar. Aamen.

EDIT. Kirkkonummen linepartykuvat täältä. Kiitokset kamerasta cindelle.
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut destine »
Therapy has taught me it's all your fault
avatar by xxmiyu_chanxx

aya

  • Vieras
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #46 : 22.07.2007 16:35:23 »
Luin äsken loppuun, joo. Vihasin epilogia. Voiko olla kliseisempää tapaa nimetä omat lapset kuin vanhempien mukaan? Albus Severus huvitti vähän, mutta minusta oli kuitenkin ihana idea, että se oli niin. Severuksen hyvyyttä epäilin jossain siellä kohdassa, kun Harry löysi sen miekan ja omituisesti linkitin sen Severukseen... Loistavaa, kerrassaan loistavaa.  :)  Ja tähän hyvyys-juttuun on pakko mainita myös Oljo. Harry kohteli sitä hyvin ja kunnioittavasti ja Oljo vastasi siihen takaisin. Melkein itkin ilosta, kun Oljo oli siivonnut ja teki ruokaa. :')

Ja minä tietysti itkin vuolaasti kaikkien kuolemille, Dobbyn ja Fredin ja Remuksen ja Tonksin. Ja Severuksen. Ja sille myös, kun Harry oli menossa kuolemaan ja käytti sitä kiveä ja ne tyypit tuli. (Jaksan selittää)

Siitä epilogista on pakko nyt mainita sen verran, että miksi hitossa Draco ei joutunut Azkabaniin? Se oli paha yms yms eikä mun mielestä oikein tehnyt parannusta. Vai? Ei sillä, että se haittaisi, koska minähän nautin suuresti Scorpius-nimisestä pojasta ja vaimosta, jonka Draco onnistui jotenkin saamaan. Ja olisin myös halunnut tietää, mitä Deanille ja Lunalle kävi, koska jostain kumman syystä olin valmis veikkaamaan niiden yhteen päätymistä.

Tykkäsin kirjasta, mutta en silti käsitä, miksi piti vielä tunkea ne hallowsitkin siihen. Ymmärsin ne hyvin ja joissain tapauksissa tiesin jo ennen Harrya jotain, mutta niistä seurasi ties mitä rasittavia, sankarillisia puheita yms joita hädin tuskin kestin. "En halua tätä sauvaa" ja blaa blaa.
Toisaalta taas oli myös kiva saada tietää velhojen satuja. Hmm. En tiedä, mitä oikeastaan sanoa niistä.

Ajattelen koko ajan, että nyt se on loppu, mutta en osaa oikein vielä kuitenkaan sisäistää sitä. Iskeekö todellisuus joskus pian? Olisi kai pitänyt odottaa vähän ennen tänne tulemista, koska en osaa jäsentää mitään juuri nyt oikein.
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut aya »

Amy Malfoy

  • ***
  • Viestejä: 1 123
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #47 : 22.07.2007 16:36:32 »
Sydän ei malta lopettaa hurjaa tykytystä...

Se on ohi.

Kun ensimmäisen 100 sivun aikana kuoli jo 3 jollain tavalla merkittävää tyyppiä, mietin keitä vielä kuolee.

Hedwigin kuolemaa en osannut aavistaa, ja kun kerrottiin että Georgelle on käynyt huonosti olin jo valmiina murtumaan.

Dobby oli mielestäni aivan ihana enkä olisi halunnut hänen kuolevan *sniif*

Mutta täytyy myöntää, että kaikkein järkyttävin oli kyllä Fredin kuolema. Se tuli niin äkkiä, enkä hetkeen edes tajunnut. Se vaan tuli.

Ensin ajattelin, ettei Fred kuollut pökertynyt vaan, mutta kun kerrottiin että hän on kuollut en pystynyt hetkeen jatkamaan kirjaa. Fred, kuollut.
Ja ensin en halunnut uskoa, että Tonks ja Lupin ovat kuolleet.
Miksi? He juuri saivat lapsen ja Row tekee jotain tälläistä?
Kirjassa kuoli mielestäni enemmän, kuin kaks päähenkilöä.
Mutta Draco säilyi hengissä, siitä olen kiitollinen.

Marygold
Snape oli hyvis ja rakastunut Lilyyn, Harry oli seitsemäs horcrux, Malfoyt oli kuitenkin pullamössöjä, Kalkaros osasi muuttua lepakoksi--

aawww.. Malfoyt halaamassa ja niin ei-malfoymaisia..
Eiköhän ollut muuten Narcissan ansiota, että Harry jäi eloon? tuli vaan mieleen.. Kun hän meni tarkistamaan tätä ja huomasi tämän olevan elossa etc...
Ja nyt pääsee kaikki Sev/Lily ficcarit kirjoittamaan ihania rakkaus tarinoita näille kahdelle, sekä Harmaalle leidille ja Veriselle Paronille *buahaa :D*

En voinut olla miettimättä kun Harry ei löytänyt Hermione ja Ronia, että he ovat jossain kuhertelemassa, tälläisena aika!!
Mutta onneksi se olettautui vääräksi luuloksi.

Nyt on vielä sellainen tunne, ettei pysty tekemään mitään, sanomaan mitään..
Tärisin viimeiset kymmenen lukua koko ajan, kädet vaan tärisi ja tärisee vieläkin..

~Amy
« Viimeksi muokattu: 22.07.2007 17:30:44 kirjoittanut Amy Malfoy »

Ginin banneri<3
~The End is here: Deathly Hallows Part II~
~Dramione~
”Goalies don't think." - Chris Osgood
                                                                       Kiitos Leijonat <3

Mrjn Jäätuuli

  • ***
  • Viestejä: 48
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #48 : 22.07.2007 16:36:50 »
Luin sen tuossa eilen ja piti tää päivä vähän käydä läpi mielessä, että mitäs tuo kaikki olikaan.

En pitänyt kirjassa monestakaan asiasta. Se että puolet kirjasta kuvasi vain Ronin, Hermionen ja Harryn seikkailuja niitä horcruxeja etsimässä oli aika tylsää, tai ei silleen tylsää, mutta oisin halunnu tietää esim. mitä tapahtui tylypahkassa Nevillelle, Lunalle ja albuksen killalle, sillä ois ollu kiinnostavaa tietää miten nevillestäkin tuli niin rohkea ja kaikkee. Samoin ois voinu enemmän valaista kaksosten ja Leen seikkailuista, kun ne piti sitä potterradioo. Muutenkin nuo kaikki tapahtumat vois kirjoittaa uudelleen niitten muitten henkilöitten näkökulmasta, koska Potter ei tosiaankaan itse kuulu lemppareihini. Ja oli aika pitkäveteistä lukee kuinka Harry, Ron ja Hermione pakkasivat telttansta, ilmiintyivät, laittoivat suojaloitsut viettäen yön jossain metsän siimeksessä, kun se tapahtui ainakin sen sata kertaa. Enemmän vaihtelua kiitos!! Enkä tykänny siitä kun Ron häippäs.... se vaikutti muuten niin paljon kypsemmältä kuin muissa kirjoissa.

No oli siinä kirjassa hyviäkin puolia. Severus ei ollutkaan pahis pahis, mikä oli hienoa, onhan se miun lemppari, mutta huono juttu että kuoli...
Malfoytkaan ei onneks ollu niin pahoja kuin vaikutti. Ja oikeastaan tuoltahan sais vaikka miten hyvin h/d:tä poimittuu, Dracohan jäi aika paljon kiitoksen velkaan Harrylle ja siitä esim. vois kirjoittaa mitä siinä yhdeksäntoistavuoden aikana tapahtui.

Kirjassa oli mielestäni aika epätasaista tekstii, välillä kerrottiin kauhean pinnallisesti hyvinkin mielenkiintoiselta kuulostavat kohdat, ja sitten keskityttiin (ainakin minun mielestäni) ei niin mielenkiintoisiin asioihin, kuten Albuksen elämään. Tai siis kun ei tuo mikään Albuksen elämäkerta ollut, ei minnuu ainakaan kiinnosta mitä siellä oli tapahtunu sata vuotta sitten. Tai ei sitä ois tarvinnu noin yksityiskohtaisesti käydä läpi.

Kaikista eniten minua suretti Fredin kuolema, EI kaksosia sais erottaa!!! Nehän oli niin läheisiäkin Georgen kanssa. Ja siitä minua jäikin häiritsemään se että epilogissa ei kerrottu mitään muiden elämistä, miten George jatkoi elämäänsä (jatkoiko?). Remuksen ja Tonksin kuolema ei sinänsä minua häirinny ku ne molemmat kuoli. Ainoa mitä ihmettelin oli että missäs se Teddy sitten asuu, kun Harryhan oli sen kummisetäkin, eikös vain? Jäikös se Tonksin äiti eloon, ja se ois sitä hoitanu...

Oikeastaan mie oisin halunnu että Harry ois kuollu, mutta ei tuo nyt niin paha loppu ollu kuin pelkäsin. Epilogi oli mielestäni ällöttävä, mutta ainoastaan paritusten osalta.  Jos ei oteta huomioon, että ne on Harryn ja Ginnyn lapsia, niin sitten sieltä vois kehitellä vaikka mitä tarinaa siitä, mitä niille lapsille tapahtuu Tylypahkassa, ja jotenkin mie haluaisin että se Albus Severus joutuu luihuiseen ja siitä tulee Dracon lapsen kaveri taikka jotain. Muutenkin epilogi oli ehkä hauskin kohta koko kirjassa, vaikka oisinkin koko ajan halunnu heittää Ginnyn hevonkuuseen siitä... ois vaan kerralla kuollu niissä taisteluissa.

Kirjassa oli kohtia jotka itkettivät, ja myös niitä jotka naurattivat, mutta siltikin tuntu että kaikki jäi puolitiehen. Kirja vastas aika kattavasti kaikkiin kysymyksiin mitä aikaisemmat kirjat olivat tuoneet esille, mutta se myös herätti hirveesti kysymyksiä. Mitä tapahtui sen jälkeen??? Mitä Malfoyden perheelle tapahtui, saiko ne rangaistuksia? Se George kysymys? Selvittivätkö Harry ja Draco välinsä? Kenen luona Ted asuí? Mitä Lunalle/Seamukselle/Deanille/Percylle/Oliverille/kaikille lopuille tapahtui???

Ja sit minua on vaivannut idea siitä, että entäs jos Lily oiskin päätyny yhteen Severuksen kanssa... pitää laittaa joskus haaste siitä, jos kukaan ei lähiaikoina kirjoita sellaista ficciä.

Olen pahoillani tästä erityisen sekavasta kommentista, mutta en ole vielä aivan selvinnyt kirjan aiheuttamasta tunnemyrskystä, joten taitaa olla pelkkää valitusta koko miun teksti...
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Mrjn Jäätuuli »
I pause next to him and wonder how much it will destroy my image if I sit down next to him.
Greasy Snape. Sitting in the grass. By the lake. With Harry Potter. At sunset.

Käännökseni

Amy Malfoy

  • ***
  • Viestejä: 1 123
Kappaleet 31-33
« Vastaus #49 : 22.07.2007 17:09:26 »
Eli nämä spoilaavat seuraavia kappaleita:

Kpl 31 The Battle of Hogwarts
Kl 32 The Elder Wand
Kpl 33The Prince's Tale

Kun ei tänne vielä ole tälläistä laitettu niin laitetaan nyt, koska uskon, että en ole ainoa, jonka mielestä näistä ainakin yksi (okei okei kaikki, koko kirja!) oli hyvin hyyyvin mielenkiintoinen antaissaa paljon lisää tietoa.
Oih ja Pansy sai ihan ansionsa mukaan! "Somebody grab him!" ja kaikki tuvat (tietysti lukuunottamatta Luihusta) asettuivat Harryn eteen, kuinka somaa....

Ron ja Hermione vaan hommailee omiaan kun Harry yrittää selvittää mistä löytäisi sen Diademin (en ole löytänyt/keksinyt sopivaa suomennosta sille). Oli hyvin Rowlingilta laittaa Draco myös tarvehuoneeseen ja Harry kunniallisena otta tämä kyytiin kun he pakenevat leikkejä (jos ymmärsin oikein koko huone paloi..)

Toisaalta suurena Hermion/Draco shipperinä olisin toivonut Draco pelastavan Hermionen ja Hermionen itse olevan luudalla ottamassa Draco kyytiin, mutta takaisin todellisuuteen..


Minun täytyi keskeyttää hetkeksi lukeminen, koska Fredin kuolema tuli niin niin äkkiä, etten voinut muuta tehdä kuin katsoa kirjaa ja minulla tuli pari kyyneltä. En voinut uskoa, että Row tappoi toisen kaksosista, joten ajattelin, että Percy (joka muuten aiheutti aikamoisen kohahduksen minussa, kun hän ilmestyi) olisi se joka kuolisi, pelastaessaan veljeään esimerkiksi.

Fred Weasley kuollut. Ei se voinut olla mahdollista, vaikka tiesin, ettei se auta, silti.

En myöskään koskaan olisi villeimmissäkään unelmissa (paitsi lukemassa ficcejä) että olisin tuntenut surua Severus *ruikuli* Kalkarokselle tämän kuollessa.
Odotin sen tulevan, koska tiesin, että joku hänet tulee tappamaan sen jälkeen kun hän on itse tappanut niin monia.

Mutta sitä en olisi uskonut, että kun Severus.. siis Kalkaros.. okei sanotaan Severus, kuoli jotenkin tuli semmoinen kohahdus, ensin olin mielissäni, että vihdoin, kaiken sen ajan jälkeen hän ei vahingoita ketään.

Mutta yllätys tuli vasta seuraavan kappaleen jälkeen. Prince's Tale (Prinssin Tarina vapaasti suom.)
Kuten ei moni muukaan, en koskaan olisi voinut arvata, että Severus ja Lily, tunsivat lapsina.

Vähitellen, kun mentiin muistosta muistoon alkoi kösitykseni hirvestä murhaaja-petturi-kavaltajasta muuttui. EI paljon, koska vaatii hirvittävän määrän vihaa tappaa joku niin ihana ja lempeä kuin Dumbledore.

Lukiessani eteenpäin tietysti sain tietää, että Dumbledorella ei ollut paljon aikaa. Mutta silti sisälläni oli vielä vahva peetturuuden maku. Severus on kuolonsyöjä, kukaan ei lakkaa olemasta kuolonsyöjä.

Mutta se oli Severus, joka oli antanut Lilylle mahdollisuuden, että tämä saisi elää.

Mutta käsitykseni muuttui melkein kokonaan, vasta aivan luvun lopussa, kun Severyus näytti, että se oli hän joka oli vienyt Rohkelikon miekan lampeen, Severuksen suojelius joka oli näyttänyt Harrylle miekan (Dumbledoren käskystä toisaalta!)

Ehkä myös se kun Phineas Nigellus sanoi Hermione kuraveriseksi ja Severus sanoi "Don't ue that word!"

Mutta tässä oli omia näkymyksiäni noista luvuista jotka herättivät todella paljon surua minussa.

Rest In Peace Fred Weasley

~Amy
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Amy Malfoy »

Ginin banneri<3
~The End is here: Deathly Hallows Part II~
~Dramione~
”Goalies don't think." - Chris Osgood
                                                                       Kiitos Leijonat <3

Amy Malfoy

  • ***
  • Viestejä: 1 123
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #50 : 22.07.2007 17:21:23 »
Nyyh *sob sob* Hedwig parka.. Mä kokoajan odotin että Harry lähtee hakemaan sen luutaa, mutt se varmaan tippu jonnekki jästipihalle ja nyt joku vanha wannabee Pimento lakasee kuistiaan sillä *luutaparka*

Ja Villisilmä! Kuollu!?!? EiiiiH!!!!

Tavallaan mä odotin hengittämättä ku ne ilmiity sinne kotikoloon, että koht Remus tai joku tulee ja sanoo ett George tai Bill tai joku on kuollu, mutta onneks van George menetti korvan ja ne vaan vitsaili!!

"You see ... I'm Holy. Holey, Fred, geddit?!" xDD kyllä pisti nauramaan, nyyh poikaparan korva *mur Kalkaros muurrrr*

Mitä mieltä te muuten ootte Lupin/Tonks-parituksesta? Mun mielestä toimii loistavasti, ihanat ihanat ihanat!

Aivan ihana!!! :) *aaawwwww*

kirja luettu ja nyt on haikee fiilis.. Kohta alkaa uudestaan ja nyt voi lukee ne parhaat/surullisimmat kohat

R.I.P Hedwig
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Amy Malfoy »

Ginin banneri<3
~The End is here: Deathly Hallows Part II~
~Dramione~
”Goalies don't think." - Chris Osgood
                                                                       Kiitos Leijonat <3

priya

  • ***
  • Viestejä: 12
    • http://
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #51 : 22.07.2007 17:29:27 »
Mulle tuli kans kauheena shokkina Hedwigin kuolema, eihän se voi olla mahollista! Koko loppukirjan ajan se haittas ja ärsytti mua. Itkin aika paljon :b

Moodyn kuolema ei oikeesti hätkäyttäny, ei ollu niinkään tärkee hahmo mulle. Ihan loistavaa, et heti alussa tapahtuu noin paljon.
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut priya »

willa

  • ***
  • Viestejä: 17
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #52 : 22.07.2007 18:00:11 »
oli kyllä tosi haikea olo kun sain kirjan luettua. Tässäkö se oli?

Alko jo hirvittämään ku niin moni kuoli jo heti alussa. Ja lopussa tietenkin itkin varmaan silmät päästäni kun Fred kuoli... ja sitten Lupin ja Tonks, tuntu ettei sitä voi kestää. Tonksin ja Remuksen kuolema oli kyllä aika ennaltarvattava juttu, sen arvasi heti kun Lupin sanoi Tonksin odottavan lasta. Heti tuli mieleen että Lupin varmasti pyytää Harryä kummisedäksi ja Lupin ainaki kuolee. Rukoilin kyllä koko kirjan ajan että Remus jäisi henkiin, mutta... pääsi vanhojen ystäviensä luoke.

Ja Kalkaros oli hyvä, en kyllä missään vaiheessa uskonutkaan sen olevan kokonaan paha (hyvähän se tässä vaiheessa on sanoa : D). Rakastin tuota kohtaa missä Harry on ajatusseulassa ja näkee Lilyn ja Severuksen lapsina. Miten Severus koko ajan rakasti sitä. Ja miten Severus kuoli onnellisena nähtyään viimeisenä Lilyn silmät, Harryn silmät.

Olin iloinen kun Draco, Ron ja Hermione jäivät henkiin. Rakastin myös sitä kohtaa missä Harry pelastaa Dracon liekeistä, mahtavaa. Odotin Dracolle jotain suurempaa roolia kirjassa, mutta ei se oikeastaan jäänyt haittaamaan.

Ja tosiaan, ehkä paras kohta oli juuri se missä Harry tapaa Jamesin, Lilyn, Siriuksen ja Remuksen. Odotin että jossain kohti Harry varmasti puhuu vanhemmilleen, ja Siriukselle ja nyt myös Remukselle. Niisk.

Loppu oli oikeastaan ihan hyvä. Odoteltavissa oli kyllä se että Harry luultavasti nimeää lapsensa ainakin vanhempiensa mukaan. Albus Severus tosin kuulostaa aika oudolta niinkuin joku taisi mainita. Ja Ron on erittäin ronimainen (onneksi) myös aikuisena : )
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut willa »

andine

  • ***
  • Viestejä: 54
  • when i see light, i see you
    • Livejournalini, add me :)
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #53 : 22.07.2007 18:02:18 »
Luin kirjan loppuun vähän aika sitten, ja no.
Itkin koko kirjan ajan, melkeimpä. 607:stä sivusta veikkaan, että noin 20-30 sivua olin itkemättä.

En tiedä.
Olen täysin järkyttynyt vain että Harry Potterin tarina on ohitse.
Tai siis, minä olen kasvanut niitten kirjojen kanssa! Ne kirjat ovat vaikuttaneet elämääni niin paljon, ja nyt vain on niin tyhjä ja kammottava olo ettei mitään rajaa.
Luen kirjan todennäköisesti pian uudestaan, jotta saan siitä enemmän irti.

Harry on upea. Minä olen vain yksinkertaisesti niin onnellinen, että kirja päättyi noin. Rakkain sankarini jäi henkiin.
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut andine »
Could we be much more gay? - Well, we are gay, but that's beside the point.

Amy Malfoy

  • ***
  • Viestejä: 1 123
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #54 : 22.07.2007 18:25:11 »
Laitoin youtubesta jotain musiikkia soimaan ja sieltä soi Aerosmithin I don't wanna miss a thing ja heti kun laulu alkoi kyyneleet tuli silmistä kun näin silmieni edessä selvästi, että Fred makasi kuolleena ja George oli hänen vierellään .. ei pitäisi kuunnella tuollaista musiikia kun on näin herkässä mielentilassa. :/

Sry piti vaan tulla mainitsee..

Ahh by the way.. Tappoko Molly Bellan Avada Kedavralla? Ku se kohtaus oli semmosta sekavaa.. tai no monet kohdat oli välillä vähän *blrruu* mutta suurin osa tuli selville vaikka surullistahan se oli..

Itkin melkein koko kirjan ajan  :( sniiiff*

~Amy

R.I.P Fred Weasley
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Amy Malfoy »

Ginin banneri<3
~The End is here: Deathly Hallows Part II~
~Dramione~
”Goalies don't think." - Chris Osgood
                                                                       Kiitos Leijonat <3

Ginger

  • Vieras
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #55 : 22.07.2007 18:42:41 »
Mie sain yöllä oman kirjani jonotusnumerolla viisi from Lappeenranta. Matkalla kotio yritin lukea ensimmäisen luvun, mutta matkapahoinvointi vei voiton. Kotona sain sitten sinniteltyä tuon luvun loppuun, ja jatkoin nukuttuani huonot viisi tuntia. Eipä kuitenkaan koko kirja kerralla mennyt alas, joten täksikin päiväksi jäi 200 sivua. Tänään kello 14.22 suljin Harry Potter and the Deathly Hallows'n viimeisenkin sivun lukeneena. En spoilaantunut, en kurkkinut sivuja etukäteen. Hyvä minä!

SPOILAA YLIMALKAISESTI KOKO KIRJAA


Mistäpä tässä nyt aloittaisi. Kirjasta aiheutunut ensimmäinen OMFG-kohtaus. Ensimmäisessä luvussa, kun pääsin kohtaan, joka ilmoitti Doran ja Remuksen menneen naimisiin. Voi elämän karut kävyt sentään, ei näin Remus, ei näin. Hirveämmin en R/T:stä tykkää ja tämä hätäinen toiminta oli suorastaan shokeeraavaa. Muutenkin näiden kahden avioliitosta jäi jotenkin sellainen fiilis, ettei Remus ollut 100% mukana. Tonks säteili ja Remus anXtasi (ekan kerran, kun näistä mielialoista mainittiin, arvasin Tonksin olevan paksuna, kumman aikaiseen, haistan esiaviollisen seksin käryn...), onko se nyt kivaa? Canonia, muttei kivaa. Täytyy muuten todeta, että Teddy Lupin on varmasti melkoisen mielenkiintoinen. Puoleksi metamorfimaagi (oliko se noin o.o), puoleksi ihmissusi.

Mistähän jatkaisi? No vaikka Dudleystä! Minä liikutuin jo tässä vaiheessa kirjaa kyyneliin, Dud ei ollutkaan niin ääliö mitä hänestä on voitu luulla.

Hedwig ja Alastor. Heidän kuollessaan paruin jo kuin nälkiintynyt lapsi. Kaikista Killan Koviksista juuri Villisilmä kuoli, sitä en olisi uskonut. Hedwigiä tuli mietittyä joskus ennen HBP:tä, eikä siihen osannut varautua. Heitä muistaen.

Ginny Harryn syntymäpäivillä. "I'd like you to have something to remember me by" *slurps* Tässä vaiheessa nousin hiljuen kirjan luota ja karjaisin: "Ginger says NO SEX!" (opittu epäsuorasti pikkuveljen kanssa Rocky-leffasta, mutta menee myös "Mary Sue says: NO SLASH" -rinnakkaisena). Oldest trick on the book, salesti Ginnyn ajatukset olivat NC-17 -tasoa. (kuten huomata saattaa, minulla olivat ainakin)
Tajusin juuri, että nyt virallisesti vihaan enemmän H/G:tä kuin R/Hr:ää. Ron on aivan ylimaallisen ihana, Hermione on jälleen Hermione, mutta heidän muodostamaansa paria minä en vain tajua. Njente. Pysyn HHr linjassani vaikka sitten pelkän AU:n voimin.

Mitä R/Hr:ään tulee, voisin jopa kehua suhteen kaarta nerokkaaksi. Kuten jo tein selväksi, inhoan paritusta, mutta täytyy myöntää, että älyttömän kauan sinnittelivät, minä pelkäsin suuteloa jo siinä vaiheessa, kun Ron palasi heidän luokseen sinne telttaan sen koko, mitä minulle tuli lukiessa mieleen, "Arthurin Excalibur lammessa" -kohtauksen jälkeen. Ensimmäinen herkkä hetki basiliskien hampaita kannellessa tuli minullekin lopulta yllätyksenä ja minä olen sentäs erikoistunut kaikkiin ihmissuhde-saippua-romantiikkakiemuroihin aina vuodesta 1993 lähtien.

Dumbledoresta, viimeisen vuoden aikana minäkin olin jo kallistunut sille laidalle, että siinä miehessä oli jotain hämärää. Mitään tuollaista en kuitenkaan osannut odottaa, en todellakaan. Ja Grindelwald oli elossakin, huh huh.

Hagridin puolesta sai kyllä pelätä koko ajan :DDD Milloin putoaa taivaalta, milloin jättiläinen heittää hänet ikkunasta sisään, milloin akromantellat ovat syödä hänet hengiltä. Mutta missä oli Olympe?

Tähän väliin vaikka sitten koomisia piristeitä. Kaksimieliset kohdat! Suosikkiloitsuni on kyllä tästä lähin ERECTO! (sivulla 225) Nauroin luultavasti puolisen tuntia kaksimielisyyksissäni tuolle. Onkoha Row tarkoittanutkin sen niin?
Ja löytyihän kirjasta H/D:täkin niin että silmät meinasivat pudota päästä, sivu 509, jossa selitetään vaikka minkä luudan päältä putoamisesta ja kierähtämisestä jonkin päältä lattialle ja... Huhhuh.

Dobbyn kuolema tuli kyllä ihan puskista. Itkin. Ihan kauheaa. Mutta missä Winky?

Eikä ole Andromedalla helppoa. Ensin kuolee mies, sitten tytär. Minulle jäi hieman epäselväksi jäikö Teddy Andron luo vai menikö Harryn vastuulle? Juuri Teddy teki Doran ja Remuksen kuolemasta niin kauhean (itkin), jotenkin olisin toivonut Rowin jättävän toisen vanhemmista eloon. Mutta toisaalta sellaista elämä voi olla, molemmat vanhemmat menevät.

Peter. Siis mitä ihmettä? Sen siitä saa, kun turhaan romantisoi Peteriä...

SEVERUS! Tiesin! Että hän on hyvis. Itse jaksoin jopa ennen kirjaa uskoa, että Severus saisi vain kovan höykytyksen, mutta selviäisi. Itkin, kun hän valutti muiston itsestään ja melkeimpä koko muiston ajan. Koko Lily/Severus-kuvio tuli kyllä sellaisena "niin tietysti, olisihan se pitänyt tietää" -yllätyksenä.
Kun Lilyn ja Jamesin viime hetket näytettiin, itkin (ylläri) myös. Olin aina kuvitellut, että James pisti kunnolla hanttin, että se kaikki kesti kauemmin, mutta heillä ei edes ollut sauvojaan. Mietin vain miten olisi mennyt, jos Jamesilla olisi ollut sauvansa? (tiedetään, Voldemort olisi siltikin luultavasti ollut vahvempi, mutta siltikin)

Fred!? MIKSI?! Kun Weasleyjen perhe on viimein yhdessä, ("Hello Minister! Did I mention I'm resigning?" Percy <3<3<3) kaksosista tuo pukarimpi kuolee. Traagisinta on juuri se seikka, että mitä George on ilman kaksoisveljeään? Vähän niinkuin Teppo ilman Mattia.
Molly, Teräsnainen! DH:n elokuvaversiossa paree olla hänen ja Bellan taistelu. "NOT MY DAUGHTER, YOU BITCH!" Siis wauh! Mutta millä Molly tappoi Bellan? Ei Kedavralla sentään?

Eih, Colin!?!? Miksi Colin? Minulla oli niin suuria suunnitelmia häntä ja Lunaa varten. (Miksi anturani muuten aistivat outoa Dean/Lunaa? Brr¤"&/%#)

Mutta siis oh-hoh. Minä en oikein jaksanut uskoa tuhon "Harry on hirnyrkki" -teoriaan. Friikkiä. Järkeenkäypää, mutta silti. Wikipediasta etsin muistinvirkistystä ja oli mielenkiintoista tajuta, että kunkin horcruxin tuhosi eri henkilö. Harry, Dumble, Ron, Hermy, Crabbe, Volde ja Neville.

NEVILLE ON NIIIIIIN MUN SANKARI! Kieltämättä odotin Nev-Bella-loppukohtausta, mutta toisaalta Nagininkin silppominen menettelee. Tuhosi viimeisen horcruxin. Oli muuten koomista kuvitella Nevin hurjistunut Mummi, joka mätti kuolonsyöjiä nekkuun ja lähti sitten pakosalle :DDD

Voldemortin kuolema. Ympyrä tavallaan sulkeutui, sai jälleen omasta kirouksestaan yrittäessään tappaa Harryn.

Koko tämä Hallowsien sotku on minulla vielä prosessoimatta, joten höpisen siitä joskus toiste.

Olisin kyllä selvinnyt hyvin ilman sitä epilogia. H/G-R/Hr - YNGH /¤"&%)#%&¤&& Mitä tapahtui Lunalle?

Melkeimpä kirjan parhaat WTF-naurut (erecto:n ohella) - Albus Severus Potter

//AI NIIN! Olinko minä ainut, joka sai mielettömät Sormusten Herra -vibat siitä pahoja vaikutteita annettavasta medaljonki-horcruxista?!//

END SPOILERI


Mutta loistava kirja. Luultavasti paras Potter yhdessä Azkabanin vangin kanssa, kirjat kun ovat kuitenkin eri tavoilla mahtavia. Uskomatonta, että se todella loppui. Pottereita kuitenkin lukenut since autumn 2000. All my loving.
« Viimeksi muokattu: 22.07.2007 20:21:59 kirjoittanut Ginger »

Lehmuskilpi

  • ***
  • Viestejä: 44
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #56 : 22.07.2007 18:56:20 »
Eh, mikä ihme on Deluminator? Minä en kerta kaikkiaan tajunnut sitä selitystä ei-niin-hyvällä-englannillani.
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Lehmuskilpi »
And some of them want to be abused.

aya

  • Vieras
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #57 : 22.07.2007 18:56:47 »
Lainaus käyttäjältä: "Amy Malfoy"
Eiköhän ollut muuten Narcissan ansiota, että Harry jäi eloon? tuli vaan mieleen.. Kun hän meni tarkistamaan tätä ja huomasi tämän olevan elossa etc...
No tietysti on, ja siinähän selitettiin, miksi Narcissa valehteli Harryn kuolleen. Pidin siitä kohdasta.
Lainaus käyttäjältä: "willa"
Rakastin tuota kohtaa missä Harry on ajatusseulassa ja näkee Lilyn ja Severuksen lapsina. Miten Severus koko ajan rakasti sitä. Ja miten Severus kuoli onnellisena nähtyään viimeisenä Lilyn silmät, Harryn silmät.
Vau, minä kait en edes ajatellut sitä noin, että se olisi kuollut onnellisena nähtyään ne silmät. Pidin kyllä suloisena Severuksen rakkautta Lilyyn ja sitä, että Lilyn takia suostui suojelemaan Harrya. Eikä harry koskaan aiemmin tiennyt vaan vihasi Severusta. Surullista. (Ja niistä silmistä vielä se, että Rowlinghan on vissiin joskus sanonut, että sillä, että ne ovat kuin Lilyn silmät, on merkitys koko jutussa, ja minä odotin jotain todella suurta ja sitten se olikin aika yksinkertaista ja jotenkin... taianomaista.)

Ja mitä tapahtui Georgelle? Miten se voi pitää sitä pilapuotia (en ikinä muista nimeä) yksin? *sob*

Ajattelin tässä, että pitää lähipäivinä lukea se vielä uudestaan. Huvin vuoksi. Ja sen, että se on viimeinen kirja ja karu todellisuus iski, kun nukahdin (tämä ei liity mitenkään asiaan) BodyBalance-tunnilla ja näin unta DH:sta.

Tuli muuten ficeistä mieleen, että kun H/D shipperit eivät saaneet haluamaansa, niin voisi parittaa Scorpiuksen ja Albuksen/Jamesin. Itse pitäisin ehkä Scorpius/Albuksesta.

// Ginger, ihan pakko sanoa, että nauroin viestillesi. Siis en ilkeällä tavalla sinulle vaan ihastuneesti sille, miten hyvin olit esittänyt jotkut asiat. En muistanutkaan, että siinä oli myös noita hauskoja kohtia ("erecto"), koska minulle kirja vaikutti loputtomalta epätoivolta ja kaikki meni koko ajan perseelleen. Haa, ja en siis ollut ainoa, joka huomasi Dean/Lunan.

Ja damn. Unohdin ties mitä tietenkin. Peter-parka.
« Viimeksi muokattu: 22.07.2007 19:04:08 kirjoittanut aya »

Nymfadora Tonks

  • ***
  • Viestejä: 17
    • http://s2.fi.bitefight.org/c.php?uid=31212
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #58 : 22.07.2007 19:01:37 »
Helvetin Rowling!!! Miksi, miksi mun ihana Tonks!!? MIKSI???
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Nymfadora Tonks »
♥ Nymfadora Tonks ♥
♥ Hermione Granger ♥

Avassa: Natalia Tena (Nymfadora Tonks)

Minut tunnetaan myös nimellä Eimin.

Sokerisiipi

  • Teekuningatar
  • ***
  • Viestejä: 3 881
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #59 : 22.07.2007 19:12:14 »
Vauhkomielen kuolema tuli minullekin yllätyksenä. En ollut kauhean surullinen, mutta surin minä vähäsen. Kun Hedwig kuoli olin aivan shokissa. Voldemortin lentotaito on hälyttävä. Minä jo luulin että Harry kuolisi. Pelkäsin enemmän Ronin kuin Hermionen kuolemaa. Onneksi kaikki Weasleyt selvisivät hengissä. Georgea kyllä säälin. Korva meni. Eikös se sanonut jotain:
"Olen pyhä nyt. Etkö tajua?"
Ja Fred oli ihan paniikissa että hänen veljelleen on tehty jotain mielenmuutoksia. xD
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Sokerisiipi »


hei rakas kerro mulle
mikä on tää tunne
kun ei riitä linnunratakaan