Kirjoittaja Aihe: Twilight: Kaipaus, S  (Luettu 2057 kertaa)

MilzZzu

  • Vieras
Twilight: Kaipaus, S
« : 30.08.2009 00:20:46 »
                                               

                                        Nimi: Kaipaus
                            Kirjoittaja: MilzZzu
                            Fandom: Houkutus
                            Genre: Romance
                            Paritukset: Jacob/ Bella
                            Ikäraja: S
                            Warnings: Saattaa spoilata Epäilystä!
                 A/N: Eli tarina sijoittuu Epäilyksen jälkeiseen aikaan. Tarina on täysin mielikuvitukseni tuotetta . . . :)
           
//Firdilien muokkasi fandomin otsikkoon


        Tyttö oli Edwardin seurassa, tietenkin. Silloin en ajatellut että tottakai verenimijä haistaisi minut ja  paljastuisin. En ajatellut mitään muuta kuin Bellaa ja sitä kauheaa halua joka kasvoi rinnassani. Halua päästä taas tytön luokse, halua halata häntä ja pitää sylissä. Halua suudella häntä. Mutta Edward ei huomioinut minua lainkaan. Hän vain saattoi Bellan sisään, suuteli häntä hellästi ja poistui. Näin kuinka Bella hymyili hellästi hänen jälkeensä ja kipusi sitten yläkertaan omaan huoneeseensa. Katsoin häntä kaipaavasti, tytön hiukset valuivat tummana putouksena alas hänen harteilleen ja hänen silmänsä loistivat kuin kaksi pientä tähteä. Sitten hän katosi näkyvistä, mutta minun sydämeni ei asettunut oikeaan rytmiinsä vielä pitkään aikaan.
         Sen yhden illan jälkeen minun päiväni muuttuivat helvetiksi. En osannut olla oikein mitenkään, kävelin tai juoksin rauhattomana edes takaisin kunnes Billy kyllästyi minuun ja heitti minut ulos. Ajattelin koko ajan Bellaa ja tunsin syyllisyyttä kaipuuni johdosta. Minä olin perääntynyt, olin antanut hänelle mahdollisuuden olla onnellinen. Miksi ihmeessä astuisin nyt takaisin kuvioihin? Hän oli niin onnellinen . . . Voi kuinka vihasin Edwardia, vihasin koko verenimijöiden porukkaa ja heidän kirottua kauneuttaan. Muistin sen hirveän hääkutsun jonka Edward oli minulle lähettänyt. Silloin olin miltei juossut takaisin Bellan luokse ja kaapannut hänet mukaani. Mutta osasin minäkin hillitä itseni, vaikka tiukilla se oli ollut.
         Seuraavana iltana olin taas samalla paikalla vartiossa. Bellan talo  seisoi edessäni ja  näin taas kuinka Edward saattoi Bellan ovelle ja hyvästeli hänet hellästi hymyillen. Odotin koko ajan hänen varoitusmurinaansa mutta tälläkään kertaa mitään ei tapahtunut. Hän ei huomannut minua. Bella kiipesi yläkertaan, mutta minä tunsin nyt niin vahvaa kaipuuta että hiivin uhkarohkeasti lähemmäs taloa. Charlie näytti suuntaavan myöskin nukkumaan, hänestä ei siis olisi enää pelkoa. Asetuin Bellan ikkunan alle ja odotin kunnes huoneesta sammuivat valot. Sitten, muutaman kymmenen minuutin päästä hyppäsin Bellan huoneen ikkunalaudalle ja avasin sen.
       Kuinka kaunis hän olikaan maatessaan aivan rauhassa vuoteessaan hiukset leviten huntumaisesti tyynylle. Muistin kuinka vaatimaton hän oli aina ollut ulkonäkönsä suhteen, pitänyt itseään aivan tavallisena tyttönä. Mutta hän ei ollut tavallinen, päinvastoin. Minulle Bella oli kuin taivaasta pudonnut pieni enkeli. Mietin ajatteliko Edward samoin, vai huomioiko hän tytön ulkonäköä lainkaan. Oliko hän niin hyvä, että katsoi ainoastaan sisintä? Tuskinpa.
        En uskaltanut astua sisään huoneeseen, sillä jos Bella äkisti heräisi, minun olisi paljon vaikeampi päästä pakoon jos istuisin hänen vierellään kuin ikkunalaudalla. Mutta halusin kyllä kovasti koskettaa häntä. Yritin pitkään hillitä itseäni mutta huomasin epäonnistuvani. Nousin ikkunalaudalta ja hiivin äänettömästi nukkuvan tytön luokse. Katselin häntä hyvin pitkään ja istuin sitten tytön viereen sängynlaidalle. Bellan rinta kohoili vakaasti hengityksen tahdissa, katselin hänen huuliaan ja mietin miltä tuntuisi suudella häntä. Muistin kyllä viimeisen suudelmamme enkä todennäköisesti koskaan unohtaisikaan sitä. Kaipasin Bellan lempeää läheisyyttä, yhteisiä juttutuokioitamme, kaipasin oikeastaan kaikkea. Olin vihainen itselleni, olin niin pitkään vakuutellut itsekseni että jättäisin tytön rauhaan ja antaisin hänen elää rakkaansa kanssa ilman häiriöitä. Mutta aivan liian usein aloin jossitella. Jos Bella ei tehnytkään oikeaa päätöstä? Jos hänkin oikeasti kaipasi minua? Jos hän ei ollutkaan onnellinen? Jos hän sittenkin rakasti minua . . .?
        Pudistelin päätäni ja palasin nykyhetkeen. Bella liikahteli unissaan ja kääntyi kyljelleen minuun päin. En voinut enää hillitä itseäni vaan kurotuin lähemmäs ja suutelin tytön pehmeitä huulia. Heti sen tehtyäni sydämeni karkasi taas armottomaan laukkaan ja nousin rymistellen ylös peläten Bellan kuulevan sen äänekkään pumppauksen. Kävelin vastahakoisesti ikkunalle ja katselin viimeisen kerran Bellaa. Lupasin itselleni pyhästi etten enää tulisi tänne. Joskus jäisin vielä kiinni ja sitten kaikki menisi aivan liian monimutkaiseksi. Juuri kun olin hyppäämässä alas, kuulin äänen joka sai sydämeni miltei pysähtymään:
       ”Jake?”
        En kääntynyt katsomaan taakseni sillä tuon äänen olisin tuntenut vaikka unissani. Bella oli herännyt ja kuulin hänen liikkuvan takanani. Nousin äkkiä ikkunalaudalle, jos nyt häipyisin tyttö ehkä luulisi vain uneksineensa. 
       ”Ei, Jake, älä mene!” huuto pysäytti minut toinen jalka ikkunalaudalle. Kuulin Bellan liikkuvan epäröiden lähemmäs ja yritin pakottaa itseni liikkeelle mutta ruumiini ei totellut.
        ”Edward sanoi haistaneensa sinut. Hän sanoi ettei tulisi tänne muutamaan päivään jos vaikka . . .haluaisit jutella. Tai jotain.”
         ”Si . . .Sinä siis olit hereillä koko ajan?” kysyin. Ääneni oli karhea kuin santapaperi ja rykäsin saadakseni ääneni taas kulkemaan.
        ”Niin. Ajattelin että katsoisin ensin haluaisitko minun . .. huomaavan sinut. Mutta Jake . . .Olen iloinen että olet siinä, vaikka se onkin sinulle varmaan hirveän tuskallista”, Bella mumisi. Kuuntelin hänen ääntään, se oli kuin musiikkia korvilleni. Muistin täsmälleen hänen äänensä värin ja painotustavan. En ollut unohtanut yhtäkään yksityiskohtaa. Helvetti, minähän rakastin häntä.
         ”Bella, minä menen nyt. ” En osannut sanoa mitään muuta. Toinen puoleni halusi paeta, mutta toinen halusi kääntyä ja syleillä Bellaa pitkään ja hartaasti.
        ”Älä mene. Jää, edes hetkeksi. Olen niin kaivannut sinua, vaikka tiedän etten saisi. Se ei ole oikein jos me kerran emme .  . .ole enää tekemisissä”, Bella sanoi hiljaa ja olin kuulevinani pienen surun vivahduksen hänen äänessään.
         ”Niin. Mutta me olemme valinneet. Tai sinä olet. ”
          ”Jake . . .Tiedät ettei se ollut helppoa. Edward kuitenkin rakastaa minua ja-”
         ”Minäkin rakastan sinua.”
          Miksi ihmeessä minä noin sanoin? Olisi varmaan paras häipyä ennen kuin sanon jotain vielä hölmömpää. Nostin toisenkin jalkani ikkunalle ja kyykistyin hypätäkseni. Ja sitten Bella äkkiä olikin luonani ja kietoi kätensä ympärilleni. Vavahdin kuin sähköiskun saaneena mutten osannut perääntyä halauksesta.
          ”Jake-rakas .Emmekö me voi edelleen . . .olla ystäviä? Minä kaipaan sinua niin paljon että sattuu. Tiedän että on epäreilua pyytää tätä, mutta . . .Luuletko että pystyisit siihen?” Kuuntelin ääneti häntä ja suljin silmäni. Kuinka helppoa olisikaan sanoa että kyllä, kyllä minä pystyn siihen. Saisin edes hitusen entisestä elämästäni takaisin, Bella olisi taas lähelläni ja me jakaisimme monta unohtumatonta hetkeä keskenämme. Mutta minä haluan enemmän, eikö? Kuinka voisin olla hänen vierellään jos koko ajan tuntisin hirveää halua olla enemmän kuin pelkkä ystävä? Mutta jos sanon ei . . . luovun hänestä kenties ikusiksi ajoiksi. Pystynkö todella siihen?
       Käännyin lopultakin ympäri ja irrotin hellästi Bellan kädet ympäriltäni. Tyttö katsoi minua silmiin ja näin kyyneleet hänen silmissään. Tämä oli hänelle aivan yhtä rankkaa kuin minullekin.
       ”Bella . . .En voi olla sinulle vaan ystävä, kuten olemme jo niin monta kertaa todenneet. Ystävyytemme on liian läheistä ja ennen pitkää minä teen saman virheen kuin aina ennenkin ja ylitän näkymättömän rajamme. Se satuttaa meitä molempia enkä halua sitä enää. Joten .  . . Sinulle voin olla joko entinen paras ystäväsi tai . . . elämäsi rakkaus. Päätös on sinun”, sanoin hänelle enkä irrottanut katsettani hänestä vaikka silmiin katsominen ottikin koville. Bella epäröi, hän avasi monesti suunsa muttei sitten sanonutkaan mitään. Lopulta hän huokaisi ja laski katseensa.
        ”Minun on sitten paras vain mennä nukkumaan. Menen huomenna Edwardin kanssa niitylle. Tarvitsen lepoa”, hän sanoo miltei kylmällä äänellä ja minä tiedän että se on hänen tapansa estää kipua yltymästä liian kovaksi. Päästän hänet irti ja tyttö kapuaa takaisin sänkyynsä. Menen hänen luokseen ja suutelen häntä viimeisen kerran otsalle. Tällä kertaa Bella hymyilee minulle ja minä vastaan surullisena hymyyn. Ilmassa on lopun tuntua. Kävelen ikkunalle, mutta ennen kuin hyppään käännyn vielä tyttöön päin ja sanon:
        ”Minä en koskaan ole kaukana. Joten, jos joskus muutat mielesi . . .Minä olen aina  täällä. ”
        ”Kiitos, Jake. Ja hyvää yötä.”
        ”Hyvää yötä. Näe kauniita unia.”
         Sitten minä hyppään kylmään ulkoilmaan ja juoksen suoraan kotiin päin. En ajattele mitään, sydämeni hakkaa tasaisesti verta suoniini. En voi koskaan päästää kokonaan irti, mutta nyt . . . Nyt hengittäminen on hieman helpompaa.

     A/N: Eli tässä tämä nyt olisi. Kommentteja ja parannusehdotuksia otan ilolla vastaan. ;D
       
         
       
       
     
« Viimeksi muokattu: 11.11.2014 09:59:50 kirjoittanut plööt »

Mutanttiorava

  • Mutanttininjaorava
  • ***
  • Viestejä: 180
  • ;)
Vs: Kaipaus
« Vastaus #1 : 30.08.2009 00:52:06 »
Välillä vaihtelee hiukan imperfektistä preesensiin, ainaki mun aivot muistelee niin, mutta oon "hieman" väsynyt nykyään että...

Tää on hyvä. Vaikkakaan en just tän tyylisistä ficeistä pidä.

Juu mut tykkäsin  :D
Se mikä ei tapa, vahvistaa... tai sattuu vitusti!

Jikke

  • ***
  • Viestejä: 16
  • Cullen addikti
Vs: Kaipaus
« Vastaus #2 : 30.08.2009 01:18:29 »
Minusta oli oiken mukavasti kuvailtu Jacobin tunteita Bellaa kohtaan.
Ei virheitä ja hyvin kirjoitettu. Yksi kohta jäi vähän vaivaamaan... :-\ Kun eka luki, että Edward olis pari päivää ''poissa'', että Jacob vois puhua Bellalle. Mutta lopussa Bella oli menossa Eddien kanssa kuitenkin niiden  niitylle. Olen varmaan vähän pöpi kun valitan tälläsestä, mutta älä välitä! Jatka kirjoittamista!!! ;D




                                                                             <3:Jikke
Cullen's are only way to get vampire...

Kotitonttu

  • ***
  • Viestejä: 478
Vs: Kaipaus
« Vastaus #3 : 30.08.2009 01:34:10 »
Lainaus
Jos Bella ei tehnytkään oikeaa päätöstä? Jos hänkin oikeasti kaipasi minua? Jos hän ei ollutkaan onnellinen? Jos hän sittenkin rakasti minua . . .?
Voi Jacob parkaa ;// mun käy sääliks Jacobii kun bella ei välitä siitä kun ystävänä jne..
hyvin kuvailtu Jacobin tunteita, voi Jake parkaa :'(
olkapäällä kyyhkynen vaikket sitä nää