Kirjoittaja Aihe: Mustesydän, Tulta ja äänettömiä sanoja | Tomusormi/Resa S  (Luettu 1649 kertaa)

MilzZzu

  • Vieras
                                     


                           Nimi: Tulta ja äänettömiä sanoja
                      Kirjoittaja: MilzZu
                      Fandom: Mustesydän( kirja)
                      Genre: Romance
                      Paritukset: Tomusormi/ Resa
                      Ikäraja: S
                      Warnings:Saattaa spoilata kirjaa/elokuvaa
                      A/N: Eli tarina kertoo Tomusormen ja Resan yhteisistä hetkistä ennen Meggien ja Mo`n saapumista kuvaan.


//Firdilien muokkasi fandomin otsikkoon


             Tomusormi istui keittiön nurkassa katsellen hiljaa Resan toimia. Nainen oli käsivarsiaan myöten jauhoissa, hän vaivasi leipätaikinaa hento hymy huulillaan. Tomusormi ihaili naisen kykyä olla onnellinen pienistäkin asioista. Mies itse näki tämän maailman helvettinä johon hänet oli tuomittu jäämään kenties koko loppuelämäkseen. Ainoa asia mitä Tomusormi tulisi kaipaamaan (jos joskus pääsisi takasin omaan maailmaansa) oli Resa. Mies katseli hurmaantuneena naisen vaaleita hiuksia jotka valuivat hentoina kiehkuroina hänen hennoille olkapäilleen, tämän sädehtiviä silmiä ja vahvoja käsivarsia jotka väsymättä muokkasivat taikinaa haluttuun muotoon. Kuinka kaunis Resa olikaan! Jos Tomusormi olisi uskaltanut hän olisi kertonut sen naiselle, mutta hän myönsi itselleen pelkäävänsä Resan vastausta. Tomusormi nousi piilostaan ja hiipi ääneti Resan taakse.
           ”Yllätys!” mies mumisi naisen korvaan saaden tämän säpsähtämään ääneti pelosta. Resa kääntyi ärtyneen näköisenä ja läpsäytti miestä kädelle.
           ”Olen pahoillani. En voinut vastustaa kiusausta”, Tomusormi naurahti ja sipaisi keveästi naisen poskea. Kosketus miltei poltti Tomusormen noen tummentamia sormia ja mies sävähti hämmentyneenä taaemmas. Hänen sydämensä hakkasi lujempaa kuin aiemmin ja Resa katsahti häneen hieman kummastuneena. Naisen otsalla oli pitkä jauhoviiru ja Tomusormi pyyhkäisi sen nauraen pois. Resa elehti häntä odottamaan hetken ja alkoi kiireesti latoa leipiä uuniin. Muutaman minuutin kuluttua leivät jo olivat uunissa paistumassa ja Resa istuutui Tomusormen vierelle pöydän ääreen. Nainen kaivoi taskustaan palan paperia ja kynän ja alkoi kirjoittaa.
      Kuinka kauan olit oikein istunut tuolla nurkassa? On ilkeää säikytellä toisia!
      ”En ollut siellä kauaa. Sinä teet työtä niin tarmokkaasti ette huomaisi vaikka aurinko sammuisi!” Tomusormi nauroi ja Resa hymyili hieman pisteliäästi hänen sanoilleen.
      Capricorn on ollut todella huonolla tuulella viime aikoina ja Harakkakin on alkanut lyödä meitä palvelijoita entistä pienemmistä syistä. En halua saada samanlaista selkäsaunaa kuin silloin kun varastin sen paidan sinulle . . .
      ”Olen pahoillani siitä. Oli todella vähällä etten mennyt ja tappanut sitä hirviötä omin käsin”, Tomusormi sanoi hammasta purren ja  Resa painoi kätensä tyynnytellen miehen käsivarrelle.
      Olisit kuollut yrittäessäsi. Ja ei minuun niin pahasti sattunut.
       Resa hymyili Tomusormelle hellästi ja mies tunsi oudon lämmön leviävän kehoonsa.
        Kuinka kauan aiot viipyä tällä kertaa? Viime tapaamisestamme on jo aikaa ainakin kaksi viikkoa!
        ”Ai oletko peräti laskenut päiviä!” Tomusormi hymähti ja loihti pienen liekin kämmenelleen. Resa tuijotti sitä lumoutuneena ja ojensi kätensä sitä kohti. Tomusormen taianomaiset tulitemput eivät koskaan kyllästyttäneet naista ja joskus Tomusormi järjesti pieniä näytöksiä ihan vain miellyttääkseen häntä.
        ”Luulisin että jään tänne muutamaksi päiväksi. Olen . . .kaivannut sinua. Sinun tarinoitasi. Ne saavat minut näkemään tässä maailmassa jotain hyvääkin”, Tomusormi sanoi hiljaa ja katseli hymyillen kuinka Resa kurkotti sormiaan kohti miehen kämmenellä lepattavaa tulta.
        ”Voi Resa. Se polttaa sinua joka kerta, tiedät sen”, mies mumisi mutta nainen ei kuunnellut vaan hipaisi sormillaan tulta. Kuului sihahdus ja Resa veti ääneti inahtaen sormensa kauemmas. Tomusormi huokaisi ja tuli hänen kädellään roihahti ja levisi hänen käsivarsilleen. Resa katsoi häntä ihaillen.
        ”Katso nyt. Minä hallitsen tulta, se on palvelijani ja kuuntelee jokaista käskyäni. Mutta se myös vihaa minua. Jos en osaisi hallita sitä se tappaisi minut heti, polttaisi pelokkaan sydämeni epäröimättä mustaksi tuhkaksi. En halua että kosket siihen. Se ei kuuntele sinua vaan haluaa sinulle pelkkää pahaa.” Tomusormi sammutti tulen hitaasti käsistään ja pudisti noen harteiltaan lattialle. Resa painoi surullisen päänsä ja nousi sitten ylös. Tomusormi katsoi naista vaitonaisena, sitten hänkin nousi ja suunnisti ovelle.
       ”Resa . . .Olen pahoillani. Voin . . .Voin lähteä heti jos haluat”, mies sanoi hiljaisella äänellä ovelta mutta Resa kääntyi kiivasti ympäri pudistellen päätään rajusti. Hän nappasi pöydältä paperin ja kirjoitti siihen nopeasti jotain. Yläkerrasta alkoi kuulua ääniä, Harakka varmaankin tuli tarkistamaan joko ruoka pian valmistuisi. Hän ei saisi nähdä Tomusormea tai Resa saisi selkäänsä ja kunnolla. Nainen kiiruhti miehen luokse ja painoi lapun hänen käteensä. Sitten hän suuteli Tomusormea hellästi poskelle ja kiiruhti takaisin uunin äärelle. Mies livahti nopeasti ulos ja juoksi piiloon kapealle kujalle talojen väliin. Siellä hän avasi pienen lappusen ja luki sydän jyskyttäen Resan huolella tekstaamat sanat:
       Ole kiltti äläkä lähde. Minäkin kaipasin sinua.

        Kuu valaisi pihaa aavemaisella valollaan. Tomusormi liikkui ääneti varjojen suojissa kohti Resan huoneen ikkunaa. Gwin hypähti hänen repustaan maahan, se oli matkalla metsästämään. Tomusormi pysähtyi oikean talon kohdalle ja alkoi kiivetä paksua ränniä pitkin kohti avonaista ikkunaa. Mies oli hyvin hoikka ja notkea, joten kiipeäminen ei tuottanut hänelle minkäänlaisia ongelmia. Tomusormi hyppäsi ikkunalaudalle ja siitä sisään kynttilänvalossa kylpevään huoneeseen.
       
       Resa istui kapealla vuoteellaan ja luki paksua, pölyistä kirjaa. Hän hymyili lempeästi Tomusormelle tämän hypähtäessä sisään.
        ”Onpa tänään hiljaista, en nähnyt kuin muutaman vahdin. Missä kaikki ovat?”Tomusormi ihmetteli ja istui Resan viereen sängylle. Nainen veti taskustaan paperin ja kynän ja alkoi tuttuun tapaan kirjoittaa vastauksia kapealla käsialallaan.
         Capricorn pitää jonkinlaista neuvottelua. Hän haluaa löytää jonkun miehen jota he kutsuvat Velhokieleksi.Tiedätkö kuka hän on?
        ”Olen nähnyt hänet muutaman kerran. Hänhän luki minut ulos Mustemaailmasta”, Tomusormi huokaisi ja kirosi ties monennenko kerran miehen  nimeä.  Resa laski katseensa ja Tomusormi huomasi hänen silmiensä kostuvan.
         ”Mitä nyt? Olet surullinen”, Tomusormi hämmästyi ja kohotti naisen leukaa nähdäkseen hänen kasvonsa. Resa vetäytyi kauemmas ja nousi seisomaan. Hän harppoi muutaman kerran ympäri huonetta hiukset hulmuten ja silmiään pyyhkien. Tomusormi tiesi ettei olisi viisasta pysäyttää häntä, joten mies teki ainoan asian jonka ajatteli rauhoittavan Resaa. Hän sytytti huoneeseen pieniä, pyöriviä tulikukkia ja antoi niiden kohota kohti huoneen kapeaa kattoa kunnes ne kaikki leijuivat siellä hohtaen lempeää valoa ympärilleen. Resa katseli niitä hetken ja istui sitten väsyneesti lattialle. Naisen hiukset laskeutuivat hänen kasvojensa suojaksi kuin verho jota Tomusormi ei uskaltanut kohottaa. Huoneeseen laskeutui hiljaisuus eikä kumpikaan rikkonut sitä pitkään aikaan.
       Tomusormi ei tiennyt kauanko aikaa kului, kunnes hän äkkiä kuuli rapinaa ja huomasi Resan kirjoittavan hitaasti jotain pienelle paperilapulleen. Mies ei liikahtanutkaan paikaltaan ennen kuin nainen oli valmis. Hitaasti Resa ojensi lapun miehelle ja kun Tomusormi tarttui siihen, nainen piteli hänen sormistaan kiinni hetken ennen kuin irrotti ottensa ja istui takaisin lattialle. Tomusormi avasi epäröiden tiukasti taitellun paperin ja luki huolellisesti raapustetut sanat:
       Minun mieheni luki minut kirjaan kauan aikaa sitten. Ja kaipaan häntä hirveästi.Jos olisi joku keino saada hänet ja tyttäreni takaisin tekisin mitä vain. Ihan mitä vain! Mutta tiedän etten enää koskaan näe heitä. Sinun on ymmärrettävä, että aina kun joku mainitsee miehen, joka voisi lukea hahmoja ulos kirjasta . . .Se saa muistoja mieleeni. Minä rakastan häntä ja pikkuista tytärtäni niin valtavasti ettet sinä ehkä koskaan tule käsittämään sitä. Ja sen takia . . .En voi olla . . .onnellinen sinun kanssasi.
        Tomusormen sydän jätti monta lyöntiä väliin vimeisten sanojen kohdalla. Hän katsoi Resaan silmät täynnä surua ja avasi suunsa toivoen että voisi jotenkin parantaa naisen oloa, saada hänet taas nauramaan, parantaa hänen haavansa ja . . .Mutta ei, Tomusormella ei ollut taitoa kuroa henkisiä haavoja umpeen, hänen kielensä oli kankea ja koruton eikä sillä parannettu särkyneitä sydämiä. Mies veti syvään henkeä ja paperilappu putosi hänen kädestään ja leijui lattialle.
       ”Minä .  . .Minä menen nyt”, hän sanoi karheasti ja asteli ikkunalle. Mutta ennen kuin hän ehti kiivetä ulos Resa juoksi suoraan hänen luokseen ja kietoi pehmeät kätensä hänen ympärilleen.
       He seisoivat pitkään siinä, Resa kädet Tomusormen ympärillä ja mies itse täysin avuttomana tekemään mitään. Sitten nainen liikahti ja päästi Tomusormen irti.
       ”En tee tätä sinulle enää vaikeammaksi. Nämä sanat jotka kohta sanon . . .Et kuule niitä enää toista kertaa. Mutta minun on sanottava ne, jotta voin . . . päästä irti”, Tomusormi aloitti. Hän keräsi vähäisenkin rohkeutensa rippeet ja tarttui kevyesti Resan käsiin. Miehen silmät paloivat kuin itse tuli ja Resa vastasi katseeseen yhtä varmasti. Tomusormi avasi suunsa ja kuiskasi:
        ”Minä rakastan sinua.”
        Ja sitten, ennen kuin Resa ehti edes räpäyttää silmiään, mies oli poissa. Tulikukat katonrajassa paloivat vielä pitkälle aamuun.


         A/N Joo, eli toinen ficcini. Kaikki epäkohdat kertokaa niin minä yritän parantaa niitä  ;D Ja tämä on siis vain minun mielikuvitustani, tiedän kyllä että Tomusormella on vaimo siinä kirjassa . . .
       
       
   
     
     
     
« Viimeksi muokattu: 11.11.2014 09:59:04 kirjoittanut plööt »

Kaatosade

  • pervektionisti
  • ***
  • Viestejä: 4 899
  • kiero ja sarkastinen
Vs: Tulta ja äänettömiä sanoja
« Vastaus #1 : 26.08.2009 20:47:30 »
Hii, kivaa löytää tästä fandomista ficci. Tomusormi on yksi suosikkihahmojani tässä sarjassa, joten ihanaa löytää hänestä tarina. Kovin surullinen ja suloinen paritus tämä, katkeransuloinen. Pidin Resan lapuista ja Tomusormen tulikukista ja awww. Kiitos. <3
Mitä tarinoita kertoisin sinulle hämärän rannalla
että haihtuisi surusi, suloinen ja surullinen nukkeni.   (Pablo Neruda)


Neiti Pimeyden Lordi

  • ***
  • Viestejä: 31
Vs: Tulta ja äänettömiä sanoja
« Vastaus #2 : 29.08.2009 15:44:33 »
   Menin ihan sekaisin huomatessani Mustesydän-ficin täällä. (Itse olen lukenut molemmat suomennetut kirjat kolmesti ja molemmat myös löytyvät hyllystäni.) ::)
   Tomusormi ja Resa olivat kumpikin tässä ihan oikean tuntuiset ja niin pois päin. Tosin muistaakseni Tomusormi ei osannut muodostaa tulesta ihan kukkia tässä meidän maailmassamme. Korjaa ihmeessä, jos olen väärässä! Eikä tuo seikka sinänsä mitenkään häiritsevä ollutkaan, tulella leikkiminenhän tekee Tomusormesta Tomusormen.
   No jokatapauksessa, idea oli hyvä, mielenkiintoinen ja hyvin toteutettu, enkä bongannut muita virheitä tuon Jekaterinan maininneen lisäksi. Lisää tästä fandomista!

Okei, ei ehkä mikään maailman rakentavin kommentti, mutta saimpa raapustettua jotain...
« Viimeksi muokattu: 30.08.2009 09:52:57 kirjoittanut Neiti Pimeyden Lordi »
There is more beauty in darkness than in anything else...
Scars on my skin, scars on my hart, scars on my soul, reminding me of myself.
Living is just a slow way to die.

MilzZzu

  • Vieras
Vs: Tulta ja äänettömiä sanoja
« Vastaus #3 : 29.08.2009 22:01:44 »
                  Iso kiitos kaikista kommenteista!!!!!
      Rakastan Tomusormea ja mieluusti kirjoittaisin hänestä enemmänkin
      ficcejä, mutta eipäs näitä näytä kovin moni edes lukevan, joten saa
      nyt nähdä . . .
      Tomusormi on kuitenkin upea hahmo ja kiitän teitä kun olette jaksaneet
      lukea tämän ficin. Ehkä minä vielä kirjoitan tästä aiheesta, mutta nyt ajatustenkin kera,
      kuten Jekaterina ehdotti.  ;D

Fairy Feller

  • ***
  • Viestejä: 605
Vs: Tulta ja äänettömiä sanoja
« Vastaus #4 : 29.08.2009 22:58:40 »
Ah, Mustesydän -ficci! Loistavaa. Ja vielä lempihahmostani. Aikamoinen illan piriste kyllä. Mustesydämestä kirjoitetaan aivan liian vähän. Ja tämä oli kyllä todella suloinen, Tomusormi sai tuossa alussa oikein hymyilemään. Ah, kiitos tästä.

-Spider ja Lomailevan rakentavan arvoitus
  ::)
What does God mean with a starship?