Author: Minä, Kiti
Pairing: Merry/Pippin
Rating: S
Fandom: LotR, tää varmaan enemmän leffoihin ko kirjoihin...
Genre: Angst, Fluff, flashback
Disclaimer: Tolkien omistaa hahmot, Peter Jackson omistaa käsikirjoituksesta lainatut osat
Warnings: Slässiä, hui hirviää... >.<
Summary: Pippin puristi Merryn antamat poltettavat rintaansa vasten. Hän nyyhkytti hiljaa, ja toivoi että Gandalf ei huomaisi.
A/N: Mä nyt tyhmänä tyttönä en betauttanu tätä ja sillei, mut joo ^^ Kiti on elossa, ja julkaisee vielä ficcejäkin xD Omistan tän Amylle, pahoitellen vieläkin miljoonasti sitä etten ole palauttanut niitä tavaroita : )
"Me näemme toisemme pian, vai mitä?" Pippin sanoi hitusen hätääntyneesti. Merry näytti surulliselta.
"Vai mitä?!" Pippin kysyi enemmän hätääntyneenä.
"En tiedä mitä tulee tapahtumaan", Merry sanoi, hyvin masentuneella äänellä.
"Juokse Hallavaharja, näytä meille sanan 'kiire' tarkoitus", Gandalf mutisi.
"Merry!?" Pippin huusi, suoranaisessa paniikissa. Hallavaharja oli alkanut laukata jo ja oli pitkän matkan päässä, vain muutamalla harppauksella.
Pippin puristi Merryn antamat poltettavat rintaansa vasten. Hän nyyhkytti hiljaa, ja toivoi että Gandalf ei huomaisi.
"Merry, onko tämä hyvä idea?" Pippin kysyi, juuri kun he avasivat Jalojalkojen perunakellarin ovea.
"Tottakai on Pip, montako kertaa aikaisemmin olemme jääneet kiinni?" Merry kysyi hymyillen, ja kömpien sisään.
"Emme kertaakaan..." Pippin sanoi hiljaa, ryömien perässä. He valikoivat muutamia hedelmiä, ja perunasäkin, ja lähtivät ulos. Juuri silloin, heidän epäonnekseen, Herra Jalojalka seisoi ovellansa, töllöttäen kahta nuorta poikaa.
"Pip, juokse!" Merry kiljaisi, ennen kuin lähti juoksemaan hyvin nopeasti. Pippin, joka oli nuorempi ja pienikokoisempi, ei pystynyt juosta yhtä nopeasti kuin Merry, ja jäi reilusti jälkeen, Jalojalan napattavaksi.
"Älkää syyttäkö Pippiniä! Se ei ollut pelkästään Pippinin syytä! Olinhan minäkin siellä mukana!" Merry puolusti pientä serkkuaan. Herra Jalojalka katsoi tuimasti kumpaakin poikaa.
"No olkoon menneeksi, kunhan tämä ei toistu, pääsette pälkähästä", Jalojalka sanoi, päästäen irti Pippinin takista, mutisten jotain kurittomista nuorista. Merry syöksyi halaamaan Pippinin lyyhistyvää hahmoa.
"Kiitos Merry", Pippin hymyili, halaten Merryä takaisin. Merry hymyili, nostaen Pippinin kevyesti syliinsä, kieputtaen tätä ympäri. Merry suuteli Pippiniä nopeasti.
"Eipä kestä", Hän sanoi, halaten pienempää jälleen.
Pippin muisteli tätä kommellusta, ja hän ei enää kestänyt. Hän alkoi itkeä, täyttä kurkkua. Gandalf kietoi toisen kätensä lohduttavasti Pipin ympärille. Pippin vain itki, kasvot käsiinsä hautautuneena. Hän mietti oliko Merrykin yhtä surullinen, ja murtunut kuin hän itse. Merry oli sentään heistä kahdesta se vahvempi.
Hän toivoi hartaasti että tulisi näkeemään Merrynsä pian. Toisaalla Merry toivoi samaa.
