Tärisevät vapisevat lomittain (k-11, Tonks/Fleur, oneshot, angst (horror?))

[Claire]

Title: Tärisevät vapisevat lomittain
Author: Claire
Rating: k-11
Pairing: Tonks/Fleur
Genre: angst, pienimuotoinen kauhu kenties, oneshotilla mennään

A/N: Femmekymppiin. Kommenttia toivoisin tähänkin tekeleeseen!


Tärisevät vapisevat lomittain

Kalvaa kuunsäde (niillä puhjotuilla seinillä riippuvaa roikkuvaa) kuvaa, kehyksiä, kalvoa sen pinnalla, mutta ennen kaikkea sitä pitkää tarinaa, joka kehyksien taakse kätkeytyy piiloutuu uppoutuu, joka yksinkertaisin sanoin ja vuosiluvuin takakanteen on vain sokeasti sutaistu;

"Fleur Delacour 1982".

Tyttö, jolla liehuvat platinaiset hiukset tuulessa, enkelin hymy, niin viaton kuin oli kerran vielä tuolloin, suupielet aidosti kaartuen, vaan enää aikoihin en nähnyt ole samaa; vain tummia silmänalusia, yksisiipisiä kantamattomia valheita, joilla hän vakuuttaa olevansa kunnossa ja silti; katson heikkoja sormia, jotka tärisevät vapisevat lomittain ja pudottavat silmukan; uuvuksissaan tuskin huomaakaan kuinka tippuu jälleen uudestaan kunnes

nukahtaa.

Näe kauniita unia, kuiskaan korvaan siroon valkeaan pyyhkäisten samalla nutturalta karanneet hiukset hänen kasvoiltaan. Minä niin ikävöin, ikävöin hänen lujuuttaan, ylpeätä ja määrätietoista katsettaan, kaunista ja vahvaa olemusta, mutta

nyt pystyn ja kykenen vaikken haluaisikaan; laskemaan selkänikamat, jokaisen ihopoimun ja nikaman. Suolaiset pisarat harmaanvalkealla iholla, jokaisen varjon ja uurteen kasvoilta. Kaunista ja ei mutta tavallaan, sairasta, masokistista, enkä voi kääntää katsetta

kun kuunvalo valaisee sinut, en muuta halua - sinä! Balanssissa kohoilevat rintasi, värähtämättömät suupielesi, lähes kuulumattomat hengenvetosi yhdeksi kanssani! Ja -

sinä olet liian heikko, tajuan ajoissa, lähes kirun turhautumistani sillä nyt ja aina välähdys mielessäni - ei koskaan enää! Ja samassa ymmärrän kuinka typerää oli edes odottaa ja voi, kuinka turhamainen olenkaan, sillä yhä olet siinä ja se on tärkeintä kaikista.

Käännän katseeni takaisin kehyksiin, kuvaan, kalvoon sen pinnalla; tarinan tyttöön, joka (hymyilee, nauraa ja -) juoksee pitkin poikin enkelinkasvot hehkuen, sinä sinä sinä olet siinä ja Fleur sinua minä aina rakastan.

Kun kuu katoaa, aamu saapuu ja taivas valkeaa (pilvetön, säteetkin vaimeita) minä kuulen sen mitä en kuule; on hiljaista, liian hiljaista.

"Fleur?" Katsahdan sinuun, silmäsi ovat avoinna (hetken helpotuksesta huoahdan mutta), niistä kuvastuvat vain tyhjyys ja tiedottomuus; ne ovat ja eivät ja hymy huulillasi on vain häivähdys entisestä. Rintakehäsi ei kohoile, en kuule mitään muuta kuin kiihtyvät sydämenlyöntini, luoja, älä ole -

vaikka oletkin; puhkean huutoon ja kyyneliin, Fleur, kuule minut! Näe minut! Älä ole, älä, sillä et ole et saisi mutta; värittömät silmät tuijottavat tyhjyyteen. Tunne, kuinka tartun käteesi, säpsähdys, jääkylmää eivätkä sormesi pehmeät särkyneet

enää vapise.

Ja kun aika tuntuu vain pyörivän, vinhaa, taakse eteen ja ympäri, kauhu lamaannuttaa paikoilleen, viiltää tuoreet haavat rintaan; yhä tuijotat, silmät lasittuneina ja minua heikottaa, mutta sinä vain olet ja tiedän, etten koskaan opi hyväksymään sitä;

ja niin minä jään sulan viereesi, suljen silmäni, nukahdan varjoosi.

[Eulalia]

Oooo, olen tosi vaikuttunut tästä ficistä, niin lahjakkaasti kirjoitettu, etten oikein tiedä, miten alkaa kommentoida...

Ensinnäkin Fleur/Tonks --> very interesting, indeed. Klikkasin auki osittain sen vuoksi, osittain erikoisen ja houkuttelevan nimen ansiosta, ja siksi, että luin juuri komerossa yhden ficcisi ja kiinnostuin kirjoituksistasi. Ja kannatti tosiaan avata, tämä on mielestäni aivan mahtavaa luettavaa

Jälleen kerran rakastuin kuvailuusi, sen taiteellisuuteen. Sinulla on kyky kirjoittaa sekavalla tavalla sujuvasti, osaat leikkiä sanoilla ja kappalejaoilla vakuuttavasti, etkä kertaakaan kompuroi omaan tyyliisi, vaan tarina pysyy kauniisti kasassa ja on miellyttävää lukea. Pidän käyttämistäsi kielikuvista ja siitä tunnelmasta, jonka tämä ficci välittää. Ahdistusta ja surua, oikein vaikuttavaa!

Mitään kriittistä ei sinänsä ole sanottavana, mutta puolipisteen käytöstä komppaan itseäni kommentissani ficciin Ratkeilla alusta alkaen, mutta tavallaan alan nyt myös nähdä puolipisteen osana tyyliäsi, enkä enää tiedä, onko se niin paha juttu.

Kiitoksia jälleen,

Lia

[millann]

pitkä aika kun olen viimeksi lukenut ficcejäsi(noh, kenenkään ficcejä ), pakko sanoa, en uskonut että sun kirjotustaito parantuis enää siitä täydellisyydestä, mut niin näköjää kävi! Tämä on valtavan hieno ja kaunis, vaikka onki "peruangstii" Ah, miten joka kerta voi rakastua uudelleen teksteihisi? Nojoo. Tykkään tavastasi, ku siirrät osan lauseista seuraavalle riville. Hmm, onkohan tässä mitään mistä en tykkäisi..? -Ei. Hupsista, teit sen taas Jep ja ihanaa kommenttia tulee millalta:D ehkä seuraavalla kerralla kommentoin kunnolla?

<3:LLÄ millann

Btw, ficin nimi on ihana!

[Claire]

Ihana yllätys, että olit kommentoinut tähänkin tekeleeseeni, Lia! (<- allekirjoituksessasi olet Lia, joten toivottavasti ei haittaa, jos tästä lähin kutsun sinua niin? ) On aina yhtä mukavaa saada positiivista ja muutenkin piristävää palautetta. Katsotaan, mitä tuon puolipisteen käytön kanssa tapahtuu, välillä on tosiaan käynyt mielessä, että ehkäpä sen käyttöä pitäisi jälleen hieman rajoittaa, koska jos nyt oikeasti katsoo, niin lähes joka virkkeessä se on sinne sekaan tungettu, mutta mutta... Aika näyttää. Kiitokset kommentistasi, piristi päivää huomattavasti!

Ehdin jo melkein huolestua, Milla, että mihis se minun neitini on täältä finistä kadonnut Vaan eipä sillä, en minä itsekään kovin aktiivisesti täällä ole pariin viime kuukauteen jaksanut käydä. Ja pääasiahan on, että nyt sitten teit comebackin! Takaisin finin ihmeelliseen maailmaan.

Huh, ja aivan, kiitoksia sinullekin ihanasta kommentistasi! Kiva kuulla, että teksti yhä miellyttää. Ja olihan tuo kunnon kommentti! Mikä tahansa puumerkki riittäisi minulle, älä huoli, ja sitäpaitsi omasihan oli varsin hyvä!

[Dolls]

Iltaa!

Tämä oli erilainen teemaltaan ja paritukseltaan, mitä yleensä tulee Fleur-ficceihin. Tonksia ja Fleuria harvoin nähdään samoissa ficeissä, sillä he kuuluvat aivan eri joukkoihin kirjoissa, ja heidän parittamisestaan en ole tainnut monesti ennen tätä ficciä kuullakaan. Raret femmet ovat kivoja, mutta jokin tässä parituksessa kuitenkin mätti. Ehkä se, että Fleur ja Tonks ovat loppupeleissä niin erilaisia että heidän päätymisensa yhteen olisi niin epätodennäköistä. Yleensä mua ei haittaa rare-paritukset, mutta parituksen ollessa näin rare, niin totta puhuen kaikki jäi mietityttämään ficin jälkeen. Miksi he olivat yhdessä, miten kaikki oli tapahtunut, milloin kaikki tapahtui? Joskus on hyvä että ficci herättää kysymyksiä, ja tämä häilyi siinä rajalla että oliko se hyvä vai ei, jos olisin vähemmän pohdiskelevaa tyyppiä niin silloin oltaisiin varmaan ein puolelle jääty.

Tykkään tosi paljon tällaisesta kirjoitustyylistä, joka on lennokasta ja käyttää adjektiiveja ilmaistakseen tunteita, hyppelehtii sinne tänne kertoakseen juuri ne sanat jotka on tärkeitä, ehkä pari ylimääräistäkin siinä matkalla. Pidän oikeinkirjoituksen välttelystä, hypitään riveillä sinne tänne ja isot kirjaimet katoavat tuoden tilalleen tunnelmaa. Tässä tämä toimi, ehkä välillä taas hypittiin liiankin rajoilla mutta pysyttiin kuitenkin sen metrin päässä punaisesta rajaviivasta.

kun kuunvalo valaisee sinut, en muuta halua - sinä! Balanssissa kohoilevat rintasi, värähtämättömät suupielesi, lähes kuulumattomat hengenvetosi yhdeksi kanssani! Ja -

Tämä on hyvä esimerkki tyylistä, jota käytit tässä ficissä paljon. Lauseet alkoivat pienellä jättäen hieman rakoa edelliseen, viivoja ja erikoisia muotoja sanoista. Ihania adjektiiveja kuten "värähtämätön" ja kuinka sulaudutaan yhdeksi, se on yksi pahimmista kliseistä mutta ihana silti. "Balanssi" oli ehkä hieman erikoinen sanavalinta tähän, se on kaunis sana kun sitä katsotaan, mutta "tasapaino" olisi ehkä mielestäni sopinut paremmin.

Käytät erittäin taitavasti sanoja, jotenkin itsevarmasti ja tiedät mitä teet. Jes, hyvä juttu!

[Claire]

Todella hienoa, että luit ja kommentoit, Sophiella! Oho, minulle on ennenkin huomautettu, että jätän asioita ficeissäni välillä turhankin avoimiksi, mutta ei kai sitä sitten itse ficciä kirjoittaessa tule ajatelleeksi. Yleensä ficcini on vain kuin eräänlainen "kohtaus" hahmojen elämässä, joka kuitenkin vaikuttaa heidän elämäänsä pysyvästi, ja myönnän olevani kamalan huono selvittämään hahmojen menneisyyksiä ja syitä, jotka johdattivat tähän "kohtaukseen", joten useimmiten jätän sellaiset kokonaan pois, mikä - kuten sanoit - on toisinaan ihan kiva idea, toisinaan taas ei.

Olen ehdottomasti ficcailija, joka tykkää kirjoittaa kaikilla eriskummallisilla rareparituksilla, vaikka harvoin itse sellaisia luenkaan. Olet kyllä varmasti oikeassa, että Tonks/Fleuria on vaikea kuvitella toimivaksi paritukseksi, mutta oli sitäkin sitten ihan pakko kokeilla... vaikka, no, se tulos ei ehkä ole suurimman osan mielestä niinkään kiva kuin voisi olla "normaalilla" parituksella. Ehkä pitäisi pikkuhiljaa jo siirtyä pois todella raren tuottamilta vaarallisilta vesiltä.

Kehuista olen erittäin otettu ja on todella kiva kuulla, että tällainen hieman (lievästi sanottuna) sekalainen oma tyyli iskee lukijoihin. Oikeinkirjoituksen vältteleminen on aina yhtä hauskaa puuhaa, sekin on se ehdoton minun juttuni. Kiitoksia todella paljon sekä kehuista että rakentavasta palautteesta!

[foxtrot]

Kommenttikampanja on aina hyvä perseelle potkija kannustaja mitä ficcien kommentoimiseen tulee: nappasin tämän sieltä, vaikka olinkin jo ohimennen lukenutkin tämän aiemmin. Joo, ja lupasin kommentoida viimeistään eilen, mutta yh en ehtinytkään koneelle kuin ihan pikaisesti ja koska halusin lukea ja kommentoida ajatuksella, saat kommenttini vasta nyt. Pahoittelen.

Aluksi haluan vähän kompata Sophiellan kommenttia: minunkin mielestäni Fleur/Tonks on niin rare paritus, että sitä olisi voinut selittää vähän enemmän (ja minähän olen paras puhumaan tästä: itsekin sorrun aina selittelemättömyyteen, kirjoittaessa kaikki on yleensä itselle niin selvää, ettei välttämättä tule ajatelleeksi tekstiä lukijan näkökulmasta ihan niin tarkasti kuin voisi ). Koska Fleur on Fleur: etäinen, itsenäinen ja Tonks on jotenkin niin peilikuva hänestä: hirveän tässä maailmassa purukumihiuksineen ja kömpelyyteneen. Periaatteessa tämä olisi voinut toimia hyvin, jos olisi ollut kunnolla pohjustettu, mutta nyt jäin koko ajan miettimään, että missä yhteydessä Fleur ja Tonks olivat päätyneet yhteen?

Minäkin pidin tyylistä: miten kaikki oli koristeltu hennonherkillä kielikuvilla ja kuvailulla, ja kuitenkin itse tarina pilkisti sieltä alta. Vaikka tämä oli enemmänkin yksi tai kaksi pysäytettyä hetkeä kuin varsinainen, juonellinen tarina, se ei haitannut (koska olen tällaisten suurkuluttaja niin lukijana kuin kirjoittajanakin...). Kerrontatyyli oli näin lyhyeeseen pätkään sopiva, pidemmässä se olisi ehkä käynyt aavistuksen raskaaksi.

vain tummia silmänalusia, yksisiipisiä kantamattomia valheita, joilla hän vakuuttaa olevansa kunnossa ja silti; katson heikkoja sormia, jotka tärisevät vapisevat lomittain ja pudottavat silmukan; uuvuksissaan tuskin huomaakaan kuinka tippuu jälleen uudestaan kunnes

nukahtaa.

Pakollinen lainaus. Ihastuttava tyyli ja kauniilla vertauksilla maalattu esiin Fleurin tila. Pidin!

Kiitos tästä! Pidin kovasti  

[Claire]

foxtrot, minua ei laisinkaan haittaa kommenttisi pieni viivästyminen, onhan parempi saada se "myöhään kuin ei milloinkaan" - vaikkakin tässä tapauksessa sanonta ei ehkä ole täysin oikeutettu, sillä kommenttisi ei todellakaan tullut myöhään, jos ajatellaan haasteen luomia rajoituksia, joissa muistaakseni aikaa kommentoida oli jopa viikko.

Minulle tulee aina hyvä olo, kun lukija lainaa lempikohtiaan ficistäni ja itseasiassa tuo kyseinen kohta on myös oma lempparini; sieltä seasta se nimikin syntyi tälle oneshotille. Oli todella mukava kuulla, että pidit kielikuvista ja kuvailusta unohtamatta niiden alla piilevää tarinaa, ja olenkin hyvin otettu lämpimistä kehuistasi.

Tykkään kovasti kirjoitella lyhyempiä pätkiä, koska tällaisella tyylillä kirjoittaminen pidemmälti olisi aikamoinen haaste minulle ja oli onni, että teksti ei ainakaan vielä muuttunut raskaaksi luettavaksi sinun mielestäsi. Voin toki myöntää, että tekstini toisinaan saattaa aiheuttaa lukijalle hieman haastetta, mutta en haluakaan olla liian yksinkertainen. Vastausta tuohon rare paritukseen en voi muuta kuin kompata edellisestä kommentistani; kyllä, uskon nyt myöskin, että paritus oli ehkä liiankin uhkarohkea yritys tunkea vain tällaiseen pieneen pätkään ilman sen kummempia selityksiä hahmojen menneisyydestä, mutta no. Ainakin siinä oli kokeilua kerrakseen.

Kiitoksia paljon kommentistasi!