alaotsikko: Raapalesarja, sis. viisi raapaletta | Petunia/Vernon
Disclaimer: Potterit ovat J.K Rowlingin omaisuutta, Maya leikkii täysin korvauksetta.
Title: Villikirsikan katveessa
Author: Maya
Beta: tällä kertaa ei
Pairing: Petunia/Vernon + Petunian äiti/Petunian isä
Rating: S // Scarlett muokkasi ikärajan vastaamaan uusia sääntöjä
Genre: drama, pikkuisen angst
Summary: Siemestä taimen kautta puuksi, puusta välinpitämättömyyden vuoksi kannoksi.
A/N: Tämä osallistuu - aivan törkeästi myöhässä - spurttiraapale neloseen. Tiistaista lauantaihin teemat menivät: villikirsikka, lima, hiukkanen, narut, suuruus. Niitä on käytetty enemmän tai vähemmän teksteissä. Lisäksi mennään Kolme ikärajaa -haasteeseen, matala ikäraja aiheella Petunia Dursley, ja vielä sataseen sanalla 087. Elämä.
Cattleyalle kiitoksia Petunian lempinimestä, kultani on rakas<3
Trinity Gollege sijaitsee Irlannissa, Dublinissa, ja Bristol taas Britannian puolella, Lontoon korkeudella lännessä. Hankalatselitykset.com
Villikirsikan katveessa
Siemen
Evansien suvussa kulki perinne. Sen olivat aloittaneet kaukaiset esi-isät niin kauan sitten, että kukaan ei enää muistanut, mistä se oli alkanut. Sitä noudatettiin, koska niin vain tehtiin.
Tuota perinnettä kirosi hiljaa mielessään nuori mies, joka istui polvillaan mutaisessa maassa suuri kuoppa edessään ja haroi maantienväristä siiliään. Missä hän halusi olla? Vaimonsa ja vastasyntyneen tyttärensä vierellä. Missä hän oli? Omalla takapihallaan, tihkusateessa, istuttamassa puuta. Miksi ihmeessä? Koska joku ääliö (esi-isä) sai joskus muinoin älyttömän idean: miehen tehtävä on istuttaa jälkeläiselleen puu tämän syntymäpäivänä, ja naisen tehtävä on valita lajike.
Yhden asian he olivat unohtaneet selvittää.
Mahtaisiko villikirsikka selvitä Englannin tihkusateisessa kesässä?
Verso
”Äitii!”
Noin neljän vanha tyttönen juosta taapersi pitkin hiekkatietä ja kirkui mennessään. Kirkuminen ansaitsi nopeasti keittiössä avoimen ikkunan ääressä kuivattuja yrttejä purkittaneen naisen huomion.
”Lily, mikä nyt on hätänä?”
”Vauva syö maasta kilsikoita taas! Eikä se tottele minua!”
Nainen nauroi, nousi pöytänsä äärestä pesemään kätensä ja antoi tuohtuneen lapsen johdattaa hänet takapihalla kasvavan pienen kirsikkapuun luokse.
Puun juurella jokelteli hieman vuotta vanhempi vauva, jonka kasvot ja molemmat kädet olivat tahmaisen punertavat. Nainen nauroi, huokaisi työlääntyneesti ja nosti onnellisen vauvan syliinsä.
Valkoinen kesämekko sai koristeekseen punaiset kädenjäljet.
”Nia on taas sotkenut itsensä! Ja sen nenäkin vuotaa!”
Kesämekon pelasti taskuun unohtunut nenäliina.
Taimi
Keveä kesätuuli rahisutteli ’Pikkunaisten’ pokkariversion ohuita sivuja. Nuori tyttö oli syventyvinään äitinsä lempikirjaan, joka heidän taloudessaan löytyi kunniapaikalta perheraamatun vierestä.
Oikeasti hän seurasi mustaa printtikirjoitusta enemmän maassa ahertavaa muurahaista, joka raahasi itseään kolme kertaa suurempaa kirsikankiveä. Hetken tyttö huvitti itseään pohtimalla, mahtaisiko muurahainen istuttaa siemenen, ja mihin ihmeeseen se tarvitsisi oman puun. Sitten auringon lämpö sulatti ajatusten rippeet, ja tyttö antoi päänsä vaipua kirsikkapuun kankean kapeaa runkoa vasten.
Aurinko lämmitti, toi maantienväristen hiusten joukosta esiin hohtelevaa punaa ja antoi rohkeutta kapinoida. Oliko tosiaan niin, että elämän tarkoitus oli löytää aviomies?
Entä jos hän halusi olla muutakin kuin pieni hiukkanen siitepölymeressä?
Puu
”Mutta miksi, Petunia?”
”Koska minä haluan.”
”Kulta pieni, sinä et nyt ajattele järkevästi.”
”Uskoisin ajattelevani järkevämmin kuin sinä.”
”Etkä ajattele. Mistä ihmeestä sait päähäsi, että sinun pitäisi muuttaa Britanniaan?”
”Sain opiskelupaikan Bristolin yliopistossa.”
”Sait paikan myös Trinitystä.”
”Haluan mennä Bristoliin.”
”En edes tiennyt, että hait sinne. Mitä vikaa Trinityssä on? Varmasti sieltä löytyy mies siinä missä Bristolistakin.”
”En mene etsimään miestä, menen opiskelemaan. Päästit sinä Lilynkin.”
”Lily oli eri asia.”
”Niin hän on aina. Mitä sinä ajattelit, että voisit sitoa minut naruillasi ikuisesti?”
”Petunia...”
”Minä lähden, äiti.”
Kuukauden kuluttua äiti katseli auton takavaloja kyyneliään pidätellen. Englanti vei jo toisen tyttären.
Kanto
”Rakas, tiedän, että olet väsynyt ja meillä on vielä hirveästi laatikoita purkamatta, mutta voisitko silti tehdä minulle palveluksen?”
”Tietysti, mitä vain ikinä haluat.”
Hetken Petunia ihmetteli, oliko häntäluun heiluttaminen oikeasti mahdollista. ”Tiedätkö takapihalle istutetun pihlajan? Haluaisin, että kaataisit sen. Se tuo mieleen ikäviä asioita.”
Punaiset hiukset, naurun ja kirsikoiden tahmean imelän punan.
Vernon alkoi etsiä sahaa.
*
”Me ostamme tämän, eikö niin?”
Nainen roikkui aviomiehensä käsivarressa, suukotti leukaa ja hymyili. ”Talo on täydellinen”, hän kujersi, ”yhtä poikkeusta lukuunottamatta. En pidä takapihalla kasvavasta puusta. Haluan, että kaadat sen.”
”Kulta, siellä kasvaa kaksi puuta. Kaadanko molemmat?”
Nainen pudisti päätään. ”Pihlaja saa jäädä.”
