Kirjoittaja Aihe: Alison Feffer, k-11  (Luettu 1691 kertaa)

Susihukka

  • Vieras
Alison Feffer, k-11
« : 23.07.2009 13:24:42 »
// Alaotsikko: drama, humor, Peter/OC

Title: Alison Feffer
Author: mie, eli Susihukka
Beta: Needled Laiho
Genre: drama, humor
Pairing: Peter/OC
Rating: k-11 // Scarlett muokkasi ikärajan vastaamaan uusia sääntöjä
Summary: ”Voi Peter, sinä olet niin ihana”
Disclaimer: En omista näitä henkilöitä (paitsi Alisonin) enkä tienaa tällä mitään rahaa.
A/N: Peterista on sitten niin kiva kirjoittaa. Osallistuu haasteisiin FF100 086. valinnat ja sitten aakkoshaasteeseen A.

Alison Feffer

Peter Piskuilanin sydän hypähti. Hän oli aivan varma, että Alison Feffer, rohkelikon halutuin tyttö, oli vinkannut hänelle silmää.
”Näittekö tuon? Alison vinkkasi minulle silmää”, Peter sanoi niin rauhallisesti kuin osasi, mutta muut kelmit, Sirius, James ja Remus, katsoivat tietävästi toisiaan.
Alison Feffer, poikienkaataja, oli tullut suosioon vasta viime vuonna, viidennellä. Tyttö oli myös Siriuksen epämiellyttävät henkilöt - listalla. Se saattoi johtua siitä, että pyytäessään Alisonia treffeille hän oli kieltäytynyt luihuisten edessä.

”Älä liikoja kuvittele, Matohäntä. Feffer saattoi vinkata silmää tuolle luihuisparvelle”, Sirius sanoi synkästi ja sai osakseen murhaavan tuijotuksen Peteriltä.
”Sinä et vain halua, että joku meistä muista pääsee Alisonin kanssa treffeille”, Peter ärähti ja lähti harppomaan poispäin hölmistyneestä Siriuksesta ja kelmeistä, pois suuresta salista.
Toivuttuaan hämmästyksestään Sirius marssi Peterin perään, joka oli ehtinyt ottaa vain muutamaan askeleen ovea kohti.

”Kuules nyt”, Sirius aloitti kovaan ääneen saaden ruokailijoiden huomion itseensä, ”- tämä juttu ei mitenkään liity siihen, että en saanut Fefferiä treffeille. Hän on itserakas paskiainen, enkä edes tajua miksi hän on Rohkelikossa, äläkä väitä vastaan! Yritän vain suojella sinua, jotta Feffer ei särkisi sydäntäsi.” Puheen päätyttyä oli hetken hiljaista, kunnes rasvatukkainen Severus Kalkaros nousi ylös luihuistenpöydästä ja sanoi maireasti:
”Hieno puhe, Musta. Toivottavasti puhut Lupinin ja sinun häissäsi yhtä kauniisti kuin nyt.” Sirius otti vaistomaisesti taikasauvansa esiin, mutta ei ehtinyt tehdä mitään, kun Ruikulin naamalla oli kermavaahtokuorrutteinen piiras. Sirius katsoi ympärilleen ja huomasi Remuksen virnistävän.

”Maistuuko hyvältä piirakalta, Ruikuli?” Sirius virnuili, mutta pojan virnistys katosi hämmästyksen edessä Peterin huutaessa hänelle:
”Ja onko sinun ja Jamesin aina pakko kiusata luihuisia? Mitä pahaa he ovat tehneet teille?”
”Syntyneet”, Sirius vastasi nokkavasti ja jatkoi ivallisesti, Remuksen haudatessa kasvot käsiinsä.

”No, entäs sinä sitten? Olet mikäkin riippakivi ja aina hihkumassa ilosta, kun James ja minä rökitetään luihuisia.”
”Olen nyt aikuistunut!”
”Merlinin kilisevät kulkuset! Haluat vain esittää ”aikuista”, jotta saisit Alisonin treffeille ja ehkä jopa sänkyyn!”

Siriuksen lopettaessa huutamisensa hän katsoi ystäväänsä ja näki tämän sulkevan suunsa ja juoksevan pois salista.
”No niin ihmiset, show is over. Show on ohi”, James sanoi ja kuin mikäkin poliisi hän ohjasi kaikki pois salista jättäen sinne vain kelmit, jotka opettajien avustuksella häädettiin pois.

Peter oli juossut läheiseen tilavaan luutakomeroon, luullen ettei kukaan seuraisi häntä. Kyyneleet valuivat valtoimenaan pojan kasvoilla.
”Hei, Peter”, Matohäntä kääntyi pelästyneenä katsomaan kyynelten täyttämillä silmillään, kuka oli seurannut häntä. Alison.
Kun Peter ei saanut sanaa suustaan, Alison jatkoi:
”Sinä olit urhea, kun puolustit minua Mustalta, tietäen että joudut kuitenkin hänen pilkkakehäänsä seuraavaksi.”

Peter nyökkäsi ja pyyhkäisi nopeasti kädellään kyyneleet, sekä silmiltään että poskiltaan.
”Itse asiassa, minä olen katsellut sinua jo monta kuukautta viime vuonna”, Alison sanoi ja hänen kalpeille poskilleen ilmestyi punaa.
Peterin itsevarmuus kasvoi ja ennen kuin Alison ehti sanoa enempää, heidän huulensa olivat yhdessä.
”Voi Peter, sinä olet niin ihana”, Alison mutisi suudelman lomasta ja Peter oli onnensa kukkuloilla. Ensinnäkin Sirius oli ollut väärässä, ja toiseksi Alison suuteli häntä! Vain häntä, eikä ketään muuta.

”Alison, oletko sinä sellainen miestenkaataja kuin väitetään?” Peter kysyi suudelman lomassa ja näki kuinka Alison nyökkäsi. Suudelma pysähtyi ja Peterin sisällä käytiin syvää kamppailua.
”Mu - mutta, minä välitän sinusta oikeasti. Ne kaikki muut... Olivat nyt mitä olivat. Mutta minä ajattelin aina sinua...” Alison aloitti ja Peter kätki ärtymyksensä. Niin juuri, ihan kuin muka kukaan uskoisi, että tyttö oli ajatellut häntä.
”Häivy, mokomakin miestenkaataja! Minä en halua olla seuraava uhrisi, joten hyvästi!” Peter karjaisi ja tavallisesti itsevarman Alisonin silmäkulmassa näkyi kyynel.
”Mutta...” lauseen loppua Peter ei kuullut. Hän oli lähtenyt juoksemaan Suureen Saliin, jättäen Alison Fefferin ja hänen ruskeat hiuksensa sekä taivaansiniset silmänsä taakseen.

Päästyään Suureen Saliin hän huomasi ilokseen, että kelmit olivat oven suussa odottamassa.
”Mihinkäs Feffer mahtoi jäädä?” Sirius kysyi ivallisesti, mutta Remus vaiensi hänet katseellaan.   
”Feffer on nyt historiaa”, Peter sanoi saaden kelmit hurraamaan.
”Ja mitä me tästä opimme? Älä koskaan kiinnitä huomiota naisiin, jota minä en ole saanut. Ei millään pahalla, Sarvihaara”, Sirius sanoi ja tunsi pian sääriluussaan ikävää kipua, jonka James oli aiheuttanut.
« Viimeksi muokattu: 16.11.2014 15:27:33 kirjoittanut Scarlett »