Pottereihin liittyviä muistoja

[April]

Oih.
Oliskohan se ollu 4-luokalla, kun ope toi meille VK:t ja sitten meidän piti niitä lukee.
Sillo oli vissiinkin FK enkuks just ilmestyny... Olin et mitääääh?? Noin paksu kirja mun pitäis lukee?
Sanottiin sellain aina että niiku yks luku päiväs (jos oikee muistan) ja sit seuraavan päivän tehtiin siit luvusta tehtävii... Muistan, et se oli rasittavaa! ;>
Sitten aloin tykkäämään ihan hirveesti Pottereista! Siinähän sitten luin SK:n sen jälkeen...
Kiitän kuitenkin tota opettajaani faniudestani.

Joskus sain jtn ihme Nordea pankin kirjeitä ja siinä tuli sitten VK:n ennakkonäytöksen alennus-juttu vai olikohan se ihan liput? O.o
Kummiskin sillon en todellakaan halunnu mennä sitä kattomaan, enkä mennykään.

Kirjoja olin lukenu aika monta jo ja sitten vasta tajusin lainata bestalta ne leffat videolla. (VK:n ja SK:n siis) Ne oli sillon mun mielestä tosi hienoja! Ei ne nyt enää...

Mun suomenkielinen FK on kauheen kärsiny... *hem hem*
Sen ostin omilla rahoilla ja luin ehkä jossain viikossa pimeessä huoneessa.
Eka ikioma Potterini oli siis FK. :>
Siitä on lähteny yhestä sivusta kulma irti ku raivostuin joskus broidille ja sit olin just lukees ja vahingos repäsin sivusta kulman irti! ;o
Nyt se on hienosti teipattu... ^^'

Ainiin! Tänä kesänä mun serkku, joka ei oo lukenu ihan kaikkii kirjoi, halus alottaa lukemaan PP:tä.
Lähettiin mökille, joka siis sijaitsee saaressa. Siltä jäi lukeminen kesken ja otti sen sitten mukaan. Me jäätiin vielä saareen ja iskä lähti kyytsäämään niitä veneellä rantaan. Sain kuulla vasta myöhemmin, että tätini oli tiputtanu PP:n järvee!!!1 Olin ihan kauhuissani ja sellai wtfomg! :O
Mutta nyt ne on kuitenkin ostanu uuden kirjan mulle.

~Apsu innostui selittämään

[Violetu]

Sain kuulla vasta myöhemmin, että tätini oli tiputtanu PP:n järvee!!!

Olin saada sydärin kun luin tuon. (*haukkoo henkeä*) Otan osaa...

Ah, yhden kerran luin FK:ta (suomeksi) koulussa ja vaikka ruotsintunti alko niin jatkoin vaan lukemista. Ehkä semmosen vartin päästä opettaja tuli siihen nalkuttamaan, että tekisit nyt välillä tehtäviä. Hehheh...

Se oli aika hirveää, kun olin niin typerä, etten riparille ottanut ainuttakaan Potteria mukaan, ja kyllä se kostautuikin. Minulla oli silloin yksi päivä ihan jumalaton itkukohtaus ja tunsin oloni ihan jumalattoman orvoksi ilman OotP:tä. Laitoin sitten vanhemmille viestiä, ja ne toivat sen vierailupäivänä...

[SMusta]

Ah, yhden kerran luin FK:ta (suomeksi) koulussa ja vaikka ruotsintunti alko niin jatkoin vaan lukemista. Ehkä semmosen vartin päästä opettaja tuli siihen nalkuttamaan, että tekisit nyt välillä tehtäviä. Hehheh...

Liekehtivän pikarin sain käsiini just ennen enkun tuntia. Luin sitä keskellä tuntia niin opettajan kommentti oli: "noin hyvän syyn takia ei tartte tehdä tehtäviä tällä tunnilla vaan saat lukee sitä Potteria."

Se oli aika hirveää, kun olin niin typerä, etten riparille ottanut ainuttakaan Potteria mukaan, ja kyllä se kostautuikin. Minulla oli silloin yksi päivä ihan jumalaton itkukohtaus ja tunsin oloni ihan jumalattoman orvoksi ilman OotP:tä. Laitoin sitten vanhemmille viestiä, ja ne toivat sen vierailupäivänä... [/quote]

Ei se, että riparilla ei ollut kirjoja mukana, mutta ne ficit.. Kokoajan tiesi, että moneenkin hyvään ficciin on jatkoa tullut, mutta eipä niitä vielä lukemaan pääse. Alko hermo menemään viikon puolessavälissä.

[Lómydia]

Hmm, kiva topikki... ^^
Olen kattonut elokuvat ennen kirjojen lukemista, vaikka pidin lukemisesta, mutta ajattelin Pottereiden olevan liian paksuja.

Äiti ja iskä oli lainannut kioskilta Viisasten kivi -elokuvan VHS:nä. Me siirrettiin nojatuolit puoliympyrään pienen mustan laatikkotelkkarin ympärille ja vanhemmat painotti mulle (olin sillon ehkä kaheksan vuotta) ja siskolle (n. 7v sillon), että jos pelottaa niin silmät kiinni. Ei mua kyllä pelottanut. Sama me tehtiin Salaisuuksien kammion kanssa, se me taidettiin ostaa omaks..
Sitten jossain vaiheessa meidän piti mennä ratsastustunnille, mietin koko tunnin ajan sitä elokuvaa, olin jääny ihan koukkuun. ^^

Mä muistan miten olin kuvitellut vanhempien kertoman mukaan, että huispaus on hengenvaarallinen urheilulaji, ja että Tylypahka on pieni kivistä tehty pyöreä huone jossa on pari pulpettia.. :'DD (Nykypäivänäkään en tiedä mistä ne tiesi mikä on Huispaus.. O___o'')

Sitten ekaa kirjaa aloin lukea ehkä nelosella, oltiin koulun jälkeen koulun kirjastossa odottamassa kaveria, ja huomasin sitten hyllyssä paljon kehutun VK:n. Aloin sitten lukea sitä, ehdin ehkä pari sivua lukea kun kaveri tuli. Sen enempää ajattelematta tungin kirjan reppuuni ja vein kotiin, en ole tänä päivänäkään palauttanut sitä koululle ;DD

En muista muuta. ;>

~Lomy

[Willy]

Jossain vaiheessa neljännellä luokalla opettaja alkoi lukemaan Viisasten kiveä ääneen luokalle. Silloin ajattelin, että kirja on "Ihan huono", enkä muistaakseni liiemmin keskittynyt kun opettaja luki. No, opettajan lukutahti oli erittäin hidas ja kirja ei varmaan ollut vielä edes puolessa välissä seuraavassa tammikuussa, kun täytin 11 ja sain lahjaksi samaisen kirjan. Päätin kaikista typeristä ennakkoluuloista huolimatta kirjan lukaista ja kuinkas kävi. Sain kirjan luettu paljon aikaisemmin kuin opettaja koulussa ja olin täysin koukussa. Pakkohan sitä oli käydä ostamassa Salaisuuksien kammio ja Azkabanin vanki ja vajataa kuukautta myöhemmin Liekehtivä pikari.

Feeniksin killan odotus oli erittäin tuskallista ja siinä välissä tuli luettua neljää muuta kirjaa uudelleen ja uudelleen. Kun Feeniksin kilta sitten ilmestyi, äiti lupasi käydä ostamassa sen sillä aikaa kun olen koulussa. Koulusta harpoin kotiin varmaan ennätysvauhtia ja sulkeuduin kirjan kanssa huoneeseeni poistumatta tuskin lainkaan kirjan ääreltä.

Puoliverinen prinssi tuli ostettua kaverin kanssa, kun skippasimme liikuntatunnilla uinnin ja saimme sen sijaan kävellä läheiseen Cittariin ja takaisin, todisteena oli tuotava kaupasta jonkun asiakkaan mahdollisesti jättämä kuitti. No, helpostihan ne kirjat lähtivät mukaan kun kerran kauppaan asti oltiin raahauduttu.

Eipä kai taida mitään erityisiä muistoja olla. Joskus 11-vuotiaana odotin epätoivoisena, että saisin itsekin kutsun Tylypahkaan tai muuhun velhokouluun.    Tyhmä lapsi olin.

[Triks]

Mulla on Pottereista monia ihania muistoja, joita nyt kirjasarjan päätyttyä voi muistella lämmöllä. Linepartyt nyt tietysti ovat jääneet elävimmin mieleen. Olin koko yön jonottamassa DH:ta ja tulin ystäväni kanssa aamuyöllä paikalle HBP:n linepartyihin. Muistan, että olin proppautunut Dracoksi ja ystävälläni oli Sirius-aiheinen itsepainettu t-paita. Meistä on joku kuvakin jossain. Toivottavasti ei enää. :---D En ole kovin kaunis, kun haukottelen samaan aikaan.

Muistan myös, kun joskus eka-tokaluokkalaisina leikimme Harrya, Ronia ja Hermionea koulun iltapäiväkerhossa. Mä olin aina Harry. Rakensimme joskus legopalikoista Tylypahkankin kaikkine luokkineen päivineen. Velhomaailman leikkiminen oli aivan ihanaa ja sitä tulikin harrastettua lähestulkoon siihen asti, kun larppaaminen astui kuviohin. No ei nyt aivan.

Muistan myös, kun äiti luki mulle VK:ta ääneen. Sen jälkeen äiti ei ole mulle hirveästi mitään lueskellutkaan. ;<

[nova]

Muiden muistoja on kiva lukea, päätin sitten laittaa pari omaani tähän :3

Siskoni sai kaksi ensimmäistä potteria joululahjaksi kun olin 8 vuotias. Hän alkoi luki ne ja joskus seuraavana keväänä tylsyyttäni rupesin lukemaan ja kun kolmos kirja ostettiin, luimme sitä samaan aikaan(mutta ohitin siskoni >D). Siitä lähtien Potterit ovat majailleet minun huoneessani :p

VK:n ekoja sivuja lukiessani ajattelin että "onpa omituinen/outo/tyhmä kirja" ja nykyään kun luen niitä ensimmäisiä sivuja, muistan aina kuinka olin ajatellut ja kuvitellut tapahtumat ja paikat.

LP:tä lukiessani jouduin menemään nukkumaan, mutta jatkoin yöllä istuen ikkunan alla kuun valossa. Se oli pelottavaa(olin lukemassa hautausmaa-kohtaa), olin silloin 9 vuotias.

PVP:n ensimmäisiä sivuja lukiessani se vaikutti vain omituiselta fanfictionilta ja värähdin inhosta kuullessani Narcissan ja Bellatrixin lempinimet.

[Hathor]

Muistan, kun sain ensimmäisen Potterin käteeni joskus  monta vuotta sitten (olisinkohan ollut 10 vuotias, en muista), joululahjana nimittäin. Ensimmäinen ajatukseni oli kyllä, että mitä tämä nyt oikein on, eihän tällaista voi lukea kun on niin huono. Nuo ajatukset siis ennen kuin avasin koko kirjan. Kun sitten aloin lukemaan, huomasin ettei kirja olekaan niin huono, ja jäin koukkuun. Siitä koukusta en ole vieläkään päässyt irti

Muistan kun kaverini kanssa leikimme Pottereita keskenämme, hän kuului aina Rohkelikkoon ja minä Korpinkynteen, sitten huispausmatsit päättyivät aina tasapeliin, kun toinen teki tarpeeksi maaleja vaikka toinen nappasi siepin. Sitten myöhemmin lähetimme eräälle kaverillemme "kirjeen Tylypahkasta", maalasimme paperin kellertäväksi ja rypistimme sitä, kirjekuoreen kirjoitimme tietenkin kaverin huoneen sijainnin yms. En kyllä muista miten kyseinen kaveri tähän reagoi.

Ehdottomia nostalgiamuistoja mieleeni tuo ensimmäinen Potter -peli, siis tietokoneella. Pelasimme sitä tämän kaverini kanssa päivätolkulla, emmekä kyllästyneet. Ne pelin lausahdukset ja roolihahmojen repliikit, alkutarina ja muut, niistä tulee niin hyviä muistoja mieleen. "Eräänä tähtikirkkaana yönä.."

[Cujo]

Pienenä olin tolkuttoman ihastunut Fred Weasleyhyn ja kirjoitin lappuun ´Fred´. Ystäväni sieppasi sen minulta ja heitti sen yllättäen veteen. Sukelsinpa sitten lapun perään aivan kauhuissani x).

Kakarana tuli leikittyä Angelinaa kerran jos toisenkin, ja muistaakseni 5 luokalla teimme Harry Potter ja viisasten kivi elokuvan oman luokan kesken. Tietenkin olin siellä Angelina ja koska kaikki eivät tienneet hahmoja Pottereista minä jakelin niitä ystäväni kanssa ympäri luokkaa. Tietenkin annoin silloiselle ihastukselleni Fred Weasleyn, koska tämä tanssi Angelinan kanssa joulutanssiaisissa xD. Lennettiin muuten elokuvassa sählymailoilla ja heiteltiin sinisiä palloja (eli ryhmyjä) ympäriinsä ja minä tietenkin suoritin maalisalkoihin maaleja punaisen kaadon kanssa vähän väliä. Maalisalkoina toimi koripallo korit xD.
Onpa tullut repeiltyä tälle elokuvalle moneen otteeseen nyt kun muistelee. Pörrökin oli olematon lelukoira :DDD.

Vähän vanhempana leikin Arianna Belliä (joka esiintyy Sharran ficeissä)ja kirjoitin tämän näkökulmasta vihkoon tarinoita. Kaveritkin sanoivat minua vielä seitsemännellä luokalla aika monesti ´Riaksi´. XDD

Naurattaa kyllä ihan nämä omat jutut, kun näihin kaikkiin liittyy niin paljon henkilökohtaisia muistoja. On sitä lapsena osannut olla typerä xDD.

[Puulaatikko]

Ficcien ansiosta olen taas saanut muutaman open sydärin partaalle. Kerran kuulin olevani sairas sekopää ja lensin luokasta pihalle, kun opettaja sattui lukemaan olan yli yhtä NC-17 H/D ficciä.

:'DD Ovatpa opettajat avarakatseisia. Varsinkin oppilaitaan kohtaan. (':

Taisin olla toisella luokalla, kun isäni kertoi, että kävi silloisen vaimonsa kanssa katsomassa VK-leffan. Olin ihan että "Et sit meitä ottanu mukaan!?". ;)

Samoihin aikoihin luin ensimmäisen Potterini eli SK:n. Olin tosi ylpeä, kun luin kirjan kahdessa viikossa. :D
Silloin tappelin myös erään kaverini kanssa siitä, että olisiko minun ollut järkeä lukea VK ensin. Kaveri itse luki sitä silloin ja eteni ihan älyttömän hitaasti. Muistan kuinka kirja oli jakkaran vieressä hänen sänkynsä vieressä.

PP:n suomennoksen tullessa olin sopinut erään toisen kaverin kanssa, että hän lainaa kirjan minulle kunhan on itse lukenut sen. Ajattelematta sen enempää hän kertoi luokassa kovaan ääneen mitä kirjassa tapahtuu ja olin pottuuntunut.

Kesällä odotin ihan paniikissa, että saan DH:n. Olin eräällä sukulaisella ja isäpuoleni oli luvannut, että kun sieltä tulen kirja on pöydälläni. No ei ollut ja HD oli pakko saada samana päivänä sukulaisen antamilla rahoilla.
Varmaankin vähän sitä ennen selitin innoissani toisen parhaan ystäväni kanssa Potterista kun toinen paras ystävä seisoo vieressä tylsistyneenä. :D

[100%potterholic]

itselleni Harry Potter ja Viisasten Kivi oli ensimmäinen kunnon kirja jonka luin. muistan kun sain sen joululahjaksi ja koska en ennen ollut lukenut juurikaan muuta kun aku ankkoja, olin äidilleni vain että "heh, kiitti" ja sitä seurasi vaivautunut hiljaisuus.

Kirja lojui pitkään avaamattomana kirjahyllyssäni josaain vaiheessa uuden vuoden jälkeen kuitenkin kipeydyin ja jouduin jotenkin kuluttamaan aikaani siinä sängynpohjalla lojuessani, joten tartuin kirjaan joka oli jo hieman pölyttynyt ja aloitin lukemaan aluksi en meinannut jaksaa lukea, mutta pian olin kuitenkin niin uppoutunut kirjaani että en enää kuullut mitä minulle selitettiin. lukemiseni oli kuitenkin todella hidasta ym. joten kesti kokonaisen kuukauden että sain kirjan luettua. mutta kun olin lopettanut sanoin samantien äidilleni että tahdon toisen osan tästä sarjasta. Niin olin koukussa tähän loistavaan kirjasarjaan...

Nyt kun sarja on ohi oloni on kuin osa minua puuttuisi, en usko että oloni paranee tästä koskaan.

Harry Potter yhdessä J.K. Rowlingin kanssa muutti elämäni parempaan suuntaan.
Toivon vai että tämä tyhjäaukko sielussani täyttyisi pian...

:S

[Violetu]

Harry Potter yhdessä J.K. Rowlingin kanssa muutti elämäni parempaan suuntaan.
Toivon vai että tämä tyhjä aukko sielussani täyttyisi pian...

Samat fiilikset oli itselläkin kesällä kun olin saanut DH:n loppuun, muistan, että menin seuraavana päivänä äidin kanssa sittariin ja katselin matkalla pilviä ajatellen "onpa hienoa olla täällä todellisessa maailmassa..." Silloin oli harvinaisen epätodellinen olo.

Kun olin ostanut KV:n ja istuin sitä kauppakeskuksessa lukemassa, siihen tuli pari tyttöä, jotka halusivat haastatella minua radioon
Vastailin siinä sitten kysymyksiin ja oli tosi epätodellinen olo.
Tunnin ajan istuin sinä perjantaina myös Arnoldsilla vetämässä donitseja ja lukemassa Potteria.

Kerran Giselin kanssa rakennettiin leirillä LP:n loppukohtauksen hautausmaa legoista (meillä oli kauhea määrä legoja mukana  ) Meillä oli vaan kauhea ongelma, kun oltiin päätetty käyttää hautakiviin vaan synkkiä värejä, mutta lopulta niitä oli vähän kaiken värisiä. Enkelin muotoisen patsaan kanssa oli myös omat ongelmansa, kun molemmilla oli siitä oma visio.
 Silloin taisi saada alkunsa myös "Voldemortin tytär".  Sillä oli "oma" laulukin *reps*
"Äiti hei, missä meidän faija on?"
-Jossain tappamassa varmaan...
"Iskä hei, mä tahdon omat stereot!"
'Jästikamaa, et saa.'
jne.

[Amy Malfoy]

Muistojahan on todella paljon.. Muutaman laitan tähän:

Juuri ku olin ostamassa PP:tä siskoni soitti ja oli puhelimessa aivan itku kurkussa. kysyin mikä hätänä ja hän sanoi, että oli saanut kokeesta 9-:ksen, joka siis oli suuri pettymys. Sanoin, etten ehdi puhua kun ostan Potteria, sisko sanoi, että hän lukee sen ensin (meillä on nelosen jälkeen ollut todella paljon kinaa, kumpi saa lukea suomennoksen ensin. Minä yleensä voitan) Tulin kotiin ja sanoin, etten saanutkaan kirjaa. Sisko meni koneelle ja minä omaan huoneeseeni lukemaan. Kesti melkein 4 tuntia, ennen kuin hän poistui koneelta ja sitten huomasi, että minulla oli Potter, ei oikein tykännyt minusta vähään aikaan

Yksi muisto liittyy myös kuutos kirjaan, mutta englanninkieliseen. Päivää ennen kuin se ilmestyi muu perhe lähti Tampereelle hotelliin ja särkkikseen, itse jäin serkuilleni ouluun. heräsin siihen kun sain aamulla tekstiviestin. Viestissä luki kirjan ensimmäisen lause. Suutuin niin paljon, koska tiesin että se oli kirjasta. Serkkuni säpsähti hereille ja pelästyi mitä oikein huutelen. Päivällä kävimme kaupungilla ja minä kuolasin suomalaisesessa tiskin takana olevassa laatikossa olevia Pottereita, koska muuten ne olivat loppuneet. Myyjä katsoi minua hymyillen ja serkkuni joutui melkein raahaamaan minut ulos sieltä.

Ensimmäisen kerran luin VK:n isoveljeni suostuttelemana. Heidän opettajansa oli lukenut sitä heille koulussa ja halukkaat olivat saaneet kirjan lainaksi. Veli näytti sitä minulle ja minä aloin epäilevänä lukea sitä. Ensimmäiset luvut nielin ihmetellen mikä kirjan idea oikein oli, mutta sitten imeydyin kirjan vietäväksi ja vaadin, että ostamme toisenkin kirjan, ensimmäinen oli aivan mahtava.

~Amy

[Rakkaus]

Itse luin Salaisuuksien kammion loppuhuipennosta,jossa Harry juuri katsoo karmaisevaa basiliskiä ja tilanne on muutenkin todella hykerryttävän jännityvä ja tunnelma pilvissä kun telkkarista tuli cola-mainos. Tietenkin siihenkin oli tungettu semmonen ihmeellinen tanssi musa ja nykyään nään sieluni silmin basiliskin lähinnä jammailevan sen ihme ketkutus musan tahtiin. Täytyy sanoa,että tuo mainos pilas jännittävän lopun tyystin,mutta näin jälkikäteen tanssiva basiliksi saa hymyn huulille ;') Jotain hyvää tässäkin surkeudessa.

[pihlajanmarja]

Aloitin lukemaan Pottereita silloin, kun Liekehtivä Pikari ilmestyi. Isoveljeni lainasi sen kirjastosta ja minä tietysti kun luin muutenkin mitä ikinä käteen sattuikaan aloin lukemaan sitä. Olin kuitenkin ihan "Mikä ihmeen Tylypahka??" ja oli pakko mennä lainaamaan Viisasten Kivi. No, siitä se lähti...

Muistan kun (olikohan se ensimmäisellä tai toisella luokalla) kaverini pyysi minut niille katsomaan Viisasten Kivi-elokuvaa, ja kaverini pikkuveli joka oli silloin joku 5-6-vuotias oli tehnyt minulle elokuvalipun johon oli piirretty joku vihreä örvelö. Hitsi, oliskohan se lippu vielä tallessa...

Kun DH ilmestyi olin kaverini luona yötä ja koska meillä molemmilla oli omat DH:t, me ei tehty koko yönä mitään muuta ku luettiin vaan niitä kirjojamme ja sain koko ajan huudella kaverilleni joka oli vähän edellä minusta lukemisessa että "Hei, älä spoilaa!" mutta paljonkos se auttoi kun kaverini pikkusisko kertoi seuraavana päivänä meille iloisesti kaiken mitä lopussa tapahtui ja sit se oli silleen "Sori Pihla, mä vaan yritin ärsyttää Katria..." Ja pöh. Ikuisesti katkera. No, ei se miun lukukokemusta niinkään pilannut...

Varmaan Pottereista on paljonkin enemmän muistoja, muttei nyt tule mieleen. ^^

[Marlene McKinnon]

Olisi noita Pottereihin liittyviä muistoja vaikka kuinka paljon kerrottavana. Mutta ei kaikkea voi millään alkaa nyt kertoa, menisi koko yö. Ja kun menen aamulla harjoittelemaan autolla ajoa, niin kannattaa varmaan edes vähän nukkua .

No joo. Jotain voisi kertoa. Kaikki selittivät, miten Potter onkaan hyvä. Minua se ärsytti, en halunnut tykätä sellaisesta, mistä kaikki tykkää. Ja ketä kiinnostaa joku 11-vuotias poika? Pojat on aika ällöjä, kun on 10-vuotias tyttö. Yhden kaverin kanssa vannottiin, ettei kyllä ikinä koskaan mitään Pottereita lueta. Ei voida. No. Oli lokakuu (?) ja vuosi 2000. Torstai-ilta. Menin äitini kanssa kirjastoon ja tuskailin sille, ettei ole mitään luettavaa ja käskin äidin keksiä, mitä lukisin. Se ehdotti sitten Viisasten kiveä. Lainasin sitten kirjan jostain syystä. Istuin sohvannurkkaan. Miten tylsä kirja, oikeasti. Hypin yli alun. Jotenkin sitten se muuttuikin hyväksi kirjaksi. Sitten lainattiin vuorotellen ystäväni kanssa niitä kirjoja kirjastosta, oli niissä käsinkirjoitettavissa lapuissa aina vuorotellen meidän lainausnumerot. Pitäisi joskus mennä katsomaan, onko ne siellä vieläkin...

Jäipä lyhyeen. Nukkumaanmenoaika.

[Cody]

Joo no onhan noita.

Meillä se lähti niin, että äiti oli hankkinut VK:n pikkuveljelle iltalukemiseksi. Kuulin siis ääneen luettuna pari ensimmäistä lukua, jonka jälkeen nappasin kirjan kiireesti itselleni. Ja siitä se lähti.
Muistan miten lukiessani AV:n ihan riitelimme äidin kanssa kun en olisi halunnut käydä ajoissa nukkumaan

VK:ssa meni kylmät väreet selkää pitkin kun luin siitä jälki-istunnosta Kielletyssä metsässä.

[Gil Galad]

Mullahan on jonkin verran Pottereihin liittyviä muistoja, mutta kerron niistä vain kaksi elokuviin liittyvää muistoa.

Eka liittyy kolmos elokuvaan mikä ilmesty kesällä ja kun olin kattomassa sitä niin tänne tuli kauhea ukkos myrsky ja sähköt katkesi vähäksi aikaa että elokuva jumittui siihen kohtaan Vuotavassa noidankattilassa missä Hermione pitää koukku jalkaa sylissään ennen kuin huomaa Harrya siellä rappusissa.

Toinen liittyy vitos elokuvaan. Kävin kattomassa sen ensi-illassa ja elokuva teatterista oli taas sähköt poikki koska muuntajaan oli tullut jotain vikaa tietöiden takia. Siellä sitten elokuva teatterin edessä odotettiin kauhulla päästäänkö kattomaan vitosta. Siinä kävi vielä niin, että sähköt tuli vähäksi aikaa päälle ja menivät pois, ennen kun ne tuli lopullisesti päälle. Tässä oli vielä se kun jos ne sähköt ei ois tullu niin ois jouduttu tulemaan elokuviin vasta seuraavana päivänä.

[Saasta]

Ah :3

Toissakesänä istuin edellisen talon pihan perällä olleessa puukeinussa auringonpaisteessa, kuuntelin musiikkia ja luin FK:ta. Yhtäkkiä tunsin mite joku laskeutui polvelle. Ensin siinä oli yksi ampiainen. Sitten tuli toinen, joka tönäisi sitä toista ja ne lähti lentämään ympyrää mun ympärillä. Siinä ne leikki jotakin kolme minuuttia kunnes lensi pois. Sitten minä lähin juoksemaan pihaa ympäri ja kiljuin ku olin nii paniikissa. Oli siinä naapureilla ihmettelemistä.

Samaisena kesänä oltiin grillaamassa pihalla. Hihi, luin yllättäen taas tuota FK:ta (luin sen sinä kesänä varmaan kuudesti), enkä muistanut syödä ku olin nii keskittyny lukemiseen. Iskä ja äiti rupes sanomaan mua Harry Potteriks ja sisko sano että mulla on pakko olla jotain mielenterveysongelmia. Lopulta äiti nappas kirjan pois miun käsistä ja pakotti syömään ^^, Luin muuten FK:ta Bulgariassakin... terveisin liian pitkään auringossa ja lämpöhalvaus.

Olin parin kaverin kanssa jonottamassa KV:tä kolme tuntia pakkasessa, vaikka meijän jälkeen seuraavat jonottajat tuli vasta puol tuntia ennen kahtatoista. Oltiin ostettu Makuunista suklaasammakoita ja söin niitä ihan simona! No, minä olin ensimmäinen Mikkelissä joka sai tuon KV:n ja sain vielä paidankin! Seuraavan yön sitten luinkin kokonaan ja aamulla mentiin kouluun kaikki neljä ne "HARRY POTTER JA KUOLEMAN VARJELUKSET" -t-paidat päällä. Ih, se on yks miun lempipaidoista : ) Kerran kesällä mulla oli se päällä kun olin kavereiden kanssa ulkona ja sillonki mua kutsuttiin Harry Potteriks koko ajan. Kävi mulle oikein hyvin. <3

Uskonnontunnilla kerran väiteltiin yhen luokkakaverin kanssa suureen ääneen Harry Potterista. Tai se puhu Barry Trotterista ja minä kiljuin etten lue mitään Barry Trotteria vaan Harry Potteria. Että mulla meni sillon hermot :'DDD

Mitäköhän muuta... Ei nyt taida tulla mieleen. Eiku joo, vielä niistä peleistä. Pelasin sillon toissakesänä VK:n läpi, olin siihen ihan koukussa. Kaverilla oli SK ja sit mentiin aina toistemme luo pelaamaan Pottereita eikä kukaan ymmärtäny meitä, ku jumittiin aina pelaamaan eikä menty uimaan ^^, meillä oli nuo pelit yheltä tutulta lainassa ja sittenku ne piti palauttaa, olin hirveissä vieroitusoireissa 8'D Marraskuussa sain vasta sitten omaks AV:n, ja oi sitä tunnetta kun sen pelin sai käyntiin. On muuten AV paras peli niistä kaikista, ylivoimasesti. Sitte viime jouluna olin pyytäny FK:ta dvd:nä, ja sit ku avasin sen paketin... SAIN SEN PELINKI! En ees ollu kehannu pyytää sitä ku se oli nii kallis ja sit ku sain sen ni halailin vaa sitä koteloo ja kyynelehdinpäki hieman.

Oho, paljon muistoja. Potterit on rakkaus<3

> Saasta

[Vio]

Mun suurin Potter-muisto on siltä aamulta, jollon DH viimein sitten ilmestyi (englanniksi siis). Kipitin kaupungille seittemäks ostaan sen Akateemisesta, jossa oli törkee jono, ja menin sieltä Suomalaiseen - josta kyseisen kirjan sai halvemmalla ja jonottamatta... xD
Ostin siis kirjan ja lähdin käveleen takas bussipysäkil lukien koko ajan. Sama meno jatku bussissa ja sitä seuraavan melkeen kilometrin kävelymatkan jälkeen. No, hauska juttu tässä on se, että rakas kyttääjänaapurimme näki mut ja oli ihan "O< Tähän aikaan tulee nuoriso kotiin, eikä vanhemmat kotona, pitää kyllä kertoa! ...hetko, sehän lukee jotain kirjaa kävellessään..."

Näin meillä. xD Luin muuten DH:n kahdeksassa tunnissa. :3