Hehe, äiti tutustutti mut Pottereihin. Äiti on kirjastossa töissä ja se tapas aina lukea mulle ja mun veljille iltasatuja. No mut siis Potter oli ihan uus juttu sillon, ku äiti toi Viisasten Kiven ensimmäistä kertaa näytille ja sano, et se vois olla hyvä kirja. Sitä sit äiti alkoi lukemaan mulle ja pikkuveljelle iltasaduksi ja aluksi se vaikutti aika oudolta, mut me jatkettiin kuitenkin sen lukemista - onneksi. Viisasten Kiven jälkeen olin ihan myyty Harry Potterille, enkä malttanut odottaa jatko-osia.
Tuun varmaan koko loppuikäni muistamaan, kun äiti aina itki niiden Pottereiden lopussa, ilmeisesti ilosta ja osittain surustakin. xD Jaksan edelleen muistuttaa siitä.
Mutta siis, jotenkin nuo kirjat on minulle edelleen paljon rakkaampia kuin elokuvat. Kuvittelin itse aikoinani Tylypahkan ja henkilöhahmot päässäni omanlaisikseen ja sitten ärsytti, että elokuvan kautta nuo kuvitelmani tavallaan saivat kasvot näyttelijöiltään ja oma käsitys kaikesta haalistui vuosien saatossa.
Käsitin esimerkiksi Dracon mustahiuksiseksi, kunnes jossain puhuttiin platinanvaaleista hiuksista ja olimme ihan ihmeissämme siitä äidin kanssa.
Mut juu, ala-asteella ja yläasteellakin leikin kaverini kanssa Harry Potter -aiheisia leikkejä. Yksi rakkaimmista leikeistä oli varmaan se, kun leikimme Kalkarosta ja Voldemortia.
Kaverini tahtoi aina olla pääpahis ja leikimme sitten, että hän oli Voldemort ja minä Kalkaros. Olimme siis samalla puolella, mutta taisimme kyllä leikkiä ihan silleenkin, että kaksintaistelimme vastakkain. Tuo kamppailu taisi muuten olla osittain ihan fyysistäkin. Muistan vetäneeni "Voldemortin" niskalenkillä maahan koulun pihalla ja siitä kaveri meinas alkaa itkeä tihrustaan.
Ja sitten meillä oli sellaiset pehmokoirat, jotka kävivät Tylypahkaa. Kaverin koira oli Puuskupuhissa ja minun Rohkelikossa. Teimme niille mm. lukujärjestyksiä ja järjestimme niille kokeita sun muuta.
Ne oli ne ihanimmat Pottersävytteiset leikit.
Ai niin, ja sit veljien kaa leikittiin Potter-legoilla.
Nekin oli hauskoja leikkejä.
Oltiin tehty joku talo Harrylle, Ronille, Malfoylle(?) ja Hermionelle (+ joillekin muille random-lego-ukoille) ja sit siinä oli sellanen kapea ylätasanne, jossa ne nukkui ja johon olin laittanut jonkun random-lego sällin seisomaan ja sit Harry (jolla minä leikin) ja Ron (jolla veljeni leikki) meni tikkaita ylös sille tasanteelle ja meni sit nukkumaan siihen. Sit vähän ajan päästä Ron kysyy: "Voisiko tuo mies mennä pois tuosta, kun se vähän pelottaa?" Ei helvetti, mikä repeäminen. xD Ei tullu aluks mieleenkään heittää sitä ihme säleä pois siitä, vaikka toiset meni nukkuun siihen ja se yks vaan seiso siinä kivettyneenä ja Ron rupes pelkään sitä.
Ja HP-pelejä on tullut pelailtua. Varsinkin Viisasten Kiven ja Salaisuuksien Kammion PS1:n peleille on tullut naurettua veljien ja kaverin kanssa.
Ne suomidubit oli ihan jotain omaa luokkaansa.
Suomenkieliset kirjat äiti osti aina sinä päivänä, kun ne ilmestyivät Suomessa, niin pääsin heti lukemaan niitä. Englanniksi en ole Pottereita lukenut.
Mutta siis edelleenkin voin sanoa Pottereiden olevan lempikirjojani, enkä ollenkaan häpeä myöntää sitä, vaikka ikää on 20 vuotta. Olen kasvanut niiden parissa ja ilman Pottereita olisi elämäni ja mielikuvitukseni ollut varmaan aika köyhää.
// Hei muistaako kukaan sitä, kun joskus 2000-luvun alussa myytiin kaupassa niitä Bertie Bottin jokamaunrakeita? Taisin kerran ostaa sellaisen rasian ja muistaakseni siellä oli ainakin tomaatin ja porkkananmakuisia karkkeja. Eihän niitä muuten edes kauaa ollut myynnissä - ainakaan Suomessa. Minkähän vuoksi? Olikohan se vaan joku rajoitettu erä tai sit jos ne ei vaan käyneet kaupaksi. Tiedä häntä.
