Kirjoittaja Aihe: Pottereihin liittyviä muistoja  (Luettu 61053 kertaa)

Violetu

  • Rohkupuusku
  • ***
  • Viestejä: 2 713
  • You are not alone
Pottereihin liittyviä muistoja
« : 19.07.2007 12:21:39 »
Harry Potter kirjoihin ja elokuviin liittyviä muistoja siis  tänne.
Miten päädyit potterien maailmaan, oliko ensimmäisen kerran Pottereihin tarttuminen silkkaa sattumaa, vai aivopestiinkö sinut onnekkaasti?
Käperryitkö jouluyönä Viisasten kiven kanssa peiton alle ja muistatko missä ja milloin luit vaikkapa Liekehtivän pikarin loppukohtausta? Maistuuko joku tietty kirjasarjan kohtaus vaahtokarkeille, joita ensimmäisellä lukukerralla söit...?
Miten reagoit kun näit Viisasten kivi -elokuvan ensimmäistä kertaa ja olitko valmis murhaan, kun joku kakara nauroi Feeniksin killan kohtauksessa, jossa itse pidättelit itkua?
Jaksaako kukaan maratonimenolla kolmatta elokuvaa pidemmälle, vai kävikö homma auttamattoman levottomaksi...?

Ja miksei täällä voisi muistella myös ficcien kirjoittamiseen liittyviä muistoja.
Oliko sitä tiettyä ficciä kirjoittaessa juuri se tietty biisi repeatilla, Onko jotain tiettyä ficciä lukiessa aina pakko olla vaikkapa joku tietty vuorokaudenaika...?
Onko ficci jossa kelmit juopottelevat, saanut sinutkin huojumaan luettuasi valmiiksi, ja onko kauan seuratun ficin loppuminen saanut aikaan päiväkausien angstin?

Ovatko Potterit synnyttäneet jotain legendaarisia leikkejä, sanontoja, sisäpiirivitsejä, roolipelausta, larppeja...  ;)

*****


Pari omaa muistoani:

Ensimmäisen kerran kun luin Englanniksi FK:n sitä kohtaa, jossa Harry ja kumppanit olivat salaperäisyyksien osastolla ja Lucius ilmestyi, olin hiekkarannalla ja Isäni käski mennä kuorimaan perunoita (joten se kohta meni vähän ohi).  

Kerran kauan sitten kun olimme veneretkellä, alkoi sataa ja kaikkien lasten päälle levitettiin pressu. Siellä pressun alla lueskelin salaisuuksien kammiota ihan kaikessa rauhassa...    

Kolmosleffan ensi-illan jälkeen pyöräilin yksikseni kotiin ja leikin ankeuttajaa.   :D

Saimme siskoni kanssa Liekehtivän pikarin tuliaisiksi Helsingistä ja heti tuli kauhea tappelu, vaikka olimmekin sopineet, että minä luen sen ensin. Isäni sitten piilotti sen (mikron taakse) ja sanoi, että se joka löytää sen saa lukea sen ensin. Lopulta kumpikaan ei löytänyt sitä ja annoin periksi. Siskoni sai siis lukea sen ensin ja kauan siinä kestikin.
Liekehtivä pikari onkin ainoa kirjoista, josta meillä on oikeasti tapeltu.


« Viimeksi muokattu: 07.07.2010 01:04:14 kirjoittanut Violet Baudelaire »
Vie minut kanssasi yöhön ja
seikkailuun.

Lumisydän

  • *
  • Viestejä: 0
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #1 : 19.07.2007 12:54:58 »
Minullakin on pari muistoa:

- Luin AV:tä englanniksi koulussa, kun ihastuin exääni (hän tuli kysymään, mitä luen)
- Salaisuuksien kammion kävin katsomassa suomen ensi-illassa - ja takanani istui ärsyttäviä teinejä, jotka kikattivat koko leffan ajan. Loppupuolella hermostuin ja karjaisin heitä tukkimaan turpansa
- Feenkisin killan luin viikonlopun aikana keskeyttämättä hetkeksikään (yöt poikkeus)
- Sain kaksosveljeni lukemaan potterit sanomalla, että niissä on lentäviä autoja ja moottoripyöriä ja että Harry harrastaa motocrossia (osin totta, eikös ;)). Veli ihan onessaan alkoi lukea ja seuraavana päivänä tuli vähän nolona sanomaan, että anna seuraava kirja, tää oli hyvä.

Ei nyt tule muuta mieleen. Muoksin, jos tulee

~Linnea~
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Linnea Borealis »

Bebe

  • ***
  • Viestejä: 117
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #2 : 19.07.2007 13:33:22 »
Kuulin ensimmäistä kertaa Potterista, kun serkkuni sai synttärilahjaksi salaisuuksien kammion. Silloin ajattelin, että en varmaan tule sitä koskaan lukemaan, ko se oli niin paksu. Toisin on kumminkin käynyt.

Kun luin ensimmäistä kertaa liekehtivää pikaria, niin aloin nukkumaan jossain hautuumaa kohdan aikana. Seuraavana aamuna heräsin seitsemän aikoihin, ko piti saaha luettua se loppuun. Äiti ihmetteli, kun tuli mua herättämään, että miten mie olen jo hereillä.

Nähtyäni salaisuuksien kammio elokuvan, niin mieleeni piirtyi sellainen muistikuva, että se kakkonen on kirjanakin surkea. En sitten lukenu sitä johonkin aikaan ja oli mieluinen yllätys, kun viimein luin sen jälleen kerran, että se olikin hyvä.
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Bebe »
()""()
(´-`)
(")(")
Usko unelmiisi!
Mutta mihin uskoa,
kun ei ole unelmia?

Isabel

  • ***
  • Viestejä: 103
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #3 : 19.07.2007 14:12:24 »
Sain kolme ensimmäistä kirjaa joululahjaksi vuonna 2000 äidiltäni. Hän oli lukenut lehdistä sun muista, että ne olivat todella suosittuja ja tahtoi minunkin aloittavan kirjojen lukemisen. Olin tuolloin vasta kymmenen ja en ollut vielä innostunut lukemis harrastuksesta ja kirjat olivat mielestäni tolkuttoman paksuja. Siispä en koskenut niihin ennenkuin olin nähnyt Viisasten kivi elokuvan. Olin VK:ta katsomassa kaverin kanssa joka oli kirjoja lukenut. Luulin Ollivanderia pahaksi ja Voldemortin kannattajaksi, koska mies oli niin mystinen kohtauksessa missä Harry ostaa sauvaansa.

Muistan, että silloin oli kesä kun luin ensin Azkabanin vangin ja tämän jälkeen pyysin synttärilahjaksi Liekehtivää pikaria jonka sitten luin AV:n jälkeen. Luin kirjoja meidän ulkona olevassa keinussa viltti päällä ja syöden jäätelöä. En voinut laskea kirjoja silmistäni kun olin niin haltioissani. Kesti kuitenkin jonkin aikaa ennenkuin otin VK kirjan käteeni ja luin sen, koska alku tuntui niin tolkuttoman tylsältä. 8'D
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Isabel »
Mitä eroa on Dracolla ja hyttysellä?
Hyttynen lopettaa imemisen kun sitä läimäyttää, mutta Draco ei.

Hazandra

  • ***
  • Viestejä: 396
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #4 : 19.07.2007 17:46:19 »
Onhan noita muistoja tullut... :roll: Tässä pari niistä, joita nyt äkkiä saan mieleeni...

Lukiessani Feeniksin kiltaa ja kohtaa, jossa Harry ja kumppanit ovat salaperäisyyksien osastolla ministeriössä kirjan loppupuolella ja kuolonsyöjät tulevat paikalle, istuin keskellä yötä pienen vessani lattialla sinisellä matolla ja luin...oli aika jännää...pääsin hyvin tunnelmaan mukaan...

Azkabanin vankia lukiessani pelkäsin kamalasti siinä esiteltyjä ankeuttajia...oli pakko aina vilkuilla tyhjässä huoneessa lukiessani selkäni taakse, ettei vain olisi ankeuttaja tulossa...silloin pelotti  
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Hazandra »
Olit kuin et edes olisi tästä harmaasta maailmasta.
Enkelit hakivat sinut takaisin kotiin liian pian.
Ja niin enkeli palasi omiensa luo...

L (1988-2007)

Hazandran tarinat

Marla

  • Vieras
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #5 : 19.07.2007 18:06:47 »
Mulla on tosi lollero muisto: luin niitä ekoja kirjoja salassa (nyt edesmenneeltä) tädiltäni, joka oli ihan kiihkouskovainen. Koskaan en saanut mainita Pottereita hänen kuulleen ja joskus, kun toinen tätini lainasi mulle Puoliverisen prinssin, kirjanluovutus piti suorittaa toisessa huoneessa mahdollisimman salamyhkäisesti... järkyttävää. :D

Muuta ei oikein nyt tule mieleen.
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Marla »

chami

  • Pehmu
  • ***
  • Viestejä: 70
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #6 : 19.07.2007 19:51:17 »
Vahvin muistoni on varmaankin se, kun ensimmäistä kertaa Feeniksin Kiltaa lukiessani sain käskyn mennä nukkumaan seuraavan päivän aikaisen herätyksen vuoksi. Jatkoin (tietenkin) lukemista taskulampun kanssa, kunnes tulin siihen kohtaan jossa Sirius kuoli. Itkettyäni muutaman tunnin menin kertomaan kamalasta tapahtumasta äidillenikin enkä todellakaan nukkunut koko yönä.^^

Ja sitten tämä yleinen, joka vaivaa aina elokuvissa, mutta erityisen vahvasti muistuu se siitä kerrsta, kun olin katsomassa Liekehtivää Pikaria. Joku ihana ihminen edessäni rapisteli jatkuvasti karkkipussiaan pilaten keskittymiskokoni täydellisesti. >.<
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut chami »
"I fuck for God, Exile. Who do you fuck for?"

Kajo

  • ***
  • Viestejä: 12
    • http://www.freewebs.com/koskelainen
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #7 : 20.07.2007 23:15:52 »
Muistan ikuisesti kun isosiskoni teki jonkun lehden Harry Potter tietämys testiä (oli kai ensimmäisten kirjojen aikaan, siitä voitti palkinnon kun tiesi)... "No Harryn vanhemmat on tietty James ja Lily! Kaikki ton tietää!" Olin sillee "en mää tietänyt", olin siis n. 7-vuotias. Sisko oli hetken hiljaa ja tokaisi: "No sä et ole edes lukenut niitä vielä."

Hehehe 8D
Tuo on kai ainoa muisto-muisto... :) Inhosin aluksi kauheasti Pottereita, mutta kun luin, siis rakastuin, ihan rakastuin 8DD
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Kajo »
Kajo/Marilyn Manson on lempiparitukseni <3

Bulla

  • Vieras
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #8 : 21.07.2007 02:43:43 »
Vahvin muistoni Pottereista on, kun istuin sairaalan kahviossa lukemassa Feeniksin Kiltaa, samalla kun odotin. Jotenkin muistuu aina, kun lukee tiettyjä kohtia Feeniksin Killassa, sairaalan haju ja se pepsi, joka oli ihan mautonta hanapepsiä.

-Bulla
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Bulla »

Demeter

  • onneliini
  • ***
  • Viestejä: 1 009
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #9 : 21.07.2007 17:13:26 »
Luin ensimmäistä kertaa Potteria monta vuotta sitten. Silloin äiti teki keittiössä munkkeja, ja kutsui syömään niitä. Viisasten kivessä oli kuitenkin niin jännät paikat menossa, etten malttanut keskeyttää sitä hetkeksikään. Niinpä sivut, jotka kertoivat jättišakkilaudalla pelatusta pelistä, saivat täytteekseen rapisevia sokerimuruja :D. Muistan tämän tilanteen niin elävästi.

Itse en kuitenkaan keksinyt alkaa Pottereita lukemaan. Ala-asteella meidän piti koota jonkin sortin lehtinen, johon kaverini sitten teki kirja-arvostelun Harry Potterista. Muistan, kuinka hän piirsi kantta apuna käyttäen Harryn naaman ja kertoi lyhyesti kirjan juonesta - minusta se vaikutti ihan kauhealta, mutta ehkäpä siksi mielenkiintoni heräsi. Se oli merkittävää aikaa. Tai sellaista jännittävää... en nyt osaa kuvata sitä tunnetta paremmin, mutta kyllä ne ensimmäiset Potterit aiheutti kivan värinen sisällä!
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Dorelos »


and i told you to patient, fine, balanced, kind

Miku

  • ***
  • Viestejä: 299
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #10 : 21.07.2007 18:11:43 »
Muistan kun olin n. 9-vuotias ja mummo oli meillä kylässä. Hänellä oli liekehtivä pikari mukanaan. Musta se näytti hirmu paksulta, mutta mummo vaan kehoitti alkaa lukemaan kirjasarjaa. Hän kävi seuraavana päivänä ostamassa VK:n ja melko hyvillä lukutaidoilla sain sen luettua melko nopeasti. Sen jälkeen mummo osti mulle jokaisena synttärinä jokaisen kirjan jotka oli siihen mennessä julkaistu, kunnes LP:n ostin sitten itse.

FK:sta muistan kun olin mummolan vintillä sitä lukemassa ja kuinka Siriuksen kuoleman kohdalla pillahdin niin hirveään itkuun että viereisessä huoneessa äiti heräsi. Aloin vuodattaa kovaan ääneen, kuinka hieno ihminen kuoli ja äiti oli ihan että AI KUKA TUNNENKO MÄ SEN.  ;D
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Miku »
LiveJournal

No remorse cause I still remember
the smile when you tore me apart.

Polina

  • ***
  • Viestejä: 75
    • http://
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #11 : 21.07.2007 18:28:06 »
Minä muistan saaneeni ekan ja tokan Potterin lahjaksi. Viisasten kiven osti isäni (otti tyyliin ekan vastaantulevan kirjan kirjakaupasta x)), ja toisen sain kummisedältäni. En saanut pitkään aikaan luettua ykköstä. Jossain vaiheessa sitten vaan päätin lukea sen, ja olikin kätevää, kun kakkonen oli valmiina heti VK:n lukemisen jälkeen.

Muistan kun riitelin mummuni kanssa kirjakaupassa kolmoskirjasta, hänestä se kirjan ulkoasu oli niin synkkä, ettei olisi millään raaskinut tuhlata pennosiaan siihen kirjaan, koska en kuitenkaan tykkäisi siitä.  ;D

Kolmoskirjaa luin isäni autossa, ja pidin silloin paljon Siriuksesta.
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Polina »
[size=85]You don't want to hurt me,
But see how deep the bullet lies.[/size]
[/color]

pikkuinen

  • ***
  • Viestejä: 344
  • Kahta en vaihda; toinen on Fred
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #12 : 21.07.2007 18:39:56 »
Muistan kuinka istuin koulun kirjastossa, taisin olla ekalla tai tokalla luokalla, ja otin käteeni liekehtivän pikarin (siis sen kirjan 8D). Jaksoin lukea ehkä ekat kaks sivua ja sit olin ihan JAA TÄÄ MUKA HYVÄ.

Feeniksin killan sitten taas luin yhden viikonlopun aikana. Muistan, että oli äidin synttärit, minä istuin keittiön sohvalla kaikkien humalaisten aikuisten joukossa enkä yksinkertaisesti voinut keskeyttää.
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut pikkuinen »
If you like slash, clap your hands.

piladel

  • ***
  • Viestejä: 141
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #13 : 21.07.2007 19:01:39 »
Onhan noita. Pistän tähän nyt ne, jotka ensimmäisenä tulevat mieleen ja lisäilen muita sitten.

Kun ensimmäisen kerran kuulin Pottereista, olin toisella luokalla ja kaverini luki ykköskirjaa pulpettilukemisena. Katselin silmät pyöreinä, että "onpas paksu kirja, miten kukaan jaksaa lukea tuollaista?". Kaveri sanoi luettuaan, että kirja oli hyvä. Minunkin oli sitten pakko lukea se. Muistan, että minulla meni kahdeksanvuotiaana lukemiseen kuukausi, enkä kirjan loppuun saatuani ollut tajunnut puoliakaan. Silti luin toisen ja siitä se sitten lähti.

Kun ensimmäinen leffa tuli, olin kymmenen. Oli alkuilta ja istuimme olohuoneessa koko perhe. Yhtäkkiä minä vaan maintsin, että olisi niin hienoa päästä katsomaan se ensi-iltaan. Äiti kysyi, että koska se on. Vastasin, että tänään. Äiti otti puhelimen, kysyi isältä, haluaako hän tulla mukaan ja varasi kolme lippua illan näytökseen; minulle, itselleen ja pikkuveljelleni. Pikkuveljeni oli niin pieni, että äiti sulki hänen silmänsä, kun alussa tuli Taru Sormusten Herrasta I:n traileri, ja lopussa, kun näytettiin Voldemort.

Kun kuutoskirja ilmestyi englanniksi. Olin kielikurssilla Brightonissa silloin. Isäntäperhe tiesi minut ja ystäväni Potter-faneiksi, ja kysyi, halusimmeko mennä yöllä (vasten kielikurssin sääntöjä) jonottamaan. Yöllä sitten valvoimme parin muun isäntäperheemme kielikurssilaisen kanssa. He olivat saksalaisia poikia ja minulla ja toisella heistä oli jotain säpinää. Juuri, ennen kuin minun ja ystäväni piti lähteä bussipysäkille, tämä kyseinen saksalainen poika suuteli minua. Olin ihan hurmiossa, kun lähdimme. Niin hurmiossa, että unohdin rahat kotiin ja jouduimme palaamaan takaisin ja hakemaan kirjan vasta aamulla -.- hieman potutti, kun jonotus Englannissa jäi sellaisen takia väliin.

Kun kuutos- ja viitoskirjat ilmestyivät, näin julkaisupäivää edeltävinä öinä pienen spoilausunen kummastakin. Feeniksin kiltaa ennen näin unta, että Harry haetaan Dursleylta luudanvarsilla. Meinasin tukehtua, kun luin kirjaa ja totesin, että näin tapahtui. Puoliverisen prinssin julkaisua edeltävänä yönä Englannissa näin unta kohdasta, jossa Harry ja Draco ovat poikien vessassa ja he kaksintaistelivat. Jälleen oli shokki huomata, että näin todella kävi.

Olin ollut pitkään kauheassa flunssassa ja hyvin kyrpiintynyt makaamiseen ja television tuijottamiseen. Yksi päivä isä tuli töistä kotiin ja antoi minulle Liekehtivä pikari -dvd:n joka oli sinä päivänä ilmestynyt. Eipä kyrpinyt televisio enää sen jälkeen.
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut piladel »

wiidii

  • ***
  • Viestejä: 75
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #14 : 21.07.2007 19:34:01 »
Paras muistoni on siitä, miten aloitin lukemaan Pottereita. Siskoni Maarit oli saanut etukäteen synttärilahjaksi toukokuussa 2000 kolme ensimmäistä Potteria (jestas, siitä on jo yli 7 vuotta) ja minua ei voinut vähempääkään kiinnostaa "joku tylsä fantasiaseikkailu". Noh, olin sitten toisen isosiskoni Mian luona yötä alkukesästä (vuosi edelleen se 2000) Maaritin kanssa ja hän oli ottanut Viisasten Kiven mukaansa luettavaksi. Minulla sitten oli ihan älyttömän tylsää ja aloin makuuhuoneen lattialla (muistan sen huoneen järjestyksen vieläkin tämän ansiosta) lukemaan VK:ta ja arvatkaa vain, jäinkö koukkuun.  :roll:  Heti kun lähdettiin kotiin, piti aloittaa seuravien kirjojen lukeminen.
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut wiidii »
nykyisin kaikki on toisin

Enide

  • *
  • Viestejä: 2
    • http://
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #15 : 21.07.2007 22:00:37 »
Haa, näitä on paljon, mutta tässä pari, jotka muistuivat ekana mieleen:

-  Ala-asteella (4-5 luokilla) leikittiin kavereitten kaa Potteria. Minä olin Ron, koska olin silloin värjännyt hiukseni punaisiksi. Koulussakin oli halloweenina pukeuduttu kaapuihin X) Kivaa kyllä oli....

-  SKta leffateatterissa katsellessa en syönyt popkorneja; minä tyttö puristelin niitä näpeissäni ja sotkin ihan järjettömästi. Oli niin jännä leffa minusta ^^ (Olin silloin kymmenen. Ei se enää ole yhtään jännä, ei mitkään muutkaan Potter leffat)

Lisäilen, kun muistan näitä lisää
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Enide »
Vieläkö soitan banjoa iltaisin pimeän jälkeen?

Violetu

  • Rohkupuusku
  • ***
  • Viestejä: 2 713
  • You are not alone
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #16 : 22.07.2007 13:36:15 »
Wee, ihania muistoja teillä :D

Luin ensimmäisenä kolmosen, muistan vieläkin elävästi miten luulin ensimmäisen luvun ajan Hermionea pojaksi. Siskoni oli saanut kirjan synttärilahjaksi täyttäessään ehkä 9 vuotta. Muistan miten hän kertoili siitä miten Malfoy on niin tyhmä ;D

Vähän sen jälkeen kun olin saanut HBP:n kesällä, lähdimme veneretkelle merelle. Vanhemmat käskivät jättämään kirjan kotiin, koko retki oli siksi yhtä tuskaa. Ja sitten vielä kun tulimme autolla kotiin (sulut olivat epäkunnossa) kotiavaimet olivat jääneet veneeseen emmekä päässeet sisälle. Minulla oli kauheat vieroitusoireet... ;D
Onneksi pikkusisko oli kuitenkin jättänyt vahingossa ikkunansa auki ja pääsimme tikkaita pitkin ikkunasta sisään.

Muistan vielä elävästi miten sain OotP:n.
Olin ollut juuri koiran kanssa ulkona, ja sitten isäni tuli kotiin ja lykkäsi minulle kirjan käteen (olin ihan seitsemännessä taivaassa). Muut lähtivät mökille saunomaan, mutta minä jäin kotiin uuden Potterin kanssa, kun en muutenkaan olisi päässyt uimaan. Ensin ajattelin lukea sanakirjan kanssa, mutta nopeasti unohdin koko sanakirjan kun OotP tempaisi mukaansa.

Ei ihan parhaita muistoja:
Luettuani HBP:n loppuun en pystynyt lopettamaan itkemistä moneen tuntiin. Sain juuri ja juuri hillittyä itkun kun piti mennä syömään (uusia perunoita ja silliä), mutta kesken ruokailun pillahdin taas itkuun enkä pystynyt lopettamaan. Äiti yritti vakuutella, ettei kukaan oikea ihminen ole kuollut, mutta minä sen kun vollotin...( voi jee :roll: )
(Saa nähdä miten pitkä itkukohtaus tänä vuonna seuraa...)
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Violet Baudelaire »
Vie minut kanssasi yöhön ja
seikkailuun.

Corpse Bride

  • Vieras
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #17 : 23.07.2007 22:49:01 »
Heh, jouduin aikoinani lukemaan Azkabanin vankia vanhemmiltani salaa koulussa (lainasin joltain kaverilta sillä tunnilla, jolla sai lukea omaa kirjaa), kun se oli vanhempieni mielestä liian pelottava minulle. Olin kai jotain yhdeksän vanha.

Sitten kun lopulta sain Pikarin lukemiseen luvan, äiti sanoi: "Lopetat sitten heti lukemisen jos on liian pelottavaa!" Hah hah, paskat minä mitään lopetin. En edes muista pelkäsinkö. En varmaan.
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Corpse Bride »

Selene

  • ***
  • Viestejä: 38
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #18 : 23.07.2007 22:56:59 »
Muistan kun sain viimein postissa OoTP:n, puoli vuotta etuajassa olevan syntymäpäivälahjan kummisedältäni.

Silloin oli hellettä ja makasin kuistilla lukemassa sitä ihan täpinässä ja pian tuli huono olo kun oli  niin kuuma, mutta en vaan voinut menä sisälle ja keskeyttää lukemista.  :D
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Selene »
Writer's block ei ole olotila, se on elämäntapa


2nd robber to the right of Christ
Cut in half - infanticide
The world will rejoice today
As the crows feast on the rotting poet

Nightwish - The Poet And The Pendulum

amorito

  • ***
  • Viestejä: 572
  • FF100 11/100
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #19 : 24.07.2007 22:16:45 »
Muistan niin elävästi sen, kun sain Viisasten kiven, ehkä siksi, että se on vaikuttanut minuun niin paljon. (Tai siis ei juuri Viisasten kivi, mutta se nyt oli syy miksi aloin Pottereita lukemaan ja kasvoin niiden parissa 8D)
Iska on ihan yhtä kauhea lukemaan kuin minäkin, joten iska antaa minulle melkein aina kirjoja lahjaksi. V. 2000 sain siis Viisasten kiven 9-vuotislahjaksi. En ollut varmaan ikinä kuullutkaan koko sarjasta (mikä on aika outoa, jos ensimmäinenkin on suomennettu -98), ja takakansikin oli vähän omituinen. Ei se enää niin omituiselta vaikuta, mutta kun sain äidinkin nyt tarttumaan VK:een, muistin, miten hölmöltä se vaikutti ("asuu portaiden alla kaapissa?"). Vähän epäillen, haluamatta pahoittaa lahjanantajan mieltä, luin ekan kappaleen. Sitten toisen, sitten ekan luvun ja sitten olinkin jo ihan koukussa. :D Sain kaikki kolme ensimmäistä kolmen kuukauden sisään (SK:n ja AV:n sain ihan muuten vaan, ei miksikään lahjoiksi siis), ahmaisin ne uskomattomalla vauhdilla ottaen huomioon että olin vasta yhdeksän. :D
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut amorito »
I don't know what I've done or if I like what I've begun.