Pottereihin liittyviä muistoja

[Löytöeläin]

Potterit ovat olleet osa mun elämää niin kauan, että mun on melkein vaikea keksiä sellaisia muistoja, jotka eivät liittyisi Pottereihin.

Varhaisimmat muistot ovat varmaan koulun iltapäiväkerhosta, kun leikittiin koulun kellarissa Harry Potteria, varhaislarppaajia on oltiin. Meitä oli kolme, mä olin aina Harry. Myöhemmin parin muun ystävän ja pikkusisaruksen sun muiden kanssa kuvailtiin myös omia Potter-lyhytelokuvia (ja jopa musikaali x). Niissä mä olin aina Draco. Jostain kumman syystä kukaan meistä ei enää kehtaa katsoa niitä, vaikka ne tallessa lienevätkin...

Kirjojen jonotukset tulevat aina päällimmäisinä mieleen. Puoliveristä prinssiä ja Kuoleman varjeluksia olin jonottamassa (jälkimmäistä aika surkealla menestyksellä) ja muistaakseni myös Feeniksin killan suomennosta. Muisti pettää!

Invisionfreen aikaiset Finin larpit ovat kyllä myös yksi sellainen juttu, mikä ei katoa mielestä. Niitä taas, niitä taas!

[ms_anthropy]

Varhaisimmat muistot ovat varmaan koulun iltapäiväkerhosta, kun leikittiin koulun kellarissa Harry Potteria, varhaislarppaajia on oltiin. Meitä oli kolme, mä olin aina Harry.

Sumeat pienimuotoiset Harry Potter-larppiviritelmät ovat EEPPISIÄ. Seuraava ei kylläkään ole varhaismuisto (luulisin että viime talvea ei lasketa ...mutta epämääräisyysarvo korvaa sen ihan hyvin.)

Erään hyvän ystäväni (joka -ylläripylläri- kirjoittaa HP-fanifiktiota itsekin) kanssa päädyimme eläytymään ja pelaamaan kahdestaan hyvin intensiivisen täysin freeformia olevan "juonikuviot, tilanteet ja välillä myös pelattavat hahmot muuttuvat sekunnin varoitusajalla"-kokonaisuuden ...suurimmaksi osaksi brittienglanniksi. Tarina jatkui useampiosaisena ...ja suurin plot device oli saakelin persneitsyydenselvitysloitsu jonka minä olin keksinyt aikaisemmin ...enkä edes häpeä.

Luokitus: NC-17, paritukset: Severus/Draco ja Lucius/Draco. (sekä taustaparituksina Draco/Pansy sekä Lucius/Narcissa. Vain taustalla, ei kai nyt hettiä kehtaa larpata. Pitää sitä joku maine säilyttää! =epic slasher's syndrome is epic. Jotain voidaan sanoa myös siitä että kumpikin pärjäsi suorastaan loistavasti miespuolisten hahmojen pelaamisessa mutta naishahmosuoritukset jäivät kauniisti sanottuna ohkaisiksi.)

Olennaisimpina suorituksina minä olin Draco ja ystäväni sekä Severus että Lucius. Sivuroolien kanssa olikin sitten teknisempää; paitsi että minä pelasin Cissyn ja ystäväni Pansyn niin minun piti larpata Snapen taikajuomatunnilla koko saakelin luokkaa yksikseni. Hyvin mä kyllä vedin, etenkin kun otetaan huomioon se, että Severusta pelatessaan ystäväni castasi minut sekunnin varoitusajalla milloin mihinkin rooliin. Draco tapahtuu luonnostaan ja heitin myös erittäin toimivan Nevillen välittömästi sen jälkeen mutta sitä seuranneeseen Hermioneen en saanut oikeaa tunnelmaa.

Te ette varmastikaan halua tietää enempää mutta kerron silti:

- Mitä sanot kun karkasit bilettämään goottiklubille, kaadut ekstaasin ja alkoholin tuhoisan yhteisvaikutuksen johdosta kompaportaissa aiheuttaen pirummoisen metelin ja yrittäessäsi rämpiä ylös, kohtaat Kalkaroksen Eeppisen Mulkaisun? "Professor Snape, this is not what it looks like." Toivoton tilanne on toivoton.

- Limaiset taka-ajatukset onneksi pelastivat tilanteen ...väliaikaisesti. Onnistuimme jopa larppaamaan homoseksiä kaksi kertaa ainoastaan yhden tekoslerban avulla. Kyse ei kuitenkaan ollut HC-larpista: vaatteet olivat off-game. (Siis päällä.) Yksi kappale nojatuolia tosin hajosi pysyvästi IRL. Go us!

- Myöhemmin sain ansaitun in-game-rangaistuksen siitä että olin keksinyt sen saagelssonin persneitsyydenselvitysloitsun koska kyseisenä yönä lähtenyt persneitsyyteni oli "personal property of Mr. Lucius Malfoy" (mitäs antoi minun odottaa niin pitkään, olinhan jo 14. postikuski on varmaan pöllinyt Namblan kunniajäsenkorttini.)  ...kolmen päivän pysyvä orgasm denial-loitsu oli hyvin traumatisoiva kokemus ...mutta onneksi isäni leppyi kun kerroin että olin aiemmin purkanut frustraatioitani raiskaamalla Harryn.

Kaikki voidaan kiteyttää seuraavaan lauseeseen: "Fanifiktio. Terve harrastus terveille ihmisille."

Myöhemmin parin muun ystävän ja pikkusisaruksen sun muiden kanssa kuvailtiin myös omia Potter-lyhytelokuvia (ja jopa musikaali x). Niissä mä olin aina Draco. Jostain kumman syystä kukaan meistä ei enää kehtaa katsoa niitä, vaikka ne tallessa lienevätkin...

"Imperio! Tuo sinun kyllä pitäisi laittaa YouTubeen."

[Violetu]

ms_anthropy nuo pienimuotoiset larpit kuulostaa vaan niin... ("oi jospa oisin saanut olla muukaanaa..." *laulelee*) Fanifiktio on ehdottomasti terve harrastus (ja kyllä, ainakin minä haluan tietää lisää, jos vaan on lisää).

Minulla ja kaverillani on yksi legendaarinen yhteisficci, jota aloimme kirjoittaa joskus riparikesänä(?) ja nyt olemme kaksikymppisiä... laskekaas siitä. Sitä on kirjoitettu bussissa ja eka sivu on aika onnettoman näköinen (pilkkuja missä sattuu, nuolia osoittamassa sanojen oikeaa paikkaa...) vaikka ficci on huumoria, niin ensimmäisenä repsauttaa se eka sivu, ei niinkään teksti. Ja niitä ficin kohtauksia on demonstroitu meidän saunassa ja hemmetin hauskaa on ollut xD Pitäisi varmaan yrittää jatkaa sitä nyt parin vuoden jälkeen, jos se vihko nyt vielä on tallessa...

Nyt 12-vuotias pikkusiskoni on vihdoin päässyt Potterien makuun ja tänäänkin hän soitti minulle ja selitti innoissaan, että yksi sukulaisperheemme muistuttaa ihan Dursleyn perhettä :'D

[ms_anthropy]

ms_anthropy nuo pienimuotoiset larpit kuulostaa vaan niin... ("oi jospa oisin saanut olla muukaanaa..." *laulelee*)

Oikea Asenne!

Olen jonniin verran miettinyt että toimisiko hieman suurempikin intensiivinen slash-painotteinen NC-17-teemoihin päätyvä larppi. Pari sääntöä pitäisi varmaankin ympätä mukaan: mahdollinen mättö toimisi luultavasti taisteluarvoilla ja KPS-haasteilla ...vaikka se toki esitettäisiinkin mahdollisimman aidosti, Kaikki muu toimii (oman larppikokemukseni pohjalta ainakin) aidon eläytymisen voimalla mikä onkin ehdottomasti parasta.

Kuvion kasvaessa tulisi luonnollisesti vastaan ongelmansa, ensi hätään juolahtavat mieleeni nämä: 1. "mä haluan olla [hahmo tähän]" "eiku mä!" "minäpä ja jos väitätte vastaan niin tulee Avada Kedavra!" 2. erilaiset näkemykset hahmoista ja parituksista; pohjana kuitenkin on fanon ...ja kuten jokainen kirjoittaja ja lukija tietää, canon on tunnetusti altis Imperiukselle

Fanifiktio on ehdottomasti terve harrastus (ja kyllä, ainakin minä haluan tietää lisää, jos vaan on lisää).

Minähän jatkan.
Luonnollisestikin larppia jatkettiin myös partsilla körssillä käydessä ja jos naapurintapaisia oli kuulolla niin saattoivat jäädä ihmettelemään vartin kestänyttä hippasen ontuvalla brittienglannilla esittämääni avautumista siitä miten Pansy Parkinson ei osaa ottaa poskeen.
vastaus: Totaalisen aidolla sarkastisella Severus-äänellä: "I'm not interested in the sexual habits of my female students."

Vaikka kyseessä ei oikeasti ollut crack!larppi, niin Hälyttävän Paskaa Läppää(TM) kertyi. Ja kertyi. Kyseisessä tilanteessa Severuksella oli ollut vittumainen työpäivä (ei saanut otettua tarpeeksi pisteitä Rohkelikolta) ja näinpä hän on päättänyt nauttia hieman ...taikajuomia. "Kalkaroksen Kalsarikänni" jäi pysyväksi legendaksi. Samoin Severuksen telttaefekti (sillä kaavut ja stondis saattavat olla hippasen ongelmallinen yhdistelmä).

Siinä vaiheessa kun Sevvie yritti vielä in-game hillitä himonsa (...ja paskaa käteen, "I'm not the Slytherin Sex God for nothing!" ja kun henkilöllä on "soft ...no, hard spot for male Malfoys.") ...joka tapauksessa hetkisen aikaa kävi mielessä hankkia paikalle toinen sänky. Menetelmällä "Accio bed!" Eeppinen visio seinän läpi hirmuisella rytinällä rysähtävästä sängystä oli eeppinen ...mutta sitä luonnollisestikaan ei toteutettu.

Koitti aamu ja ongelma. Tylypahkan säännöissä on ihan varmasti jotain sitä vastaan että opettaja ja 14-vuotias oppilaansa harrastavat kuumaa homoseksiä ...joten miten Draco saadaan ulos herättämättä ylimääräistä huomiota? Ratkaisuksi päätyi Polyjuice Potion ...joten pääsin ottamaan pisteitä pois muilta tuvilta mm. siksi että oppilaat hengittivät liian kovaan ääneen tai olivat kuraverisiä. Snapella oli jälkimmäisen asian suhteen enemmänkin enemmän kuinvähemmän selittelemistä ...mutta silti kaikki ihmettelivät eniten sitä että "What? Severus Snape is smiling?"

Minulla ja kaverillani on yksi legendaarinen yhteisficci, ... vaikka ficci on huumoria, niin ensimmäisenä repsauttaa se eka sivu, ei niinkään teksti. Ja niitä ficin kohtauksia on demonstroitu meidän saunassa ja hemmetin hauskaa on ollut xD Pitäisi varmaan yrittää jatkaa sitä nyt parin vuoden jälkeen, jos se vihko nyt vielä on tallessa...

Uteliaisuus heräsi. Mikäli vain haluat jakaa hienoja tilanteita ja sumeita yksityiskohtia niin lukijakunta odottaa.

p.s. Pikkusiskolle "Awww!  "

[cooperaur]

Ihan ekana täytyy kyllä sanoa: ihanaa! Näitä muistoja on ollu aivan ihana lukea, varsinkin nuita kaikkia larppimuistoja. Oikeen rupeaa harmittaa etten ole koskaan itse kokeillut.

Olen kuitenkin kerran päässyt esittämään Dracoa, nimittäin kuvasimme alkusysksystä äikäntunnille "elokuvan" jossa esitin Dracoa. Leffa ei ollut Potter-aiheinen, mutta ohjaajana sain Dracon roolin ujutettua vaivihkaa mukaan tarinaan. ^^ Hauskaa oli, vaikkakin Dracon osuus kesti ehkä korkeintaan minuutin noin kahdeksan minuuttia kestänessä pätkässä.

Muita muistoja sitten. Ensimmäisenä mieleeni tulee ne ajat, kun löysin Potterit. Olin jotain eppu/tokaluokalla ja huoneeni seinillä oli Radcliffen julisteita. Aina illalla ennen nukkumaanmenoa toivotin niille hyvää yötä ja annoin hyvänyönpusun. Oij että. :DD Siihen aikaan olin vielä ihan hullaantunut elokuvistakin.

Muistan myös hyvin KV:n jälkeisen lamaantuneen horroksen -  jonka varmasti moni muukin on kokenut. Sinänsä ei siis kummoinen muisto mutta vahva kylläkin. Tihrustin itkua monta päivää ja olin ihan maassa. Sen jälkeen olenkin hakenut jonkunnäköistä vertaistukea täältä.

Leffojen katsomisesta muistan vain jotain pieniä asioita, mm. sen kun Salaisuuksen kammiota katsomassa ollessani hätkähdin ihan simorajusti jotain sen basiliskin elettä, ja sen kun katsoin ensimmäistä kertaa Liekehtivän Pikarin. Pidin sitä heti ylivoimaisesti huonoimpana Potter-leffana, enkä olisi edes jaksanut katsoa sitä loppuun.

Muistan myös sen kun ensimmäistä kertaa ns. kohtasin Potterit. Olin ehkä 6-7 vuotias, ja olin isäni ja veljeni kanssa käymässä jossain veljeni kaverilla, joka siis oli aikuinen. Se kaveri sitten tiedusteli minulta että olenko kuullut tuosta Harry Potter jutusta mitään ja vastasin ujosti jotain että "olen kai... en, en mä tiedä". Se kertoi mulle että sen muutamaa vuotta mua vanhemmat lapset ovat ihan innoissaan niistä ja näytti mulle ykköstä. Hieman sen jälkeen sitten luinkin kyseisen kirjan ja siitä se sitten lähti. ;>

No höh, eipä kummoisia asioita muistunut mieleen nyt. Lisäilen sitten jos muistan jotakin.

[Lucy]

Tää vaikutti aiheelta lähellä mun sydäntäin, joten laitan tänne omat varhaiset muistot Potteroinnin alkuvaiheilta.

En edes lukenut Viisasten Kiveä ensimmäisenä, vaan Salaisuuksien Kammion :--D Nurinkurista, mutta näin kävi. Vuonna 2001 (eli 8-vuotiaana) sain joululahjaksi SK :n ja taskulampun,  ja vaikka lahjojen ostajat eivät taatusti olleet näitä kahta yhdistäneet toisiinsa, minä yhdistin.

Joulupäivän aamuna heräsin aikaisin, kello oli arviolta kuusi aamulla. Ei väsyttänyt yhtään, ei sitten tippaakaan. Yöpöydälle olin kasannut kivoimmat lahjat ja siinähän kirja ja taskulamppukotelo tönöttivät muun kaman seassa. Nappasin ne siitä, heitin peiton teltaksi päälleni, ja aloin lukea taskulampun valossa. Taisinpa siinä myös syödä jotain joulusuklaata maidon kera. Ja ulkona satoi lunta ja koko muu talo nukkui.
Tää muisto on ikuisiksi ajoiksi piirtynyt takaraivoon, ja aina sitä muistellessa hymyilyttää tosi paljon. Pieni lapsi lukemassa ensimmäistä Potteria joulupäivän aamuna kello 6. =)

[Vaarallinen Komentoija]

Olin kerrran Pärnussa (Aivan ihana lomakohde) ja luin rannalla Azkabanin Vankia. Aurinko poltti selkääni ihan mahtavat rusketusraidat. Sen jälkeen sitten varoin kääntyymästä mahalleni etten vain polttaisi itseäni:).
 Muistan myös sen ajan kun sain Kuoleman Varjelukset. Autoin mummoani pesemään kaikki talon  20 ikkunaa ja sain rahaa 20 euroa. Sitten menimme äitini kanssa kauppaan ja olin ratketa riemusta kun sain ottaa sen kirjan hyllyltä. Olipahan lukemista illaksi;).
 Sitten tuli mieleen se kun "löysin" potterit. Sain VK:n lahjaksi tädiltäni, joka oli aikonaan myöskin lukenut niitä. Vuoteen en välittänyt niistä. Siellä se makasi avaamattomana kokonaisen vuoden! Sitten, kun mulla ei ollut mitään lukemista muistin kirjan ja ajattelin "Kaipa sitä voisi katsella". Siinä sitten luin koko kirjan ja siitä se alko. Myöhemmin ryöväsin isosiskoni FK:n ja luin senkin, sitten pyöräilin kirjastoon loman aikana ja luin vähitellen kaikki kirjat. Sen jälkeen rupesin sitten ostamaan kaikki. Ostin muistaakseni tässä järjestyksessä: VK, AV, KV, PP, LP, SK ja FK. Nyt olen ylpeä kaikista kirjoistani, ja aina välillä kohotan katseeni Harry Potter riviin työpöydälläni ja ajattelen: Kuinkahan paljon noihin meni rahaa yhteensä?
 Sitten on se kun menin kaverini kanssa katsomaan Puoliveristä Prinssiä. Elokuva oli niin jännä. Sen loputtua menimme kaupungille odottamaan äitiäni, siinä sitten rupesi silleen satamaaan ja ukkonenkin jyrähteli. Huusin "Kuolonsyöjät hyökkäävät!" ja kaverini repesi täysin . Lopulta nauroimme molemmat vedet silmissä Kaverini tuli sitten meille yöksi ja juttelimme Pottereista.
 Sitten muistan sen kun sama kaverini^^ tuli meille yöksi juuri sinä päivänä kun olin ostanut Puoliverisen Prinssi. Kaverini luki Viisasten kiveä ja minä Puoliveristä Prinssiä
\\muokkispuokkis. Viime viikolla selailin KV:ta pitkästä aikaa ja itkin ihan kunnolla. Luin myös Likehtivää Pikaria Pärnun hiekkarannalla. Aivan olin siellä taaskerrab. Sitten löysin HP_ aiheiset kynät! Ja ne maksoivat vain euron! En voinut olla ostamatta, sillä huoneessani ei ole kuin Hp aihehisia julisteita ja tietyy kaikki kirjat.
 Koin ekan miittinikin kaksi vikkoa sitten ja oli mielettömän hauksaa. Nyty kun oikein vaivaan päätäni muistanpa viime joulunkin kun 11 aikaan katoin isosiskoni kanssa Puoliveristä Prinssiä, muistan myös kun luin Feeniksin Kiltaa ensimmäisen kerran. Olin yksin talossa, kaikki muut olivat katsomassa veljeni jääkiekkopeliä. Minä käperryin olohuoneen sohvalle ja lampun valossa sitten luin Feeniksin kiltaa. Säikähdin kuollakseni kun ovelta kuului koputus juuri siinä kohdin kun kiltalaiset tulivat Harryn kotiin.
//Muoks. Alotin viime viikolla lukemaan Harry Potter ja Azkabanin vankia englanniksi. Kaverin mielestä olen menettänyt viimeisetkin jäkeni.
/// muoks. (tämä alkaa käydä jo pitkäksi) Luin yksi viikonloppu yksin lauantai-iltana PP: tä sohvalla. Olin yksin kotona.

[Ewelyn]

Varoitus. Sisältää juonipaljastuksia.

Tässä joutuu kaivelemaan hieman muistoja. Siitä on jo aikaa kun luin Potterit. Nojaa. Vuosi, mutta kuitenkin.  

Ei minulla jäänyt mitään erityistä. Ainakin se Ronin viihdyttävä naamataulu tuossa Salaisuuksien kammiossa. Siinä kohtaa kun Harry ja Ron lensivät sillä autolla sen junan perässä. Oli sillä Ronilla kyllä loistavat ilmeet. Repesin ihan täysillä.

Viisasten kivestä jäi erityisesti mieleen se, kun säikähdin sitä Oraven turbaania. Ja sitten sieltä paljastuikin lopuksi Voldemort. Oli kyllä aika shokki ekaksi kerraksi.

Azkabanin vanki. Hmm. Luultavasti se, kun Remus olikin ihmissusi ja Harry löysi kummisetänsä. Oli silleen, että: "Täh? Onko Harrylla muka mukaviakin sukulaisia elossa?"

Liekehtivä pikari. No ofc ne haasteet. Ihan sairaan jännittäviä. Sain melkeen slaagin kun se Diggory kuoli. (Edward )

Feeniksin kilta. Siriuksen kuolema.  

Puoliverinen prinssi. Awwwwws. Dumbledoren kuolema.
En osaa sanoa oikein mitään järkevää. Totta kai Potterista on jäänyt joitain todella hauskoja muistoja. Fred & George, ihan huiput. Tonks. (PERSKULE, Rowling. Ei sitä saanu tappaa Kuolemanvarjeluksissa...) Remus.   Snape.  

Näitä on monia.

Yksinkertaisesti siis olen niin onnellinen kun tällainen luomus on olemassa.  

[HomoBanana]

Muistoja on vaikka millä mitalla..Muistan hyvin kun tappelin veljeni kanssa siitä kumpi saa lukea kuoleman varjelukset ensin. Teimme kompromissin ja luimme kumpikin aina sata sivua kerralla. Tosin veli on huono lukija joten kirja taisi jäädä sivulle kaksisataajotakin.
Syksyisin istuin kulmasohvalla lukien pottereita ties kuinka monetta kertaa. Ulkona pimeni, mutta minä join kaakaota peiton alla, puoliverinen prinssi-kirja käsissä.  
Ja ehkä kaikkein eläväisimmin mieleeni tulee se kun katsoin kinossa Azkabanin vankia. Sitä oli odotettu ja kauan. Suljin silmäni kun ankeuttaja tuli kuvaan. Ajatella, että olen pelännyt ankeuttajaa! : ))

Ja pilareista täytyy mainita tietenkin, katsoin tätä ystäväni kanssa kun olimme täynnä sokeria ja totaalisen väsyneitä:   
http://www.youtube.com/watch?v=eHw00FfgB-w&feature=related

[Violetu]

Ikävä kyllä olen aika pitkälti unohtanut miten se oma "minilarppi" liittyen kaverin ja minun yhteisficciin meni 
Jotain niinkin "kypsää ja omaperäistä" ainakin nähtiin, kuin Lucius, joka repi napatanssijan asun päältään, koska Voldemort valitti herran ajamattomista säärikarvoista... ja Nagini kiroili, kun Lucius potkaisi epähuomiossa käärmettä päähän. Ah, ja Voldemortin silsaisia varpaankynsiä lakattiin mustiksi, kun Volde makoili divaanilla mustassa kylpytakissa ja lipitti Otto-lonkeroa. xD

Ensin luin (taas) ms_anthropyn larppimuistot kertaalleen ja yritin nauraa mahdollisimman äänettömästi, mutta sitten tämä...

Ja pilareista täytyy mainita tietenkin, katsoin tätä ystäväni kanssa kun olimme täynnä sokeria ja totaalisen väsyneitä:   http://www.youtube.com/watch?v=eHw00FfgB-w&feature=related

Hajosinhajosinhajosin *nyt tarvittaisiin pyörivää päätä*
Joop, päivänvalossa tuo youtubepätkä tuskin naurattaisi näin paljon...

Augh, kun näitä lukee, niin alkaa ihan tajuttomasti kaipaamaan sitä aikaa, jolloin Potterit olivat elämän ykkösfandomi. *huokaus*
Pitänee elää pikkusiskon siivellä (se menee kutoskirjassa ), uusin villitys on Potterhahmojen luominen Sims-peliin
Minä tykkäisin kovasti mennä ja parittaa niitä (luonnollisesti) mieshahmoja keskenään, mutta sisko pistää hanttiin.
Mutta siis Sirius, James ja Harry asuvat samassa talossa, mitä muuta siinä voi tehdä, kun parittaa niitä???
Ah, ja Voldemort ja Severus asuvat luonnollisesti yhdessä :'D Laitettiin Severus pomppimaan sohvalle ja otettiin kuvia, kun herra heitti voltteja ja hihkui ihan kympillä
Halpaa viihdettä ehkä, mutta on Simsin comebackissa silti puolensa :''D

siamese_fey, pikkasen tuli hajottua varsinkin Siriuksen ripulijuomalle :'D

Ensimmäiset kolme leffaa (ja ehkä pikkasen neljännestäkin) osasin suunnilleen ulkoa, kun oli pakko katsoa vähintään kerran joka päivä. Se sitten luonnollisesti ärsytti vähän kanssakatsojia, kun puhuin jokaisen repliikin päälle, tai sanoin seuraavan repliikin ennen kuin se ehti tulla leffassa. Varmaan monella ollut samalla lailla leffojen kanssa

[Canis]

- Viides Potter oli juuri ilmestynyt englanninkielisenä, ja posti toimitti sen minulle kotiovelle asti. Sehän oli kesää, oli lämpimiä aurinkoisia päiviä ja niin edelleen. Ja tämä oli muuten ensimmäinen kokonainen kirja, jonka luin englanniksi. Erityisen hyvin muistan, kun istuin keskellä peltoa kivellä lukemassa kirjaa, välillä hiljakseen ja välillä ääneen, ja kaveri ratsasti tammani kanssa siinä ympärillä ollutta kaviouraa. Jostain syystä sitä nauratti tää miun touhu kovasti, en kyllä ymmärrä miksi. Sain vieläpä luettua kirjan omakohtaisessa ennätysajassa, alle viikossa.

- Azkabanin Vankia lukiessa kuuntelin paljon Linkin Parkin Hybrid Theory -levyä. Siitä lähtien olen aina yhdistänyt kyseisen albumin kappaleen "With you" Siriukseen. Aina. Ja edelleen.

- Siriuksen kuolema oli ensimmäinen kerta, kun olen koskaan itkenyt kirjaa lukiessa. Enkä ole harrastanut sellaista sen jälkeenkään, paitsi kun luin Dobbyn kuolemasta, joka oli vielä kamalampi juttu... Nämä kaksi tapausta ovat syöpyneet mieleen sellaisena kokemuksena, että muistan ne aivan kuin joku ihan oikea ihminen lähipiiristä olisi kuollut. Todella epätyypillistä reagointia minulle.

[Hopeakettu]

  Lapsena leikin Potteria kaverini ja hänen isoveljensä kanssa. Ystäväni oli aina Hermione, poika leikki Ronia ja minä olin Harry. (Tosin eräänä talvena leikimme pihalla ja silloin olin muistaakseni Dumbledore. Mistä lienee johtunut...) Pelasimme huispausta sählymailojen ollessa luutia ja kulkusen toimittaessa siepin virkaa.

  Silloin kun en vielä ollut lukenut kirjoja kunnolla, satuin selailemaan Viisasten Kiveä ja osuin kohtaan, jossa Harry on pelannut huispausta ensimmäisen kerran Oliverin opastuksella. Luulin, että he asuvat ihan tavallisessa kerrostalossa, ja hämmästelin kuinka pojat ovat lennelleet pienellä pihalla kenenkään huomaamatta.

  Azkabanin vanki oli ensimmäinen Potter-elokuva, jonka sain mennä katsomaan teattereihin. Itse en tilannetta muista, mutta vanhempieni mukaan oksensin elokuvailtaa seuranneena yönä, joko elokuvan jännittävyyden tai sitten karkinsyönnin takia.

  Luin Puoliveristä prinssiä, ja Dumbledoren hautajaiskohdassa radiosta soi Shakiran Hip's don't lie. Nykyisin kuullessani tuon kappaleen, mieleeni tulee automaattisesti kyseinen kirjan kohtaus (kappale sopiikin siihen täydellisesti, kyllä kyllä... ).

  Tässä olivatkin ne "järkevimmät", jotka tulivat mieleeni.

[*ssalla]

- Muutimme toiselle paikalle tätä paikkakuntaa ollessani 1.luokalla. Luonnollisesti kävin koulua lähempänä olevassa koulussa. Tutustuessani pikkuhiljaa muutamiin ihmisiin, minulta kysyttiin olenko lukenut Pottereita. Vastaus oli tietenkin ei. Sen päivän jälkeen menin uuden ystäväni kanssa kirjastoon ja hän esitteli minulle hyllyssä olevat potterit. Lainasin ensimmäisen. Aloin lukemaan sitä, mutta laiskana ihmisenä jätin kirjan loppuosan lukematta. Rakastuin kirjaan kympillä. <3

- Toisen kaverini pakotin lukemaan potterit, sillä hän oli lukenut vain lyhyitä pätkiä sieltä sun täältä. Taisin olla silloin 4.luokalla. Tämä luki ne ja silloin leikimme yhdessä potter hahmoja. Muistan ikuisesti kuinka rakastimme Harry Potteria hahmona ja kilpailimme aina kumpi saa olla hän. Mutta sitten yksi päivä näimme gootin kävelevän edessämme ja aloimme seurailemaan häntä, koska kuvittelimme että hän on Voldemortin apuri. Silloin meillä molemmilla tapahtui aivoissa jotain, sillä emme enään pitäneet Harrysta vaan pahiksista

- Ensimmäisen kerran näin Potterin elokuvana, kun yllämainittu kaverini ja yksi poika kaverini tulivat yöksi meille ja kaverini toi ykkösen ja kakkosen (kolmosta ei ollut vielä tullut leffana). Katsoimme ensimmäisen ja rakastuin siihenkin. Katsoimme toisen puoliksi mutta sitten kavereitani alkoi väsyttää ja menimme nukkumaan. Minä tosin katsoin kakkos leffan loppuun yöllä kun muut nukkuivat

- Ensimmäinen Potter larppaukseni tapahtui yllämainitun ja sitäkin ylempänä mainitun kaverini kanssa. Olimme pirkkahallin takana ja leikimme oma keksimiämme potter hahmoja. Yhden ohjelman juontaja tai joku muu semmoinen tuli tuomaan meille käyntikorttinsa ja sanoi että hänenkin lapsensa on meidän ikäinen ja jotain että häneen teki vaikutuksen meidän leikkimme. Nyt kun asiaa ajattelee jälki käteen, niin woooou!


Tässäpä nyt jotain. Muitakin olisi, mutta en jaksa tylsistyttää teitä.

löve, *ssalla

[naskalihammas]

On kyll hauskaa lukea muitten muistoja, tässä jotain omia =)   :

- Kun olin ekalla luokalla niin käytettiin kaikki aika kahden kaverini kanssa Potteria leikkiessä. Muut kaverit ihmettelivät että mitä hienoa niissä on kun joka päivä jaksettiin leikkiä ja yleensä he dissasivat Pottereita. Kerran yksi hyvä ystäväni tuli kysymään että pääseekö mukaan leikkimään ja minä tomerana sanoin että joo jos oot Ronin rotta tai sit voit olla pöllö. Kaveri suuttui ja on dissannut Pottereita siitä asti 

- Toinen on nolompi muisto.... Luin tä kuumana kesäpäivänä pihalla, enkä malttanut laskea sitä käsistäni. Olin lukenut koko päivän, ja aurinko oli paistanut koko ajan suoraan minua kohti. Muistan vaan että luin : Cedric oli kuollut ja oksensin sen jälkeen naapureitteni kukkapuskaan. Auringonpistos asd

[Alicia]

no tässä nyt jotain mitä tuli mieleen  

-Näin ensimmäistä kertaa Viisasten kiven 8-vuotiaana kaverilla, tosin en nähnyt sitä loppuun ja mua harmitti kauheesti
- Äitini oli kieltänyt kaikki "noitajutut" mukaanlukien Harry Potter-kirjat, lopulta ärsytti kun kaikki puhuivat niistä ja olin melkein ainoa joka ei ollut lukenut kirjoja joten 11-vuotiaana marssin kirjastoon ja lainasin viisasten kiven
- Muistan kun naapurintyttö tuli puhumaan minulle kaikkea voldemortista ja pottererista enkä tajunnut pätkääkään, vuoden päästä kun olin lukenut kirjoja sama tyttö tuli puhumaan pottereista(sillon tajusinkin sen puheista  )
- Muistan kaksi potter-untani:
1. Minä, kasa muita velhoja, Ron ja Hermione oltiin jossain pimeässä ihme metsässä/suolla. Sitten se porukka niitä velhoja lensi jonnekkin ja Hermione pudisteli päätään mulle (ööö)
2. Olin juuri edellisenä iltana nähnyt Azkabanin vangin kaverilla ja näin illalla unta ankeuttajista, no siinä unessa ankeuttajat lähesty mua ja sitten heräsin ja tajusin että "ankeuttajat" olivatkin huoneen varjoja
- Olin just lukenut Siriuksen kuoleman ja itkin kauheesti ja sitten isä tulee huoneeseen ja luulee että siinä kirjassa oli jotain superpelottavaa ja se kielsi mua lukemasta niitä
- Muistan kun menin kesällä salaa lukemaan puoliveristä prinssiä lähimetsän penkille
- Muistan kun mua vitutti kauheesti kun olin mökillä enkä päässy hankkimaan James ja Oliver Phelpsin nimmareita.
- luulin 12-vuotiaaseen asti että luihuinen on luihunen (sanon vieläkin joskus luihunen)

/// muistin vielä yhen!:
mulla ei ollut rahaa ostaa Liekehtivää pikaria niin lainasin sen serkulta, ne ei lue enää pottereita niin päätin että tavallaan "unohdan" sen meille ja pidän sen ittelläni. Ja hyllyssäni se on vieläkin 

[ryouko]

Pienenä leikimme parhaiden kavereideni kanssa Harry Potter-leikkiä, jonka olin keksinyt. Pihalla oli grillirakennus, joka oli tietenkin Rohkelikon oleskeluhuone. Kaverini (poikia) lähtivät keskellä "yötä" (leikimme aina illalla) pois oleskeluhuoneesta, ja minun täytyi saada ne kiinni eri olomuodoissa. Olin ankeuttaja, Kalkaros, valvojaoppilas, Voro ja Norriska aina välillä. Jos olin ankeuttaja, ja joku oli lähellä jäädä kiinni, hän sai loitsia minuun Odotum suojeliuksen. : D

Lisäksi meillä oli oma Tylypahka, pelasimme huispausta ja niin edelleen. Voi niitä aikoja.

[Phanny]

Luin Potterit ekaa kertaa tosi pienenä, ehkä 5-vuotiaana. Mul o  siltä ajalta aika jännii juttui

- Kun luin VK:ta ekaa kertaa, niin siinä alussa onnistuin lahjakkaasti skippaamaan pari lausetta ja kuvittelin McGarmivan tosi kauniiksi ja Dumbledoren sellaseksi pääsiäisnoidan tyyppiseksi
- Kun luin LP:tä ja tuli se kohta, mis Harry on Voldemortin vankina, mua pelotti niin paljon, et päätin lopettaa lukemisen kokonaan. Vartin päästä kirja oli taas kädessä

[Wonderlander]

Mistä sitä aloittaisi?

Muistan sen vieläkin, olinkohan silloin ehkä 8-10 vuotias, ja meillä oli vielä silloin keittiössä sellainen pikkuriikkinen televisio, jota tykkäsin katsella, koska sain itse päättää mitä katsoin (iskä oli aina vallannut olohuoneen tv n). Tulikohan silloin MTV3:lta SK vai mikä, mutta muistan kun siskon kanssa katsottiin sitä ja yritettiin sitten tietenkin matkia kärmeskieltä. Ja kirottiin aina, kun tuli mainoskatko ja tinttailtiin kun iskä pakotti nukkumaan.
Se elokuvahan alkoi joskus kymmenen aikoihin illalla, joten se loppui puolen yön aikoihin. En muistanut sen jälkeen elokuvan lopusta juuri mitään, koska olin koko ajan ollut puoliunessa.

Muutenkin olin nähnyt VK ja AV elokuvat, mutta ikinä en ollut saanut aikaiseksi kirjojen lukemisen aloittamista.

Onneksi, ja olen siitä todella iloinen, sitten eksyin tänne finiin yksi päivä. Pohjatietoni Pottereista auttoivat sen verran, että ymmärsin edes jotain lukemastani.

Sitten kuitenkin siinä aika piakkoin käytiin kyläilemässä yli 200km päässä asuvien serkkujeni luona. Siellä oli illalla varsin tylsää, joten tätini, joka tietää että pidän lukemisesta, ehdotti että katsoisin kirjahyllyltä jotain kivaa lukemista. Silmäni osuivat tietenkin Pottereihin ja päätin ne lukea ihan vain siksi, että olisin enemmän perillä lukeasseni ficcejä täältä. Ja eihäns siinä sitten kauaa mennyt, kun oli ensimmäinen kirja luettu ja olin totaalisen koukussa koko sarjaan.

MUOKS//

- luulin 12-vuotiaaseen asti että luihuinen on luihunen (sanon vieläkin joskus luihunen)

mulla on kanssa ihan sama juttu.

Ja tosiaan, muistan kuin luin FKta, ja kun luin sen kohdan, missä Sirius kuoli, ryntäsin heti koneelle tarkistamaan, että jospa vaikka se heräiskin henkiin. Toivoni oli aivan turha...

[Carmen]

Paras kaverini luki ala-asteella HP:ta VK ja SK, mutta minä en oikein silloin innostunut vielä niistä ja muistan, kun olimme pääsiäisenä lähtemässä virpomaan bestiksen ja toisen kaverin kanssa, me teille muovailuvahasta samantapaiset nenät itsellemme, kuin VK:n kannessa olevilla oli. Minä jouduin olemaan Ron Olin vaan sellain, että kuka helvetti se on?

Sitten näin VK leffan, johon isäni vei minut ja se sitte nukku ylipuolet leffasta ja jouduin herättää sen, kun se loppu... Niin sen jälkeen aloin lukemaan kirjoja.

Eniten muistan, kun olimme monta kesää sitten meiän matkaveneellä reissaamassa, niin luin aina vaan LP:tä ennen nukkumaan menoa

[Garesu]

Ah, minä muistan kuinka olin pienenä ihastunu Dracoon ja mollasin aina Harrya kun se oli niin dorka. Draco oli niiiin cool.