Kirjoittaja Aihe: Twilight: Veren kutsu II - kielletyt tunteet (K-11, luku 27, osa 1 - 11.1) [keskeytetty]  (Luettu 82348 kertaa)

Embry

  • ***
  • Viestejä: 21
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 21 - 1.11.
« Vastaus #200 : 20.11.2009 21:13:39 »
Muhahaha, valinnan vaikeutta :D Jaakoppiparka mutta silti, kiitoskiitos tää oli perjantai-illan pelastus ! :))

Tuhisija

  • Vieras
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 21 - 1.11.
« Vastaus #201 : 21.11.2009 12:52:05 »
LaayR``, vielä viikon odotus.. Luultavasti, katsoo nyt.  Täytyisi saada nyt oma itsensä kirjoitusvaihteelle taas viikon kirjoittamistauon jälkeen (ihan outoa, etten ole kirjoittanut viikkoon mitään).  Kiitos, kiitos :)

Purriainen, hyvä, jos jaksat odottaa.  Kiitos, kiitos :)  (öö, saattoi se olla possua noista lääkkeistä, joita lääkäri määräsi, päätellen.  Mut ne ei kyllä sanoneet lääkärissä suoraan, että se on tai ei ole :o).

Embry, kiitos kommentistasi :)  Ole hyvä.


Nyt olen jo aika hyvässä kunnossa, voisinpa alkaa tässä siis lukua alkaa kirjoittelemaan valmiimmaksi jossain vaiheessa.  Ilmestymisestä en osaa sanoa, ehkä ensi viikolla.

ujoenkeli

  • ***
  • Viestejä: 43
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 21 - 1.11.
« Vastaus #202 : 25.11.2009 02:41:43 »
Eikä. Jacob parka.
Sitä vaan heittellään kuin hansikasta. Ensiksi Bella ja sitten Renesmee.
Paritus pitää olla jacob ja Renesmee.
Huoh. muttaa minkäs minä kirjoitajan ajattuksille voin.

MinaVaan

  • ***
  • Viestejä: 52
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 21 - 1.11.
« Vastaus #203 : 27.11.2009 09:30:03 »
Aloin tällä viikolla lukeen tätä, olikin aikas paljon luettavaa :) Tykkäään kyllä tosi paljon, mukava aina lukee mustasukkasuudeesta ja kaikesta draamasta :D

Harmittaa vaan Jacob, se on mun suosikki hahmo ja sitä kohdellaan ihan rukkasena.
Vaikka Ness ja Jared onkin söpöjä niin nyt Nessistä on tullut tarinan pahis, koska Jaredkin tuntee katumusta osittain ja tietää ettei tee oikein... :/ Nessiä ei paljon kiinnosta vaikka pettää koko ajan Jakee :( Ei haluis aatella niin pahasti Nessistä.

Ja voi jos se Jared saa nyt kaiken niskoillensa ja voi Jake ressukkaa...

Jatkoo jatkoo jatkoo jatkoo :) pian kiitoos!

Bawe

  • ***
  • Viestejä: 70
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 21 - 1.11.
« Vastaus #204 : 27.11.2009 19:25:21 »
Sainpas luettua tämän! Aloitin kolme päivää sitten ja jäin heti koukkuun ja nyt vain toivon, että Becky ja Red häipyis jonnekkin hevonkuuseen, että Jake selviäis ja että Nessie ja Jake eläis elämänsä onnellisina loppuun saakka! Kuten myös Ed ja Bella :) Ja jatkoo vaan pian tulemaan, en jaksais millään oottaa kun kaikki edelliset sain lukea vain yhteen putkeen ^^
- Bawe

NuuhkuHoney

  • ***
  • Viestejä: 103
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 21 - 1.11.
« Vastaus #205 : 04.12.2009 21:50:06 »
Jatkoa, jatkoa, jatkoa, jatkoa !!!  ;D Joo ei täs muuta mutta mulla alkaa olla jo vieroitusoireita kun en oo saanu pitkään aikaan saanu lukea tätä ficciä  :-\
 Eli jatkoa vaa tänne :D ;)
Don`t drink and drive, just smoke and fly!

Tuhisija

  • Vieras
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 21 - 1.11.
« Vastaus #206 : 05.12.2009 15:15:16 »
ujoenkeli, joo, Jacobia kohdellaan hienoisen.. huonosti.  Eihän niille kirjoittajan ajatukselle voi mitään, totta :D  Tosin ei sitä koskaan tiedä, mitä mun aivot kehittelee.  Kiitos kommentistasi :)

MinaVaan, mukavaa, että tykkäät.  Joo, mieki tykkään draamasta ja mustasukkaisuudestakin, vaikka joskus sitä ei ole kiva lukea (toisin kuin kirjoittaa).  Nessistä tarinan pahis? :D  No, kyllä sellaisen kuvan voi saada, koska hänen katumustaan tai mitään sellaista ei ole oikein osoitettu tässä kauheasti..  Jatkoo mie tässä koetan kehitellä.  Kiitos kommentistasi :)

Bawe, mukavaa, että luit ja ilmeisesti tykkäsit.  Hih, tässä on vielä kaikkea tulossa.  Juu, jatkoa koetan saada aikaan, mutta viimeiset kolme viikkoa olivat hankalia.. Kiitos kommentistasi :)

NuuhkuHoney, juu, jatkoa on tulossa :D  Mä kirjoittelen sitä paraa-aikaa.


Anteeksi, etten ole ilmoitellut mitään eikä jatkoa ole kuulunut, mutta kuten kerroin, olin kipeänä kaksi viikkoa sitten.  Ja viime viikko oli rankka koulun takia, samoin tämä viikko, joten en tosiaan ole jaksanut kirjoittaa mitään vaikka ideaa/inspistä olisi ollutkin.  Mutta nyt mie olen hiukan ladallut akkuja ja tässä koetan saada näitä ficcejä taas eteenpäin.

Kyllä sitä jatkoa on siis tulossa, odotelkaa vielä :)

Annoy

  • Lännen paha noita
  • ***
  • Viestejä: 383
  • Dancing through life
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 21 - 1.11.
« Vastaus #207 : 19.12.2009 11:35:13 »
Täytyy vähän nostella ettei tämä jää unholaan. Toivottavasti jatkoa tulee ennen ensi vuotta.
"What everyone does. Like you said. Hope."

Nej, du måste finnas, du måste
Jag lever mitt liv genom dig
Utan dig är jag en spillra
på ett mörkt och stormigt hav
Du måste finnas, du måste
Hur kan du då överge mig?
Jag vore ingenstans, jag vore ingenting
Om du inte fanns

Tuhisija

  • Vieras
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 21 - 1.11.
« Vastaus #208 : 22.12.2009 14:47:41 »
Annoy, kaipa sitä.  Täytyy katsoa, miten tässä nyt ehtisi/jaksaisi kirjoitella tuon loppuun :)

Purriainen, toivottavasti pian.  Luku on hieman kesken sekä alusta, että lopusta, mutta jos saisin sen tässä lähiaikoina kirjoitettua niin se olisi hyvä :)


Joo niin siis, anteeksi, etten ole ilmoitellut mitään.  Tuo kipeänä olo ja sen jälkeiset kaksi viikkoa sekoittivat kaiken ja niin... Ne kaksi viikkoa olivat rankkoja ja sen jälkeen on ollut myös hieman rankkaa (henkisesti).  En ole saanut paljoa mitään aikaiseksi ficcien kanssa, mutta nyt tässä alkaa taas teksti pikku hiljaa kulkea.  Stressaan yhä, vaikka loma onkin alkanut, mutta joo... Mie yritän saada jotain valmiiksi ennen ensi vuotta.  Katsotaan sitten, että saanko aikaiseksi...

Tuhisija

  • Vieras
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 22, osa 1 - 24.12.
« Vastaus #209 : 24.12.2009 12:00:31 »
Okei, tosi lyhyt luku ja vain puolikas, mutta halusin nyt piristää teitä ja antaa lahjaksi tämän pienen siivun luvusta 22.  Renesmeetä vain, mutta... kai se kelpaa?


Luku 22, osa 1 - Miksi?  Kuka?


Tyttö oli vetänyt jalat koukkuun, puristanut ne itseään vasten.  Kädet olivat kietoutuneet niiden ympärille, ja pää vaipunut alas nojaamaan polvia vasten.  Ahdistus oli pahentunut, hänestä tuntui kuin keuhkojen väliin olisi ahdettu täyteen puhallettu ilmapallo, joka oli jumittunut paikoilleen.  Mikään ei tuntunut hyvältä, tuska ja ahdistus olivat niin suurta.
Hiljaisia ääniä kantautui eteisestä tytön korviin, hän erotti Carlislen ja Alicen huolestuneet äänet, muttei erottanut sanoja.  Ei hänen tarvinnutkaan, äänensävy kertoi kaiken, lisäsi kyynelien määrää.  Ne kastelivat hänen paitansa hihat ja rinnustan, mutta sillä ei ollut väliä, millään ei ollut nyt.  Hän vain halusi kuulla tietyn ihmisen äänen, hän halusi tuntea tämän puristavan hänen kättään.

Jake… Jos sinä… Jos kuolet… Renesmee vetäisi syvään henkeä, hän ei pystynyt ajattelemaan sitä, hän ei halunnut.  Mutta silti hän loi mielikuvia Jacobin hautajaisista päässään, näki tämän haavoittuneen kehon yhä uudestaan ja uudestaan mielessään. ”Haavoittunut henkilö ilmestyy luoksesi.”  Lucrezia sanoi noin silloin, hän ennusti oikein.  Voi, Jake!

Jalat valahtivat suoriksi, kädet tipahtivat tuolin käsinojille.  Tyttö roikotti päätään ja antoi kyyneleiden virrata rauhassa hänen mielensä toistaessa Lucrezian ennustusta.  Se olikin ollut totta, ei mitään keksittyä.

”Nessie?”

Tyttö ei nostanut katsettaan, hän piti sen sylissään ja oli hiljaa.  Hän yritti hillitä kyyneleitä, niellä niitä, mutta se oli vaikeaa, raskasta.  Miksi hänen Jacobinsa?  Miksi?  Ja kuka?

”Nessie”, Carlislen ääni sanoi uudelleen, ”olen tehnyt kaiken, mitä pystyn ja… en ole varma siitä, jääkö hän henkiin, mutta-”
”Mutta voimme toivoa, niinkö?” Renesmee parahti. ”Ei se auta!  Toivominen ei auta mitään!  Jake… Sinun pitää yrittää vielä, jotta voit varmasti sanoa, että hän.. ettei…” Ääni säröili, hän ei voinut viimeistellä lausettaan.  Jacobin ajatteleminen kuolleena satutti, tuskastutti enemmän ja enemmän. ”Miksi hänen haavansa eivät parantuneet itsestään?  Ne… niiden kuuluisi tehdä niin!”
Carlisle kyykistyi nojatuolin eteen ja tarttui tyttöä käsistä. ”Niihin oli sivelty myrkkyä, vampyyrinmyrkkyä.  Se hidastaa luonnollista parantumista paljon, voi jopa keskeyttää tai lopettaa sen.”
”Vampyyrinmyrkkyä?”

Renesmee vetäisi kätensä irti, kietoi ne puuskaan rinnalleen ja painautui lujasti selkänojaa vasten pakkautuen pieneksi mytyksi nojatuoliin.  Jalat painuivat ylävartaloa vasten, pää painui polviin hätäännyksen palatessa.  Selviäisikö Jacob?  Paranisiko tämä haavoistaan vai tekikö myrkky jotain tämä keholle?  Renesmee heijasi itseään hitaasti edestakaisin ja sulki korvansa taas alkavalta puheelta kaivautuen samalla syvälle mietteisiinsä, muistoihinsa.

”Jake, odota!”

Valkoinen lumi leijaili taivaalta pieninä hiutaleina, peitti jo valmiiksi valkoista maata paremmin piilottaen alleen myös jään, joka odotti petollisena epäonnista kiirehtijää.  Tyttö ei tullut ajatelleeksi sitä juostessaan etupihan poikki kohti takapihaa, minne vähäpukeinen poika oli äsken juossut.  Hän huusi tämän nimeä, pyysi tätä tulemaan takaisin, odottamaan häntä, mutta huuto muuttui kiljaisuksi, kun jalat pettivät.  Liukas musta jää otti tytön vastaan, kovaan syleilyynsä.

”Nessie?”

Hätääntynyt ääni kantautui talon kulman takaa, poika ilmestyi pian esiin huolestuneen näköisenä.  Tyttö piteli oikeaa kättään ja valitteli hiljaa päätään noustessaan istumaan.  Häneen sattui, kättä nipisteli pahasti eikä päänkään kipu tuntunut helpottavalta.

”Jake, miksi et odottanut minua?” tyttö kysyi kyyneleiden muodostuessa, vierähtäessä hänen poskilleen. ”Mi-”
”Shh, sattuuko sinua?  Nessie, anteeksi.”
Tyttö pudisti päätään, kun poika polvistui hänen viereensä, veti syliinsä. ”Ei.”
”Voi sinua.”

Lämpimät kädet kietoutuivat tiukasti kylmästä värisevän kehon ympärille, yrittivät lämmittää sitä.  Ruskeat hiukset kastuivat lumesta, viileä käsi painui lämpimälle poskelle.  Tyttöön sattui vieläkin, mutta rakkaan läheisyys, se lämpö, helpottivat.

”Mennään sisälle”, huolehtiva ääni kuiskasi hänen korvaansa hiljaa. ”Sinä jäädyt.”
”Ei.  En tässä.  En sinun sylissäsi.”

Pää kallistui taaksepäin, suklaanruskeat silmät tapittivat toisia.  Hempeän punaiset huulet raottuivat, toisen painautuivat niitä vasten.  Tässä tytön oli hyvä olla, tästä hän ei halunnut lähteä.


Keinuminen lakkasi, Renesmee nosti päätään hivenen.  Carlisle ei enää seisonut siinä, ketään ei ollut olohuoneessa.  Puhekin oli lakannut, hiljaisuus saapunut odottamatta.  Hiljaisuus, joka kiusasi häntä, sai kuristavan tunteen kurkkuun.  Miksi oli niin hiljaista?
Renesmeellä ei kuitenkaan ollut voimia nousta ylös nojatuolista, johon hän oli käpertynyt.  Hän ei halunnut liikkua, hän halusi vain olla.  Olla ja murehtia yksin, rauhassa.  Olla ja itkeä, antaa huolen kyyneleiden kastella hänen poskensa, ryvettää silmät punaisiksi huolesta.


----------------------------------

Hyvää Joulua kaikille!

kakku.

  • ***
  • Viestejä: 501
  • I know it hurts, it was meant to
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 22, osa 1 - 24.12.
« Vastaus #210 : 24.12.2009 13:34:21 »
Tosiaanki piristi! Tätä on odotettu!! Ja kauhean surullinen :( Onneksi Nessie nyt kuitenkin huolehtii Jakesta, eikä ajattele, että "Noo, kyllä Jake selviää, menenpäs tästä muihin miehiin." :DD
Äh, en saa mitään ajatusta nyt tulemaan tekstiksi... :/
Mutta siis hyvää joulua ja laita se toinen osa nopeasti (:
But I am the chosen one.
Avatar by Aiju

Annoy

  • Lännen paha noita
  • ***
  • Viestejä: 383
  • Dancing through life
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 22, osa 1 - 24.12.
« Vastaus #211 : 24.12.2009 14:18:45 »
Ihana joululahja : )

Jake-parka, ihan runnottu. Rebecca on kyllä kauhea. Mitäköhän Jared tuumaa? Toivottavasti Nessie tajuaa että sen pitää pysyä Jacobin kanssa.
"What everyone does. Like you said. Hope."

Nej, du måste finnas, du måste
Jag lever mitt liv genom dig
Utan dig är jag en spillra
på ett mörkt och stormigt hav
Du måste finnas, du måste
Hur kan du då överge mig?
Jag vore ingenstans, jag vore ingenting
Om du inte fanns

MinaVaan

  • ***
  • Viestejä: 52
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 22, osa 1 - 24.12.
« Vastaus #212 : 24.12.2009 16:06:22 »
Oih, pieni jatko <3
Toi muistelu osuus oli tosi ihana ja koskettava...
Lisää jatkoo ja tapahtumia odotellessa :D

LaayR``

  • ***
  • Viestejä: 79
  • "Elämä on paskaa ja sitten sitä kuollaan"
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 22, osa 1 - 24.12.
« Vastaus #213 : 24.12.2009 20:33:17 »
Jee, jatkoo <3  Ihana joululahja, kiitos :D Mutta pistäppäs sitä jatkoa äkkiä <3 :D
To Love, Is To Destroy

Pysy kanssani ikuisesti <3

"Love hurts, Doesn't it ?"

L: Urpo mä asun täällä !!
E:
Emmä tajunnu !

Tuhisija

  • Vieras
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 22, osa 1 - 24.12.
« Vastaus #214 : 24.12.2009 22:09:53 »
katriqqq, kiitos kommentistasi :)  Mukavaa, että piristi.  Juu, kyllä Nessie huolehtii Jakesta, hänhän rakastaa tätä todella paljon.  Mukavaa, että pidit.  Hyviä jouluja!

Annoy, kiitos kommentistasi :)  Jaa-a.  Jaredin ajatuksista saadaan kuulla luvussa 23, koska luvun toinen osa onkin sitten pelkkää Beccaa (;D).

MinaVaan, kiitos kommentistasi :)  Mukavaa, että pidit.  Juups, jatkoa tässä ennen uutta vuotta pitäisi tulla ;)

Purriainen, kiitos kommentistasi :)  Mukava kuulla, että kelpasi lyhyydestä huolimatta.  Kiitos.  Kyllä se henki pihisee, olen pahoillani ;D  Saa nähdä, miten Jakelle käy.  Mukavaa, että pidit muistelukohdasta.   Jouluja sinullekin!

LaayR``, kiitos kommentistasi :)  Piti jotain nyt saada jouluksi ulos.  Juu, jatkoa kyhäilen, kun olen taas kotona :)

Tuhisija

  • Vieras
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 22, osa 1 - 24.12.
« Vastaus #215 : 27.12.2009 23:13:30 »
Amanecer, noh, ei sitä aina huomaa.  Mutta kaipa se on parempi myöhään kuin ei milloinkaan?  Tiedän, mitä tarkoitat.  Luvun ensimmäinen osa oli surullinen ja melko haikea ja toisessa osassa hieman jatkuu tuo tunnelma (vaikka onkin Beccaa).  Minä yritän viimeistellä jatkon.  Se on melkein valmis, kaipaa lopun ja sitten hienosäätöä.
Hyvää uutta vuotta sinullekin ja kiitos kommentistasi :)

Tuhisija

  • Vieras
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 22, osa 2 - 31.12.
« Vastaus #216 : 31.12.2009 04:26:24 »
Olen pahoillani, mutta luvun loppu on pelkkää Rebeccaa (n. neljä sivua Beccaa, hihi).  Elikkä ne lemmikit nyt pois jaloista, ettet potki niitä vahingossa, eh... Olkaa hyvä:

Luku 22, osa 2 - Sadepisara kyyneleet


Ikkunalasi heijasti mietteliään, hiukan ilkikurisen hymyn, joka oli pysytellyt kasvoilla jo pitkään.  Kapeat sormet näpräsivät lyhyiden punaisten hiusten latvoja, ja silmät tuijottivat ulos harmaaseen sateeseen.  Puinen ikkunalauta natisi hieman, kun sen reunalle istahdettiin.  Se olisi saattanut jopa pettää, mutta istuja ei välittänyt.  Ei häntä olisi sattunut, ei enää fyysisesti.

Becky, milloin aioit tehdä seuraavan siirron?

Rebecca painoi päänsä lasia vasten ja antoi hymyn valua pois huuliltaan.  Pienoinen syyllisyys vaivasi häntä, mutta se ei johtunut itse siitä, mitä hän oli tehnyt, vaan siitä, mitä hän oli siinä sivussa tullut tehneeksi.  Hän vilkaisi silmäkulmastaan ruokapöytää, jolle hän oli heittänyt vihreän, repaleisen paidan, joka ei ollut hänen.

En vielä.  On liian aikaista.

Niin, mutta lakkaisitko nyt miettimästä tuota paitaa?  Oli vain hyvä, että otit sen mukaasi ja-

Lavastin toisen syylliseksi?

Niin, Becky.  Kukaan ei käy syyttämään sinua siitä, mitä sudelle tapahtui.  Kukaan ei ymmärtäisi, miksi tekisit edes niin.  Eikä kukaan tule edes miettimään sellaista, kun näkevät sen kankaanpalan.  Kyllä se tyttö ainakin tajuaa, mistä se on.


Rebecca pudisti päätään ja tiputtautui lattialle ikkunalaudalta.  Hän liikkui nopeasti ruokapöydän viereen ja poimi ruohonvihreän paidan käsiinsä.  Se oli revennyt helmasta, kaula-aukostakin puuttui kangasta.  Rebecca toi vaatekappaleen lähemmäs kasvojaan, nuuhkaisi sitä ja puristi sitten toisen kätensä nyrkkiin.  Kyllä sen tunnistaisi, tuoksun.  Renesmee tunnistaisi sen varmasti.

Kuten sanoin, Becky, hän tajuaa.  Äläkä huolehdi, kaikki menee hyvin.  Kukaan ei tule epäilemään sinua.

Entä jos tuleekin?  Mitä minä sitten teen?

Miksi kukaan epäilisi?  Kuka muka keksisi jonkun syyn sille, että sinä olisit tehnyt jotain sudelle?


Paita putosi pöydälle, valui siitä lattialle Rebeccan jalkojen juureen.  Hän risti kätensä rinnalleen ja kohautti olkiaan itsekseen.  Niin, kuka keksisi?  Eihän hänellä tosiaankaan ollut syytä hyökätä yhdenkään suden kimppuun.  Mitä se häntä hyödyttäisi?

Kukaan ei keksi, mitä hyödyt siitä, Becky.  Ei kukaan.  Heillä ei sitä paitsi ole todisteita sinua vastaan ellei susi nähnyt sinua kunnolla.

Tuskin.  Mutta tiedän kyllä, ketä hän syyttää, kun tulee tajuihinsa.  Hä-

Jos.


Tyttö istahti pöydän reunalle, potkaisi paidan sen alle.  Miksei Jacob muka tulisi tajuihinsa?  Ei hän niin pahaa jälkeä ollut tehnyt, eihän?  Eikä myrkky vaikuttaisi mitenkään, kunhan vain hidastaisi paranemista.  Vai tekisikö se jotain muutakin?  Jotain, mistä hän ei tiennyt?
Rebecca pudisti päätään, ei se niin voinut olla.  Suden mokoma tulisi tajuihinsa, kertoisi sitten, kuka oli tehnyt näin.  Mutta hänen omaa nimeään, Rebeccaa, ei tulisi ilmi, hän olisi turvassa.

Kyllä hän herää.

Ääni ei enää vastannut Rebeccalle, joka tuijotti vaalean kivilattian laattoja.  Hänen katseensa kulki laattojen saumoja pitkin, kun hänen ajatuksensa häivyttivät öisen ja aamuisen pois ja toivat jotain muuta hänen silmiensä eteen, syyn.  Syyn, joka oli saanut hänet toimimaan niin kuin hän oli toiminut.  Dominicin.
Katse pysähtyi ikkunan alle, ajatukset valtasivat tytön kokonaan.  Hän sulki silmänsä ja näki sen, kuinka Dominic oli kurvannut pihaan autolla, auttanut Lucrezian ylös ja suukottanut tätä.  Oliko tämä mennyt jo eteenpäin?  Halusiko tämä unohtaa hänet?

Ihan sama, Rebecca huokaisi mielessään puristaessaan käsiään tiukemmin rintaansa vasten.  Mutta haluaisin jutella hänelle.  Kysyä, mitä hän aikoo.

Ja kysyä, mikä on hänen suhteensa Lucreziaan, ääni lisäsi vihjaavan kuuloisena.  Rebeccan huulet mutristuivat, hän pudisti päätään.   Becky, sinä olet menossa eteenpäin.  Sinä teit jo sen, mitä sinun piti.  Unohda Nic jo viimeinkin.

Kädet levähtivät sivuille, kynnet osuivat pöydän pintaan.  Unohda Edward, unohda Dominic.  Eikö hänelle osattu muuta sanoa?  Eikö kukaan ymmärtänyt, että unohtaminen ei ollut helppoa?  Se ei kävisi noin vain, sormia napsauttamalla.  Ja jos se olisikin ollut niin helppoa, olisiko hän halunnut unohtaa?  Unohtaa ne kaikki ihanat hetket Dominicin kanssa, illat Kanadassa pakkasessa?

Lumi oli peittänyt maan alleen, valkaissut puiden latvat, ja pakkanen oli huurtanut niiden rungot valkeiksi.  Muutamia jalanjälkiä näkyi lumessa, ne kiemurtelivat puiden välissä ja johtivat kohti syvempää metsää, jonka hiljaisuus rikkoontui.  Riemukasta, kovaäänistä naurua.  Se kaikui puiden ympärillä, sai vauhtia läheisestä kalliosta, jonka sileää pintaa vasten naurun omistaja oli painettu.  Vahvat kädet pitelivät punahiuksista tyttöä aloillaan, kun pelkkien ohuiden takkien peittämät kehot painuivat toisiaan vasten.  Nauru hiljeni, muttei lakannut kokonaan.

”Nic”, tyttö naurahti hiljaa pojan sukiessa hänen hiuksiaan, joiden punainen väri sai katsojan hetkeksi lumoutumaan.  Huulet tavoittelivat pojan omia, mutta tämä painoi ne tytön otsalle ja hymyili sitten iloista hymyä.  Tyttökin hymyili, enemmän kyllä virnistäen.
”Ja sinä sanoit, etten saa sinua kiinni?”  Poika sipaisi tytön kaulaa sormenpäillään ja lukitsi tämän käsillään kalliota vasten. ”Minäpä sanon sitten, ettet pääse tästä pois.”

Virnistys vaihtui tytön kasvoilla lempeämpään hymyyn, kun hän painoi kätensä pojan rintaa vasten ja suikkasi suukon tämän poskelle, sitten huulille.  Se ei kuitenkaan riittänyt pojalle, joka kuljetti huulensa tytön kaulalle luoden sieltä pienen polun huulille.

”Nic”, tyttö kuiskasi pojan huulia vasten.  Tämä ei antanut hänen jatkaa lausettaan, sanoa enää enempää.   Huulet lukitsivat toiset itseään vasten, mutta kädet päästivät hennomman heistä irti kovasta ja kylmästä kalliosta.  Se sai tytön hymyilemään pojan huulia vasten, yrittämään tämän työntämistä pois, jotta hän voisi karata, todistaa, että pääsisi tästä pois.  Mutta pojan kädet tarttuivat tytön ranteisiin, estivät tätä. ”Nic…”
”Minähän sanoin, ettet pääse tästä pois”, poika henkäisi punertaviin hiuksiin. ”Ja tuskinpa edes haluat pois.”

Tyttö hymyili, painautui pojan kivikovaa kehoa vasten tämän kääntäessä heidät toisinpäin, painaessaan selkänsä kiveä vasten.  Nyt tyttö lukitsi tämän kalliota vasten, suki tämän tummia, merenmustia hiuksia ja hymisi hiljaa laulua, jota tämän vanhempi ystävä oli illalla laulanut.  Niin, ei hän halunnut tästä pois.  Ei edes todistaakseen, että hän pystyisi livahtamaan pojan sylistä, jossa hän halusi olla, jossa hänen oli hyvä.


Hiljaiset askeleet havahduttivat Rebeccan, tuttu ääni säpsähdytti ja sai väreet puskemaan hänen lävitseen.  Hän hypähti alas pöydältä, kengät kolahtivat lattiaa vasten ikävästi.  Ääni kysyi, miksi Jaredin paita oli levällään pöydän alla repaleisena, käyttökelvottomana.  Muuta se ei sanonut, kun Rebecca kääntyi ympäri ja kohtasi ne tummat silmät, jotka hohkasivat kipeinä tuskaa.

”Mitä sinä olet taas tehnyt?”

Rebecca ei kyennyt aukaisemaan suutaan vielä.  Muisto hänestä ja Dominicista oli takertunut hänen mieleensä takiaisen lailla.  Hän saattoi hetken aikaa vain katsoa kuinka tämä piteli ruohonvihreää paitaa kädessään kasvot kysyvyyttä täynnä.

”Miksi tämä oli pöydän alla?  Miksi se on repaleinen?” Dominic kysyi ja laski paidan pöydälle.  Hän asteli sen viertä pitkin lähemmäs Rebeccaa, joka oli päässyt vihdoin irti muistosta.
”En tiedä”, tämä vastasi ja käänsi selkänsä Dominicille.  Rebeccan sydäntä oli alkanut pistellä, hänen mielessään pyöri taas kuva Dominicista ja Lucreziasta. ”Kysy Jaredilta, sehän on hänen.”  Hän asteli ikkunan luokse, sormet painuivat kylmää ikkunaa vasten ja lipuivat pitkin lasia vesipisaroiden tahdissa.
”Niin, se on hänen, mutta miksi se tuoksuu hieman sinulta?”  Ääni soljui Rebeccan korvaan läheltä, aivan hänen takaansa.

Valehtele.  Keksi jotain, Becky.  Meillä ei ole varaa menettää tätä nyt.  Meillä ei ole varaa kertoa Dominicille, mitä sinä olet tehnyt.

”Rebecca?”

Auta minua! Rebecca sähähti ajatuksissaan äänelle.  Hän ei tiennyt, mitä sanoa.  Jos hän sanoisi löytäneensä sen ulkoa, uskoisiko Dominic?  Jos hän sanoisi tuoneensa sen metsästä, herättäisikö se epäilyksiä?

Vaihda aihetta.  Sinä osaat kyllä.  Piikittele, ota Lucrezia puheeksi.  Käy kimppuun.

”Nic”, Rebecca kääntyi ympäri, sai huomata olevansa ansassa ikkunan ja vampyyrin välissä.  Aivan kuten silloin, aivan kuten Kanadassa talvella.  Kallio, hän ja Dominic.  Mutta nyt ei ollut kalliota, oli vain hauras ikkuna, ja rakkauskin puuttui.  Nyt oli tuskaa, jota hän oli tuottanut.
”Niin?” Dominic henkäisi huuliensa välistä.  He tuijottivat toisiaan, jäivät hetkeksi hiljaisiksi.
”Sinä ja Lucrezia olette taas yhdessä.”  Sanat sähähtivät Rebeccan suusta, yrittivät sivaltaa terävinä ilmaa, mutta tarpeeksi teräviä ne eivät olleet.
”Et vastannut minun kysymykseeni”, Dominic sanoi rauhallisella äänellä ja kumartui lähemmäs Rebeccan kasvoja. ”Miksi paidassa on sinun tuoksusi?”
”Te olette yhdessä.  Sinä hyppäsit heti hänen sänkyynsä”, Rebecca jatkoi Dominicin sanoista välittämättä.  Ääni kannusti häntä, kehotti sanomaan lisää, keksimään enemmän, jatkamaan. ”Palasit hänen luokseen viivyttelemättä.”

Dominic katsoi Rebeccaa tarkastellen, peruutti askeleen verran ja pudisti päätään.  Kieltävän, hieman kireät sanat tulvivat hänen suustaan, sanoivat, ettei se niin ollut.  Äänensävy muuttui sanojen mukana ikävämmäksi, Rebeccan oli pakko laskea katseensa alas.  Hän ei voinut katsoa Dominicia, jonka ilme oli käynyt ikäväksi sanojen myötä.

Ainakin aihe vaihtui, ääni kuiskasi Rebeccalle, joka yritti livahtaa pois ikkunan luota, jottei joutuisi vangituksi uudestaan sen ja pojan väliin.  Mutta liian myöhään hän liikkui, liian hitaasti.  Dominic painoi hänet lähemmäs ikkunaa, ikkunalauta painoi ikävästi hänen alaselkäänsä, muttei kauaa.  Pian se räsähti, halkesi ja putosi osina lattialle.

”Minä en hypännyt hänen sänkyynsä”, Dominic sanoi kuulostaen turhautuneelta.  Hänen kätensä painuivat ikkunalasia vasten molemmin puolin Rebeccaa, joka vältteli hänen katsettaan. ”Sinä sen sijaan koko ajan yrität hypätä Edwardin sänkyyn tai oikeastaan saada häntä omaasi.  Mutta tiedätkö, et tule ikinä onnistumaan.  Edward rakastaa Bellaa, ymmärtäisit jo.”
”Mutta sinä asut taas siellä.  Sinä suukotit Lucreziaa ja näytät muutenkin olevan hänelle niin hellä ja-”
”Miksi se sinua edes liikuttaa?” Dominic kysyi äkkiä vieden kasvonsa lähemmäs Rebeccan omia.  Heidän hengityksensä kohtasivat toisensa, he katsoivat toisiaan silmiin. ”Sinähän juokset Edwardin perässä.  Vai onko alkanut kaduttaa?”

Rebecca laski katsettaan alemmas, risti kätensä rinnalleen.  Hän ei ollut puhut Dominicin kanssa sitten sen, kun hän oli häätänyt Renesmeen ja Jaredin heiltä, ja nyt tämän äänen kireys piti häntä varpaillaan.  Mitä tämä oli tehnyt ollessaan poissa sen viikon?  Mitä tämä oli ajatellut, päättänyt?  Mitä tämä ajatteli nyt?  Miksi tämä oli ahdistanut hänet nurkkaan, vieläpä lähes kirjaimellisesti?

”Mitä itse teet täällä?  Mikset ole Lucrezian luona makaamassa hänen kanssaan peiton alla?” Rebecca kysyi viimein, muttei nostanut katsettaan. ”Tuliko ikävä?”

Käsi tarttui Rebeccan leukaan, muttei tiukasti.  Se kallisti hänen päätään, sai silmät katsomaan kasvoja, joilla oli surullinen ilme.  Peukalo hiveli leukaa, toisen kasvot kumartuivat lähemmäs.  Rebecca liikahti, käänsi päätään vasemmalle.  Käsi valahti alas hänen leualtaan, surua kuultava ääni puhui hiljaa.

”Minulla on aina ikävä sinua, etkö tiedä sitä?  Etkö muka tiedä, että minä kaipaan sinua, vaikka oletkin satuttanut toisia ja erityisesti minua?  Etkö?”
Rebecca ei vastannut, tuijotti vain lattiaa ja kuunteli ääntä päässään.  Se nauroi Dominicille, tämän sanoille ja pilkkasi tätä.
”Jos et, et tainnut tuntea minua laisinkaan, et vieläkään.  En minäkään tainnut sinua tuntea, taisimme molemmat jäädä täysin tuntemattomiksi toisillemme.”

Keho erkani Rebeccan kehon läheltä, hiljaiset askeleet kävelivät poispäin.  Hän vilkaisi silmäkulmastaan keittiön ovelle, näki Dominicin vilkaisevan taakseen ennen kuin tämä kääntyi oikealle.  Oven paiskautuminen kiinni kuului heti perään, tämä oli lähtenyt.  Mutta mitä tämä oli edes tehnyt täällä?
Rebecca pudisti päätään ja huusi mielessään äänelle, käski tätä olemaan hiljaa.  Se nauroi nauruaan, joka ärsytti häntä, sai aikaan kuviteltua päänsärkyä.

Ole hiljaa!

Nauru hälveni, jäi kaikumaan kuin ammoisessa luolassa.  Se poukkoili pitkin seiniä, lopulta katosi kokonaan, kun Rebecca kääntyi ikkunaan päin, painoi otsansa lasia vasten yhdessä käsiensä kanssa.  Sade oli lakannut, viimeiset pisarat liukuivat pitkin märkää ikkunaa leikkien tytön, joka ei voinut enää itkeä, kyyneleitä.  Kyyneleitä, joita hän olisi halunnut itkeä.  Kyyneleitä, jotka olisivat ilmaisseet hänen sekavat tunteensa, purkaneet ne.

-----------------------------------------------

Hyvää uutta vuotta!

LaayR``

  • ***
  • Viestejä: 79
  • "Elämä on paskaa ja sitten sitä kuollaan"
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 22, osa 2 - 31.12.
« Vastaus #217 : 31.12.2009 12:31:08 »
OIOIOI, uus luku !<3 Mutta pelkkää Rebeccaa... Murr. No, joka tapauksessa, REBECCA ON KAUHEE !! Yrittää lavastaa oman... no, mikä se Jared sille ny olikaa, Jacobin ehkä/melkein murhaajaks  ! Toi muistelu juttu oli ihana, aww ;D  Mutta enny rupee sössöttää mitää rakentavaa, kun ei se multa luonnistu :D mutta hyvä luku, jatkoo ? :D
To Love, Is To Destroy

Pysy kanssani ikuisesti <3

"Love hurts, Doesn't it ?"

L: Urpo mä asun täällä !!
E:
Emmä tajunnu !

Deph

  • Herkuttelija
  • ***
  • Viestejä: 589
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 22, osa 2 - 31.12.
« Vastaus #218 : 31.12.2009 15:57:42 »
ihanaaa <3 tää on tosi hyvä ja tykkään Renesmee/ Jared parituksesta kauheesti 8 )
JA vihaan Rebeccaa! Se on kauhee juonittelia kun yrittää saada Edwardin itelleen. Ja  myöhemmin "katuu" ja sitten kumminkin yrittää uudestaan.
JATKOA!
On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista.
Samuli Putro - Olet puolisoni nyt

Avatar Irkku

Tuhisija

  • Vieras
Vs: Veren kutsu II - kielletyt tunteet | Luku 22, osa 2 - 31.12.
« Vastaus #219 : 31.12.2009 16:20:43 »
LaayR``, kiitos kommentistasi :)  Jared on Rebeccan veljenpoika.  Mukavaa, että pidit takaumasta, miustakin se on suloinen.  Kiitos.  Jatkoa juu tulossa ensi vuoden puolella (tietenkin ;D).  Täytyy katsoa milloin, kun luvun pituudesta ei tosiaan ole vielä tietoa (tapahtumista kyllä on.  Täytyy vain koota sopiva määrä niitä nippuun).

Purriainen, kiitos kommentistasi :)  Rebecca on hieman hankala hahmo, sellainen ailahteleva.  Toimii äkkipikaisuuksissaan toisinaan, jälkeenpäin hieman katuu ("katuu"?), mutta sitten sitä taas mennään.  Öm, kyllä Bella mainittiin luvussa nimeltä... Dominic mainitsi..

Lainaus
”Sinä sen sijaan koko ajan yrität hypätä Edwardin sänkyyn tai oikeastaan saada häntä omaasi.  Mutta tiedätkö, et tule ikinä onnistumaan.  Edward rakastaa Bellaa, ymmärtäisit jo.”
Tuossa...  Mutta muuten kyllä aika hyvin hän on ollut poissa tästä luvusta.
Kiitos :)

ewii_, kiitos kommentistasi :)  Mukavaa, että tykkäät.  Kaikki vihaavat Rebeccaa :D  Liity siis joukkoon vain mukaan.  Totta, Becca on ailahtelevainen, kuten tuossa ylempänä sanoinkin.  Juup, jatkoa aloittelen jokin päivä.