Kirjoittaja Aihe: Sherlock Holmes, Runous on romantiikan ensimmäinen muoto ~ S  (Luettu 3839 kertaa)

Penber

  • Vieras
Title: Runous on romantiikan ensimmäinen muoto
Author: Penber
Raiting: S
Genre: Romance, Slash, parodia
Fandom: Sherlock Holmes
Pairing: Holmes /Watson
Disclaimer: Holmes & Watson kuuluvat herra Doylelle. Watsonin "runo" puolestaan on Kymppilinjan omistama biisi (Minä), joka tosin on hieman muotoiltu :'D.

Summary: Kevät tosiaan sai ihmismielen hassuksi!

A/N: Tämä on erittäin random. Myönnättäköön. Mutta joo. En osaa sanoa tästä paljoa mitää :'D. Muuta ku että osallistunee seuraaviin haasteisiin; Vuodenaika ja FF50.

~

Kun ensimmäiset lämpimät säteet sulattivat lumen ja jään, John Watson päätti lähteä pitkästä aikaa ulkoilemaan oikein kunnolla. Aurinko paistoi taivaalla ylväästi, katselleen tarkkaavaisena sitä palvovia ihmisiä. Kevään ilma tuoksui raikkaalta ja tohtori Watson kiskoi sitä keuhkoihinsa onnellisena pitkän talven jälkeen. Puut olivat vielä paljaina, mutta sieltä täältä saattoi huomata pienten lehtien kurkistelevan arasti nupuistaan. Joko sitä vaikka uskaltaisi astua näkyviin!

Valitessaan oikein syrjäisen ja mutaisen polun, Watson tunsi sisällään oikein kujertavan, lämpimän tunteen. Ensimmäiset muuttolinnut olivat palanneet kaukaisilta mailta, sirkuttaen iloisina puiden oksilta. Hymyile mies tervehti otuksia hattuaan nostamalla.

Purot solisivat ja siiliperhe näytti heräilevän uniltaan. John Watson hypähteli suurten lammikkojen yli kaulahuivi nätisti samaa tahtia kaulalla pomppien. Kevät ei ollut ainut syy, miksi tämä mies oli onnellisempi kuin aikoihin. Sherlock Holmes, joka oli ollut muutaman kuukauden veljensä kanssa hoitamassa erästä tärkeää salaista asiaa Etelä-Ranskassa, oli viimein tulossa takaisin kotiin. Ja koska kaksikko oli ikävöinyt toisiaan hurjasti, halusi Watson yllättää toisen jollain konstilla.

Watson kapusi pienen kukkulan päälle. Sieltä hän saattoi tarkastella kauas horisonttiin, jossa häilyi Lontoon korkeimpien talojen savupiiput kuin maahan istutettujen vihannesten tukikepit konsanaan. Ja yllättäen, kuin salama kirkkaalta taivaalta Watson tiesi, millä yllättäisi Holmesin.

“Runous on romantiikan ensimmäinen muoto!” mies hihkaisi itselleen ja taapersi mutaisten kenkiensä kanssa takaisin kaupunkiin.

~

Sherlock Holmes ei välittänyt keväästä. Ei hän oikeastaan välittänyt mistään muistakaan vuodenajoista. Samaahan ne kaikki olivat. Kevät vain sattui olemaan juuri sitä aikaa, kun kaikki innostuivat ryömimään ulos piiloistaan, halailemaan ja suukottelemaan toisiaan.

Mikä näky!

Etsivä oli totisesti tyytyväinen päästyään tutun oven eteen. Hän hyvästeli veljensä pikaisesti ja astui sitten asunnon 221B ovesta sisään, huhuillen samalla Watsonia. Mutta eipä miestä näkynyt eikä liiemmin kuulunutkaan. Rouva Hudsonkin näytti kadonneen.

Porrashuone kylpi raikkaassa, mutta vain väljästi lämmittävässä valossa. Keväisin aurinko kun ei vielä paistanut niin, että se olisi saanut hien nousemaan pintaan. Siksi toisaalta, vaikkei mies sitä koskaan myöntäisi, Holmes piti keväästä.

Oleskeluhuone oli siisti, mutta tyhjä kuten koko muu talo. Holmes laski laukkunsa lattialle ja pyörähti sitten ympäri. Aivan kuin hän olisi olettanut näin Watsonin ilmestyvän taakseen. Sen sijaan, että etsivä olisi nähnyt rakkaan tohtorinsa, hän löysikin lappusen ruokailupöydältä. Se oltiin omistettu hänelle.

"Runo rakkaalle Sherlock Holmesille. Kirjoittanut; John H. Watson

En halua näyttää työtodistusta. Luultavasti enemmän opin sinulta.
Aina vain en pidä kiinni sovitusta, koska en osaa myöntää; vika oli minussa.
Ja voisin toki valita toisin, kun rahat menee vedonlyöntiin ja ravintoloihin.
En ole tyhmä, vaan hajamielinen, niin tohtorimainen!
On sinulla rentunluonne, sukissa reikiä, ulkotakkikin kaipaisi tikkiä.
Lyhyt mieli, hassua naurua, etkä vieläkään ole korjannut minun lempitaulua.
Kohta saan suudella pelkästään raajoja, koska saat naamaasi viiksistäni haavoja.
Mutta voin olla rehellinen sinulle, sillä kulta, minulla on nämä ruskeat silmät."


Holmes naurahti luettuaan lappusen kerran jos toisenkin. Kevät tosiaan sai ihmismielen hassuksi!



A/N2: Saatte teloittaa, jos haluatte! :'D
« Viimeksi muokattu: 10.06.2012 13:29:34 kirjoittanut Yukimura »

Fell

  • Vieras
Vs: Runous on romantiikan ensimmäinen muoto
« Vastaus #1 : 16.07.2010 12:58:39 »
Oiwws :3

Tulin Finiin aika hyvään aikaan kun tää oli uusien viestien joukossa :,D Ensin en nimen takia meinannut avata, koska ajattelin tän olevan jotain Dramionea (osastoa en koskaan katso n__n) ja sitten huomasin kirjuuttelijan niin avasin totta kai :3

Tykkäsin ihan kamalasti :,3 Watson on just sellainen, jonka voisi kuvitellakin kirjoittelevan runoja, ainakin tällaisissa hieman romantisoiduissa ficeissä ♥ Hiukan muuten olisi ihana yllätys tollainen runo :,3

Lainaus
“Runous on romantiikan ensimmäinen muoto!” mies hihkaisi itselleen ja taapersi mutaisten kenkiensä kanssa takaisin kaupunkiin.
Oikeasti, rakastan sun käyttämiäsi sanoja! n__n Taapertaa on varmaan maailman söpöin verbi ja esim. mökkeröinen ja unoset ovat ihan älyttömän ihania substantiiveja ♥

Mööh, en kirjoittele nyt pidempää kommenttia, mutta tykkäsin ihan hirmuisesti tästä taas ♥♥

Penber

  • Vieras
Vs: Runous on romantiikan ensimmäinen muoto
« Vastaus #2 : 16.07.2010 13:32:39 »
AWW! Kiitos, Felluska! n__n<3

zilah

  • Vieras
Vs: Runous on romantiikan ensimmäinen muoto
« Vastaus #3 : 16.07.2010 16:58:27 »
 :o

Apua! Minä kuolen tämän ihanuuteen! AWWWWWW!!!!!!!!!!!!! :D

Jooei, ei mitään järkevää palautetta tälläkään kertaa. *lähtee keräilemään aivojaan jostain lattialta*



zilah

Penber

  • Vieras
Vs: Runous on romantiikan ensimmäinen muoto
« Vastaus #4 : 16.07.2010 19:10:33 »
Voi zilah! Jos sovitaan ettet vielä ihan kuolisi? :---D Arvostaisin sitä paljon! Mutta nähtävästi pidit ja hyvä niin! n___n

jossujb

  • Q
  • ***
  • Viestejä: 4 082
  • Peace & Love
Vs: Runous on romantiikan ensimmäinen muoto
« Vastaus #5 : 25.07.2010 02:40:16 »
Voi ei, siis eikä <3 Ei ole todellistä, Watson runoilemassa, mikään ei ole söpömpää. Sitä paitsi Holmesillahan on jokseenkin silmää runoudelle, mitä nyt tuleelentävien lauseiden ja aforismien laukomiseen, vaikka Watsonin mukaan hänen tietämyksensä kirjallisuudesta onkin huono. Mutta kuka nyt ei rakkaansa runoa maailman kauneimmaksi laskisi, miten herttaista!

Jos minulla ei ole jo diabetesta, niin nyt se viimein tuli. Tai sokerihumala ja halvaus.

T: jjb

Here comes the sun and I say
It's all right