Lasikyynel, jatkoa 9.5.2011 | J/L, Kelmit/OC, K-11, Drama, Fluff, Romance

[Cherina]

Jei! Jatkoa!
Tää on tosi sulonen ficci. On kiva kun kelmit ja tytöt ei koko ajan riitele keskenään XP
Tosiaan, toivottavasti Remus ja Emma saavat Lilyn ja Jamesin yhteen, ja eihän siitäkään haittaa olis, jos Remus ja Emmakin päätyis yhteen... (toiveajattelua)
Toive: Laittasitko lisä Siriusta tai jotain... Sirius *kuolaa poissaolevana* Sähän se kirjottaja oot, että päätä ite

Kiitti ja lisää jatkoa, s'il te plaît

[telluooo]

Luin tämän ficin jo aikaisemmin, en vaan muistanut kommentoida! :'D Elikkäs aivan mahtava oli <3(;  Lily & James yhteen 88DD !!!

[Siiseli]

Namnam, hyvältä vaikuttaa kyllä juu'u Jään kyllä tätäseurailemaan suurella mielenkiinnolla, sillä kaikki kelmificit on kivoja ja hetti parituksesta James/Lily on yksi suosikkini

Rakentava lähti lomailemaan Alabamaan ja lisää jatkoa toivoisin

[Amanecer]

olihan tätä lukua jo odotettukin, ja mukava yllätys, että olit lisänny sen tänne nyt. juu tuota, en oikein osaa kommentoida tätä millään lailla.

minä taasen voin aivan hyvin kuvitella punastuvan ja johonkuhun ihastuvan teini-ikäisen remuksen. jossain vaiheessa on kyllä pakko tulla semmonen ”en mä saa siihen ihastua, mitä jos vaikka satuttaisin sitä, miten se ottais mun ihmissusiongelman” -juttu, mut muuten mun puolesta saat edetä sitä vauhtia ku haluut, rajansa toki kaikella.

tykkään siitä, et lily ja james on jo tässä vaiheessa jonkinlaisissa väleissä, ja toivoisin, ettei james taas pilais kaikkea lapsellisuuksilla. olis kiva, jos james olis joskus hieman aikuismaisempiki (tosin sev -kiusaamiset on kyl välttämättömii, mut)...

[penni-]

Jatko jatkoa jatkoa jatkoa jatkoa jatkoa jaaaaaaaaaaaaaaaatkoaaaaaaa!!!Hehhee..siis JATKOA!!

[Ria]

Valitettavasti nyt on koulussa vähän kiireitä. Parin viikonpäästä on koeviikot, ens viikolle on ihan hirveesti töitä miä pitää tehdä ja muuta semmosta, joten Lasikyynel on nyt vähän aikaa tässä tauolla. Jatkoa kuitenkin tulee, eli en ole lopettamassa tätä. Viimeistään jatkoa tulee syyslomaviikolla (siis silloin kun täällä Hämeessä on syyslomat ) tai nopeasti sen jälkeen, riippuu ihan siitä, joudunko uusintakuulusteluun jostain kurssista ja siitä miten kiireinen betani on syyslomalla. Toivottavasti kuitenkin jatkatte silti tämän lukemista

~nennananna~

[NeitiMusta]

sait uuden lukijan!! Jään innolla oottaan tähän jatkoo.
En pysty nyt vastaamaan pitkästi, koska täytyy vähän mennä lukeen koulu juttui ja silleen. Mutta jatkoa siis jään odotteleen.

NeitiMusta.

[L.E]

Aivan ihana <3
Oon aina ollut suuri Remus-fani ja oli kiva, että tässä Remuskin sai olla valokeilassa, koska monesti se jää Jamesin ja Siriuksen varjoon. Ihanaa, kun se ei angstannut sen 'susiongelmasta'.
Jatkoa, rukoilen (:

[Ria]

Heips! Tulen nyt tässä vastailemaan teidän kysymyksiinne ja pääsen vihdoin jatkamaan seuraavan luvun kirjoittamista Toivottavasti ette ole odottanut liian kauaa ja jaksatte lukea vielä tätä jatkossakin

mmariaä: Toivon kanssa itse samaa, saa nähdä miten käy
teinirinsessa: oho kirjoitin sun nimes äsken vahingossa kolmessä ässällä Mutta siis... Saa nähdä miten Remuksen kanssa käy, mutta yritän tehdä siitä mahdollisimman oikeanlaisen, (eli yritän olla tekemättä siitä OC:tä)
Cherina: Juu, Siriusta on tulossa vielä jatkossa lisää ja kiitos muuten kommentistasi
Mustalupiini: Kiva että pidät
telluooo: Ei se mitään vaikka kommenttia tuli vasta nyt, pääasia että kommentoit Ja kiva että pidät!
Siiseli: Kiva että pidät, ja toivottavasti rakentavalla on mukavaa Alabamassa
Amanecer: Katsoo nyt miten Jamesin ja Lilyn suhde kehittyy...
penni-: Syyslomalla tulossa jatkoa
NeitiMusta: Kiva saada uusia lukijoita (käytän muuten näköjään tosi useasti tota 'kiva' sanaa...) Ja kohta on tulossa jatkoa
L.E: Mäkin tunnustaudun kyllä suureksi Remus-faniksi Yritän saada Remusta vähän esille ja samalla Peteriä jotenkin myös, vaikka en kyllä hirveästi kyseisestä henkilöstä pidä...


Tässä siis nyt nämä vastaukset. Ja nyt on pakko kysyä, että haluaisitteko jotain esittelyjä tulevaisuudessa noista omista hahmoistani?? Ja jos haluatte niin kenestä?

~Nenna~

[Ewelyn]

Luin nämä kaikki 3. lukua + trailerin yhteen putkeen ja tässäpä olisi minun kommentini.

Voisin aloittaa ensiksi trailerista: Todella koukuttava oli, lupasin siinä jo mielessäni lukea sinun Kelmi ficciä.

Sitten 1. luku: Ihan hyvä, mutta kuten muutkin ovat kommentoineet tarina eteni liian nopeasti. Minuakin jäi mietittymään miksi Siriuksen sukunimenä on Black. Muttajoo.. En viitsi huomautella asiasta enempää, muut ovat varmasti tehneet sen minunkin puolestani. ^^ ( Ainiin.. Samalla häiriti vähän ne sisäistykset. // Tästäkin kommentoitu jo, joten minäkin päätin kun muutakaan kommentoitavaa en keksinyt// )

2.luku: Todella hyvä sekin. I like.

3. luku: Mukavaa, kun tytöt ihastuvat nopeasti Kelmeihin.<3 Olen huomannut, että olet kehittynyt todella näitä lukuja tehdessäsi. Johtuisiko kommenteista? Mutta tarina ei tosiaankaan enää etene niin nopeasti kuin alussa.

Yhteenvetona voisin sanoa, että tarina on sujuvaa ja mukaansa tempaavaa.  Kiitos siitä.

(Ja syvimmät pahoitteluni kun en saanut aikaiseksi mtn rakentavampaa kommentia.)

Pyydän nopeasti jatkoa!!! Olet muuten tainut saada uuden lukijan. *vinkvink*

Vielä kerran kiitos ja kummarrus.

Chewy.

Ainiin.. MUOKS! Huomasin juuri, että tämä ficci onkin tauolla. Joten anteeksi sokeuteni....

[Enemy]

Beta syyslomailee tämän viikon, joten nyt ehtisin betailla. Jatkoa odotellen.

Ainiin voisihan tässä kommentoidakin
Mun mielestä kolmosluku oli sisällykseltään ja muutenkin kirjoitustyyliltään paras näistä luvuista. Jatka siihen malliin niin muakaan ei kohta tarvita Rakentavakin taitaa tällä hetkellä syyslomailla...

- Betasi Enemy

[Karkkiunelma]

Ihanaa Lily/James paritus! (se herätti mielenkiintoni tähän.) <3
Luin nämä kaikki putkeen ja tykkäsin. Tämä on vähän erilainen kuin muut kelmi ficit mihin olen törmännyt.
Eli juuri erilaista on esim se, että Lily ihastuu Jamesiin alku vaiheessa  tarinaa jne.jne..
Se on todella positiivinen jutska. Toivottavasti ymmärät mitä yritän höpöttää täällä.

Remus oli jotenkin ihana tässä viimeisimmässä luvussa. En osaa sanoa mikä asiaan vaikutti, mutta mikäs siinä. 
Sitten Sirius ja James... Hienoja miehiä, ei voi muuta sanoa. Lily ja James vaan yhteen, ni hyvin menee.

Jatkoa vaan. Minä ainakin seurailen tätä.

Karkkiunelma

[Ria]

Hei kaikki! Olen pahoillani, etten ole saanutkaan lisää lukuja tänne. On ollut taas kiireitä koulussa ja koeviiko on taas kohta tulossa. Lisäksi olen ollut kamalassa kuumeessa nyt neljä pv, joten en ole voinut mitenkään kirjoittaa jatkoa, mutta yritän saada sitä tehtyä. Toivottavasi jaksatte kuitenkin odottaa kärsivällisesti jatkoa ja vielä lukea sitä!

~Nenna~

[Ria]

Tässä olis nyt tää neljäs luku, jota on jo odotettu kauan. Haluan tässä aluksi kiittää ystävääni teinirinsessaa joka betasi tämän luvun, koska betallani oli kiireitä. Toivottavasti jaksatte lukea tätä vielä vaikka viime luvusta onkin pitkä aika.

Ewelyn: Kiva että pidät fickistäni ja tosiaan kyllä noiden lukujen tapahtumien eteneminen on hidastunut Toivottavasti jaksat jatkaa lukemista
Enemy:  Kiitos
Karkkiunelma: Kiitos kommentistasi, ja muakavaa että pidät tästä. Toivottavasti myös uudesta luvusta

Noniin, tässä nyt sitten tämä luku.


4. Tanssiaisia

”No niin, onhan sinulla nyt kaikki mukana?” Lilyn äiti kysyi vielä tyttäreltään King’s Crossin asemalla, juuri, kun he olivat parkkeeraamassa punaista Volvoansa Juna-aseman parkkipaikalle. Parkkipaikka oli täynnä autoja, joiden omistajat olivat lähteneet junalla matkalle. Mutta vain tämän ja muutaman muun auton käyttäjät eivät olleetkaan lähdössä minne tahansa matkalle. He olivat lähdössä Tylypahkaan, noitien ja velhojen kouluun. Lily oli innoissaan lähtemässä. Hänen melkein ainoat ystävänsä olivat Tylypahkasta, siitä lähtien kun hän meni velhokouluun, hän oli erkaantunut jästiystävistään, koska ei nähnyt heitä enää niin usein. Tänä vuonna Lilyllä oli monta syytä olla innoissaan Tylypahkaan menemisestä. Ensiksi hän näkisi ystäviään, joita oli nähnyt vain muutaman kerran loman aikana. Toiseksi hän oli saanut paljon vastuuta, kun hänet oli nimetty johtajatytöksi. Kolmanneksi hänellä ja muilla seitsemännen luokan oppilailla oli keväällä edessään S.U.P.E.R.I:t, jotka olivat velhomaailman luultavasti tärkeimmät tutkinnot. Niiden avulla katsottiin, kuka pääsisi minnekin Tylypahkan jälkeen.
”On, on. Ja jos minulta puuttuu jotain, niin ainahan te voitte sen lähettää minulle”, Lily vastasi äidilleen ja nousi autosta. Hän avasi auton takaluukun ja otti sieltä esille suuren matka-arkun, jossa olisi kaikki tavarat mitä hän tulisi tarvitsemaan viimeisenä vuotenaan Tylypahkassa, sekä lumenvalkean pöllönsä Delian.

Pöllö kiinnitti paljon huomiota itseensä, kun Lily käveli vanhempiensa kanssa aseman halki ja juoksi kahden portin välistä josta päästiin Tylypahkan juna-asemalle.
”Muistathan sitten kirjoittaa meille?” Lilyn äiti kysyi huolestuneena. Hän ei halunnut tyttärensä unohtavan heitä, vaikka he eivät näkisikään kuin vasta jouluna, jolloin Lily oli tulossa kotiin.
”Totta kai muistan. En voisi edes unohtaa kirjoittaa teille”, Lily sanoi. Kuullessaan junan pillin huutavan, hän tiesi, että hänellä olisi enää viisi minuuttia aikaa hyvästellä vanhempansa ja etsiä ystävänsä, ennen kuin juna lähtisi.
”Hei sitten ja nähdään jouluna”, Lily toivotti ja halasi ensin äitiänsä, jonka silmäkulmassa kiilui jo kyynel. Hän halasi vielä isäänsä ja nousi junaan.
”Hei hei Lily”, tytön vanhemmat vielä toivottivat. Lily vilkutti heille, käänsi selkänsä ja lähti etsimään täydestä junasta ystäviänsä.
Etsiminen ei onneksi kestänyt kauaa. Hän löysi Briannan ja Alicen istuvan kahdestaan aivan oven lähettyvillä.
Lily meni ystäviensä viereen istumaan ja tervehti heitä. Pian paikalle saapui vielä ystävänelikosta viimeinen. Hetkeä myöhemmin juna nytkähti liikkeelle ja he pääsivät vihdoinkin matkustamaan kohti Tylypahkaa.

”Minun pitää mennä nyt valvojaoppilaiden vaunuosastoon. Nähdään myöhemmin!” Lily toivotti ystävilleen ja lähti etsimään vaunuosastoa missä hän ja James aloittaisivat johtajaoppilaiden työt. Viiden minuutin ja parin lentävän kirouksen myötä, mitä viidesluokkalaiset luihuset heittelivät rohkelikkoja päin, Lily saapui vaunuosastoon.
Heti avattuaan oven Lily sai hämmästyä, sillä James oli jo paikalla ja kertoi parhaillaan ohjeita valvojaoppilaille. Miten ihmeessä voi olla mahdollista, että James Potter, joka on aina myöhässä, oli nyt häntä ennen paikalla, kysyi ääni Lilyn päässä. Ja mistä James tietää tuon kaiken? Lily ihmetteli itsekseen. Eihän James ole ikinä ollut valvojaoppilas ja muutenkin, hän oli aina rikkomassa sääntöjä.
”Hei, anteeksi, olen vähän myöhässä. Olen toinen johtajaoppilas Lily Evans Rohkelikosta”, Lily esittäytyi ja astui vaunuosastoon kunnolla sisään.
”Hei Lily!” James toivotti ja kertoi Lilylle nopeasti mitä hän oli jo ehtinyt kertoa valvojaoppilaille ja pyysi, että tyttö jatkaisi tästä.
”Selvä”, Lily sanoi, ”Eli te saatte ottaa oppilailta pisteistä pois jos he rikkovat koulun sääntöjä. Niitä ei saa kuitenkaan ottaa turhaan pois”
”Te ette myöskään voi antaa jälki-istuntoja. Se oikeus on ainoastaan meillä johtajaoppilailla ja opettajilla, sekä vahtimestarilla”, Lily sanoi ja jatkoi saman tien.
”Te partioitte illalla kuudesta yhdeksään pareittain. Eli yksi pari partioi yhden tunnin ja koska tupia on neljä ja vahtivuoroja päivässä kolme, on yhdellä parilla vapaata”, Lily kertoi ja jakoi valvojaoppilaille paperit, mihin oli laadittu heidän vahtivuoronsa.
”Me partioimme sitten yhdeksästä yhteentoista. Viikonloppuisin ei ole partiointeja, vaan opettajat partioivat silloin. Onko kysyttävää?” Lily kysyi. Yksi käsi nousi. Käsi kuului sirolle ja pienikokoiselle Rohkelikkotytölle.
”Niin?”, Lily kysyi tytöltä, joka näytti hieman ujolta.
”Onko meillä mitään kokouksia?”
”Kyllä meillä on. Joka viikon perjantaina meidän täytyy kokoontua jossain luokassa ja käydä kaikki läpi mitä viikolla on tapahtunut. Laitan siitä vielä sitten tietoa joka tuvan ilmoitustaululle” Lily sanoi.
”Eiköhän siinä nyt sitten ollut kaikki. Jos ei ole enää kysyttävää niin te menette nyt partioimaan käytäville”, James lopetti.
Kukaan ei enää nostanut kättä kysyäkseen mitään. Lily nousi ensimmäisenä seisomaan ja esimerkkiä katsoen muutkin nousivat ja lähtivät junan käytäville partioimaan.
”Miten sinä tiesit sen kaiken?” Lily kysyi hämmentyneenä Jamesilta, kun kaikki valvojaoppilaat olivat lähteneet.
”Pyysin Remukselta vähän taustatietoa. En halunnut tulla tänne ihan tyhmänä ja olettaa, että sinä selität kaiken”, James myönsi.
”Vau”, Lily sanoi. Hän oli oikeasti hämmentynyt. Jamesilla oli hieman järkeä päässään. Lily oli nimittäin valmistautunut pitämään koko puheen yksin.
”Onko siinä nyt jotain ihmeellistä, että olen valmistautunut?” James kysyi ja esitti loukkaantunutta.
”No on siinä kyllä. Monestiko oikeasti viime vuoden aikana teit läksyt?” Lily kysyi ja tökkäsi poikaa. Hän arveli, ettei poika ollut tehnyt kertaakaan läksyjä, ja palauttanut kaikki esseet jäljessä.
”Itse asiassa tein viime vuonna kerran muodonmuutosten läksyt ajallaan. Mutta vain sen takia, että huispausharjoitukset oli peruttu”, James vastasi mietittyään hetken. Se taisi tosiaan olla ainut kerta kun Potterin poika oli tehnyt läksyt. Tai no, kyllähän hän oli vielä ensimmäisellä luokalla Tylypahkassa ollut tunnollinen oppilas ja tehnyt kaikki läksyt ajallaan, mutta kun hän tutustui Siriukseen ja muihin kelmeihin, hän ei enää hirveästi viitsinyt vaivata päätänsä yhtä turhalla asialla kuin läksyt.
”Mutta meidän pitäisi nyt kyllä mennä partioimaan ja ottamaan pisteitä luihusilta pois”, James sanoi innoissaan kun tajusi, että saisi antaa vihdoinkin luihuisille jälki-istuntoja ja ottaa heiltä pisteitä.
”Joo, mutta et sinä voi ottaa heiltä silti turhaan pisteitä pois”, Lily muistutti ja avasi vaunuosaston puisen oven ja astui toiselle puolelle.
He partioivat melkein kaksi tuntia käytävillä ja juttelivat koulusta. Jamesin maha oli jo kurninut vähän aikaa, kunnes he päättivät mennä syömään eväänsä. He sopivat vielä partioivansa ainakin tunnin eväiden syömisen jälkeen. Sitten oltaisiinkin jo melkein Tylypahkassa.

***

”Tulisivat ne ruoat jo”, Sirius sanoi Jamesille nälkäisenä, kun he pääsivät vihdoin Tylypahkaan ja ruokia notkuvan pöydän ääreen.
”Etkö voisi olla yhtään kärsivällinen?” vastasi puolestaan Alice. Tytöt olivat päättäneet istua kelmien vieressä juhla-aterian ajan.
”En voisi. En ole saanut mahaani mitään täytettä ainakaan kahteen tuntiin”, Sirius jatkoi valitteluaan. Ja tosiaan, tyttöjen hämmästykseksi pojan maha kurnaisi kovaa. Se oli jo aika ihme, koska he olivat syöneet eväänsä suurin piirtein kaksi tuntia sitten ja Sirius oli syönyt kolme suurta, rouva Potterin tekemää, kinkkuvoileipää.
”Ei voi olla totta”, Lily sanoi kuultuaan Siriuksen mahan murisevan. Onneksi suuressa salissa ei sentään ollut hiljaista. Muuten murina olisi varmasti kaikunut koko salissa.
”No niin, uudet ja vanhat oppilaat. On aika lajitella uudet ensiluokkalaiset tupiinsa. Tupia on kolme, Rohkelikko, Puuskupuh, Korpinkynsi ja Luihunen. Professori McGarmiwa, ole hyvä”, Tylypahkan vanha ja parrakas rehtori, professori Dumbledore, toivotti.
Hieman tiukan näköinen noita nosti pieneltä penkiltä hatun joka liikkui. Hän otti listan käteensä ja alkoi lukea nimiä.
”Howard Abbot”, Professori McGarmiwa luki paperistaan. Pieni, mutta hieman pullea poika meni istumaan jakkaralle ja professori laittoi lajitteluhatun hänen päähänsä.
”Hmm. Sinussa on ystävällisyyttä, kuin muille jakaa. Kuulut siis Puuskupuhiin!” hattu kailotti ilmoille ja keltamustilla väreillä varustetut kravatilliset oppilaat alkoivat taputtamaan ja vislaamaan.
”Jeanine Carter”, professori huusi seuraavaksi.
Tällä kertaa pienten ensiluokkalaisten joukosta tuli esiin nätti, mutta hyvin pienikokoinen tyttö, joka hymyili itsevarmasti ja meni istumaan pienelle jakkaralle koko tylypahkan eteen.
”Sinussa on selvää rohkeutta ja älyä. Olkoon tupasi Rohkelikko!” Hattu huudahti ja nyt Lily ja hänen kaverinsa sekä muut rohkelikon oppilaat hurrasivat. Tupiin lajittelu kesti vielä viisitoista minuuttia. Rohkelikko sai kaksitoista uutta ensiluokkalaista tupaansa.
”Säästän puheeni ruokailun jälkeen. Nyt, käykää kiinni”, Rehtori toivotti ja kaikkien eteen ilmestyi, kuin tyhjästä monta vadillista ruokaa. Oli monta sorttia kinkkua, perunaa, lasagnea ja kaikkea, mitä toivoisi kunnon juhla-aterialla olevan.
Siriuksen suu vääntyi iloiseen hymyyn, kuin lapsella jouluaattona, kun ruoat ilmestyivät pöytään. Kelmit kahmivat ruokaa lautasilleen molemmilla käsillä, kun taas tytöt ottivat vähän kerrallaan ja maistelivat hieman jokaista ruokaa.
”Mihin teidän ruokailutapanne ovat hukkuneet?” Brianna kysyi, kun pojat lappasivat suunsa täyteen ruokaa.
”Taisivat jäädä kotiin”, Sirius veikkasi. Vaikka tosiasiassa pojat olivat aina syöneet kuin siat, Remusta lukuun ottamatta. Ihmiset ihmettelivät aina, miksi Remus, koulun melkeinpä kiltein ja ahkerin poika, kuului kelmeihin. Onhan siitä huhuja kiertänyt. Poika olisi muka sarjamurhaaja ja esittää ahkeraa vain peittääkseen menneen. Onneksi vain harva uskoi noita valheita. Välillä poika itsekin mietti miksi oli Tylypahkan kahden suosituimman ihmisen ystävä.
”Ottaisitte Remuksesta mallia. Hän sentään syö kuin oikea ihminen”, Lily sanoi.
”Mutta mitä tapahtuu maineellemme, jos alamme käyttäytymään siististi ja niin edespäin?” Sirius kysyi muka kauhistuneena.
”Voi, se vain lisäisi teidän mainettanne. ’Kelmit ovat siistiytyneet’ voisi olla seuraavan Päivän Profeetan pääotsikko”, Emma nauroi.
”Vau, ollaanko me nyt noin kuuluisia?” James kysyi ihmetellen. Vaikka hän tiesi, ettei ollut kuuluisa kuin omassa koulussaan ja se riitti hänelle.
”No, ette sentään. Miettikää nyt kuinka monta juttua Päivän Profeetassa olisi siitä, että James on saanut taas kerran rukkaset Lilyltä?”, Brianna lohkaisi. Kaikki, paitsi James, alkoivat nauraa hysteerisesti. Kukaan ei tiennyt kuinka rakastunut hän oikeasti oli Lily Evansiin. Vaikka hän oli osan treffipyynnöistään tehnyt vitsillä, niin silti suurin osa niistä oli tehty sydämestä.
Lily katsoi nopeasti Jamesia ja huomasi, että poika ei nauranutkaan vitsille.
”Paitsi profeetta ei kyllä varmaan julkaisisi niitä juttuja. Lehti on muutenkin liian tarkassa valvonnassa. Koska olette esimerkiksi viimeksi nähneet siellä sarjakuvaa?” Lily yritti vaihtaa aihetta ja oli kyllä oikeassakin. Profeetassa julkaistiin nyt vain enää hyvin ”tosikkoja” juttuja. Sillä nimellä Lily niitä itse kutsuisi. Enää ei kirjoitettu mistään hauskasta, ei mistään urheilusta, ei ollut edes sarjakuvia, niin kuin ennen.
”Olet kyllä oikeassa. Profeetasta on tullut kyllä tosi omituinen. Koko kesänä ei ollut siinä lehdessä enää mitään uutista huispauksesta tai muustakaan urheilusta”, James sanoi. Ja Lily oli hieman hämmentynyt. Hän ei pystynyt kuvittelemaan tuota poikaa lukemaan velhomaailman uutisia aamukahvin ääressä. Tai no, kyllä urheilu-uutisia, mutta ei muita.
”Niin on. Miksiköhän ne on poistettu lehdestä kokonaan? Enää on vain juttuja jostain Ministeriön poliittisista kannoista ja semmoisista”, Emma sanoi vakavana. Vaikka häntä kiinnostikin velhomaailman asiat, ei hän silti jaksanut lukea siitä, mitä mieltä ministeriön velhot ovat uusista noidankattiloista.
”Minulle isä on vain sanonut, että Profeetan toimituksesta on irtisanottu paljon porukkaa jonkun pienen sekaannuksen takia ja toimitukseen jäivät kaikkein kuivimmat velhot hoitamaan asioita”, Peter sanoi väliin. Hänen isänsä työskenteli Ministeriössä taikaeläinosastolla.
”Samaa minunkin vanhempani ovat sanoneet” James sanoi. Loppuaterian ajan he miettivät mahdollisia syitä Profeetan omituiselle ”käyttäytymiselle”.

”No niin. Nyt, kun kaikki ovat saaneet mahansa mukavasti täytettyä, minulla olisi pari ilmoitusluontoista asiaa”, Professori Dumbledore sanoi, kun jälkiruoka hävisi pöydästä. Koko Sali vaikeni kuuntelemaan rehtorin sanoja
”Liemiä opettava professori Mutaka on jäänyt eläkkeelle ja hänen paikallensa tulee professori Kuhnusarvio, joka toimii myös Luihuisten tuvan johtajana. Vahtimestari Voro pyysi muistuttamaan, että kielletty metsä on oppilailta kielletty. Tupien ulkopuolelle ei mennä enää yhdeksän jälkeen, poikkeuksena tietenkin valvojaoppilaat ja johtajaoppilaat. Tänä vuonna järjestetään joulun alla tanssiaiset. Joulutanssiaisten järjestelystä vastaa johtajaoppilaat James Potter ja Lily Evans, valvojaoppilaat ja mahdollisesti vapaaehtoiset oppilaat, jotka käyvät ilmoittautumassa huomenna professori McGarmiwalle. Siinä taisivatkin olla kaikki ilmoitusasiat. Nyt voitte mennä nukkumaan, hyvää yötä”. rehtori toivotti ja laskeutui alas puhekorokkeelta.
”Vau, meille järjestetään tanssiaiset!” Emma ilakoi. Hän oli aina toivonut tanssiaisia, sillä hän rakasti niiden suunnittelua, toteuttamista ja ennen kaikkea niissä olemista.
”Tuletteko te auttamaan meitä järjestelyissä?” Lily kysyi muilta.
”Joo, totta kai tullaan”, Emma vastasi ja Sirius, Remus, Brianna ja Alice nyökkäilivät innokkaasti.
”Tuletko sinä, Matohäntä?” James kysyi, kun hänen ystävänsä ei näyttänyt niin innokkaalta, kuin muut.
”Tanssiaiset eivät oikein ole minun juttuni”, Peter vastasi ujosti. Hän ei oikein perustanut isoista ihmisjoukoista, hän viihtyi mieluiten ystäväjoukossaan.
Ympäri salia alkoi kuulua tuolien raapimista lattiaan ja ihmisten nousemista ylös.
”Meidänkin pitäisi varmaan mennä tupaan. Minua ainakin väsyttää”, Alice sanoi ja sanojensa vahvistamiseksi hän päästi syvän ja väsyneen haukotuksen.
”Joo, olen samaa mieltä”, James sanoi ja nousi ylös penkistä.
”Muuten hyvä, James, mutta meidän pitää mennä vielä McGarmiwan luokse, hänellä on kuulemma meille jotain asiaa”, Lily sanoi Jamesille, jonka ilme vääntyi pieneen irvistykseen.
”Ääh, onko pakko? Minä haluan nukkumaan!” James valitti, mutta lähti kuitenkin tytön perässä kävelemään kohti professorin huonetta.
He kävelivät vieretysten hiljaa aina professori McGarmiwan huoneen ovelle asti. Lily koputti oveen ja hetken kuluttua professori, tiukan näköisenä, niin kuin aina, tuli avaamaan heille oven.
”Iltaa, neiti Evans ja herra Potter. Tulkaa sisälle”, professori pyysi ja johdatti kaksikon luokan etuosaan istumaan kahteen tuoliin.
”No niin. Minulla ei ole hirveästi aikaa, joten kerron teidän johtajaoppilastehtävistänne tiivistetysti”, professori aloitti, ”Te partioitte jokaisena arkipäivänä yhdeksästä kymmeneen ja opettajat ja muu henkilökunta partioi viikonloppuna, ellei ole poikkeuksia. Kuten jo suuressa salissa kuulittekin, tulette johtamaan joulutanssiaisten järjestelyjä. Te otatte oppilailta pisteitä pois jos he rikkovat koulun sääntöjä ja te saatte antaa jälki-istuntoja”, tässä vaiheessa Jamesin kasvot kirkastuivat, hän oli unohtanut kokonaan tämän puolen johtajaoppilaan tehtävistä.
”Te myös pidätte joka perjantaina kokouksen valvojaoppilaiden kanssa.” McGarmiwa lopetti.
”Selvä”, Lily ja James vastasivat yhtä aikaa.
”Te voitte nyt lähteä”, professori sanoi heille ja nousi tuolilta. James ja Lily lähtivät nopeasti professorin huoneesta, sillä professori oli näyttänyt jotenkin erikoisen äkäiseltä. Ainahan professori McGarmiwa oli äkäinen, mutta nyt Lilyn mielestä heidän tuvanjohtaja oli ennemminkin huolestuneen äkäinen kuin äkäisesti äkäinen.
”Mikä Minervalla oikein oli?” James kysyi Lilyltä heti, kun he pääsivät muodonmuutosten luokkahuoneen ulkopuolelle.
”En tiedä. Hän vaikutti jotenkin kireältä, mutta vähän eri lailla kireältä, kuin normaalisti”, Lily sanoi ja hänen otsalleen muodostui pari pientä ryppyä. Molemman vaipuivat ajatuksiinsa, ja he kävelivät hiljaisina koko matkan takaisin rohkelikkojen torniin asti. Lukuun ottamatta sitä, että James kirosi Riesulle, kun tämä yritti heitellä heitä mädillä viiriäisenmunilla.

”Hyvää yötä sitten, Lily”, James toivotti tyttöjen makuusalin ovella.
”Hyvää yötä”, Lily vastasi ja hetken mielijohteesta hän halasi Jamesia. Halaus oli nopea ja heti sen päätyttyä Lily meni nopeasti seitsemäsluokkalaisten tyttöjen makuusaliin. Hän ei halunnut todellakaan antaa pojalle sitä kuvaa, että olisi jollakin tapaa kiinnostunut hänestä.
”Kyllä ystävät saavat halata toisia”, Lily mutisi itsekseen, mutta ajatteli heti perään: vai saavatko?
”Mitä sinä Lily siellä yksin puhut? Tule tänne, meillä on suklaata ja viinipullo”, Brianna sanoi ja viittoi ystävälleen.
”Joo”, Lily sanoi ja hyppäsi Briannan sänkyyn, Alicen ja Emman väliin istumaan.
Koko loppuillan Lily oli hieman ajatuksissaan. Kerran hän kaatoi lasinsa nurin ja sotki heidän punaisen mattonsa viiniin. Tälle kaikelle oli järkevä selitys. Ainakin Lilyn omasta mielestä. Hän ajatteli Jamesia, vaikka sen myöntäminen olikin hänelle vaikeaa. Kaikki kuusi vuotta hän oli vannonut syvästi vihaavansa James Potteria, mutta nyt hänen tunteensa olivat muuttuneet. Voisikohan hän olla ihastunut poikaan?
Illalla, juuri ennen nukahtamistaan, hän päätti olla vaivaamatta tällä asialla enää päätään. Aamulla hän puhuisi Alicen kanssa

****

Lopuksi vielä semmoinen ilmoitus; tämän pitkän kirjoitustauon aikana on vähän päässyt unohtumaan mitä on pitänyt kirjoittaa joten pyydän nyt teiltä, jos olisitte ystävällisiä että laittaisitte minulle yksärillä toiveita tämän ficin jatkon suhteen. Haluatteko esim. että Lily ja James eivät päätyisi vielä yhteen jne. Otan mieluusti kaikkia ehdotuksia vastaan

[tirsu]

Vihdoinkin tähän tuli jatkoa (siirryin näyttävästi lukemaan tätä tänne; mahtaakohan tämä uusin luku olla vielä kotisivullasi?)! Oikein hyvä.
Luku oli oikein mukava. On kivaa lukea vaihteeksi kelmificciä, jossa kelmit ja Lily (ystävineen) tulee melko hyvin toimeen jo alkupuolella ja Lily huomaa jo ihastuvansa Jamesiin.
Muutama asia pisti silmään: keskellä lausetta olit kirjoittanut isolla "Juna-aseman", se tulee pienellä.  ' ”Selvä”, Lily sanoi, ”Eli te saatte ottaa oppilailta pisteistä pois jos he rikkovat koulun sääntöjä. Niitä ei saa kuitenkaan ottaa turhaan pois” ' Tuosta puuttuu vain piste lopusta. Ja sitten vielä yksi: "Tupia on kolme," jos niitä kuitenkin olisi neljä. =)
Miksi muuten melkein jokaisessa kelmificissä on aina tanssiaset, jotka Lily ja James järjestävät? Ei se sinänsä häiritse, ihan kivahan se on, ihmettelin vain.
"Poika olisi muka sarjamurhaaja ja esittää ahkeraa vain peittääkseen menneen.", hiukanko repesin tuossa kohtaa.
 ' "Mitä sinä Lily siellä yksin puhut? Tule tänne, meillä on suklaata ja viinipullo”, Brianna sanoi ja viittoi ystävälleen.'. Hyi, hyi, ensimmäisenä kouluiltana jo juomassa viiniä (ja olivatko kaikki jo täysi-ikäisiä?). Heh.
Jahas, jospa lopetan kommentoimisen tähän, kun en keksi mitään järkevää. Ai niin, olin unohtaa. Lilyn spontaani halaus Jamesille oli aivan ihana. ^_^
Jatkoa odotellen.
-tirsu

[Anaid]

Ihana!!!
Mä rakastan tätä ficciä!
Toivon, et Lily ja James päätyy yhteen! (mä oon tämmönen, joka rakastaa onnellisia loppuja henkeen ja vereen )
Jatkoa äkkiä!
Anaid

[L.E]

Ihana <3
Oli kiva huomata, että Lily suhtautui "nyt jo" vähän ystävällisemmin Jamekseen, ettei tarvinnut kestää sitä huutoa ja niskojen nakkelemista niin kauan.
Toivottavasti Lily ja James päätyy pian yhteen 

[ainnq]

Oioioi!
Luin joskus kauan sitten alun ja kun jatkoa ei tullut niiiiiin harmistuin syvästi (en kyllä tainnut aiemmin kommentoida) Mutta nyt tuli lisää ja rakastuin uudellen kelmificceihin<33
Mutta, jaa pahoittelen eipä tässä kyllä mitään rakentavaa keksi, oikeastaan pelkkää plussa esim. Lilyn ja Jamesin hali<3
JATKOA, kiitos!!
ainnq

[Ria]

tirsu: En ole tainnut laittaa uusia lukuja kotisivuilleni, kun en ole sitä piiiiitkään aikaan päivittänyt Ja kiva että tykkäsit luvusta
Anaid: Kiva että tykkäät Ja olen toooodella pahoillani että uudella luvulla kesti näin kauan...
L.E: Kiitos kommentistasi
ainnq: Kiitos kommentistasi ja kiva että pidit tässä nyt olisi jatkoa

Eli olen toooooodella pahoillani että tällä luvulla kesti näin kauan. Mutta iloksenne voin sanoa että seuraava luku on valmis käsinkirjoitettuna eli tätyy saada se vielä koneelle
Toivottavasti tykkäätte:

Luku 5.
Seuraavana aamuna Lily oli väsynyt, mutta huomasi ettei ollut ainoa. Monet rohkelikot haukottelivat,koska nyt täytyi taas tottua uuteen unirytmiin. Kesällä oli saanut nukkua puoleen päivään, mutta nyt koulun alettua täytyi herätä seitsemältä.
Lily täytti lautasensa puurolla ja avasi Päivän profeetan, jonka Delia, Lilyn pöllö, oli juuri tuonut tytölle. Lily istui vielä seuraavat kymmenen minuuttia yksin syömässä, olihan hän ystävistään ainut aamuvirkku.
"Huomenta Lily", Remus toivotti saavuttuaan aamiaiselle, "Eivätkö muut ole vielä tulleet?"
"Ei ole, siellä ne vielä nukkuivat, kun lähdin viisitoista minuuttia sitten", Lily vastasi ja viittasi Remusta istumaan seuraansa. Remus oli Kelmeistä tunnollisin ja aamuvirkku, aivan kuin Lilykin.
Remus otti leipäkorista sämpylän ja halkaisi sen.
"Huomenta", Alice ja Emma toivottivat yhteen ääneen hetken kuluttua.
"Huomenta", Lily toivotti jo huomattavasti pirteämpänä, "Missä Brie on?"
"Hän on etsimässä puuteriaan, vaikka en kyllä voi ymmärtää miten hän on voinut hukata sen jo. Me tulimme kuitenkin vasta eilen tänne", Emma ihmetteli istuessaan Remuksen oikealle puolelle. Tyttönelikosta ainoastaan Brianna meikkasi kunnolla. Alice, Lily ja Emma tyytyivät vain sipaisemaan hieman puuteria ja ripsiväriä kasvoilleen.
"Kyllä hän sieltä tulee", Emma tiesi ja ojentui ottamaan sämpylän korista.
"Tuolta tulevat ainakin muut Kelmit", Alice tokaisi ja osoitti Suuren salin oven suuhun. Sieltä käveli kolme seitsemäsluokkalaista rohkelikkopoikaa, jotka saivat suurimman osan tytöistä pään käännettyä. Tai keskimmäinen, lyhyt ja pulska Peter Piskuilan ei kääntänyt tyttöjen päitä, mutta James ja Sirius senkin edestä.
"Miksi ihmeessä oppituntien pitää alkaa aina näin aikaisin?" James ihmetteli saapuessaan tyttöjen ja Remuksen luokse.
"Ehkä siksi, ettei meidän tarvitse olla siellä vielä kuuden aikaan illalla", Lily sanoi hieman ilkeästi.
"Tai sitten siksi, että meillä on koko loppuilta aikaa tehdä läksyjä", Sirius järkeili suu paahtoleipää täynnä.
Ennen, kuin kukaan ehti vastata Siriukselle, Brianna saapui.
"Miksi ihmeessä minun puuterini oli vessassa?" Brianna ihmetteli suureen ääneen istuessaan Siriuksen viereen istumaan.
Emma katsoi ystäväänsä huvittuneesti: "Sinä kävelit taas unissasi. Olit menossa puuterisi kanssa suihkuun."
Pojat katsoivat Briannaa hieman oudosti ja tytöt nauroivat asialle.
"Oho", Brianna sanoi ja tunsi poskiensa hieman kuumottavan. Tämä oli toistaiseksi oudointa mitä hän oli tehnyt yöllisillä retkillään. Yleensä hän vain käveli ympäri makuusalia ja herätteli muita tyttöjä. Kerran, kun Lily oli käynyt yöllä vessassa, Brianna oli vallannut hänen sänkynsä ja Lily joutui sitten nukkumaan loppuyön vaaleatukkaisen ystävänsä sängyssä.
"Hehee", Sirius alkoi nauraa tytölle. Tosin hän kyllä tiesi, ettei Brianna ollut heidän joukossaan ainut unissakävelijä. Välillä Sirius harrasti sitä itsekin.
"Tässä ovat teidän lukujärjestyksenne", professori McGarmiwa keskeytti.
"Kiitos", Lily vastasi heidän kaikkien puolesta.
"Ääh.. Liemien kaksoistunti heti ensimmäisenä", James sanoi nyrpistäen nenäänsä.
"Ainakaan meillä ei ole enää professori Mutakaa", Alice sanoi.
"Totta, ei ainakaan turhia pisteitä pois Rohkelikolta", Emma jatkoi.
"Ellei hän sitten ole samanlainen kuin Mutaka", Lily lopetti. Heidän edellinen professori Mutaka suosi vain ja ainoastaan Luihuisia ja otti Rohkelikoilta pois pisteitä aivan turhista asioista. Ja vaikka Lily olikin osannut suurimman osan liemistä täydellisesti, ei professori ollut
antanut Rohkelikolle yhtään pistettä koko kuuden vuoden opettajanaolo aikanaan.
"Uusi professori näyttää pehmolta", James naurahti. Toden totta, professori Kuhnusarvio oli hieman pyöreä ja nuori opettaja. Hän näytti hyvin ystävälliseltä vaikka olikin Luihuisten tuvanjohtaja.
Keskustelu jatkui vielä hetken uuden professorin ympärillä.
"Minä menen hakemaan tornista kirjani. Tuleeko joku mukaani?" Lily sanoi viimein kun huomasi tuntiin olevan enää viisitoista minuuttia jäljellä.
"Minä tulen", Remus ilmoitti ja katsoi sitten muita Kelmejä kysyvästi, "Tuonko teidänkin kirjat?"
"Joo, tuo vain", James vastasi muiden Kelmien puolesta.
"Lily, voisitko tuoda meillekin kirjat?" Brianna kysyi.
"Minäkin tulen käymään makuusalissa. Me tuomme teidän kirjanne Brie", Emma vastasi ystävälleen ja nousi seisomaan.
Lily, Emma ja Remus lähtivät rinnakkain kävelemään kohti Rohkelikkotornia.

"Mikä ihme teillä kesti näin kauan?" James kysyi, kun kolmikko saapui kymmenen minuutin kuluttua liemiluokan eteen.
"Emme meinanneet löytää Brien kirjaa. Matka-arkkusi oli aivan sekaisin", Emma selitti muille. He olivat toden teolla etsineet Briannan liemikirjaa ainakin viisi minuuttia, ellei enemmän.
Muut naurahtivat ja Brianna tunsi taas hieman punastuvansa.
"Siinä suhteessa Brianna ja Sirius ovat samanlaisia. Siriuksenkin tavarat olivat aivan sekaisin", Remus naurahti. Nyt oli Siriuksen vuoro hieman punehtua, mutta kukaan ei kerinnyt huomaamaan sitä, kun professori Kuhnusarvio saapui luokan eteen.
"Päivää, tai itse asiassa huomenta", professori naurahti itselleen. Hän kuulosti melkein röhkivältä porsaalta. Luokassa naurahdettiin yhdessä tuumin uuden opettajan naurutavalle.
"Minä olen professori Kuhnusarvio. Opetan teitä tämän vuoden liemissä", nuori professori aloitti, "ja koska en tunne teitä ja teidän taitojamme, aloittakaamme lähtötasotestillä."
Heti professorin sanojen jälkeen luokassa alkoi kiivas kuiskutus lähtötasotestistä. Ei kukaan opettaja ollut heille ikinä sitä määrännyt.
"Tämä on vain minua varten eikä se vaikuta arvosanaanne", professori rauhoitteli oppilaita, "Eli jokainen ottaa noidankattilansa esille ja alkaa valmistaa mitä tahansa lientä. Saatte käyttää kaikkia varastossa olevia tarvikkeita. Ei juttelua, aloittakaa."

Lily tiesi jo mitä lientä valmistaisi, lemmenjuomaa. He olivat tehneet sitä edellisenä vuotena ja hän oli onnistunut siinä täydellisesti. Punapää lähti heti ensimmäisenä kirjavarastolle etsimään edellisenä vuotena käytettyä taikajuomakirjaa. Löydettyään kirjan Lily etsi vielä ainekset liemeen ja oli valmis aloittamaan. Pienen hetken hän antoi katseensa kiertää luokkaa. Suurin osa vielä pähkäili mitä lientä aikoisi valmistaa. Remus oli jo kuitenkin hakemassa tarvikkeita ja Kalkaros oli jo valmistamassa omaa lientään.

"Ja aika", professori huudahti puolentoista tunnin kuluttua. Luokka lopetti työt ja professori lähti vaappumaan ympäri luokkaa.
"Neiti?", professori kysyi tullessaan ensimmäisenä Emman kohdalle.
"Dean, Emma Dean", tyttö vastasi kärsivällisesti.
"Neiti Dean, olet tehnyt onnistuneesti nukkujuomaa", professori ilmoitti hymyillen, "kymmenen pistettä Rohkelikolle."
Emma hymyili tyytyväisenä itseensä ja Sirius taputti häntä selkään, "Hyvä Em!"
"Seuraavaksi", professori sanoi ja katsoi kysyvästi Jamesia.
"James Potter", poika vastasi professorin äänettömälle kysymykselle.
James ei ollut onnistunut kutistusliemessään ollenkaan, ei myöskään Sirius eikä Peter.  Remus sen sijaan ansaitsi toiset kymmenen pistettä onnistuneesta liemestä. Brianna oli myös Siriuksen lailla epäonnistunut ja Alicen taikajuoma oli jäänyt kesken.
"Lily Evans", punapää sanoi opettajalle, ennen kuin tämä kerkesi edes esittää kysymystä.
"Neiti Evans, kymmenen pistettä Rohkelikolle. Olet onnistunut lemmenjuomassasi", professori hymyili taas, "Voisitko kertoa muille mitä haistat liemessäsi?"
"Haistan vastaleivotun pullan, pergamentin ja Jam.. siis mansikan", Lily sanoi punastuen. Hän todella toivoi, ettei kukaan kuullut hänen lipsautustaan. Mansikkaa hän ei todellakaan haistanut liemestä vaan Jamesin. Ei Lilyn kuulunut haistaa lemmenjuomassaan Jamesia, hänhän vihasi poikaa. Tai ainakin vihasi ennen, mutta silti.
"Hienoa, hienoa!" professori hihkaisi ja jatkoi luokan kiertämistä.

Lounaalla Kelmit ja tytöt jatkoivat keskustelua uudesta professoristaan.
"Hän ainakin vaikuttaa mukavalta", Emma sanoi ja muut nyökyttelivät.
"On hän nyt ainakin mukavampi kuin Mutaka", Brianna sanoi.
"Mitä teillä on seuraavaksi?" Lily kysyi vaihtaen keskustelun aihetta.
"Minulla, Siriuksella ja Alicella on ainakin jästitietoa", James vastasi.
"Minulla, Emmalla ja Remuksella on numerologiaa ja Brianna eikö sinulla olekin hyppytunti?" Lily kysyi ystävältään ja sai vastaukseksi nyökkäyksen.
"Minulla on myös hyppytunti", Peter piipitti Remuksen vasemmalta puolelta. Lily hymyili ystävällisesti ujolle ja hiirimäiselle pojalle ja jatkoi sitten lukujärjestyksensä tutkiskelua joka oli täysi lukuun ottamatta kolmea hyppytuntia.
"Ihanaa, meillä on paljon hyppytunteja!" Sirius iloitsi kun oli saanut tutkittua omaa lukujärjestystään tarkemmin, "Nyt Sarvihaara, meillä on paljon aikaa iskeä tyttöjä ja kiusata Luihuisia!"
"Sirius, ne on tarkoitettu opiskeluun, S.U.P.E.R.I:t jos muistat", Emma sanoi pojalle viisaasti.
"Ja kuka tosissaan luulee, että minä opiskelen?" Sirius kysyi muilta.
Lily huokaisi, hän ei enää jaksanut keskustella aiheesta.
"Hei, illalla me pelaamme pullonpyöritystä koulun alun kunniaksi, meidän makuusalissamme", James ilmoitti hetken kuluttua muille.
Siriuksen silmät kiiluivat pahaenteisesti ja Remus huokaisi.
"Miksi teidän makuusalissanne?" Emma kysyi ihmeissään. Häntä ei todellakaan kiinnostanut käydä poikien makuusalissa.
Remus hymyili tytölle, "Koska me emme ole vielä keksineet keinoa, miten pääsemme tyttöjen makuusaliin."
"Paino sanalla vielä. Me kyllä keksimme siihen keinon tämän vuoden aikana", Sirius sanoi omahyväisesti.
"Selvä, me tulemme", Brianna vastasi ja toisilta tytöiltä tuimat katseet.
"Anteeksi vain, mutta minulta ei kysytty mitään."
"Lily hei, älä ole noin tiukkapipo", Brianna maanitteli ystäväänsä.
"Sitä paitsi minulla ja Jamesilla on partiointi kymmeneltä", Lily vastusti. Häntä ei kiinnostanut pullonpyöritys, eikä varsinkaan nyt, kun Kelmitkin olivat mukana.
"Sen jälkeen. Lils, ei se ole yhtä hauskaa ilman sinua!"
"No okei, mutta vain tämän kerran", Lily myöntyi viimein vastahakoisesti.
"Noniin, meidän pitää nyt mennä suunnittelemaan Halloweenia", Sirius sanoi ja ponkaisi seisomaan.
"Ette kai te ole jo aiheuttamassa hankaluuksia", Lily kysyi kyllästyneesti Jamesilta. Tyttö kyllä tiesi, ettei Kelmejä saisi pois hankaluuksien aiheuttamisesta, mutta voisivat he edes sitä hiukan vähentää.
"Emme", Remus virnisti Lilylle vastaukseksi, sitten hän kääntyi Siriuksen puoleen, "Menkää te, minun täytyy käydä kirjastossa." Sanojensa jälkeen Remus katsoi merkitsevästi Emmaa, heillä oli vielä suunnittelu kesken, kuinka saisivat Lilyn ja Jamesin yhteen.
"Selvä. Sarvihaara, Matohäntä", Sirius sanoi ja katsoi ensin Jamesia ja sitten Peteriä. Kumpikin nousi hiljaisena seisomaan ja kolmikko lähti ulos Suuresta salista aiheuttamaan hankaluuksia.
"Minä menen nyt sinne kirjastoon", Remus sanoi ystäviensä lähdettyä lähinnä itselleen.
"Odota, tulen samaa matkaa", Emma sanoi heti kun Remus oli noussut pöydästä.
"Jaahas, me jäimme sitten tänne kolmisin", Alice totesi.
"Itse asiassa te jäätte kaksin. Minulla on asiaa Chris Murraylle", Brianna sanoi virnistäen ja lähti kävelemään kohti Korpinkynnen pöytää.
"Kaikki hylkäävät meidät. James ei välitä minusta enää", Lily sanoi teeskennellyn murheellisesti.
"Voi sinua", Alice taputti ystävänsä selkää ja naurahti.
Tytöt istuivat lounaalla vielä hetken, kunnes päättivät että oli aika lähteä seuraavalle tunnille.

"Meidän täytyy saada Lily ja James viettämään aikaa keskenään", Remus järkeili, kun hän ja Emma kävelivät kohti numerologian luokkaa.
"Onneksi Lily suostui pullonpyöritykseen", Emma iloitsi. Oli hyvä idea Siriukselta keksiä pullonpyöritys juuri täksi illaksi. Se edesauttoi paljon heidän suunnitelmiaan.
"Hei!" Lily virnisti kaksikolle numerologian luokan edessä, "Miten meni kirjastossa?"
"Sitä tavallista. Matami Prilli valitti liiasta juttelusta", Emma kiersi Lilyn kysymystä.
"Joo, joo. Mutta mitä..." Lily aloitti kunnes professori Nuomera keskeytti heidät.
"Tervetuloa viimeisen vuoden numerologian kurssillenne", professori toivotti ja päästi heidän sisään luokkaan.
Tunti mateli hitaasti eteenpäin. Välillä Lily mietti miksi edes oli valinnut numerologian. Vaihtoehtoina hänellä olivat olleet jästitieto ja ennustus. Jästitietoa punapään oli turha ottaa, olihan hän jästisyntyinen, ja ennustus oli liian epätarkkaa tiedettä Lilyn mieleen.

Loppu päivä kului liiankin nopeasti Lilyn mielestä. Hän ei todellakaan odottanut iltaa järin innokkaasti. Pullonpyöritystä Kelmien kanssa, siitä ei seuraisi mitään hyvää, Lily tiesi sen jo. Brianna taas oli innoissaan pullonpyörityksestä, viimeinkin hänellä oli mahdollisuus piinata Kelmejä. Emma oli myös innoissaan tulevasta illasta ja tätä Lily ihmetteli. Tyttö, josta oli moraalisesti väärin pelata sellaisia pelejä kuin pokeri tai pullonpyöritys. Toisaalta tämä innostus saattoi, ja luultavasti johtuikin Remuksesta. Lily oli aivan varma, että näillä kahdella oli jotain meneillään. Sen verran salaperäisesti he olivat kuiskailleet kesäloman lopussa Viistokujalla ja tänäänkin he olivat menneet yhdessä kirjastoon.
"Noniin, Lily, Alice, Emma ja Brianna tulkaa, muut Kelmit odottavan jo", James kailotti heille, kun he istuivat oleskeluhuoneessa tekemässä läksyjään.
Lähellä istuvat kuudesluokkalaiset katsoivat heitä kiinnostuneina.
"Mennään", Brianna hihkaisi ja nousi seisomaan. Lily, Alice ja Emma nousivat myös punaiselta sohvalta, tosin paljon vastahakoisemmin kuin Brianna. He suuntasivat kulkunsa kohti seitsemäsluokkalaisten poikien makuusalia.

"Eli säännöt ovat selvät", Remus aloitti kun he kaikki olivat istuneet rinkiin makuusalin lattialle. Lily tutki hetken makuusalia. Se oli melkein samannäköinen kuin heidän, paitsi seinät ja koko muu sisustus oli sinistä, kun taas heillä se oli punaista. Tosin poikien makuusali oli paljon siivottomampi kuin heidän omansa. Ainoastaan yksi sänky oli pedattu ja se oli arvatenkin Remuksen.
"Jos ei halua suorittaa tehtävää, täytyy ottaa jokin vaatekappale pois", Remus selosti tytöille. Ennen kuin Remus jatkoi, hän katsoi tyttöjä ja heidän reaktioitaan. Emma ja Brianna nyökkäilivät innokkaasti, Alice vain nyökkäili ja Lily näytti kauhistuneelta.
"Ja tässä", Remus aloitti ja mutisi hiljaisella äänellä jonkin loitsun, jonka seurauksena heidän keskelle ilmestyi pieni pallo, "on valheenpaljastin."
"Ja minähän saan kunnian aloittaa", Sirius ilmoitti ja laski lattialle juuri tyhjentämänsä kermakaljapullon. Hän pyöräytti pulloa joka pysähtyi Remuksen kohdalle.
"Totuus vai tehtävä?"
"Totuus", Remus vastasi empimättä, hän ei todellakaan halunnut tehdä mitään Siriuksen antamaa tehtävää.
"Jos minä nyt käskisin sinun suutelemaan Emmaa, tekisitkö sen?" Sirius kysyi ystävältään vaikkakin tiesi jo vastauksen.
"Kyllä", Remus sanoi punehtuen hieman ja pyöräytti pulloa.
"Takaisinmaksun aika, Anturajalka. Totuus vai tehtävä?" Remus kysyi häijysti kun pullo pysähtyi Siriuksen kohdalle.
"Tosimies valitsee aina tehtävän", Sirius sanoi omahyväisesti.
"Koska en voi laittaa sinua suutelemaan Lilyä ja Alice on varattu, niin saat suudella Brietä."
"Miksi en Emmaa?" Sirius kysyi sarkastisesti.
"Siksi", Remus vastasi ja puna hänen poskillaan syveni. Poika vilkaisi nopeasti Emmaa, joka oli myös punainen, mutta hymyili leveästi.
"Selvä", Sirius sanoi ja virnisti blondille tytölle edessään ja nojautui eteenpäin voidakseen suudella Briannaa.
Suudelma oli lyhyt, mutta ihana, ainakin Briannan mielestä. Hän olisi voinut jatkaa tätä koko loppuillan, mutta ei voinut myöntää sitä muille.
Sirius pyöräytti pulloa, jonka osoittamaksi joutui seuraavaksi Emma.
"Totuus", Emma vastasi hieman hätääntyneesti ennen kuin edes Sirius kerkesi kysymään häneltä.
"Kenen meistä Kelmeistä kanssa alkaisit seurustella?"
Emman ei tarvinnut edes miettiä kysymystä: "Remuksen."
Seuraavaksi pullo osoitti Jamesia, joka valitsi totuuden.
"Mistä teidän lempinimenne tulevat?" Emma kysyi kiinnostuneena. James ei vastannut mitään, vaan veti paidan pois päältään. Hänellä ei ollut aikomustakaan paljastaa Kelmien syvintä salaisuutta.
"Seuraavaksi pallo pysähtyi Alicen kohdalle ja tyttö joutui suutelemaan Siriusta. Peli jatkui vielä hetken ja Lilystä tuntui, ettei pullo halunnut pysähtyä hänen kohdalleen.
"Lils, totuus vai tehtävä?" Emma kysyi ystävältään. Lily empi. Jos hän valitsisi totuuden, hän voisi joutua paljastamaan jotain ikävää.
"Tehtävä", Lily vastasi hetken kuluttua. Eihän Emma laittaisi häntä tekemään mitään noloa, korkeintaan ehkä laulamaan.
"Suutele Jamesia", Emma käski ja virnisti vieressään istuvalle Remukselle.
Lily oli jo valmis ottamaan mustan vekkihameensa pois yltään. Toisaalta miksi en suutelisi häntä. Hän on kuitenkin vain James?
Hitaasti Lily kurkotti Jamesin puoleen ja suuteli tätä hellästi. Poika vastasi tytön suudelmaan ja Lily kiersi kätensä tummatukkaisen pojan kaulan ympärille ihmetellen, miksi edes teki niin. Eihän hän edes pitänyt Jamesista. Lilyyn levisi pienoinen pakokauhu, joka lievittyi kun James kiersi omat kätensä hänen kaulaan.
"Noniin, voitte irrottautua", Sirius sanoi äidillisesti kaksikolle. Lily kömpi punaisena takaisin paikalleen Emman ja Alicen väliin. Hänen piti suudella Jamesia nopeasti, mutta poika oli suudellut tätä takaisin, eikä Lily olut halunnut luopua tunteesta, jonka pojan suuteleminen toi.
"Pyörittäisitkö jo Lily, vai oliko se suudelma niin upea, ettet pysty ajattelemaan mitään muuta?" Lily punastui vielä syvemmin ja Brianna huomasi kiusoittelunsa osuvan oikeaan.
Peli jatkui niin kauan, kunnes Emman silmät alkoivat painua kiinni ja hän nojasi Remuksen olkapäätä vasten.
"Me taidamme lopettaa nyt", Lily sanoi, kun Emma alkoi vaarallisesti kuulostaa siltä, että alkaisi kuorsata.
"Lily hei, Em voi ihan hyvin nukkua Kuutamon olkapäätä vasten. Eihän Kuutamo edes pistä sitä pahakseen", James tokaisi ja katsoi merkitsevästi ystäväänsä. Remus punastui Jamesin sanoista ja Lily ponnahti nopeasti seisomaan ja nappasi hameensa lattialta mukaan.
"No niin unikeko, aika mennä omaan sänkyyn nukkumaan", Lily sanoi tökkäisten Emmaa olkapäähän. Emma avasi silmänsä ja nosti päänsä Remuksen olkapäältä.
"Oho, taisin nukahtaa", Emma sanoi ja katsoi pahoittelevasti poikaa. Remus vain hymyili tytölle. Hän ei todellakaan pannut pahakseen, että Emma oli nukahtanut siihen.
"Jos te nyt olette hymyilleet toisillenne tarpeeksi", Brianna sanoi kuuluvasti ja katsoi Remusta ja Emmaa, "niin me voisimme mennä oman makuusalimme puolelle."
Mitään sanomatta punasteleva Emma ja muut tytöt jättivät poikien siivottoman makuusalin ja menivät omaansa, joka oli huomattavasti siistimpi.
"Em, mitä sinulla ja Remuksella on menossa?" Alice kysyi ystävältään tietävästi, kun Lily ja Brianna olivat pesemässä hampaitaan.
"Ei mitään! Me olemme vain ystäviä!" Emma tiuskaisi kovemmin kuin oli tarkoitus.
"Mutta sinä haluaisit olla enemmän", Alice totesi ja hymyili lämpimästi ystävälleen.
"No", Emma aloitti, mutta hiljeni kun Lily ja Brianna tulivat vessasta.
"Minä ymmärrän", Alice kuiskasi vielä ystävälleen niin hiljaa, etteivät muut kuulleet sitä.
"Parasta mennä nukkumaan. Huomenna on heti aamulla taikuuden historian tunti", Lily tokaisi vetäessään vaaleanpunaisin sydämin koristellun yöpukunsa matka-arkustaan.
"Ääh.." Emma voihkaisi, "Miksi sitä pitää olla heti aamusta, siellä nukahtaa muutenkin."
"Niin kuin kesken pullonpyörityksen", Brianna sanoi vihjailevasti ystävälleen. Emma tyytyi tuijottamaan ystäväänsä murhaavasti.
"Hyvää yötä", Lily toivotti muille ja veti peiton korviinsa asti.
"Hyvää yötä", kolme muuta tyttöä toivottivat kuorossa ja katosivat sänkyjensä uumeniin.
Lily tiesi, ettei saisi heti unta. Uusi ja vieras oivallus oli iskenyt häntä. Hän oli ihastunut James Potteriin, ylimieliseen Kelmiin, joka kuitenkin omisti ihanan ruskeat silmät. Lily oli pakko myöntää tämä itselleen. Mitä muutakaan se lämmin tunne olisi ollut kun hän oli suudellut Jamesia? Tätä hän ei ollut kuitenkaan valmis myöntämään ystävilleen. Ei todellakaan ollut. Vielä.

[Welmasein]

uu, eka luku rupes jo kiinnostamaan. muita en kyllä vielä kerennyt lukemaan ku kiire on taas muualle. kommaan lisää kun kaikki lukenu!

nui, nyt on luettu muutki...

Perus Kelmificci, mutta silti hiukan erilaisia piirteitä.  Ihan hyvin kirjotat ja kirjoitus tai sana virheitä ei löytyny ku muutamasta kohtaa. enempää rakentavaa en keksi...

kiitos!