teinirinsessa: Salaisuus oli tarkoituksella iso juttu, koska jos muut saisivat tietää että he ovat animaageja, voivat James, Peter ja Sirius joutua Azkabaniin. Kukaan muu siis ei vielä tiedä salaisuudesta muutakuin Lily. Ja halusin tehdä tästä ficistä vähän erilaisen kuin muista Kelmi-ficeistä, eli ajattelin kyllä laittaa Lilyn heti ihastumaan Jamesiin. En halunnut tehdä tästä samanlaista kuin muissa, eli Lily ihastuu vasta ficin puolessa välissä Jamesiin jne...
Cherina: Kiitos
Kamsu: Kiitos
Mustalupiini: Kiitos
black rose: Ziri: Tässä nyt jatkoa on, toivottavasti pidät!
katale: Kiitos, tässä nyt jatkoa on, toivottavasti pidät
mmariaä: Kiva, että tulee uusia lukijoita! Kiva että pidät, ja minunkin korvaani kyllä Black kuulosti todella oudolta kun ekan kerran luin, mutta nyt en enää edes varmaan osaa kirjoittaa Sirista Mustana
Inkheart: , tässä jatkoa nyt on.
ElkQ: Kiitos
Amanecer: , halusin tämän ihan tarkoituksella poikkeavan muista kelmificeistä vaikka kyllä pidän kaikesta kliseestä mitä niissä on
Tuosta nimestä vielä. Se tulee jossain vaiheessa olemaan yhden luvun nimi, ja sen on periaatteessa "tarkoituskin" tuoda jotenkin haikea fiilis. Tai siis silleen, en oikein osaa selittää asiaa. Itselleni ainakin tuli hieman haikea fiilis tai semmonen kun päätin nimen, mutta sillä tulee olemaan merkitys tässä ficissä Ja tässä nyt jatkoa on
Allu: Kiitos
Salla: Kiitos, tässä nyt olis jatkoa:)
Eli kiitos kaikille kommenteistanne. Älkää välittäkö seuraavan luvun nimestä, sillä mielikuvituksen puute iski. Toivottavasti pidätte luvusta, ja kommenteista pid'n edelleenkin TODELLA paljon!
-Nenna
Luku 3. Tuttuja Viistokujalla
”Huomenta!” Lily toivotti vanhemmilleen seuraavan päivän aamuna, kun astui Evansien raikkaan vihreään keittiöön.
Juuri, kun hän oli istuutumassa tuoliinsa hänen lumenvalkea pöllö, Delia, koputteli ikkunaan. Lily meni ikkunan luo ja päästi pöllönsä sisään.
Heti sisään päästyään pöllö lensi paahtoleipäkorin päälle ja nappasi sieltä yhden leivän. Lily naurahti. Aivan kun hän ei ikinä ruokkisi pöllöänsä.
Hetken tyttö antoi Delian nokkia leipäänsä, ennen kuin otti ruskean kirjekuoren pöllön jalasta. Katsottuaan kirjekuorta, hän huomasi siinä Tylypahkan leiman.
Hän repäisi nopeasti kuoren auki ja alkoi lukea sieltä paljastunutta pergamenttia.
Neiti Evans,
Teidät toivotetaan tervetulleeksi Tylypahkan noitien ja velhojen kouluun seitsemännelle lukuvuodellenne.
Ohessa on myös kirjalista.
Teidät on myös valittu johtajatytöksi. Junassa, matkalla Tylypahkaan, teidän ja johtajapojan tulee partioida käytävällä sekä selittää tuleville valvojaoppilaille heidän tehtävänsä.
Ystävällisin terveisin
Minerva McGarmiwa
Tylypahkan vararehtori ja muodonmuutosten opettaja.
Lilyn täytyi lukea vielä kirjeen loppuosa uudestaan, varmistaakseen ettei ollut lukenut väärin. Hänet oli valittu johtajatytöksi kaikkien seitsemäsluokkalaisten tyttöjen joukosta. Mutta kuka olisi johtajapoika? Varmaankin Remus, olihan poika sentään rohkelikon valvojaoppilas, tai sitten Puuskupuhin valvojaoppilas Amos Diggory.
Lily oli niin innoissaan koko johtajatyttö touhustaan, että unohti kirjoittaa ystävillensä asiasta.
Illalla, kun aurinko oli laskenut puiden taakse, Lily otti käteensä mustan sulkakynänsä ja kolme pergamentin palasta, laittoi lukulamppunsa päälle ja alkoi kirjoittaa.
***
Loppuviikko kului nopeasti ja pian olikin tiistai, jolloin hän lähti ystäviensä kanssa Viistokujalla ostoksille.
Lily söi nopeasti aamiaisensa ja meni suihkuun.
Suihkussa hän viivytteli hyvin ei-lilymaisesti, sillä yleensä hän suoriutui sieltä kymmenessä minuutissa ulos.
Suihkun jälkeen hän valitsi vaatteensa. Viiden minuutin etsintöjen jälkeen hän löysi itselleen kauniin vihreän topin, jossa oli mustaa koristelua ja mustat farkut.
Sitten hän matkusti poimittaislinjalla Godrickin notkoon ja sieltä he lähtisivät Alicen kanssa hormiverkon kautta tapaamaan Emmaa ja Brieta Viistokujalle
”Hei Lily ja Alice!” vaaleahiuksinen ja hyvin pitkä tyttö tervehti heitä. Brianna oli aina ollut koulussa yksi pidempiä tyttöjä ja mallin mitoissa. Kaikki pojat olivat ainakin jossain vaiheessa ihastuneita tuohon tyttöön.
”Hei Brie”, Lily sanoi takaisin ja halasi tiukasti ystäväänsä, jota ei ollut nähnyt koko kesänä.
Hetken halattuaan, hän irrotti otteensa tytöstä, jotta tämä voisi vuorostaan halata Alicea.
Tytöt jakoivat kuulumisiaan odotellessaan Emmaa.
”Mitäs johtajatytölle kuuluu?”, kuului ääni Lilyn takaa. Punapää kääntyi ympäri ja huomasi James Potterin katsovan häntä suklaan ruskeilla silmillään.
”Mitä te täällä teette?” Lily kysyi vastaamatta pojan esittämään kysymykseen.
”Luultavasti samaa kuin te. Tultiin ostamaan koulutarvikkeita”, James vastasi ja heilautti kättänsä ystäviensä suuntaan, jotka istuskelivat Matami Malkinin vaatekaupan edessä.
”Ja mistä sinä tiedät, että olen johtajatyttö”, Lily kysyi ihmetellen. Brie ja Alice vaihtoivat samaan aikaan ihmettyneet katseet. Ei Lily ole koskaan puhunut noin ystävällisesti James Potterin kanssa. Tämänhän piti vihata poikaa.
”Alice kertoi”, James vastasi ja virnisti tytölle kuuluisen kelmivirnistyksensä.
”Mitäs teille tytöille kuuluu?” Sirius kysyi, kun muutkin kelmit tulivat tyttöjen luo.
”Mitä se sinulle kuuluu?” Brie sanoi pistävästi.
”Anteeksi, yritin vain olla kohtelias”, Sirius pahoitteli ja väläytti Briannalle kuuluisan virnistyksensä, joka sai jokaisen tytön sydämen sulamaan. Myös Brien, vaikka tyttö ei tätä myöntänytkään.
”Älä edes yritä Black, sinusta ei saisi kohteliasta vaikka kirveellä uhkaisi”, Brie sanoi vielä pistävämmin kuin aikaisemmin. Vaikka hän olikin ihastunut tuohon koulun komeimpaan poikaan, hän vannoi kaikille vihaavansa Sirius Blackia.
”Hei, anteeksi kun olen myöhässä”, Emma sanoi, kun saapui paikalle.
”Ei se mitään”, Lily sanoi ja rutisti ystäväänsä. Emma oli melko lyhyt, joten joutui hieman kurottamaan, että sai halattua Lilyä. Pienikokoisuudestaan huolimatta Emma oli todella kaunis. Hän ei juuri käytä meikkiä, sipaisee vain hieman puuteria ja ripsiväriä.
”Mentäisiinkö kaikki yhdessä jäätelölle”, Remus ehdotti.
”Joo mennään vaan”, Emma sanoi ujosti pojalle. Hän oli ihastunut tähän poikaan jo viime vuodesta asti, mutta ei ollut uskaltanut kertoa kenellekään tunteistaan, ei edes parhaille ystävillensä.
He valitsivat jäätelöbaarista kaikkein isoimman loosin ja tilasivat jäätelöannokset.
James, Peter, Lily ja Alice alkoivat jutella keskenään koulusta, Sirius ja Brianna riitelivät tapansa mukaisesti. Emma ja Remus juttelivat kahdestaan myös tulevasta lukuvuodesta. Olisivat he voineet jutella muidenkin kanssa, mutta Remus huomasi viihtyvänsä hyvin Emman seurassa.
”Toivottavasti James ja Lily tulevat toimeen jatkossakin, jotta joulutanssiaisista ei tule katastrofia”, Emma sanoi naureskellen Remukselle.
Kaikki aikaisemmat vuodet Lily oli vihannut Jamesia, ja jos nyt heidän ”ystävyytensä” menisi pilalle, he eivät varmasti saisi kunnon joulutanssiaisia tai mitään muitakaan juhlia.
”Toivottavasti, minä ainakin haluan tanssiaisiin”, Remus sanoi.
”Meidän pitää saada heidät yhteen”, Emma sanoi innoissaan.
”En oikein tiedä. Ei olisi reilua sekaantua toisten elämään”, Remus sanoi mietteliäänä. Hän todellakin haluaisi kaksikon yhteen, mutta se olisi moraalisesti väärin.
”Kyllä sinäkin tiedät, että he kuuluvat selkeästi yhteen”, Emma suostutteli. Toisaalta, jos hän suostuisi, hän saisi myös viettää enemmän aikaa Emman kanssa.
Remus tuijotti miettivänä tyhjää lasikippoa, missä hänen suuri jäätelöannos oli vielä hetki sitten ollut.
”Hyvä on, mutta me teemme sen kaksin, koska Sirius ei osaisi pitää suutaan kiinni”, Remus kuiskasi Emman korvaan, ettei muut kuulleet heitä.
Emma näytti innostuneelta ja hymyili Remukselle. He auttaisivat Jamesin ja Lilyn yhteen ja saisi vielä olla kaksin Remuksen kanssa. Siinä oli jo paljon syytä hymyyn.
”Miksi Kuutamo ja Emma kuiskailevat keskenään?” Sirius kysyi Jamesilta ihmeissään. Hän oli seurannut jo tovin ystävänsä juttua, mutta ei ollut kuitenkaan kuullut mitä he kuiskailivat.
”En minä tiedä”, James sanoi ja katsoi Remuksen suuntaan ja huomasi ystävänsä kuiskailevan ja naureskelevan tytön kanssa.
”Hei Kuutamo, mitä te siellä oikein kuiskailette?” James kysyi kovemmalla äänellä.
Remus irrotti katseensa Emman taivaansinisistä silmistä ja katsoi Jamesia.
”Ei mitään”, hän vastasi ja huomasi pienen punan kohoavan poskilleen. James katsoi Siriusta tietäväisenä ja sai myös Emman posketkin punaisiksi.
”Ja nyt te molemmat punastuitte”, James huudahti riemukkaaksi.
”James, ei mitään sellaista”, Remus sanoi takaisin, sillä tiesi kyllä mitä hänen paras ystävänsä ajatteli.
Emman posket punehtuivat vielä asteen lisää ja hän alkoi katsella parin pöydän päässä istuvaa Tylypahkan oppilasta. Oppilas, jota Emma katseli, oli seitsemännen luokan oppilas Puuskupuhista, Amos Diggory. Hän oli edellisenä vuotena seurustellut tuon pojan kanssa, mutta jättänyt tämän, kun oli huomannut Amoksen vain yrittävän päästä lähemmäksi Lilyä. Amos oli paljon röyhkeämpi kuin James. Hän teki kaikkensa jotta olisi saanut Lilyn itselleen. James ei sentäs alentuisi sille tasolle, että alkaisi seurustella Lilyn kavereiden kanssa, jotta saisi tämän kiinnostumaan itseensä.
”Eikö meidän pitäisi mennä ostamaan ne kirjat?” Lily ehdotti huomatessaan Emman tomaattiakin punaisemmat kasvot.
”Joo mennään vaan”, Emma vastasi ja nousi pöydästä.
”Nähdään Tylypahkassa”, Alice toivotti ja tytöt lähtivät ulos jäätelöbaarista kohti Säilä & Imupaperia ostamaan koulukirjoja.
***
Illalla Emma, Brianna ja Alice menivät Lilyn luokse yöksi.
He tekivät heti alkajaisiksi kolme petiä Lilyn vaaleankeltaisen huoneen lattialle, istuivat niiden päälle ja alkoivat jutella kesästä.
”Hei, ennen kuin aloitamme, haluaako kukaan jästisuklaata?” Lily kysyi. Hän tiesi, että hänen ystävänsä olivat aivan hulluna jästisuklaaseen. Vaikka velhojen suklaa maistui melkein samalta, niin kyllä jästisuklaa vei silti voiton.
”Joo, totta kai me halutaan!”, Brianna vastasi kahden muun tytön puolesta. Lily ei vastannut mitään, vaan meni laatikolleen ja poimi sieltä suklaalevyn, joka oli kääritty siniseen käärepaperiin.
”Okei, Emma aloita sinä kertomaan”, Alice päätti, kun Lily oli jakanut heille palat suklaata.
Emma alkoi kertoa värikkäästi kesästään, eikä jättänyt yhtään yksityiskohtaa pois. Hän oli ollut kesällä Espanjassa ja päässyt uimaan delfiinien kanssa ja syönyt maukkaan espanjalaisen aamiaisen. Hän oli tuonut myös mukanaan kolme valokuvaa, kuinka hän oli uinut kahden pienen delfiinin kanssa.
Ensimmäisessä kuvassa hän poseerasi toisen delfiinin, Maryn, kanssa märkäpuvussa.
Toisessa kuvassa hän ui siskonsa, Bonnien, kanssa delfiinien seassa ja kolmannessa kuvassa hän naureskeli espanjalaisen pojan kanssa.
Brianna kertoi vuorollaan, kuinka oli viettänyt taas kesänsä Amerikassa, niin kuin joka vuosi. Hänen isänsä asui siellä ja oli ammattijalkapalloilija, joten Brianna vietti siellä aina suurimman osan kesälomastaan. Hän kertoi, kuinka he olivat käyneet Vapaudenpatsaan luona New Yorkissa ja Disney Landissa Orlandossa.
Alicella ei ollut hirveästi kerrottavaa, sillä melkein koko kesäloma oli mennyt muutossa ja tavaroiden järjestelyissä.
Lily puolestaan joutui selittämään Brielle ja Emmalle koko tarinan Godrickin Notkon vierailustaan.
Seuraavana aamuna Emma, Brianna ja Alice joutuivat lähtemään jo aikaisin kotiin pakkaamaan, sillä seuraavana päivänä lähtisi juna Tylypahkaan.
***
A/N: tässä nyt olis tää luku, ja vielä kerran pyydän paljon kommentteja
~NennaNanna~
