Nimi: Takkatulen lämmössä kuiskaillen
Kirjoittaja: Arte
Oikolukija: -
Paritus: Pansy/Tracey
Ikäraja: S
Tyyli: söpöilyä
Yhteenveto: Kello oli siirtynyt reilusti yli puolenyön aamun pikkutunneille asti, mutta tytöt istuivat edelleen sinnikkäästi tuolissaan eivätkä halunneet siirtyä makuusalin kylmiin yksinäisiin sänkyihin.
Osallistuu: FF-100 095. Uusivuosi, Femme10, Perspektiiviä paritukseen (ystävät)
A/N Teki mieli kirjoittaa jotain, ja tämä idea tuli vähän aikaa sitten mieleen. Tykkään söpöistä femmeficeistä eikä rakkauteni Pansyyn näytä laantuvan vuosien vieriessä eteenpäin. Istahdin pariksi tuntia koneelle ja sain viimein monta vuotta katselemani uudenvuoden sanan käytettyä. Pitäisi kai tähän aikaan rustata jouluficcejä, mutta niitä on jo ihan riittämiin. Siispä tällaista pientä tunnelmointia.
Joka tapauksessa: Lämmintä joulua ja räiskyvää uutta vuotta 2011 kaikille!
(PS. Satasen puoliväli saavutettu!)
Takkatulen lämmössä kuiskaillen
Rauhaisan hiljaisuuden rikkoi takkapuiden vivahteleva rätinä. Tanssiva tuli leikki yksinään ja loi pitkät tummat varjot lähes autioon oleskeluhuoneeseen. Lähinnä takkaa sijaitsevaan nojatuoliin oli käpertynyt kaksi tyttöä, jotka istuivat sylikkäin kädet kiedottuina toistensa ympärille. Tummatukkainen oli nojannut päänsä vasten ruskeahiuksisen olkapäätä ja sulkenut silmänsä raukean näköisenä. Toinen taas tuijotti tulta kaukainen katse silmissään.
Luihuisten oleskeluhuone oli vastikään tyhjentynyt niistä harvoista oppilaista, jotka olivat jääneet joululoman ajaksi Tylypahkaan. Uuden vuoden alkamista oli juhlittu ilman suurempia rituaaleja ylemmillä luokilla olevien kesken tuliviskipulloja availlen ja snapsilaseja kohotellen, kun pienemmät olivat painuneet vanhempien painostamina jo aikaisin omiin makuusaleihinsa. Kello oli siirtynyt reilusti yli puolenyön aamun pikkutunneille asti, mutta tytöt istuivat edelleen sinnikkäästi tuolissaan eivätkä halunneet siirtyä makuusalin kylmiin yksinäisiin sänkyihin.
”Millaisen uudenvuoden lupauksen teit?” Tracey kysyi hiljaa.
Pansyn pää nytkähti ylös ja tyttö räpytteli silmiään unisesti. Hän haukotteli suu ammollaan ennen kuin vastasi sanojaan laiskasti makustellen.
”En minä tee uudenvuoden lupauksia, kyllähän sinä sen tiedät. Unohdan ne aina enkä muista pitää. En jaksa vaivautua, kun ei niillä kuitenkaan ole mitään merkitystä.”
Tracey oli hiljaa eikä puhunut, vaikka Pansy kohdisti katseensa tarkoituksella tytön kasvoihin ja tuijotti.
”No, mitä sinulla on mielessä?” Pansy lopulta puuskahti. Häneltä ei ollut koskaan löytynyt kärsivällisyyttä odottaa.
”Ei mitään ihmeempää”, tyttö vastasi rauhallisesti ja jatkoi hetken päästä, ”minä vain satun pitämään uudenvuoden lupauksista.”
Tuli rätisi, paukkui ja kujeili. Pansy painoi päänsä takaisin Traceyn olalle ja silitti kädellään hajamielisesti tytön käsivartta. Hän seurasi varjoleikkiä pehmeänvihreällä matolla ja kipristi varpaitaan hermojen vaistomaisesti paetessa kivilattian koleutta.
”Lupaan joka vuosi saman asian.”
Pansy rypisti kulmiaan ja kohottautui taas. ”Miten voi aina luvata saman asian?”
Tracey naurahti ja pudisti kevyesti päätään. ”No, ei nyt täsmälleen samanlaisen, mutta aina edellistä muistuttavan.”
”Mitä sitten lupaat?”
”Ei lupauksia saa kertoa, muuten ne eivät pidä”, Tracey pudisti hymyillen päätään.
Pansy tuhahti. ”No voisit edes sanoa, mihin ne liittyvät.”
”Ihmissuhteisiin.”
Takkatuli leimahti ja sinne ilmestyi pari uutta halkoa, joita liekit alkoivat nuolla lämpimällä syleilyllään. Paksut seinäverhot heilahtivat kertaalleen taikuuden ilmavirtauksen käydessä huoneen läpi, kun muutama takimmainen soihtu sammui jättäen huoneen nurkat pimeiksi.
”Mitä niihin liittyen?”
”Olet utelias.” Tracey painoi huulensa kevyesti Pansyn poskipäälle, mistä Pansy pyydysti ne vasten suutaan. Suudelma oli laiska ja nautiskeleva, ja tytöt kietoutuivat hitaasti tiiviimmin toistensa ympärille. Pansy kohotti kätensä Traceyn takkuisiin pitkiin hiuksiin ja veti tytön päätä lähemmäs omaansa. Traceyn käsi laskeutui uumalle ja siitä lanteille, yksi sormi ohitti paidanhelman ja painautui vasten lämmintä ihoa.
Tracey raotti silmiään ja vetäytyi nojaamaan otsaansa vasten Pansyn otsahiuksia.
”Lupasin viime vuonna, että lähennän suhdettani kanssasi.”
Pansyn kasvoille kohosi hidas, tyytyväinen hymy, ja hän suuteli Traceyta.
”Hyvä lupaus”, hän kuiskasi tyttöystävänsä korvaan, ja ilma tuntui kehräävän heidän ympärillään.
”Olet tärkeä”, Tracey kuiskasi takaisin ja puhalsi lempeästi Pansyn korvaan. Tämä haukotteli kevyesti.
”Pitäisi mennä makuusaliin.”
”Ei jaksa.”
”Ei niin.”
Pansy painoi päänsä takaisin Traceyn olalle, ja kummatkin ummistivat silmänsä. Takkatuli lehahti taas kertaalleen voimakkaammin ja sinne ilmestyi muutama puu lisää lämmittämään tyttöjä.
