Nimi: Greippimehu
Kirjoittaja: Shute
Genre: fluffy, one-shot
Ikäraja: S
Paritus: Draco/Hermione
Vastuuvapautus: Minä vain leikin Rowlingin hahmoilla.
A/N: Pelkkä iltafluffy tuli kirjoitettua
Se oli kuin unta. Satumaista, ihanaa, kaunista unta.
Joka kerta kun Hermione käveli ohitseni, katsellen vihaisena, käytävälle lehahti mahdottoman ihana tuoksu. Pehmeä, karamellin, hattaran, kukkaisten ja greippimehun tuoksu. Se on parasta mitä teidän. Voisin istua päivät pitkät ja tuoksutella Hermione. Hän tuoksuu niin
mahdottoman hyvälle..
"Malfoy, mitä sinä teet?"
Ääni havahdutti minut mietteistäni. Tottakai minä sen äänen tunsin, olen aina tuntenut. Hermione. Hermione Granger.
"Istun ja mietin" vastasin ja yritin kuulostaa viattomalta.
"Mietit?" Hermione katsoi minua ihmeissään.
Ja sitä ilmettä minä rakastan. Hermione ei ole melkein koskaan ihmeissään, hänhän tietää kaiken, osaa kaiken ja ymmärtää kaiken. Siksi tuo ilme on minulle harvinaista herkkua. Hänen kulmakarvansa kohosivat, otsalle muodostui muutama ryppy, silmissä oli hämmentynyt katse ja suu oli pienesti mutrussa. Olen nähnyt tuon ilmeen vain kerran aikaisemmin. Silloin kun Potter kertoi Hermionelle menevänsä Parvati Patilin kanssa tanssiaisiin. Hermione ei kai ollut osannut odottaa sitä.
"Niin mietin" minä selitin Hermionelle ja hymyilin pikaisesti. Luihuinen ei missään nimessä voi hymyillä Rohkelikolle oikeasti ja leveästi, ainakaan jos Rohkelikko sattuu olemaan
kuraverinen, ollakkin kaunis ja tuoksuva sellainen.
"No, mitä sinä mietit?" Hermione kysyi hieman ärtyneenä.
Siihen oli kieltämättä vaikea vastata, mutta jokin, kenties Hermionen jumalainen tuoksu, pisti minut vastaamaan:
"Mietin, tulisitko sinä kanssani Tylyahoon viikonloppuna?"
Hermione näytti vielä enemmän ärtyneeltä.
"Tämä on jokin pila, vai?" tyttö tiuskaisi.
"Ei missään nimessä"
"Eli sinä tahdot oikeasti
treffeille?"
"Todellakin" minä selitin, iloisena että Hermione oli ymmärtänyt.
"Miksi?"
"No koska sinä, hmm.." yritin selittää brunetelle.
"Minä mitä?" tyttö tivasi ja hymyili hieman.
"Sinä olet mukava, kaunis ja sinä tuoksut" sanoin.
"Tuoksun? Mille?" Hermione ihmetteli.
"Sinä tuoksut niin hyvälle, että voisin suudella sinua" minä huokaisin.
Silloin Hermione astui edemmäs minua kohti, pilke silmissään. Lähestyi, kumartui ja tarttui minun käteeni. Silloin, minä tunsin Hermionen pehmeät huulet omillani.
"Vastasiko tuo oletuksiasi?" tyttö kysyi irtauduttaan huulistani.
"Ehdottomasti", minä hymyilin ruskeasilmäiselle kaunottarelle "Kokeiltaisiinko uudestaan?"
//Karo lisäsi ikärajan alkutietoihinkin.
