Ficin nimi: Vesi vanhin voitehista salvan kannalla virisi
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: S
Tyylilaji/Genre: fantasiaraapaleet
Hahmot: Penrod
Haasteet: Haasteita hampaankolossa
III (Originaalikiipeily sana 16. myrkkykatko)
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
(100)
Penrod keitteli salvaa mustassa padassaan. Myrkkykatkovoiteen tekeminen oli tarkkaa puuhaa. Liiallinen määrä kasvia tappoi, mutta ripaus auttoi äkäisiin tauteihin, tietysti vain ulkoisesti nautittuna. Penrod olisi toki voinut käyttää parantamiseen pelkkää vettäkin, mutta se oli usein liikaa yksinkertaisille maalaisille, joita hän autteli. Ihmiset tapasivat säikähtää, jos levitteli ainoastaan vettä ja sai potilaan paranemaan. Sitä paitsi hän piti aineisten keittelystä. Se vaati kärsivällisyyttä, jota moni maagikko-oppilas inhosi. He eivät tuntuneet ymmärtävän, että kyseessä oli samalla sekä sisäisen rauhan että sisäisen voiman harjoitus. Mieltään saattoi harjoittaa katselemalla kiehumista, höyrystymistä ja ainesten sekoittumista kattilassa.
Ne ovat kuin ajatuksia, yhtä häilyväisiä ja haihtuvia, Penrod mietti.
(100)
Hän huomasi suurisilmäisen pojan nostaessaan katseensa padasta. Tirriäinen näytti samaan aikaan pelkäävän ja hämmästelevän häntä. Epäilemättä äiti oli kieltänyt menemästä liian lähelle velhoa ja sekaantumasta tämän asioihin.
”Mitä sinä teet?” poika kysyi ääni väristen, mutta yllättävän rohkeasti.
Penrod virnisti tälle. ”Salvaa sille tytölle, joka on sairaana.”
Lapsi nuuskautti nenäänsä. ”Se on minun sisko.”
Penrod ei ollut päässyt katsomaan potilasta, tytön isä vain oli selittänyt hänelle oireet, joskin vihurirokkotapaus oli varsin selvä. Hänen olisi näköjään keitettävä toinenkin lääke, joka estäisi perheen muita lapsia sairastumasta.
”Muuttuuko siitä sammakoksi?”
Penrod naurahti. ”Ei, paranee vain.”
Poika jäi kuljeskelemaan hänen ympärilleen ja potkiskeli pieniä käpyjä.
(100)
”Joko se on valmista?” Poika oli tullut uudelleen kuikkimaan hänen luokseen.
”Tässä menee vielä jonkin aikaa”, Penrod sanoi. ”Se pitää hauduttaa kunnolla.”
Poika nyrpisti nykerönenäänsä. ”Sinä et tunnu yhtään vaaralliselta. Äiti sanoi, että sinä olet tosi vaarallinen.”
Penrod tyytyi vain hymähtämään.
”Miksi sinun toinen silmä on valkoinen?” poika kuitenkin jatkoi kyselyään.
”Tuo on aika epäkohteliasta. Mutta voin kai minä sanoakin, että se on sokea”, Penrod totesi yrittäen piilottaa virnettään.
”Mitä epäkohtelias tarkoittaa?” Poika oli ilmeisesti unohtanut kaiken ujoutensa.
”Se tarkoittaa, että joku ei ole ystävällinen”, Penrod selitti.
Poika raapi sekaisia hiuksiaan. ”Ai, minä olen kyllä ystävällinen. Mitä tarkoittaa olla sokea?”
(100)
”Sitä, että ei näe mitään”, Penrod totesi. Hän alkoi pitää tästä uteliaasta räkänokasta.
”Osaako silloin keittää paremmin hienoja taikoja?”
Penrod naurahti. ”Ei taian keittäminen riipu silmistä. Yhtä hyvin voisin olla kokonaan sokea tai kokonaan näkevä.”
Poika puri alahuultaan. ”Voisinkohan minä osata?”
Penrod kohautti harteitaan. ”Voisit varmaankin, mutta äitisi ja isäsi tuskin pitäisivät siitä, jos opettaisin sinua.”
Pojan katse kirkastui. ”Ei äidin ja isin tarvitse tietää.”
”No”, Penrod oli miettivinään. ”Haepa minulle ketunleipiä. Tarvitsen niitä lääkkeeseen, jonka keitän tämän jälkeen.”
Poika lähti innoissaan pinkomaan metsän siimekseen.
Ennakkoluuloton otus, Penrod pohti jäätyään hetkeksi omaan rauhaansa. Ketunleipien haku oli onneksi lapselle viaton puuha.
(100)
Isosisko sai lopulta lääkkeensä ja Penrod jatkoi vaellustaan. Isä oli ollut hiukan epäileväinen ottaessaan vastaan siirapin myös muille lapsille, mutta ehkäpä se estäisi hänen uutta nuorta ystäväänsä ja mahdollisia muita sisaruksia sairastumasta. Poika oli virnuillut hänelle taattonsa polvien takaa kuin mikäkin salaliittolainen. Hänen yksi taskunsa oli edelleen täynnä ketunleipiä, niin paljon tämä oli niitä kerännyt.
Myrkkykatkovarastokin oli täydennetty, mutta sen hän oli pitänyt piilossa pienten sormien ulottuvilta. Ajatuksen saivat Penrodin huokaamaan. Olisi ollut mukavaa kouluttaa omaa oppipoikaa, mutta sitä hän ei voinut tehdä, kun ei ollut virallinen maagikko. Mutta ehkä hän voisi levittää omia taitojaan aina hipun sinne, toisen tänne.
