Nimi: Suolainen kevät
Ikäraja: S
Kirjoittaja: Crys
Yhteenveto: suolaisenkatkerantoiveikasta eropohdiskelua
A/N: Tämä syntyi yllättäen virkehaasteen inspiroimana, jee!! Olen taas ollut niin pitkään kirjoittamatta, että ihan hävettää, joten kivaa että inspiraationmurunen taas iski
Aihekin tuli itselle ihan puskista, koska varsinaisesti tämän käsittelevä eroaihe ei itseä koske, mutta ehkä sellainen yleinen kevätfiilistely ja tunnetaitojen harjoittaminen inspiroivat.
Sanalista:
1. kaksi
2. jättää
3. taivas
4. vesi
5. pehmeä
6. siirtää
7. hellä
8. tuuli
9. kavala
10. lumota
11. juhla
12. kevät
13. haavoittaa
14. ilo
15. alin
+jokeri
Kevät
Niin, meitä oli siinä kaksi, mutta miksi vain toinen meistä joutuu kantamaan katkeransuolaisen maun mukanaan? Siitä huolimatta toiveikkaat haamumuistot valtaavat mieleni, kun löydän jättämäsi vivahduksen parfyymiasi – tyynyllä, vaatteissa, iholla... Tällöin kävelen ulos talosta, jotta voin muistaa pohjoistuuleen kylmyyden, sen tunteen, kun seisoo myrskyävän meren rannalla rukoillen taivaankannelta vastausta kaikkeen. Kuvittelen, kuinka suolavesi takertuu hiuksiisi, täyttää valheiden kammioksi muotoutuneen suusi suolalla ja tunkeutuu kirvellen sielusi riekaleiden ympärille muistuttamaan siitä, mikä sinusta on tullut.
Istun terassituoliin, hengitän, silitän syliin hypännyttä kissaa ja keskityn kissan turkin pehmeyteen nimetessäni mielessäni asioita, joita näen edessäni. Minun on ollut pakko oppia tapoja selvitä näistä tunteista, siirtää sielua ja itsetuntoa murjovat ajatukset mustaan laatikkoon, jossa niillä ei ole valtaa. Sentään voin olla kiitollinen siitä, että olen pakosta joutunut oppimaan hellyyttä itseäni kohtaan, sillä sitä kukaan muu ei jakele.
Kevätlinnut laulavat tuulessa humisevissa puissa, aurinko vilkkuu puiden lomassa ja kissa kehrää sylissäni. Lasken yhdeksänkymmentä sekuntia leskenlehtiä, kunnes kavalat ajatukset muuttuvat katkerista tunteista neutraaleiksi toteamuksiksi. Lumouduit, rakastuit, petyit. Se tapahtui, mutta ei se tarkoita, että juhlit elämäsi viimeiset juhlat.
Seuraan katseellani västäräkin lentoa ja hengitän sisääni kevättä. Edistyn hyvällä mallilla, sillä kunhan pystyn analysoimaan haavoittavat muistot suuttumatta, tiedän, että olen käsittelyni lopussa. Siirrän ajatukseni ilonaiheisiin – katson kissaa – ja hymyilen. Muistelen aikaisempia retkiäni alimpiin helvetinkuoppiin ja tunnen kerrankin, kuinka pääni sisäiset hyllyt ovat järjestyksessään, täynnä uusia työkaluja.
Kohtaan viimein kevään kiitollisuudella.
